Tässä vielä firman uutinen aiheesta, taas tyylikkäästi vain "vähän" myöhässä.
Hollow Knight: Silksongin julkaisu viivästyy hamaan tulevaisuuteen
Eikös hyvää kannata yleensä odottaa?
www.konsolifin.net
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Tässä vielä firman uutinen aiheesta, taas tyylikkäästi vain "vähän" myöhässä.
www.konsolifin.net
Arvostelu: Seikkailua, lähitaistelua ja mystiikkaa sisältävä indie-peli Strayed Lights tuo virkistävän tuulahduksen pelimaailmaan.
Eilen mm. Game Passiin lisätty Planet of Lana arviossa:
www.konsolifin.net
Vakuuttava debyyttijulkaisu esittelee söpön matkakumppanin synkässä tilanteessa
Tunteikas matka, jonka kokee mielellään Mui-otus kainalossaan.
www.konsolifin.net
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Tässä aamulla ehdin puoli tuntia tätä kokeilla ennen töihin lähtöä. Hyvältä vaikuttaa. Peli on kaunis kuin mikä, ja Limbosta ja Insidestä on haettu vaikutteita itse pelaamiseen. Harmillista kuulla (tai siis lukea), että peli on niinkin lyhyt kestoltaan.Eilen mm. Game Passiin lisätty Planet of Lana arviossa:
Vakuuttava debyyttijulkaisu esittelee söpön matkakumppanin synkässä tilanteessa
Tunteikas matka, jonka kokee mielellään Mui-otus kainalossaan.
Powerslider
Well-Known Member
Noin tunnin pelasin Planet of Lanaa ja ihan hyvältä vaikuttaa, mutta ei taida nousta Limbon ja Insiden tasolle, tunnelma jää jälkeen.
Noin 4h on mielestäni sopiva mitta tämmöiselle pelille ja myös edellä mainitut pelit ovat samanpituisia.
Noin 4h on mielestäni sopiva mitta tämmöiselle pelille ja myös edellä mainitut pelit ovat samanpituisia.
Lebe80
Well-Known Member
Melko lyhyt ja helpot puzzlet. Silti mitä lähemmäs loppua pääsin, niin Xboxin saavutukset kävivät aina vain harvemmiksi.
Pelin oli läpäissyt alle 4% pelaajista n. 10 minuuttia sitten.
Tykkäsin, joskin enemmän pelattavaa olisi saanut olla. Tässä selkeästi mentiin tarina ja taiteellisuus edellä, sillä puzzleja oli todella vähän ja ne olivat hyvinkin simppeleitä.
Pakko nostaa hattua graafisen ilmeen pelisuunnittelulle sillä tykkäsin pelin värikoodauksesta. Vaikka tällaiset asiat ovatkin arkea nykypeleissä, niin ei tullut vastaan yhtään hetkeä, etteikö olisi jäänyt jumiin sen vuoksi, ettei näe pelialueella jotain nippeliä tai reittiä. Eli pelissä käytettiin keltaista väriä korostamaan kiivettävien kielekkeiden reunoja, avattavia luukkuja, kyykistyskohtia yms. Mahtava käyttökokemus!
Edit:ja kyllä, myös täällä vahvat Inside (ja Limbo) mielleyhtymät
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Planet of Lana meni läpi.
Oli oikein hyvä. Kaunis ja sympaattinen. Yllätyin positiivisesti pikkuotus Muin ja Lanan yhteistyöstä pelin edetessä. Pulmat oli kivasti suunniteltu niin, että molempia hahmoja tarvittiin, eikä jokainen pulma ratkennut samalla tavalla. Eivät pelin aivopähkinät silti mitään vaikeita olleet, mutta kivasti suunniteltuja. Muutamissa kohdin tasohyppely yltyi vauhdikkaammaksi, joka onnistuneesti rytmitti peliä. Ehkä näitä kohtia olisi saanut olla vielä muutama lisää.
