Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Jedi: Fallen Order

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Poistettu jäsen 5945
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Oliko tässä New game+ läpäisyn jälkeen? Vois tempaista uudestaa läpi ja päivittää hahmon kaikki voimat tappiin.
 
Oliko tässä New game+ läpäisyn jälkeen? Vois tempaista uudestaa läpi ja päivittää hahmon kaikki voimat tappiin.
On, mutta siinä nollautuu kaikki kyvyt ja ainoastaan collectablet, arkut ja puvut säilyy.

Lastly, there's the aforementioned new game plus, which takes a bit of a unique form in Fallen Order. As with similar new game plus modes in other games, story progress is reset, but here, you'll also have to re-learn all abilities. Collectables, opened chests and other aesthetic unlocks will remain. Once again, this is the only way to access Meditation Training.
 
Yksi parhaista peleistä joita olen koskaan pelannut -> Xbox Series X versio.

Pohdin sellaista että olisiko minun sittenkin pitänyt mennä ekan planeetan jälkeen punaiselle planeetalle? Koska kuulin huhua että siellä olisi jotain joka helpottaisi taisteluissa. Mielestäni paikoin hyvinkin vaativa peli. Toivon hartaasti että tälle tehtäisiin vielä joskus jatkoa.
 
Tuli tuossa alkuvuodesta hommattua Xbox koronakurimuksen pelastajaksi, mutta keväällä lähinnä testailin erilaisia pelejä ja kesällä pelaaminen vähän jäi muun elämän jalkoihin. No nyt on kuitenkin viimeiset viikot tullut tätä peliä tahkottua ja äsken sitten lävähti lopputekstit ruudulle. Ensimmäinen peli vuosiin, jonka pelasin läpi!

Tarina, pelimekaniikka ja hahmonkehitys olivat kaikki mukavasti balanssissa ja ennenkaikkea peli ei ollut liian pitkä. Uusinta Assasins Creediä pelailin kanssa keväällä ja siinä meni maku jossain neljänkymmenen tunnin kohdalla, vaikka hyvä peli olikin. Tässä pituus oli just kohdallaan! Ainoa miinus tuli siitä, että olisi ollut kiva päästä myös jollekin vähän kaupunkimaisemmalle planeetalle, mutta ehkä sitten kakkososassa. :p
 
Itse tuli tätä pelailtua taannoin next gen-updaten myötä, mutta jotenkin ei peli napannut itseäni vaikka peli oli kaikinpuolin yhdistelmä pelejä joista muuten kyllä tykkään.

Oli Uncharted-tyylistä kiipeilyä ja läpänheittoa, Soulsin metroidvania-tyylistä kenttäsuunnittelua ja combatkin oli yhdistelmä Sekiroa ja Ghost of Tsushimaa. Mutta ehkä juuri se, että peli oli kaikilla osa-alueilla huonompi kuin ne pelit mistä se oli vaikutteita ottanut, laski sitten pelin tasoa minun papereissani sen verran, että homma meni nopeasti ns. suorittamiseksi ja lopulta peli jäi kesken enkä siihen enää EA Playn umpeuduttua palannut.

Ei peli huono ollut, mutta jotenkin osoittautui varsin keskinkertaiseksi peliksi itselle. En ole tosin mikään suurin nykypäivän Star Warsien fani ylipäätäänkään, joten ehkä siinä iso syy miksi pelin tarinakaan saati tarika ei jaksanut koukuttaa.

Siitä aluksen pilotista tykkäsin.
 
Et sinäänsä kyllä ole väärässä noista pelin ominaisuuksista, että ovat tässä kopiota muista peleistä ja ei kuitenkaan aivan samaa huippulaatua mitä esikuvissa. Ovat kuitenkin riittävän hyvin tehty.

Vaikka itsekkään en ole mikään iso Star Wars-fani niin oli kuitenkin erittäin hauskaa pitkästä aikaa päästä pelaamaan Jedi-ritaria. Itselle peli kolahti kovaa ja tietyllä tapaa se muistutti Shadow of Mordor-peliä. Hauska pelata, vaikka on aika yksinkertaista tekemistä ja paljon saman toistoa.

