Kerro unestasi!

[Joohanh]

GAFia selatessa ymmärsin, että pakkohan se on tällainen tännekin saada.

Näitkö viime yönä unen, joka on päräyttävyydessään aivan pakko kertoa jollekin, mutta et tiedä kenelle? Onko sinulla muistissa joku kauan sitten nähty uni, jonka otat esille jokaisessa keskustelussa kunnes ystäväsi pyörittelevät silmiään? Jaa se täällä!
---

Minä aloitan:

Viime yön unessani olin tohtori House, heitellen joka suuntaan omasta mielestäni nasevia sutkautuksia. Jostain kumman syystä löysin itseni laskettelukeskuksesta, ja hieman myöhemmin itse rinteestä. Kun oli/on kesä, ei lunta riittänyt kuin puoleen väliin mäkeä, jolloin sukset karahtivat hiekalle. Sitten seisoin rinteen pohjalla avuttomana kuin ankka, koska en voinut rammalla jalallani lähteä kapuamaan rinnettä ylöspäinkään.

 

[Har*]

Vastaus: Kerro unestasi!

Löysin unessa itseni Kauniiden ja rohkeiden käsikirjoitustiimistä. Auts.

 

[Garam]

Vastaus: Kerro unestasi!

Muutaman vuoden takaisiin uniin verrattuna, nykyisin en oikein näe unta mistään ihmeellisestä. Useimmat unohtuvat heti tai pysyvät mielessä vain päivän tai pari. Joten teinivuosien sekopäiset unet saisivat taas palata, eli lisää kauniita naisia ja lottovoittoja

No joo mutta yksi asia säilyy näköjään aina unissani. Mä putoan aina jostain. En nyt ihan suoraan taivaalta, vaan vaikka kerrostalon parvekkeelta, laivan kyydistä kovassa myrskyssä taikka syvään kuoppaan. Ja ihan vatsanpohjasta ottaa ja tuntee sen putoamisen ja näkee maanpinnan lähestyvän ja pam.

 

[Seether]

Vastaus: Kerro unestasi!

Mieleen jäänyt muutaman vuoden takaa todella erikoinen uni, pisti todella miettimään omaa mielenterveyttä

Unessa kaikki oli tietysti kuten aina aluksi aivan normaalia, oli normi koulupv kauppiksessa, tuntien jälkeen lähdettiin luokkalaisten kanssa terassilla käymään. Hetkessä kaikki puhuikin terassilla Espanjaa ja Serranon perheen Fitti istui samassa pöydässä aivan perseet olalla.. Huvittavinta unessa oli se, että unen "alareunassa" oli koko Espanja osuuden suomitekstitys.


Uni oli luultavasti Karman lakia, kun tuli tuo kesä oltua kotosalla työttömänä ja Ylen aamu tarjontanahan tuota tuli tuutin täydeltä. Tuon unen jälkeen ei ole tullut pahemmin Serranoja katseltuakaan

 

[Traddash]

Vastaus: Kerro unestasi!

Kyseinen threadi on jo olemassa vai uneksinko?

 

[DarkShadow]

Vastaus: Kerro unestasi!

Viime viikolla näin unen jossa olin YleX:n live TV jakson "päätähti" ja esiintymisnumeroni oli suht helppo. Piti testata kuinka kauan kestää kusta pesukone täyteen. Että näin.. ostettiin kyllä uusi pesukone hetki sitten ( joka ei sisällä mitään ylimääräistä. Olihan se pakko tarkistaa ) mutta silti pidän tätä kokemusta hieman, sanoisinko "outona".

 

[TT-2k]

Vastaus: Kerro unestasi!

Kyseinen threadi on jo olemassa vai uneksinko?

Tommoinen 7 vuotta unessa (pun intended) ollut Unet ja unissakävely -ketju löytyi nopsasti hakemalla. Mutta eiköhän anneta sen jatkaa Ruususen uniaan...

