Renebauman
Well-Known Member
Oikea meininki =)Halusin saada fyysinen version hyllyyn .
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Oikea meininki =)Halusin saada fyysinen version hyllyyn .
On, mutta siinä nollautuu kaikki kyvyt ja ainoastaan collectablet, arkut ja puvut säilyy.Oliko tässä New game+ läpäisyn jälkeen? Vois tempaista uudestaa läpi ja päivittää hahmon kaikki voimat tappiin.
Lastly, there's the aforementioned new game plus, which takes a bit of a unique form in Fallen Order. As with similar new game plus modes in other games, story progress is reset, but here, you'll also have to re-learn all abilities. Collectables, opened chests and other aesthetic unlocks will remain. Once again, this is the only way to access Meditation Training.
Ensimmäinen peli vuosiin, jonka pelasin läpi!
Aikalailla samaa mieltä. Fallen Order kattuu omaa näppäryyteensä yrittäessään lainailla ominaisuuksia liian monesta lähteestä. Lopputulos ei vaan yhdisty vetoavaksi pelikokemukseksi.Itse tuli tätä pelailtua taannoin next gen-updaten myötä, mutta jotenkin ei peli napannut itseäni vaikka peli oli kaikinpuolin yhdistelmä pelejä joista muuten kyllä tykkään.
Oli Uncharted-tyylistä kiipeilyä ja läpänheittoa, Soulsin metroidvania-tyylistä kenttäsuunnittelua ja combatkin oli yhdistelmä Sekiroa ja Ghost of Tsushimaa. Mutta ehkä juuri se, että peli oli kaikilla osa-alueilla huonompi kuin ne pelit mistä se oli vaikutteita ottanut, laski sitten pelin tasoa minun papereissani sen verran, että homma meni nopeasti ns. suorittamiseksi ja lopulta peli jäi kesken enkä siihen enää EA Playn umpeuduttua palannut.
Ei peli huono ollut, mutta jotenkin osoittautui varsin keskinkertaiseksi peliksi itselle. En ole tosin mikään suurin nykypäivän Star Warsien fani ylipäätäänkään, joten ehkä siinä iso syy miksi pelin tarinakaan saati tarika ei jaksanut koukuttaa.
Siitä aluksen pilotista tykkäsin.
Tuo metroidvania-pakittelu ei ehkä tosiaan ole se mukavin ominaisuus pelissä, mutta muuten joudun kyllä olemaan vahvasti eri mieltä kyseisen kirjoittamasi kappaleen kanssa. Päätarina saa paljonkin lisäsisältöä, kun planeetoille palataan toiseen kertaan! Varsinkin Kashyyykille ja Dathomirille toista kertaa tullessa tarina saa paljonkin uusia vivahteita, eikä kyseessä tosiaankaan ole mikään ponchon löytäminen. Toki siitä olen samaa mieltä, että mielenkiintoisempi tapa olisi varmastikin ollut vaikkapa parin lisäplaneetan tekeminen peliin tuon pakittelun sijasta, mutta kyllä ne syyt planeetoille palaamiseenkin ihan hyvin tarinan ohessa selitetään ja osin ne syyt sopivatkin tarinaan ihan hyvin.Toinen inhokkilaina on metroidvania-pakittelu. Jälleen kerran, kyseessä on tarinallinen peli, jossa planeetalle mennään jostain tarinallisesta syystä. Osa planeetasta on kuitenkin mielivaltaisesti pistetty läpäisemättömän esteen taakse, jonka ohittamiseksi tarvitaan tietty ihmekapistus tai kyky joltain tulevalta planeetalta. Kun planeetan tarinallinen sisältö on taputeltu, niin hahmolla tai pelaajalla ei ole enää lähtökohtaisesti mitään syytä palata aikaisemmille planeetoille paitsi se, että siellä oli se yksi paikka, johon ei vielä ensivisiitillä päässyt. Esteen takana todennäköisesti odottaa arkku, josta löytyy eri värinen poncho tai eri näköinen kahva valosapeliin. Jee... Taas kerran, lainattiin itsessään hyvä mekaniikka ja pultattiin se sokeasti pelin kylkeen ajattelematta mitä muuta se pelisuunnittelun saralla olisi vaatinut.
Jedi: Fallen Order jäi siis minultakin kesken, koska nämä pelimekaniikan ajattelemattomuudet alkoi niin puuduttamaan. Tarinan olisin halunnut nähdä loppuun, eikä itse taistelussa, puzzleissa tai haarautuvissa kentissä mitään vikaan ollut, mutta tämä täysin päälleliimattu tallennusmekaniikka ja turhanpäiväinen backtrackaaminen syö pelistä kaiken mielekkyyden. Itse asiassa Fallen Order on yksi niitä harvoja pelejä, joita aktiivisesti vihaan, koska kaiken turhanpäiväisen kikkailun alla on oikeasti pätevä toimintapeli, mutta jonkun suunnittelijan näkemyksen puutteen, liian kunnianhimon ja vapaiden käsien takia siitä on tehty minulle käytännössä pelikelvoton. Vapaalla tallennussysteemillä ja itsenäisiksi kokonaisuuksiksi suunnitelluilla kentillä kyseessä olisi ollut ihan näiden näyttöjen perusteella yksi parhaita Star Wars -pelejä koskaan. Muistelen edelleen lämmöllä sitä pelin ensimmäistä osuutta purkaamoplaneetalla, jossa näitä pelisuunnittelullisia rönsyjä ei vielä ollut mukana.
