Indika pelattu. Olihan se kyllä kokemus. Nimenomaan sitä eikä niinkään peli. Pelinä lähimpänä ns. kävelysimulaattoria, sillä pelaamista on lähinnä ajoittaiset puzzlet ja eräänlaiset tasohyppelypätkät ja kiipeilyt.
Palataan kokemukseen. Tämä oli sellainen peli, joka taas muistutti että pelit ovat todellakin taidetta. Toisaalta voi kysyä, oliko tämä peli siinä mielessä, miten pelaajat yleensä pelinsä haluavat? Itsekin kuitenkin koin, ettei tässä nyt olla niinkään pelaamassa, vaan kokemassa asioita pelimäisessä muodossa.
Mikäli siis kävelysimulaattorit eivät kiinnosta, niin tämä ei sitten varmasti ole sinulle. Ellet kaipaa ajateltavaa, sillä pelissä on paljon asioita, jotka laittavat miettimään. Tarina, keskustelut, kuvasto. Erityisesti tuo jälkimmäinen on hienoa, sillä pelissä on niin paljon eri tavalla hienoja maisemia, paikkoja ja tilanteita.
Pelillisesti peli oli myös yllättävä leikitellessään pelien erilaisilla oletuksilla, kuten kokemuspisteillä yms.
Kokemus oli kuin jonkinlainen interaktiivinen venäläinen taide-elokuva. Sillä erotuksella, että kun joskus katsoin Stalkerin, niin se tuntui vain tylsältä tekotaiteelliselta sekoilulta (joo, olen varmasti sivistymätön kun en tajunnut hienoutta) mutta Indikassa monet samantyyliset elementit toimivat ihan eri tavalla.
Surrealistinen, absurdi, surullinen ja vähän hölmökin, sellainen kokemus on Indika. Sen lisäksi että se laittaa ajattelemaan ja ihmettelemään.
Ostin pelin vähän päälle 22 euroa maksaneena fyysinenä versiona. Kannattiko alle viiden tunnin "pelistä"? Kyllä, ehdottomasti. Ei vain ole kaikille mutta itse maksan mielelläni tällaisesta taideteoksesta, jotta saan sen kokea ja vieläpä hyllyyni.