Vihamieliset valloittajat (tässä tapauksessa robotit) vastaan alkuperäiskansa on usein käytetty mutta toimiva tarinan lähtökohta. Juonta vietiin eteenpäin löydettyjen seinäraapustusten ja pitkin matkaa annettujen vähäeleisten viitteiden myötä. Lana kohtasi vastoinkäymisiä, mutta myös toivoa matkallaan pelastamaan kaapattuja kylätovereitaan. Peli on ohi neljässä tunnissa, mikä tuntui vähän lyhyeltä, mutta kokemus on sen verran hyvin loppuun asti mietitty, että paha on rokottaa peliä tästä.
Estetiikassa ja pelisuunnittelussa oli nähtävissä jo aiemmin mainitut Limbo ja Inside. Hienoista peleistä on haettu vaikutteita ja onnistuttu lisäämään sopivasti omaa. Tykkäsin tästä kovasti.
Oli oikein hyvä. Kaunis ja sympaattinen. Yllätyin positiivisesti pikkuotus Muin ja Lanan yhteistyöstä pelin edetessä. Pulmat oli kivasti suunniteltu niin, että molempia hahmoja tarvittiin, eikä jokainen pulma ratkennut samalla tavalla. Eivät pelin aivopähkinät silti mitään vaikeita olleet, mutta kivasti suunniteltuja. Muutamissa kohdin tasohyppely yltyi vauhdikkaammaksi, joka onnistuneesti rytmitti peliä. Ehkä näitä kohtia olisi saanut olla vielä muutama lisää.
Vihamieliset valloittajat (tässä tapauksessa robotit) vastaan alkuperäiskansa on usein käytetty mutta toimiva tarinan lähtökohta. Juonta vietiin eteenpäin löydettyjen seinäraapustusten ja pitkin matkaa annettujen vähäeleisten viitteiden myötä. Lana kohtasi vastoinkäymisiä, mutta myös toivoa matkallaan pelastamaan kaapattuja kylätovereitaan. Peli on ohi neljässä tunnissa, mikä tuntui vähän lyhyeltä, mutta kokemus on sen verran hyvin loppuun asti mietitty, että paha on rokottaa peliä tästä.
Estetiikassa ja pelisuunnittelussa oli nähtävissä jo aiemmin mainitut Limbo ja Inside. Hienoista peleistä on haettu vaikutteita ja onnistuttu lisäämään sopivasti omaa. Tykkäsin tästä kovasti.
Ac3way
Well-Known Member
Täytyy myöntää, että yllättyin eilisestä Guerrilla Collectiven esittelystä. Todella paljon mielenkiintoisia pelejä ja sekä näyttäviä trailereita.
Ihan kokonaan en ole vielä showta katsonut, mutta nauttinut siitä mitä se on tähän asti tarjonnut. Saattapa olla jopa kesän paras show, jos Microsoft ei onnistu omassa tilaisuudessa. (Toki tämä aika isolla huomiolla, että pikkupelejä tässä vain esiteltiin. Show oli kyllä hyvä.)
Sinänsä en ole edes kohdeyleisöä, kun 99,99% noista indiepeleistä jää ostamatta. Toisaalta muutamaa tekisi kyllä mieli kokeilla jopa enemmän kuin jotain suosittuja AAA-pelejä ja ehkä joskus niiden pariin vielä eksyykin.
Sen verran heikko muisti, että osan pelien nimistä jo hukkunut mielestä. Täytyy koittaa kaivaa joku hyvä lista mielenkiintoista peleistä, jos ei KFIN tee mitään artikkelia tapahtumasta. Toki tulevissa kuukauden indienostoissa niihin varmaan viimeistään sitten törmää!
Europa, Terra Memoria ja Sengoku Dynasty löytyi ainakin IGN:n tekemästä listasta. Muutama muu tarvitsee vähän lisää tutkimista.
Edit. Outbreak Island oli todella mielenkiintoinen survival peli.