Lisäksi itse en jaksa oikein pelata Souls-tyylisiä pelejä niin tämä oli ihan hyvä, vähän erilainen vaihtoehto siihen peligenreen. Ja on tässä vielä UC 4 myös pelaamatta.
 
Ensimmäinen peli vuosiin, jonka pelasin läpi!

Sama.

Hankin XSX ja ostin Jedin diginä 20 €. Tarkoitus olisi pelata 100 % läpi eli tutkia ihan joka paikka, mutta se vaatisi ihan jo näitä YouTube-tutoriaaleja. Itselle yksi kaikkien aikojen peleistä teknisistä ongelmista huolimatta ja siitä että pelin tekemisessä on selkeästi ollut kiire. Rukoilen että tästä tulee oma pelisarja ja jatkoa.
 
Itse tuli tätä pelailtua taannoin next gen-updaten myötä, mutta jotenkin ei peli napannut itseäni vaikka peli oli kaikinpuolin yhdistelmä pelejä joista muuten kyllä tykkään.

Oli Uncharted-tyylistä kiipeilyä ja läpänheittoa, Soulsin metroidvania-tyylistä kenttäsuunnittelua ja combatkin oli yhdistelmä Sekiroa ja Ghost of Tsushimaa. Mutta ehkä juuri se, että peli oli kaikilla osa-alueilla huonompi kuin ne pelit mistä se oli vaikutteita ottanut, laski sitten pelin tasoa minun papereissani sen verran, että homma meni nopeasti ns. suorittamiseksi ja lopulta peli jäi kesken enkä siihen enää EA Playn umpeuduttua palannut.

Ei peli huono ollut, mutta jotenkin osoittautui varsin keskinkertaiseksi peliksi itselle. En ole tosin mikään suurin nykypäivän Star Warsien fani ylipäätäänkään, joten ehkä siinä iso syy miksi pelin tarinakaan saati tarika ei jaksanut koukuttaa.

Siitä aluksen pilotista tykkäsin.
Aikalailla samaa mieltä. Fallen Order kattuu omaa näppäryyteensä yrittäessään lainailla ominaisuuksia liian monesta lähteestä. Lopputulos ei vaan yhdisty vetoavaksi pelikokemukseksi.

Suurin inspiraatio on selvästi ollut Souls-pelit, josta on kopioitu nuotiot ja henkiin palaavat viholliset. Idea on kuitenkin vesitetty, koska peli on samaan aikaan lineaarisella tarinalla ja tehtävärakenteella varustettu toimintapeli, minkä osalta nuotioita käsitellään kuin perinteisiä tallennuspisteitä, joita vaan on hemmetin paljon harvemmassa. Kuoleminen siis nollaa tehtävien etenemisen, kaikki välianimaatiot pitää katsoa uudestaan (skippiä ei tunneta) ja työläät puzzlet vetää uudelleen. Koko Soulsin pointti on se, että maailma itsessään on pysyvä ja vain viholliset heräävät henkiin hahmon kuollessa. Souls-pelit -- ainakin hyvät sellaiset -- rakennetaan niin, ettei puuduttavaa tarinallista kertausta tule, koska mitään kädestä pitelevää tarinaa ei ole. Fallen Order kuitenkin tasapainoilee epäonnistuneesti kahden suunnittelufilosofian ja kahden tallennussysteemin välimaastossa ottaen molemmista oikeastaan ne huonoimmat puolet.

Toinen inhokkilaina on metroidvania-pakittelu. Jälleen kerran, kyseessä on tarinallinen peli, jossa planeetalle mennään jostain tarinallisesta syystä. Osa planeetasta on kuitenkin mielivaltaisesti pistetty läpäisemättömän esteen taakse, jonka ohittamiseksi tarvitaan tietty ihmekapistus tai kyky joltain tulevalta planeetalta. Kun planeetan tarinallinen sisältö on taputeltu, niin hahmolla tai pelaajalla ei ole enää lähtökohtaisesti mitään syytä palata aikaisemmille planeetoille paitsi se, että siellä oli se yksi paikka, johon ei vielä ensivisiitillä päässyt. Esteen takana todennäköisesti odottaa arkku, josta löytyy eri värinen poncho tai eri näköinen kahva valosapeliin. Jee... Taas kerran, lainattiin itsessään hyvä mekaniikka ja pultattiin se sokeasti pelin kylkeen ajattelematta mitä muuta se pelisuunnittelun saralla olisi vaatinut.