Uskon kyllä, että metroidvania-elementtejä käytetään myöhemmin ihan tarinallisestikin, mutta et ihan ymmärtänyt kritiikkini ydinpointtia. Jos peli kerran mahdollistaa planeetoilla palaamisen koska vain, niin kehittäjän olisi pitänyt ymmärtää, että osa pelaajista tulee tekemään sen koska vain, odottamatta varsinaista tarinallista triggeriä. Palaamme siis pointtiini siitä, että Fallen Orderissa ytimeltään lineaariseen toimintapeliin on ympätty kokonaan toisesta pelityypistä lainattu mekaniikka, joka aiheuttaa sen sisällä osalle pelaajista pelkkää hämmennystä, pettymyksiä ja turhaa vaivaa. Tämä ongelma on osattu ratkaista iät ja ajat yksinkertaisesti pitämällä lineaariset pelit lineaarisina. Pelaajille on lähtökohtaisesti ihan turha antaa tällaisessa pelissä näennäisiä vapauksia, jotka nämä voivat sitten kääntää pelikokemuksensa turmioksi.Tuo metroidvania-pakittelu ei ehkä tosiaan ole se mukavin ominaisuus pelissä, mutta muuten joudun kyllä olemaan vahvasti eri mieltä kyseisen kirjoittamasi kappaleen kanssa. Päätarina saa paljonkin lisäsisältöä, kun planeetoille palataan toiseen kertaan! Varsinkin Kashyyykille ja Dathomirille toista kertaa tullessa tarina saa paljonkin uusia vivahteita, eikä kyseessä tosiaankaan ole mikään ponchon löytäminen. Toki siitä olen samaa mieltä, että mielenkiintoisempi tapa olisi varmastikin ollut vaikkapa parin lisäplaneetan tekeminen peliin tuon pakittelun sijasta, mutta kyllä ne syyt planeetoille palaamiseenkin ihan hyvin tarinan ohessa selitetään ja osin ne syyt sopivatkin tarinaan ihan hyvin.
Ketään ei toki voi pakottaa pelaamaan peliä, jos peliä tosiaankin "aktiivisesti vihaa", mutta sanonpa vain, että osa kritiikistä ja "vihan syistä" olisi mahdollisesti kaikonnut, jos olisit pelannut pelin loppuun asti. Star Wars-fanina itse kyllä tykkäsin pelistä varsin paljonkin, vaikka Souls-mekaniikat eivät itsellekään todellakaan ole mitkään älyttömän mieleiset. Ihan mielelläni palasin myös planeetoille toisenkin kerran, koska niille paluille oli tarinan mukaan ihan oikeat syyt olemassa ja tiesin lisäksi, että näen vielä uusia alueita. Kashyyykillä esimerkiksi paluukierroksen alue on ihan erilainen kuin ensimmäisen kierroksen alue, vaikka fyysisesti samalla planeetalla ollaankin.
Pelissä on hyvin imua ja eiköhän tämä tule pelattua aika nopealla tahdilla läpi.
Nopealla tahdilla meinasin, että tulee pelattua aktiivisesti. Oon tosiaan melko tarkkaan tutkinut paikat ja löytänyt siurimman osan etsittävästä. Oon myös välillä ottanut pahempien vihujen kanssa uusintaotteluita, jos on tuntunut, että tarvii sparrata omia taistelutaitoja.Mitä rauhallisemmin jaksat pelin ottaa, sitä enemmän nautit. Sinuna tutkisin paikkoja ja yrittäisin löytää secrettejä sun muuta. Koska kun peli loppuu niin kelaa miksi ahmin tämän niin nopeasti. Vaikka palaisit maailmaan takaisin etsimään juttuja fiilis ei ole enää aivan sama.
Eikös tuossa nyt kuitenkin ne expat tai jotkut vastaavat jääneet kuolinpaikalle? Tai sitten sille jollekin sinut tappaneelle örmölle? Sellainen muistikuva on jäänyt, vaikka tämä peli jäi kesken, kun ei vain oikein kunnolla lähtenyt lentoon omalle kohdalleni.Tätä kun on verrattu paljon Soulsborneen, erityisesti siinä mielessä että tässä nyt on ne "puuttuvat" vaikeustasot, tässä hieman omia ajatuksiani.
J:FO on minusta mukavan lore vetoinen, ja Star Wars maailma valomiekkoineen on tehty mainiosti. Mutta jos Soulsborneen vertaa, niin buildeja ei varsinaisesti ole (kykypuu on varsin rajallinen), fashion soulssiakaan ei ole, ja kokonaisuutena sekä tappelut että vähäinen määrä eri aseita tekee tästä eräänlaista rankasti yksinkertaistettua Soulsbornea, jos sitäkään. Kuollessakaan ei mitään menetä, mutta palautuu checkpointtiin.
Enemmän tämä on seikkailu kun RPG, ja sellaiseksi kai luokiteltukkin. Olen pelannut tätä hyvin rauhallisesti läpi, ja tunteja on kertynyt, joten sikäli olen pelin parissa viihtynyt, mutta en tätä mieltäisi "helpoksi Soulsborneksi".
Lähinnä tämä muistuttaa Soulsbornea siinä että tässäkin taistelu on tehty verraten hyvin, eikä pelkästään ryntäämällä ja hakkaamalla iskuja pärjää. Kenttäsuunnittelu on minusta jopa sekavampaa, välillä olen miettinyt eri reittejä mikä olisi fiksuin eikä se aina niin selvää ole.
Jep, sinne ne jää tappajalle. Monet ärräpäät on päästelty, kun on niin pahaan mestaan jäänyt (tai vain hiton kauakana), eihän niitä voi sinne jättää.Eikös tuossa nyt kuitenkin ne expat tai jotkut vastaavat jääneet kuolinpaikalle? Tai sitten sillekin jolllekin sinut tappaneelle örmölle? Sellainen muistikuva on jäänyt, vaikka tämä peli jäi kesken, kun ei vain oikein kunnolla lähtenyt lentoon omalle kohdalleni.