Ihan kokonaan en ole vielä showta katsonut, mutta nauttinut siitä mitä se on tähän asti tarjonnut. Saattapa olla jopa kesän paras show, jos Microsoft ei onnistu omassa tilaisuudessa. (Toki tämä aika isolla huomiolla, että pikkupelejä tässä vain esiteltiin. Show oli kyllä hyvä.)
Sinänsä en ole edes kohdeyleisöä, kun 99,99% noista indiepeleistä jää ostamatta. Toisaalta muutamaa tekisi kyllä mieli kokeilla jopa enemmän kuin jotain suosittuja AAA-pelejä ja ehkä joskus niiden pariin vielä eksyykin.
Sen verran heikko muisti, että osan pelien nimistä jo hukkunut mielestä. Täytyy koittaa kaivaa joku hyvä lista mielenkiintoista peleistä, jos ei KFIN tee mitään artikkelia tapahtumasta. Toki tulevissa kuukauden indienostoissa niihin varmaan viimeistään sitten törmää!
Europa, Terra Memoria ja Sengoku Dynasty löytyi ainakin IGN:n tekemästä listasta. Muutama muu tarvitsee vähän lisää tutkimista.
Edit. Outbreak Island oli todella mielenkiintoinen survival peli.
Viimeksi muokattu:
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Hoa (Xbox, PS, Switch, PC)
Tämä söpö pikku tasohyppely on Games with Gold -pelinä parasta aikaa (15.6. asti). Olin muutaman kerran katsellut tämän fyysistä versiota Switchille, sillä pelin ulkoasu toi vahvasti mieleen Studio Ghiblin animaatiot, joka jo itsessään saa vetämään ostohousuja jalkaan. Peli on äärimmäisen kaunis. Kuin pelattavaksi herätetty käsinpiirretty animaatio. Ulkoasun lisäksi myös musiikit ovat kaunista kuunneltavaa.
Olet pikkuotus Hoa, joka lähtee matkalle läpi mystisten ympäristöjen selvittäen ystäviensä pulmia ja keräten tulikärpäsiä. Sama mekaniikka toistuu jokaisessa ympäristössä/kentässä. Tapaa ystävä, käy tekemässä tarvittavat jutut ja kerää tulikärpäset. Palaa sen jälkeen ystävän luokse, joka kehittää kykyjäsi, jotta pääset seuraavaan kenttään. Hoa oppii matkalla perinteisen tuplahypyn ja hetken kestävän leijumisen kuin myös maasyöksyn, joka mahdollistaa myös entistä korkemman hypyn. Myös kivilohkareiden siirtely kuuluu opittuihin kykyihin. Loppua kohti tasohyppely vaikeutuu ja monipuolistuu opittujen kykyjen myötä. Alun rauhallinen ja jopa unenomainen eteneminen muuttuu paikkapaikoin lähes ohjaimen puristamiseksi. Sanoisin, että oikein onnistunut pelimekaniikan kehityskaari vain kaksi ja puoli tuntia kestävässä läpipeluussa.
Tästä päästäänkin pelin isoimpaan ongelmaan. Se on todella lyhyt. Pelin fyysinen versio liikkuu 30 euron tietämillä, kun taas digiversio 15 eurossa. Molemmat tuntuvat hitusen kalliilta pelin kestoon nähden, vaikka peli oikein viihdyttävä kokemus olikin. Jos löydät pelin tarjouksesta tai lataat sen Xboxin Games with Gold -pelinä, niin ehdottomat suositukset. Täyteen hintaan suosittelut sillä varauksella, että peli on tosiaan lyhyt ja uudelleenpeluuarvo olematon.
Jos ette peliä tule pelaamaan, niin katsokaa kuitenkin kuinka kaunis se on.
Tämä söpö pikku tasohyppely on Games with Gold -pelinä parasta aikaa (15.6. asti). Olin muutaman kerran katsellut tämän fyysistä versiota Switchille, sillä pelin ulkoasu toi vahvasti mieleen Studio Ghiblin animaatiot, joka jo itsessään saa vetämään ostohousuja jalkaan. Peli on äärimmäisen kaunis. Kuin pelattavaksi herätetty käsinpiirretty animaatio. Ulkoasun lisäksi myös musiikit ovat kaunista kuunneltavaa.