Jedi: Fallen Order jäi siis minultakin kesken, koska nämä pelimekaniikan ajattelemattomuudet alkoi niin puuduttamaan. Tarinan olisin halunnut nähdä loppuun, eikä itse taistelussa, puzzleissa tai haarautuvissa kentissä mitään vikaan ollut, mutta tämä täysin päälleliimattu tallennusmekaniikka ja turhanpäiväinen backtrackaaminen syö pelistä kaiken mielekkyyden. Itse asiassa Fallen Order on yksi niitä harvoja pelejä, joita aktiivisesti vihaan, koska kaiken turhanpäiväisen kikkailun alla on oikeasti pätevä toimintapeli, mutta jonkun suunnittelijan näkemyksen puutteen, liian kunnianhimon ja vapaiden käsien takia siitä on tehty minulle käytännössä pelikelvoton. Vapaalla tallennussysteemillä ja itsenäisiksi kokonaisuuksiksi suunnitelluilla kentillä kyseessä olisi ollut ihan näiden näyttöjen perusteella yksi parhaita Star Wars -pelejä koskaan. Muistelen edelleen lämmöllä sitä pelin ensimmäistä osuutta purkaamoplaneetalla, jossa näitä pelisuunnittelullisia rönsyjä ei vielä ollut mukana.

Edit: Mainittakoon vielä, että Souls-peleistä kyllä pidän todella paljon, mutta "soulslike" ei ole silti minulle mikään taikasana, joka saisi hyväksymään pelityypin huonolla maulla toteutetun lainailun. Fallen Order olisi hyötynyt mittavasti, jos Souls-lainailu olisi rajoitettu pelkästään taistelumekaniikkaan, eikä viety sitä väkisin niinkin fundamentaalisiin asioihin kuin tallennusmekaniikkaan. Rakenteellisesti Fallen Order on niin eri peto.
 
Viimeksi muokattu:
Toinen inhokkilaina on metroidvania-pakittelu. Jälleen kerran, kyseessä on tarinallinen peli, jossa planeetalle mennään jostain tarinallisesta syystä. Osa planeetasta on kuitenkin mielivaltaisesti pistetty läpäisemättömän esteen taakse, jonka ohittamiseksi tarvitaan tietty ihmekapistus tai kyky joltain tulevalta planeetalta. Kun planeetan tarinallinen sisältö on taputeltu, niin hahmolla tai pelaajalla ei ole enää lähtökohtaisesti mitään syytä palata aikaisemmille planeetoille paitsi se, että siellä oli se yksi paikka, johon ei vielä ensivisiitillä päässyt. Esteen takana todennäköisesti odottaa arkku, josta löytyy eri värinen poncho tai eri näköinen kahva valosapeliin. Jee... Taas kerran, lainattiin itsessään hyvä mekaniikka ja pultattiin se sokeasti pelin kylkeen ajattelematta mitä muuta se pelisuunnittelun saralla olisi vaatinut.