Mie näen joka ikinen yö useita unia, osa hyvinkin eläviä ja värikkäitä, osa rasittavan yksitoikkoisia. Lapsesta asti olen ihan luonnostaan hallinnut myös ns. lucid-unet, eli kesken kaiken tiedostan näkeväni unta ja otan tilanteen hallintaan. Yleensä vain päädyn lentämään tai jollain tapaa muokkaamaan maailmaa. Aina ne kikkailut eivät vaan onnistu, ja useimmiten jossain vaiheessa uni muuttuu taas "tavalliseksi" (eli tietoisuus unesta katoaa). Paljon olen pohtinut sitä, kertooko joidenkin temppujen epäonnistuminen huonosta mielikuvituksesta vai siitä, etteivät aivot vaan osaa "rendata" sitä tilannetta. Ei tule nyt mitään hyvää esimerkkiä epäonnistumisesta mieleen, mutta esim. talojen värejä olen vaihtanut, samoin kuin kääntänyt ihmisten päitä ylösalaisin.

Unissani on myös aika paljon tiettyjä toistuvia teemoja; aikamatkustus, paluu peruskouluun/inttiin, lento-onnettomuudet ja luonnonkatastrofit sekä tietysti ikiklassikot, eli hampaiden putoaminen ja alastomuus julkisella paikalla. Viime vuosina myös kaikenlaiset maailmanloput ovat olleet unissani pelottavankin yleisiä. Viimeksi tällä viikolla iski jonkinlainen kataklysmi, joka ensin nielaisi lapsuudenkotini ja lopuksi tiputti jonkin kallion talossa olevien päälle. (Jännänä detailina mainittakoon, että vaikka noissa apokalyptisissa visioissani en tiedosta näkeväni unta, kohtaan kuoleman varsin tyynesti ja "olen kuollut jo niin monesti unissani, että ei tämä ole mitään uutta" -ajatuksen kera. Olen jopa lohduttanut muita ihmisiä niissä unissa kertomalla kuoleman olevan meikulle jo rutiinia.)

 

[Traddash]

Vastaus: Kerro unestasi!

No ainakin painajaisuni threadi on varmana jossakin, mutta listaan niitä tänne näin kun ne on parhaiten jäänneet mieleen.
Tulen ammutuksi, tulen puukotetuksi, tipun korkealta, zombit söi, alien söi, Muumimörkö jäädytti, en pääse karkuun ärsyttävää pikkuveljeä.
En nyt joka yö näe tuommoisia unia mutta melko paljon on niitäkin tullu nähtä.

 

[Joohanh]

Vastaus: Kerro unestasi!

Lapsesta asti olen ihan luonnostaan hallinnut myös ns. lucid-unet, eli kesken kaiken tiedostan näkeväni unta ja otan tilanteen hallintaan. Yleensä vain päädyn lentämään tai jollain tapaa muokkaamaan maailmaa. Aina ne kikkailut eivät vaan onnistu, ja useimmiten jossain vaiheessa uni muuttuu taas "tavalliseksi" (eli tietoisuus unesta katoaa). Paljon olen pohtinut sitä, kertooko joidenkin temppujen epäonnistuminen huonosta mielikuvituksesta vai siitä, etteivät aivot vaan osaa "rendata" sitä tilannetta. Ei tule nyt mitään hyvää esimerkkiä epäonnistumisesta mieleen, mutta esim. talojen värejä olen vaihtanut, samoin kuin kääntänyt ihmisten päitä ylösalaisin

Tämä on myös ajoittain tuttua minulle, mutta tapahtuuko teikäläiselle moista sitten joka unessa? Ilmeisesti olet sitten luonnonlahjakkuus.

Itse saan unen hallintaan ehkäpä kerran pari kuukaudessa, jolloin matrixmainen kikkailu on toki mahdollista, mutta harvoin tempuissani onnistun. Joskus muistan pystyneeni lentämään epämääräisesti vähän matkaa, ja kerran ehdottelin ihan huvikseni roiseja yhdelle tutulle tytölle, mutta muuten aika marginaalisesti tuo oma vapaus on ollut keskeisessä asemassa lucid-unissa. Yleensä tällaiset unet ovat minulla hyvinkin autenttisia reaalimaailmaan verrattuna, enkä usein edes ilkeä ruveta vapaasti koheltamaan.