Olet pikkuotus Hoa, joka lähtee matkalle läpi mystisten ympäristöjen selvittäen ystäviensä pulmia ja keräten tulikärpäsiä. Sama mekaniikka toistuu jokaisessa ympäristössä/kentässä. Tapaa ystävä, käy tekemässä tarvittavat jutut ja kerää tulikärpäset. Palaa sen jälkeen ystävän luokse, joka kehittää kykyjäsi, jotta pääset seuraavaan kenttään. Hoa oppii matkalla perinteisen tuplahypyn ja hetken kestävän leijumisen kuin myös maasyöksyn, joka mahdollistaa myös entistä korkemman hypyn. Myös kivilohkareiden siirtely kuuluu opittuihin kykyihin. Loppua kohti tasohyppely vaikeutuu ja monipuolistuu opittujen kykyjen myötä. Alun rauhallinen ja jopa unenomainen eteneminen muuttuu paikkapaikoin lähes ohjaimen puristamiseksi. Sanoisin, että oikein onnistunut pelimekaniikan kehityskaari vain kaksi ja puoli tuntia kestävässä läpipeluussa.
Tästä päästäänkin pelin isoimpaan ongelmaan. Se on todella lyhyt. Pelin fyysinen versio liikkuu 30 euron tietämillä, kun taas digiversio 15 eurossa. Molemmat tuntuvat hitusen kalliilta pelin kestoon nähden, vaikka peli oikein viihdyttävä kokemus olikin. Jos löydät pelin tarjouksesta tai lataat sen Xboxin Games with Gold -pelinä, niin ehdottomat suositukset. Täyteen hintaan suosittelut sillä varauksella, että peli on tosiaan lyhyt ja uudelleenpeluuarvo olematon.
Jos ette peliä tule pelaamaan, niin katsokaa kuitenkin kuinka kaunis se on.
Viimeksi muokattu:
Vanhan koulukunnan kauhua arviossa:
www.konsolifin.net
Retrohenkinen kauhu toimii, pulmat eivät niinkään
Paljon hyvää, mutta paljon myös huonoa.
www.konsolifin.net
Mossy
Well-Known Member
Tuli testailtua muutamaa indie demoa tuossa.
Sea of Stars
Joukkorahoituksella liikkeelle lähtenyt klassinen pikseligrafiikka/vuoropohjainen RPG kyseessä, joka sai kyllä heti hyvät fiilikset aikaan. Maailma, hahmot ja musiikki olivat erinomaisia. Myös taistelusysteemi tuntui lyhyen demon perusteella toimivalta. Ehdottomasti seurantaan ja varmasti ostoon, kun julkaistaan. Peli julkaistaan kaikille alustoille (pl. Switch) elokuussa.
Eternights
Kyseessä on vahvasti Persona sarjaa imitoiva, deittailu-toimintapeli. Pelin käynnistäessä tulee ruudulle teksti "The game features implicit sexual behavior, violence and blood and gore (including mutilation), and imagery that some players may find disturbing."., Tämä kertonee pelistä paljon. Muistin jo pelin trailerin nähdessäni miettineeni, että mitä ihmettä tässä tapahtuu ja tunnin mittainen pelisessio vain vahvisti tätä tuntemusta. Pelin dialogi sai useamman kerran spontaanin repeämisen aikaan, sillä aidosti tuntui siltä, että siitä on ollut vastuussa joku kiimainen teini-ikäinen. Ei yhden yhtä keskustelua, ettei siihen saatu jotenkin ujutettua jotakin seksuaalista vihjailua. Taistelusysteemi demon perusteella ei vakuuttanut myöskään, hyvin karvalakkimallin hack 'n' slashia. Jollain sairaalla tavalla kuitenkin peli kiinnostaa ja ehkäpä mojovasta alesta sen saatan joskus ostaa. Tuntuu, että on pakko nähdä miten oudoksi ja korniksi voi homman vetää. Jos kuitenkin hyvää peliä etsii, niin tämän voi huoletta skipata.
