Mistäköhän sitä aloittaisi. Komeahan peli on ja pyörii sulavasti lähes koko ajan. Vain muutaman kerran muistan framejen hieman pudonneen. Maailma on sopivan kokoinen ja liikkuminen uusin voimien avulla on helppoa, vaivatonta ja hauskaa. Kuitenkin pelistä jäin hieman ontto olo lopputekstien lipuessa ruudulle.
Aloitetaampa vaikka juonesta. Aikaisemmissa Infamouksissa juoni on ollut tiivis ja jännittävä. Lopussa onkin ollut jokin mieleenpainuva kohtaus, joka saa suun loksahtamaan auki. Mitä Second Son tarjoaa - kiitos puheen vanhalta eukolta... Juoni oli kokonaisuudessaan tylsä, vaikka sitä mielellään seurasi. Jäin kuitenkin odottamaan sitä shokkeeraavaa lopetusta, josta jäinkin paitsi. Oikesti, ei edes minkään sortin pohjustusta seuraavalle osalle? Lopputekstien rullatessa odotin vain sitä, millainen herkku on niiden taakse piilotettu...
Odotin cut scenejä kovasti pelin edetessä. Välillä oli vain mukava rauhoittua ja ihailla komeita grafiikoita juonen edetessä. Eniten kuitenkin juonessa mätti se, että ainoastaan Delsin tuntui saavan aikaa. Ei mitenkään erityisen paljoa hänkään, mutta esimerkiksi juuri kun Delsinillä ja Fetchillä alkoi synkkaamaan, niin Fetch unohdetaan kokonaa ja raahataan uusi hahmo tilalle (Eugene). Eugenen kanssa alkaa hommat sujumaan niin Hank ilmestyy paikalle ja hyvästit Eugenelle. Ja sitten sitä ollaankin yksin lopputaistossa. Hitto olisin minä nyt edes yhden kohtauksen halunnut nähdä, jossa kanavoijat kokoontuvat yhteen heittämään läpyskää ja suunnittelemaan DUP:in tuhoa. Eugene mainitsee kerran Fetchin ja thats it. Puhumattakaan siittä kuinka eeppinen olisi ollut lopputaisto, jossa kaikki olisivat olleet mukana.
Sanotaanko näin, että juoni menee täysin niinkuin Delsin sanoo pelin ensimmäisen 10 minuutin aikana. Lähdetään seattleen, saadaan lisää voimia ja kukistetaan Augustine. Ei kummempaa. Ja karmavalinnoista sen verran, että tylsimmät ikinä. Ensimmäisessä oli jo jotain tuntua, mutta loput (oliko jopa kaksi ensimmäisen lisäksi, jotka ihan samantyyppisiä keskenään) eivät oikeen herättänyt minkään sortin tuntemuksia. Reggien kuolemakaan ei tuntunut juuri miltään verrattuna ensimmäisen Infamouksen luomaan tilanteeseen.
Tehtäviä oli mukava suoritella ja ainoa mikä jäin pännimään oli nämä jatkuvat takaa-ajot kanavoijien kanssa. On se nyt perkele ihme, että joka ikinen kanavoija jonka Delsin kohtaa ensimmäistä kertaa, ryntää heikkohermoisena karkuun
Moitteista huolimatta kelpo peli ja maistuu varmaankin monelle muulle paremmin kuin minulle. Ei se niin huono ole, etteikö jaksaisi pelata uudemman kerran pahiksena ja kerätä platina -trophyn. Täyttä Infamous -kokemusta jäin tosin kaipailemaan. Ei ehkä ihan täyden hinnan arvoinen peli komeasta kuorestaan huolimatta, mutta kelpo pelattava. 7/10 loppuarvioksi.