Yliluonnollisten temppujen toteuttamisen vaikeus taas johtunee kaikkein todennäköisimmin siitä, ettei unet synnyttävä alitajuntakorteksi ole suorassa yhteydessä tietoisen minän kanssa, jolloin "omien käskyjen" lähettäminen vaatii joskus ennen jopa mahdottomaksi väitettyä interaktiota. Tästä johtuu unissa esimerkiksi se, että joku unen hahmo ymmärtää jotain, mitä itse et vain millään onnistu käsittämään, vaikka se on omien aivojesi tuotetta! Kyllähän tuo muunteleminen silti onnistuu.

Itsellänikin toistuvia teemoja on vanhaan opinahjoon palaaminen, alasti kekkulointi julkisesti ja rikastuminen (rikastumisunissa muuten joka ikinen kerta ajattelen, että kun viime kerta oli unta, niin tämä ei nyt sitten ainakaan ole! Testiksi koitan aukaista silmät, joka välillä luo yhteyden oikeisiin silmäluomiin ja välillä vain onnistuu vakuuttamaan minut syvemmin. Koskahan sitä oppii?)

Kuoleminen on hyvin tuttua myös, ja yleensä nirrin lähtiessä siirrynkin katselemaan kolmannesta persoonasta ruumistani, joka saa ajoin hälyttävänkin väkivaltaisen lopun. Hauskintahan onkin se, että tämän vielä tuntee, joten voinkin sanoa tietäväni, miltä kuoleminen tuntuu.

EDIT: Wikipediassa on oikein pätevä artikkeli selkounista.

 

[Arbiter]

Vastaus: Kerro unestasi!

Minä en edes muista, koska olisin viimeksi nähnyt unta. Haluaisin kyllä nähdä unia ja varsinkin noita lucid-unia.

 

[TT-2k]

Vastaus: Kerro unestasi!

Tämä on myös ajoittain tuttua minulle, mutta tapahtuuko teikäläiselle moista sitten joka unessa?

Ei sentään joka unessa. En ole mitään syytä asialle keksinyt, mutta tuokin kyky tuntuu olevan aika kausiluonteinen. Joskus tulee monena yönä peräkkäin, joskus menee viikkoja ilman yhtään lucidointia.

Joskus muistan pystyneeni lentämään epämääräisesti vähän matkaa, ja kerran ehdottelin ihan huvikseni roiseja yhdelle tutulle tytölle, mutta muuten aika marginaalisesti tuo oma vapaus on ollut keskeisessä asemassa lucid-unissa.

Parhaimmillani olen päässyt lentelemään jonnekin avaruuden rajoille, mutta sen pidemmälle en päässyt, vaikka kuinka yritin. Jo siinä unen aikana ajattelin, että aivot eivät vaan pysty luomaan tarpeeksi tehokasta mielikuvaa avaruudessa lentämisestä.

Ja mitä tulee noista K18-puolen asioista, niin sielläkin on tullut kokeiltua vaikka mitä. Paitsi vehjettä en saanut edelleenkään isommaksi, pentele.

Kuoleminen on hyvin tuttua myös, ja yleensä nirrin lähtiessä siirrynkin katselemaan kolmannesta persoonasta ruumistani, joka saa ajoin hälyttävänkin väkivaltaisen lopun. Hauskintahan onkin se, että tämän vielä tuntee, joten voinkin sanoa tietäväni, miltä kuoleminen tuntuu.

Tuota third person deathia en muista koskaan kokeneeni, ja yleisestikin ottaen elon loppu on ollut mallia "fade to black". Tosin joskus ajatus kulkee vielä senkin jälkeen ja mietin, että mitäs nyt.

 

[Coustille]

Vastaus: Kerro unestasi!

ja yleensä nirrin lähtiessä siirrynkin katselemaan kolmannesta persoonasta ruumistani

Tästä tulikin mieleen, että olen ainakin kerran kokenut samanlaisen fiiliksen ollessani hereillä.

 

[Joohanh]

Vastaus: Kerro unestasi!