Wizard with a Gun
Yksin tai kaverin kanssa pelattava roguelike, jossa ammutaan pyssyillä monstereita, rakennetaan omaa tukikohtaa sekä pikkuhiljaa tutkitaan maailmaa. Pelaaja kasvattaa esineitä keräämällä aikaa, joka hänellä on tutkia maailmaa, ennen kuin on palattava kotiin vetämään uudestaan sekuntikello käyntiin. Peli ei demon perusteella ole kovin aloittelijaystävällinen ja erilaisten mekaniikkojen ymmärtäminen ei ollut kovin intuitiivista. Pikkuhiljaa demon edetessä alkoi kuitenkin päästä sisälle peliin ja ymmärtämään miten hommat toimii. Visuaalisesti peli näyttää hyvältä ja taistelusysteemi, sekä muutkin mekaniikat tuntuivat mielenkiintoisilta ja toimivilta, kun niitä vihdoin alkoi ymmärtää. Uskon, että roguelike pelien ystäville tämä on varsin kiinnostava julkaisu. Peli julkaistaan Switchille ja PC:lle vielä tänä vuonna.
Sea of Stars
Joukkorahoituksella liikkeelle lähtenyt klassinen pikseligrafiikka/vuoropohjainen RPG kyseessä, joka sai kyllä heti hyvät fiilikset aikaan. Maailma, hahmot ja musiikki olivat erinomaisia. Myös taistelusysteemi tuntui lyhyen demon perusteella toimivalta. Ehdottomasti seurantaan ja varmasti ostoon, kun julkaistaan. Peli julkaistaan kaikille alustoille (pl. Switch) elokuussa.
Eternights
Kyseessä on vahvasti Persona sarjaa imitoiva, deittailu-toimintapeli. Pelin käynnistäessä tulee ruudulle teksti "The game features implicit sexual behavior, violence and blood and gore (including mutilation), and imagery that some players may find disturbing."., Tämä kertonee pelistä paljon. Muistin jo pelin trailerin nähdessäni miettineeni, että mitä ihmettä tässä tapahtuu ja tunnin mittainen pelisessio vain vahvisti tätä tuntemusta. Pelin dialogi sai useamman kerran spontaanin repeämisen aikaan, sillä aidosti tuntui siltä, että siitä on ollut vastuussa joku kiimainen teini-ikäinen. Ei yhden yhtä keskustelua, ettei siihen saatu jotenkin ujutettua jotakin seksuaalista vihjailua. Taistelusysteemi demon perusteella ei vakuuttanut myöskään, hyvin karvalakkimallin hack 'n' slashia. Jollain sairaalla tavalla kuitenkin peli kiinnostaa ja ehkäpä mojovasta alesta sen saatan joskus ostaa. Tuntuu, että on pakko nähdä miten oudoksi ja korniksi voi homman vetää. Jos kuitenkin hyvää peliä etsii, niin tämän voi huoletta skipata.
Wizard with a Gun
Yksin tai kaverin kanssa pelattava roguelike, jossa ammutaan pyssyillä monstereita, rakennetaan omaa tukikohtaa sekä pikkuhiljaa tutkitaan maailmaa. Pelaaja kasvattaa esineitä keräämällä aikaa, joka hänellä on tutkia maailmaa, ennen kuin on palattava kotiin vetämään uudestaan sekuntikello käyntiin. Peli ei demon perusteella ole kovin aloittelijaystävällinen ja erilaisten mekaniikkojen ymmärtäminen ei ollut kovin intuitiivista. Pikkuhiljaa demon edetessä alkoi kuitenkin päästä sisälle peliin ja ymmärtämään miten hommat toimii. Visuaalisesti peli näyttää hyvältä ja taistelusysteemi, sekä muutkin mekaniikat tuntuivat mielenkiintoisilta ja toimivilta, kun niitä vihdoin alkoi ymmärtää. Uskon, että roguelike pelien ystäville tämä on varsin kiinnostava julkaisu. Peli julkaistaan Switchille ja PC:lle vielä tänä vuonna.