Jedi: Fallen Order jäi siis minultakin kesken, koska nämä pelimekaniikan ajattelemattomuudet alkoi niin puuduttamaan. Tarinan olisin halunnut nähdä loppuun, eikä itse taistelussa, puzzleissa tai haarautuvissa kentissä mitään vikaan ollut, mutta tämä täysin päälleliimattu tallennusmekaniikka ja turhanpäiväinen backtrackaaminen syö pelistä kaiken mielekkyyden. Itse asiassa Fallen Order on yksi niitä harvoja pelejä, joita aktiivisesti vihaan, koska kaiken turhanpäiväisen kikkailun alla on oikeasti pätevä toimintapeli, mutta jonkun suunnittelijan näkemyksen puutteen, liian kunnianhimon ja vapaiden käsien takia siitä on tehty minulle käytännössä pelikelvoton. Vapaalla tallennussysteemillä ja itsenäisiksi kokonaisuuksiksi suunnitelluilla kentillä kyseessä olisi ollut ihan näiden näyttöjen perusteella yksi parhaita Star Wars -pelejä koskaan. Muistelen edelleen lämmöllä sitä pelin ensimmäistä osuutta purkaamoplaneetalla, jossa näitä pelisuunnittelullisia rönsyjä ei vielä ollut mukana.
Tuo metroidvania-pakittelu ei ehkä tosiaan ole se mukavin ominaisuus pelissä, mutta muuten joudun kyllä olemaan vahvasti eri mieltä kyseisen kirjoittamasi kappaleen kanssa. Päätarina saa paljonkin lisäsisältöä, kun planeetoille palataan toiseen kertaan! Varsinkin Kashyyykille ja Dathomirille toista kertaa tullessa tarina saa paljonkin uusia vivahteita, eikä kyseessä tosiaankaan ole mikään ponchon löytäminen. Toki siitä olen samaa mieltä, että mielenkiintoisempi tapa olisi varmastikin ollut vaikkapa parin lisäplaneetan tekeminen peliin tuon pakittelun sijasta, mutta kyllä ne syyt planeetoille palaamiseenkin ihan hyvin tarinan ohessa selitetään ja osin ne syyt sopivatkin tarinaan ihan hyvin.

Ketään ei toki voi pakottaa pelaamaan peliä, jos peliä tosiaankin "aktiivisesti vihaa", mutta sanonpa vain, että osa kritiikistä ja "vihan syistä" olisi mahdollisesti kaikonnut, jos olisit pelannut pelin loppuun asti. Star Wars-fanina itse kyllä tykkäsin pelistä varsin paljonkin, vaikka Souls-mekaniikat eivät itsellekään todellakaan ole mitkään älyttömän mieleiset. Ihan mielelläni palasin myös planeetoille toisenkin kerran, koska niille paluille oli tarinan mukaan ihan oikeat syyt olemassa ja tiesin lisäksi, että näen vielä uusia alueita. Kashyyykillä esimerkiksi paluukierroksen alue on ihan erilainen kuin ensimmäisen kierroksen alue, vaikka fyysisesti samalla planeetalla ollaankin.
 
Mä oon vähän eri mieltä tuosta turhanpäiväisestä backtrackaamisesta pelin juonen kannalta. Sillähän ei nimittäin ole mitään tekemistä, ellei sitten halua kerätä kaikki mahdolliset arkut ja löytää kaikki salaisuudet. Tarinan saa kyllä läpäistyä ilman sen kummempia turhia reissuja eestaas planeetalta toiselle. Itse oon taas tykännyt juurikin siitä, että planeetoilta jää tutkimatta alueita sen takia, ettei päähenkilöllä ole tarvittavia kykyjä etenemiseen ihan kaikkialle. Se on sitten jokaisen oma valinta, haluaako/jaksaako vielä pelin tarinan läpäistyä käydä tutkimassa niitä loppuun saakka.
 
Tuo metroidvania-pakittelu ei ehkä tosiaan ole se mukavin ominaisuus pelissä, mutta muuten joudun kyllä olemaan vahvasti eri mieltä kyseisen kirjoittamasi kappaleen kanssa. Päätarina saa paljonkin lisäsisältöä, kun planeetoille palataan toiseen kertaan! Varsinkin Kashyyykille ja Dathomirille toista kertaa tullessa tarina saa paljonkin uusia vivahteita, eikä kyseessä tosiaankaan ole mikään ponchon löytäminen. Toki siitä olen samaa mieltä, että mielenkiintoisempi tapa olisi varmastikin ollut vaikkapa parin lisäplaneetan tekeminen peliin tuon pakittelun sijasta, mutta kyllä ne syyt planeetoille palaamiseenkin ihan hyvin tarinan ohessa selitetään ja osin ne syyt sopivatkin tarinaan ihan hyvin.

Ketään ei toki voi pakottaa pelaamaan peliä, jos peliä tosiaankin "aktiivisesti vihaa", mutta sanonpa vain, että osa kritiikistä ja "vihan syistä" olisi mahdollisesti kaikonnut, jos olisit pelannut pelin loppuun asti. Star Wars-fanina itse kyllä tykkäsin pelistä varsin paljonkin, vaikka Souls-mekaniikat eivät itsellekään todellakaan ole mitkään älyttömän mieleiset. Ihan mielelläni palasin myös planeetoille toisenkin kerran, koska niille paluille oli tarinan mukaan ihan oikeat syyt olemassa ja tiesin lisäksi, että näen vielä uusia alueita. Kashyyykillä esimerkiksi paluukierroksen alue on ihan erilainen kuin ensimmäisen kierroksen alue, vaikka fyysisesti samalla planeetalla ollaankin.
Uskon kyllä, että metroidvania-elementtejä käytetään myöhemmin ihan tarinallisestikin, mutta et ihan ymmärtänyt kritiikkini ydinpointtia. Jos peli kerran mahdollistaa planeetoilla palaamisen koska vain, niin kehittäjän olisi pitänyt ymmärtää, että osa pelaajista tulee tekemään sen koska vain, odottamatta varsinaista tarinallista triggeriä. Palaamme siis pointtiini siitä, että Fallen Orderissa ytimeltään lineaariseen toimintapeliin on ympätty kokonaan toisesta pelityypistä lainattu mekaniikka, joka aiheuttaa sen sisällä osalle pelaajista pelkkää hämmennystä, pettymyksiä ja turhaa vaivaa. Tämä ongelma on osattu ratkaista iät ja ajat yksinkertaisesti pitämällä lineaariset pelit lineaarisina. Pelaajille on lähtökohtaisesti ihan turha antaa tällaisessa pelissä näennäisiä vapauksia, jotka nämä voivat sitten kääntää pelikokemuksensa turmioksi.

Vihan syyn tulkitsit myös hieman väärin: Viha ja rakkaus ovat tässä tapauksessa tunteina hyvin lähellä toisiaan. En minä vihaa keskinkertaisuutta tai edes huonoutta. Näen Fallen Orderissa hiomattoman timantin, johon on hiomisen sijaan valettu betonista kaiken maailman lisäosia ja palikoita, jotka tekevät siitä kokonaisuutena vain vähemmän kauniin ja vähemmän pelattavan. Keskinkertaisuutta ja huonoutta kyllä maailmaan mahtuu, mutta se, että ihan nenän edessä roikkuvaan potentiaaliin ei osata tarttua, vaan se pilataan turhalla kikkailulla, on pahinta mahdollista haaskausta.
 
Itsekin tämän Game Passista otin hiljattain peluuseen ja vaikka tuotantoarvot ovatkin kohdillaan ja imua oli aluksi, niin jotain ilmeisesti puuttuu, kun kerta toisensa jälkeen tämä tulee sivuutettua ja valittua jotain muuta pelattavaa. En toisaalta ole muutenkaan lajityypin suurin fani, eikä Star Wars myöskään aiheuta mitään extraa, joten ehkäpä tämä ei vaan ole minua varten, vaikka en varsinaisesti mitään suurempaa kritiikkiäkään osaa noin 6-7h pelaamisella osoittaa tästä.

Mutta ehkä tämä vielä jaksaa kantaa, joten ei vielä täysin hylätä tätä, vaikka nyt onkin jo hetken jäänyt mm. Forza Horizon 5:n takia pelaamatta.
 
Itselle tämä on yksi kaikkien aikojen peleistä. On ihan selvää että puutteita löytyy ja teknisiä ongelmia, mutta esimerkiksi tunnelma, äänimaailma ja sellainen SW fiilis on tavoitettu täydellisesti.

Hahmot, asut, valomiekkailu on toteutettu upeasti. Kun kiipeilin luolissa, jossa partioi pahiksia, tuli elävästi mieleen esim. Indiana Jones elokuvat. Elokuvamaisuus. Aivan mielettömät puitteet ja suuren seikkailun tunne. On totta että mukaan on ängetty joka kohtaan tasohyppelyä, parkour meininkiä. Vihut seisovat välillä aivan kummallisissa paikoissa ja mietin mitä he siellä tekevät tarinan / maailman kannalta.

Valikot ovat niin ikään upeat, selkeät ja tyylikkäät. Jäin kaipaamaan kuvia näissä tietokanta jutuissa. Tyyliin tämä kasvi tai tämä eläin taikka hahmo. Pidän myös ideasta suorittaa peli 100 %. Ekassa maailmassa tai tässä jossa on se suuri hirviö ja jossa tämä jedi mestari asui, niin siinä sain 98 %.

...

Se maailma jossa on haaksirikkoutunut valtava Star Destroyer niin ekan pelaamis kerran aikana en jostain syystä mennyt ollenkaan aluksen sisään ja tutkin aluksen kunnolla vasta läpipeluun jälkeen. Alue oli niin hieno että jäin miettimään että mitä ihmettä on tapahtunut pelin kehityksessä jos tuollainen alue jää kokonaan sivuosaan.

Aluksen uumenistakin sitten löytyy joku palkkionmetsästäjä ja hänen kaverinsa. Mietin miten ihmeessä täällä majailette. Samalla planeetalla oleva kylä on myös mahtava, mutta ihmettelen että miksi Stormtrooperit partioivat pitkin aution kylän katuja? Miksi taloihin ei pääse lainkaan sisään? Missä kaikki siviilit?

Yleisesti suorastaan rukoilen että saisimme tästä pelisarjan ja että jatko-osasta tulisi sitten valmiimpi.
 
Aloitin kanssa tämän pari päivää sitten. Kokonaisuutena on maistunut, mukava toimintaseikkailu, jossa saa haasteen säädettyä sopivaksi.

Samaa mieltä monen muun kanssa, yksittäiset osa-alueet ei ole ihan terävintä kärkeä ja PS4 Prolla edelleen suorituskyky paikoitellen droppailee, mutta kokonaisuus toimii ja lisenssiä on osattu käyttää hienosti hyväksi.

Oon kolunut tähänmennessä kaikki planeetat suhkot tarkkaan ja nyt on menossa Kashyyyk. Alussa aloitin toiseksi vaikeimmalla, mutta sen verta epämääräisesti välillä rekisteröi vihollisten lyönnit, että tokan planeetan lopussa tiputin oletukselle ja vaikeustaso on tuntunut nyt sopivalta. Kuolee aika harvoin, mutta ei pärjää vain yhden napin hakkaamisella.

Pelissä on hyvin imua ja eiköhän tämä tule pelattua aika nopealla tahdilla läpi.
 
Viimeksi muokattu:
Pelissä on hyvin imua ja eiköhän tämä tule pelattua aika nopealla tahdilla läpi.

Mitä rauhallisemmin jaksat pelin ottaa, sitä enemmän nautit. Sinuna tutkisin paikkoja ja yrittäisin löytää secrettejä sun muuta. Koska kun peli loppuu niin kelaa miksi ahmin tämän niin nopeasti. Vaikka palaisit maailmaan takaisin etsimään juttuja fiilis ei ole enää aivan sama.
 
Mitä rauhallisemmin jaksat pelin ottaa, sitä enemmän nautit. Sinuna tutkisin paikkoja ja yrittäisin löytää secrettejä sun muuta. Koska kun peli loppuu niin kelaa miksi ahmin tämän niin nopeasti. Vaikka palaisit maailmaan takaisin etsimään juttuja fiilis ei ole enää aivan sama.
Nopealla tahdilla meinasin, että tulee pelattua aktiivisesti. Oon tosiaan melko tarkkaan tutkinut paikat ja löytänyt siurimman osan etsittävästä. Oon myös välillä ottanut pahempien vihujen kanssa uusintaotteluita, jos on tuntunut, että tarvii sparrata omia taistelutaitoja.
 
Viimeksi muokattu:
Tätä kun on verrattu paljon Soulsborneen, erityisesti siinä mielessä että tässä nyt on ne "puuttuvat" vaikeustasot, tässä hieman omia ajatuksiani.