Tästä tulikin mieleen, että olen ainakin kerran kokenut samanlaisen fiiliksen ollessani hereillä.

Ja mä taas ainakin 50 kertaa päivässä, noin 10 kertaa per matsi. No ei vaan, minkäslainen oli tapaus?

 

[Coustille]

Vastaus: Kerro unestasi!

Ja mä taas ainakin 50 kertaa päivässä, noin 10 kertaa per matsi. No ei vaan, minkäslainen oli tapaus?

Heheh .

Kyse voi tietysti olla todentuntuisesta unesta, joka on sittemmin jäänyt mieleen oikeasti tapahtuneena. Muistaakseni ala-aste ikäisenä tapahtui pelatessani ulkona sählyä. Yhtäkkiä tuli sitten olo, että katselen itseäni kolmannesta persoonasta muutaman metrin korkeudesta. Sitä miltä se tuntui en voi selittää, koska sille ei löydy sanoja. Selittämätön ja käsittämätön tapahtuma, jonka silti edelleen muistan varsin elävästi ja oikeasti tapahtuneena. Toisaalta tuo on kyllä jo niin ihmeellistä, että on vaikea uskoa todeksi ja epäilen alussa selittämäni skenaarion olevan se kaikista todennäköisin.

 

[Juhako]

Vastaus: Kerro unestasi!

Kun asiaa mietin pidemmällä aikavälillä, on unissani esiintynyt melko usein karhuja. Kaikki ovat olleet jollain tapaa painajaisia tai muuttuneet niiksi vähintään silloin, kun karhu astuu mukaan uneen. Tässä siis kontribuutioni ketjulle.

Karhu-unet sijoittuvat usein lapsuuden kotini läheiseen metsikköön. En muista olenko näissä unissani yksin tai edes syytä metsään menemiselle. Lähes aina sama kaava toistuu: sää on pilvinen ja harmaa, ja yhtäkkiä itseni valtaa syvä yksinäisyyden tunne. Seuraavaksi näen karhun melko kaukana, ehkäpä 75-100 metrin päässä. Karhu nousee takajaloilleen, avaa suunsa ja vaikeroi. Tätä seuraa aina paniikinomainen tila ja lähden päättömänä juoksemaan karkuun, jolloin karhu lähtee perääni. Karhu ei koskaan saavuta minua ja katson taakseni vasta saavutettuani metsän reunalla olevan tien. Tuolloin en näe koskaan karhua. Tällöin rupean aina miettimään, miten pääsisin turvallisesti kotiin. Reittivaihtoehto on kaksi, mutta valitsen aina saman. Tie kulkee pitkään metsän reunalla ja tunnelma on jatkuvasti ahdistava. Muita ihmisiä tai autoja ei tiellä liiku, vaan olen aivan yksin. Tietyssä vaiheessa matkaa metsän puolella on jyrkähkö rinne ja hieman puita peittäen näkyvyyden rinteen puolivälistä ylöspäin. Rinteen huipuilta alkaa kuulumaan katkeavien oksien pauketta ja vaimeaa töminää, mutta en näe vielä mitään. Ääni voimistuu ja karhu ilmestyy rinteeseen kulkien jumalatonta vauhtia kohti minua. Karhu on muutaman metrin päässä ja.. uni loppuu.

Olen nähnyt kyseisen unen parin vuoden aikana 3-5 kertaa, mutta muitakin karhuaiheisia unia olen nähnyt. Unessa on pieniä variaatioita esim. lähimetsän maastonmuodot ovat erilaisia ja joskus karhuja on useampia. Unet eivät kuitenkaan koskaan lopu siihen, että karhu kerkeäisi kimppuuni. Joskus tiedostan näkeväni unta ja pystyn herättämään itseni juuri oikealla hetkellä. Muuten uni katkeaa siihen säpsähtämiseen ja putoamisen tunteeseen. Tapauksia, joissa tiedostan näkeväni unta, en ole kuitenkaan kokeillut hallita. Esim. olisin voinut kuvitella itselleni aseen ja ampua karhun tai vaikka lentää pois.