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Bramble: The Mountain King (Xbox, Game Pass, PS, Switch, PC)
Läpi meni. Tämän tekstin olisi voinut laittaa Game Pass -ketjuun keskustelun jatkoksi, mutta kun peli kuitenkin löytyy kaikilta alustoilta, niin laitanpa tänne.
Bramble on kuin repäisty satukirjan sivuilta peliksi. Tosin ei lasten satukirjan, sillä peli on brutaali, synkkä ja pelottava. Se lainaa pohjoismaalaisilta kansantaruilta suurimman osan kauheuksistaan. Päähahmo Olle joutuu kulkemaan läpi painajaismaisten kenttien ja kohtaamaan mitä hirvittävämpiä olentoja löytääkseen keskellä yötä kadonneen siskonsa.
Bramble onnistuu tunnelmassaan loistavasti. Havumetsäiset maisemat ja kukkaniityt näyttävät hienoilta. Taruolennot ovat uhkaavia ja pelottavia. Staattiset kuvakulmat tuovat hyvässä mielessä mieleen vanhan ajan kauhupelit. Peli myöskin rytmittää seikkailua hienosti. Alun rauhallisemmat hetket jäävät taakse kauheuksien paljastuessa. Pomomatsit eroavat mukavasti toisistaan ja niitä edeltävät kentät pohjustavat vastaan tulevan taruolennon tarinaa.
Siinä missä kentät ovat hienon näköisiä, niin hahmot näyttävät paikoin, paremman sanan puutteessa, "nukkemaisilta". Varsinkin silmät jäävät ilmeettömiksi. Eipä sillä, hirviöt hirvittävät silti. Toinen kritiikin aihe on pelin pituus. Reilu neljä tuntia on hieman lyhyt kesto, vaikka peli käyttää lyhyen aikansa hyvin hyödyksi.
Tykkäsin pelistä todella paljon. Bramblea ei juuri ole parrasvaloissa näkynyt, joten toivottavasti näiden kehujen (ja muiden foorumilaisten kehujen) myötä tämä piilotettu helmi saa muutaman uuden pelaajan.
Läpi meni. Tämän tekstin olisi voinut laittaa Game Pass -ketjuun keskustelun jatkoksi, mutta kun peli kuitenkin löytyy kaikilta alustoilta, niin laitanpa tänne.
Bramble on kuin repäisty satukirjan sivuilta peliksi. Tosin ei lasten satukirjan, sillä peli on brutaali, synkkä ja pelottava. Se lainaa pohjoismaalaisilta kansantaruilta suurimman osan kauheuksistaan. Päähahmo Olle joutuu kulkemaan läpi painajaismaisten kenttien ja kohtaamaan mitä hirvittävämpiä olentoja löytääkseen keskellä yötä kadonneen siskonsa.
Bramble onnistuu tunnelmassaan loistavasti. Havumetsäiset maisemat ja kukkaniityt näyttävät hienoilta. Taruolennot ovat uhkaavia ja pelottavia. Staattiset kuvakulmat tuovat hyvässä mielessä mieleen vanhan ajan kauhupelit. Peli myöskin rytmittää seikkailua hienosti. Alun rauhallisemmat hetket jäävät taakse kauheuksien paljastuessa. Pomomatsit eroavat mukavasti toisistaan ja niitä edeltävät kentät pohjustavat vastaan tulevan taruolennon tarinaa.
Siinä missä kentät ovat hienon näköisiä, niin hahmot näyttävät paikoin, paremman sanan puutteessa, "nukkemaisilta". Varsinkin silmät jäävät ilmeettömiksi. Eipä sillä, hirviöt hirvittävät silti. Toinen kritiikin aihe on pelin pituus. Reilu neljä tuntia on hieman lyhyt kesto, vaikka peli käyttää lyhyen aikansa hyvin hyödyksi.