J:FO on minusta mukavan lore vetoinen, ja Star Wars maailma valomiekkoineen on tehty mainiosti. Mutta jos Soulsborneen vertaa, niin buildeja ei varsinaisesti ole (kykypuu on varsin rajallinen), fashion soulssiakaan ei ole, ja kokonaisuutena sekä tappelut että vähäinen määrä eri aseita tekee tästä eräänlaista rankasti yksinkertaistettua Soulsbornea, jos sitäkään. Kuollessakaan ei mitään menetä, mutta palautuu checkpointtiin.

Enemmän tämä on seikkailu kun RPG, ja sellaiseksi kai luokiteltukkin. Olen pelannut tätä hyvin rauhallisesti läpi, ja tunteja on kertynyt, joten sikäli olen pelin parissa viihtynyt, mutta en tätä mieltäisi "helpoksi Soulsborneksi".

Lähinnä tämä muistuttaa Soulsbornea siinä että tässäkin taistelu on tehty verraten hyvin, eikä pelkästään ryntäämällä ja hakkaamalla iskuja pärjää. Kenttäsuunnittelu on minusta jopa sekavampaa, välillä olen miettinyt eri reittejä mikä olisi fiksuin eikä se aina niin selvää ole.
 
Viimeksi muokattu:
Tätä kun on verrattu paljon Soulsborneen, erityisesti siinä mielessä että tässä nyt on ne "puuttuvat" vaikeustasot, tässä hieman omia ajatuksiani.

J:FO on minusta mukavan lore vetoinen, ja Star Wars maailma valomiekkoineen on tehty mainiosti. Mutta jos Soulsborneen vertaa, niin buildeja ei varsinaisesti ole (kykypuu on varsin rajallinen), fashion soulssiakaan ei ole, ja kokonaisuutena sekä tappelut että vähäinen määrä eri aseita tekee tästä eräänlaista rankasti yksinkertaistettua Soulsbornea, jos sitäkään. Kuollessakaan ei mitään menetä, mutta palautuu checkpointtiin.

Enemmän tämä on seikkailu kun RPG, ja sellaiseksi kai luokiteltukkin. Olen pelannut tätä hyvin rauhallisesti läpi, ja tunteja on kertynyt, joten sikäli olen pelin parissa viihtynyt, mutta en tätä mieltäisi "helpoksi Soulsborneksi".

Lähinnä tämä muistuttaa Soulsbornea siinä että tässäkin taistelu on tehty verraten hyvin, eikä pelkästään ryntäämällä ja hakkaamalla iskuja pärjää. Kenttäsuunnittelu on minusta jopa sekavampaa, välillä olen miettinyt eri reittejä mikä olisi fiksuin eikä se aina niin selvää ole.
Eikös tuossa nyt kuitenkin ne expat tai jotkut vastaavat jääneet kuolinpaikalle? Tai sitten sille jollekin sinut tappaneelle örmölle? Sellainen muistikuva on jäänyt, vaikka tämä peli jäi kesken, kun ei vain oikein kunnolla lähtenyt lentoon omalle kohdalleni.
 
Viimeksi muokattu:
Eikös tuossa nyt kuitenkin ne expat tai jotkut vastaavat jääneet kuolinpaikalle? Tai sitten sillekin jolllekin sinut tappaneelle örmölle? Sellainen muistikuva on jäänyt, vaikka tämä peli jäi kesken, kun ei vain oikein kunnolla lähtenyt lentoon omalle kohdalleni.
Jep, sinne ne jää tappajalle. Monet ärräpäät on päästelty, kun on niin pahaan mestaan jäänyt (tai vain hiton kauakana), eihän niitä voi sinne jättää.

Minulla jäi myös kesken, ehkä jatkan joskus. Aika pahasti loppua kohden pilasi iloa se kun niitä samoja kenttiä joutuu koluamaan uudestaan, ja samat vihut tappamaan, jos haluaa käydä aivan kaikissa paikoissa. Ja pitäähän niissä käydä, kun ne siellä on. "Miten niin muka en ole tätä koko aluetta tutkinut, hä ? Postikortitn kokoinen huone ja joka nurkan nuohonnut moneen kertaan, silti kartassa lukee 95%, v-ttu s-tana !!!"
 
Ylös Bottom