Muitakin unia on kyllä tullut nähtyä, myös oikein miellyttäviä, joita toivoisi näkevänsä joka yö.

Jokin unipsykologi voisi varmasti "tulkita" karhu-uniani ja sepittää niistä koko elämäntarinani ja ongelmani.

 

[Joohanh]

Vastaus: Kerro unestasi!

Toisaalta tuo on kyllä jo niin ihmeellistä, että on vaikea uskoa todeksi ja epäilen alussa selittämäni skenaarion olevan se kaikista todennäköisin.

Tässä kannattaa kääntyä parapsykologian puoleen.

Jokin unipsykologi voisi varmasti "tulkita" karhu-uniani ja sepittää niistä koko elämäntarinani ja ongelmani.

Olisi tosiaan aika hienoa, jos täältä löytyisi joku asiantunteva jäpikkä, kuka osaisi pistää unet järkevään muottiin. Oma kevyt lukion psykologian opiskeluni ei ihan kanna tuonne asti.

 

[Hinin]

Vastaus: Kerro unestasi!

Joskus lapsena näin painajaista jossa pakenin jotain "pahaa", ei sen kummemmin pysty sitä määrittelemään, mutta ihmishahmoinen se oli. Juoksin sellaiseen kirkkoon, josta taas nousin ihan ylös asti tapuliin; luonnollisesti umpikujaan. Tässä vaiheessa sain vielä välteltyä sitä pahan tahtoista henkilöä/olentoa ja tilanne kävi todella uhkaavaksi. Silloin se sanoi minulle, "saan sinut" tai vastaavaa. Siinä tilanteessa hyppäsin alas, vaikka tiesin että varma kuolema tulee. En muista varmasti, että tajusinko silloin että se oli unta vai ei, mutta muistelisin että tiedostin vasta hypätessäni sen olevan vain unta.

Tämä uni on seurannut ihan tähän asti muistoissani, vaikka taisin olla jotain 5-vuotias (tai nuorempi) uneni näkemishetkellä.

Nykyään sitten näen unta isä-vainaasta aika paljon, mikä lie ihan luonnollistakin koska järkytys oli aika kova kun lähtö hänelle tuli. Joskus vekarana itsekkin tosiaan osasin hallita uniani jonkin verran. Nykyään en niinkään, enkä edes pahemmin näe unia.

Edit:

Muistan muuten lapsuudesta samankaltaisen hetken coustillen kanssa: olin hukkua erääseen läheiseen ojaan, menin jäisen veden alle ja muistan että menetin tajuntani tai mustuus nielaisi, sen jälkeen katselin jostain yläpuolelta pinnalle nousevaa pipoani, kunnes huomasin että vaarini hädissään etsi minua ja juoksi paikalle onkimaan minut ylös. Seuraavaksi muistan vain sopertaneeni (vaarin olkaa vasten) että katsoin itseäni ylhäältäpäin. Täydellisen mystistä ja ihan muutamia heikkoja muistikuvia tuosta tilanteesta on. Kuitenkin kaikki vahvistavat (äiti esim.) että olin puhunut tilanteen jälkeen siitä kuinka katselin itseäni ylhäältä.

 

[Rottamopo]

Vastaus: Kerro unestasi!

Minä en edes muista, koska olisin viimeksi nähnyt unta. Haluaisin kyllä nähdä unia ja varsinkin noita lucid-unia.

Minulla on vähän sama tilanne. Viimeisen 1,5v aikana en juuri muista nähneeni unia. Johtuu varmaan hioutuneesta unirytmistä joka on sovitettu ultrakiireiseen arkeen. Noita lucid-unia on tullut kuitenkin nähtyä usein. Keksin nimittäin treenin jolla sidon muistiedustuksiin viestejä joita vien uniin mukaan. Kuullostaa hankalalta, mutta opin tuon unessa sukeltamalla.

Kerran nimittäin tipuin veteen sillalta ja sukelsin sillan tukipilareihin. Jäin loukkoon ahtaaseen tilaan ja paniikissa hengitin vettä sisään. No sitten hoksasin, että täällähän pystyy hengittämään. Pohdin tilannetta ja päädyin tulokseen, että olen unessa. Siitä alkoikin sitten hauskanpito ja lentämistäkin tuli testattua. Vauhti vain oli niin kova, ettei ajukoppa pystynyt generoimaan mitään tyhjyyttä kummempaa maisemaa. Mutta tosiaan, tuosta hoksasin, että hereillä prosessoin tapahtunutta, jolloin vedestä tuli muistisääntö. Eli vesi > uiminen > sukeltaminen > hengittäminen veden alla. Nykyään riittää jos näen unessa vettä vaikka vesilasissa, niin havahdun käymään tuon kaavan läpi ja päädyn sitä kautta pohtimaan, että olenko unessa. Myöhemmin olen oppinut sitomaan vastaavia muistiedustuksia myös muihin asioihin.

En tiedä liittyykä asiaan, että olen hyvin tottunut kontroloimaan omia uniani, mutta en muista kuin muutaman painajaisen. Nekin ovat kaukaa lapsuus ajalta. Suoraansanottuna olisi kiva kokea joku kauhu painajainen.

 

[Joohanh]

Vastaus: Kerro unestasi!

Viime yönä näkemässäni unessa isäni otti minuun yhteyttä pyytäen minua tapaamaan hänet pikaisesti. Saavuttuani vanhaan kotiini minua odotti suurehko ase- ja varustevarasto, isäni kertoessa minulle suunnitelmastaan ryöstää Suomen Pankki. Paikalla oli myös tusinan verran melko kovaksi keitetyn näköisiä karjuja.

Mikäpäs siinä, ajattelin, ja aloin pukea varusteita niskaan. Joku kuitenkin meni mönkään, ja jouduin piilottamaan tarvikkeita viranomaisen saapuessa paikan päälle (joka on siis tässä tapauksessa Jumalan selän takana oleva maatila).

Loppujen lopuksi löysin kuitenkin itseni Suomen Pankin juurelta (kyseessä oli jostain syystä pilvenpiirtäjä), ja matkasin muiden ryöväreiden (isäni ei ollut näiden joukossa) kanssa hissillä korkeimpaan kerrokseen (joka oli jälleen epäloogista, sillä miten ihmeessä raskas kassaholvi siellä olisi?). Tehdessämme normaaleja pankkiryöstörepertuaareja yksi rikostovereistani huomasi valvontakameran näyttävän hirvittävää poliisiarmadaa, joka oli matkalla samaan kerrokseen.

Poliisien iskujoukot pidättivät minut muiden roistojen mukana, ja minulle kerrottiin poliisiylipäällikön tulevan kuulustelemaan minua. Jostain syystä muutuin lapseksi, noin peruskouluikäiseksi, ja poliisiylipäällikkö oli äitini. Katsoin rikostovereitani, ja nämä olivat veljeni ja siskoni. Sitten aloin selittämään, miten yritin kyllä hillitä sisaruksiani, eikä minussa ole mitään vikaa.

 

[Paavi]

Vastaus: Kerro unestasi!

Edellisyöltä muistan yhden unen. Jostain syystä päätin ottaa tuntemattoman kaverin kanssa taksin Otaniemen sisäistä liikennöintiä varten. Vielä enemmän yllättäen takapenkille loikkasi minun ja kaverini väliin David Duchovny (moni tuntee varmaan paremmin Fox Mulderina X-Filesistä). Tervehdin häntä asiallisesti ja totesin, että mies oli aika hieno mies Twin Peaksissa. Hän myötäili. Parin sadan metrin ajelun jälkeen minä hyppäsin kuitenkin jo taksista pois, enkä sen kummemmin unesta muista mittään.

Vähemmän yllättäen muistin tämän unen, kun pistin Twin Peaksin pyörimään. Olen viime aikoina tuota sarjaa aktiivisesti katsellut, kun se on niin monesti jäänyt puolitiehen. Kohta on sarja ohi, tiedä sitten seuraako tästä lisää mielenkiintoisia unia vaikka punaisesta huoneesta ja tanssivasta lyhyestä mieshenkilöstä.