Tykkäsin pelistä todella paljon. Bramblea ei juuri ole parrasvaloissa näkynyt, joten toivottavasti näiden kehujen (ja muiden foorumilaisten kehujen) myötä tämä piilotettu helmi saa muutaman uuden pelaajan.
DAVE THE DIVER
Welcome to 'DAVE THE DIVER', a marine adventure set in the mysterious Blue Hole. Explore the sea with Dave by day, and run a sushi restaurant at night. Uncover the secrets of the Blue Hole, and unwrap this deep sea mystery involving 3 friends, each with distinct personalities. New adventures await.
www.metacritic.com
tässä on vuoden indie musta hevonen ja todellinen helmi, varmaan aika monelle mahdollisesti vuoden indie peli, cohh esim vertasi peliä Yakuza peleihin, peli sisältää siis samanlaisia minipelejä ja yllätyksellisyyttä ja on easter eggejä täynnä, omaan sushi ravintolaan tuli juuri erään räjähteistä tykkäävän ohjaajan easter egge versio, peli on vähän kuin Stardew valleyn sukellusversio + yakuzamaisilla älyttömyyksillä. tosiaan peli on 96% positive steamissä vielä tuon kaiken lisäksi.
Viimeksi muokattu:
JTahti
Well-Known Member
Through the Darkest of Times (Switch)
Darkest peli on selviytymis-strategia-tarinapeli, jossa pitää selvitä natsi Saksassa hengissä sodan loppuun. Pelistä oli juttua Pelit-lehdessä 4/2022, kun Putin aloitti maailmanvalloitus hankkeensa. Jutussa käsiteltiin pelejä, jotka kertovat miten totalitärismi aiheuttaa inhimillistä kärsimystä.
Pelasin pelin tarina moodissa, joka on anteeksi antava pelaajan virheille, jolloin peli ei pääty kesken matkan niin helposti. Mitään suurempia iskuja en saanut aikaiseksi, koska vuorot loppuivat lyhyeen, jolloin alkaa uusi luku ja pelikenttä resetoidaan.
Tämä ei ole mikään hyvän mielen peli, sillä vuorojen välillä olevissa tarinaosuuksissa käydään läpi ahdistavia tapahtumia Berliinissä. Välillä pitää auttaa pelaajan naapurissa asuvia juutalaisia, välillä pitää miettiä pitääkö suunsa kiinni, kun ss-miehet sikailevat.
Pelin teksti on liian pientä pränttiä Switchin näytölle, mutta pelaamalla nenä kiinni telkkarissa saa selvää. Peli sopii erityisesti tarinapelien ystäville. Arvosana: 4/5.
Omia kuvakaappauksia:
Darkest peli on selviytymis-strategia-tarinapeli, jossa pitää selvitä natsi Saksassa hengissä sodan loppuun. Pelistä oli juttua Pelit-lehdessä 4/2022, kun Putin aloitti maailmanvalloitus hankkeensa. Jutussa käsiteltiin pelejä, jotka kertovat miten totalitärismi aiheuttaa inhimillistä kärsimystä.
Pelasin pelin tarina moodissa, joka on anteeksi antava pelaajan virheille, jolloin peli ei pääty kesken matkan niin helposti. Mitään suurempia iskuja en saanut aikaiseksi, koska vuorot loppuivat lyhyeen, jolloin alkaa uusi luku ja pelikenttä resetoidaan.
Tämä ei ole mikään hyvän mielen peli, sillä vuorojen välillä olevissa tarinaosuuksissa käydään läpi ahdistavia tapahtumia Berliinissä. Välillä pitää auttaa pelaajan naapurissa asuvia juutalaisia, välillä pitää miettiä pitääkö suunsa kiinni, kun ss-miehet sikailevat.
Pelin teksti on liian pientä pränttiä Switchin näytölle, mutta pelaamalla nenä kiinni telkkarissa saa selvää. Peli sopii erityisesti tarinapelien ystäville. Arvosana: 4/5.
Omia kuvakaappauksia: