Vastaus: Kerro unestasi!
Minusta selkounien ongelma on se, että mitä enemmän niitä yrittää hallita, sitä enemmän henkilö alkaa olla valveilla. Olen muodostanut tästä oman teoriani. Koska teoria on freudilainen, aloitan psykoanalyysin mielen jakautumisen (hyvin pinnallisella) oppimäärällä:
Freudin psykonanalyysin mukaan mieli jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen on ego, eli järkemme. Tämä rationaalinen, hallittu ajattelu komentaa valvetilamme johdonmukaisia päätöksiä. Toinen osa, eli superego, taas on yhtä kuin mielemme toteutusvoima ja tahto. Superego palvelee egon määräyksiä, ellei kolmas osa-alue, eli id, ylitä egon määräyksiä. Id on ydinminämme: se muodostuu puhtaasti irrationaalisista voimista, jotka syntyvät ja häviävät täysin tuntemuksiemme mukaisesti. Id on myös alitajunta: se käsittelee asioita, joihin rationaalinen persoonamme ei kykene.
Kun näemme unta, ydinminämme saa vallan mielestämme ja täten myös superegostamme. Koska kuitenkin unennäkijä osallistuu useimmiten ainakin tietyllä tavalla rationaalisena toimijana uneen, on johdonmukaista päätellä, että henkilön järki osallistuu alitajunnan luomaan todellisuuteen. Rationaalisuuden voi siis sanoa olevan alitajunnan lailla osa unta, niin, että alitajunnan ja järjen suhdeluvut vaihtelevat. Pääasiassa unitilaa kuitenkin ylläpitää järjettömyytemme.
Selko- eli lucid-unissa kuitenkin tapahtuu niin, että henkilö tulee tietoiseksi näkemästään unitilasta. Tällöin on mahdollista ottaa myös uni hallintaan, mutta ongelmia syntyy, kun järki ja alitajunta joutuvat vastakkain. Koska järkemme on tietoisen ajattelun tila, on myös selvää, että mitä enemmän henkilö käyttää järkeään, sitä enemmän tämä on valveilla. Tällöin siis käy niin, että syrjäyttäessään alitajuntaansa unestaan, muuttaa unennäkijä unensa tietoiseksi ajatteluksi. Toisin sanoen unen sijaan henkilö perinteiseen valvetilan tapaan vain kuvittelee.
Teorian kuitenkin problematisoi useiden onnistuneisuus uniensa läpikotaiseen hallintaan. Tällöin sanoisin, ettei kyseessä ole täyttä unta, vaan enemmän alitajunnan ja järjen sekoitusta, mutta kuitenkin sisältäen tarpeeksi irrationaalisuutta estääkseen unesta irtautumisen. Selkounen näkijä voisikin kokeeksi yrittää hallita unessaan joitain muuta kuin itseään: esimerkiksi muuttaa unessa vallitsevaa säätilaa.