Vastaus: Ketutuskeskustelu
Nyt ketuttaa. Tai oikeastaan suurin ketutus on jo mennyt ohitse, lähinnä olkia kohautellen naurattaa. Olen nimittäin aktiivinen työmatkapyöräilijä. Hommaan ainoat liikuntani päivittäin, kesin talvin ,20 kilometrin työmatkastani pyörällä polkien. No, tämä viikko alkoi maanantaina, kun eturenkaani oli tyhjänä työpaikan pihalla kotiin lähtiissä. Soitin tyttöystävän hakemaan ja lampsin ostamaan uuden sisäkumin. Asensin sen. Tuli tiistai. Poljin töihin podcastia kuunnellen omaan huolettomaan tyyliini. No, kotiin lähtiissä ja vähän matkaa ajettuani alkoi tyhjentyä takarengas. Puhkihan se. Pysäköin tien reunaan ja tilasin tilataksin, jolla hurruttelin kotiin ja läheiseen pyöräkauppaan ostamaan kalliin Dunlopin sisäkumin. Paikkasin takarenkaan ja tällä kertaa olin erityisen tarkka ja tarkistin myös ulkokumin ja vanteen kunnon. Hyvässä kunnossa olivat. Pistin myös palautetta teklille, joka hoitaa oulun kevyenliikenteenväylien hiekotusta. Sieltä sanottiin että kyseessä on terävä kalliosepeli, jonka käyttö on lopetettu, mutta viime vuoden loput varastot on heitetty teille syksyn ensimmäisten liukkaiden tultua lokakuussa. No, tänään lähdin töihin täysin varmana siitä, että sama ei voi enää toistua kolmatta kertaa. Huomioin myös ajolinjani tarkasti ja pyrin ajamaan pelkästään mahdollisimman paljailla tieosuuksilla. Tunsin itseni Kimi Räikköseksi, sillä ajoin niin tarkasti, mutta silti niin päättäväisesti. No, päästessäni hieman yli puolimatkan, takarengas alkoi taas tyhjentyä. Olin ottanut onneksi jalkapumpun mukaan ja viidellä pumppauskerralla pääsin perille työpaikalleni. Rengas oli taas puhki. Soitin vaimokkeeni jälleen hakemaan työpäivän päätteeksi ja marssin Puuiloon ostamaan mukamas pistosuojatun päälykumin ja nipun sisäkumeja. Sain äsken sen asennettua, vaikka päälykumi oli moitteettomassa kunnossa, eikä vanteessa todellakaan ollut mitään vikaa. Vanhasta päälykumista löytyi pirun terävä kivensäilä, joka myös pisti minua kynnen alle. Kyllä ketuttaa. Odotan enemmän kuin mielenkiinnolla huomista. Jee jee.
Nyt ketuttaa. Tai oikeastaan suurin ketutus on jo mennyt ohitse, lähinnä olkia kohautellen naurattaa. Olen nimittäin aktiivinen työmatkapyöräilijä. Hommaan ainoat liikuntani päivittäin, kesin talvin ,20 kilometrin työmatkastani pyörällä polkien. No, tämä viikko alkoi maanantaina, kun eturenkaani oli tyhjänä työpaikan pihalla kotiin lähtiissä. Soitin tyttöystävän hakemaan ja lampsin ostamaan uuden sisäkumin. Asensin sen. Tuli tiistai. Poljin töihin podcastia kuunnellen omaan huolettomaan tyyliini. No, kotiin lähtiissä ja vähän matkaa ajettuani alkoi tyhjentyä takarengas. Puhkihan se. Pysäköin tien reunaan ja tilasin tilataksin, jolla hurruttelin kotiin ja läheiseen pyöräkauppaan ostamaan kalliin Dunlopin sisäkumin. Paikkasin takarenkaan ja tällä kertaa olin erityisen tarkka ja tarkistin myös ulkokumin ja vanteen kunnon. Hyvässä kunnossa olivat. Pistin myös palautetta teklille, joka hoitaa oulun kevyenliikenteenväylien hiekotusta. Sieltä sanottiin että kyseessä on terävä kalliosepeli, jonka käyttö on lopetettu, mutta viime vuoden loput varastot on heitetty teille syksyn ensimmäisten liukkaiden tultua lokakuussa. No, tänään lähdin töihin täysin varmana siitä, että sama ei voi enää toistua kolmatta kertaa. Huomioin myös ajolinjani tarkasti ja pyrin ajamaan pelkästään mahdollisimman paljailla tieosuuksilla. Tunsin itseni Kimi Räikköseksi, sillä ajoin niin tarkasti, mutta silti niin päättäväisesti. No, päästessäni hieman yli puolimatkan, takarengas alkoi taas tyhjentyä. Olin ottanut onneksi jalkapumpun mukaan ja viidellä pumppauskerralla pääsin perille työpaikalleni. Rengas oli taas puhki. Soitin vaimokkeeni jälleen hakemaan työpäivän päätteeksi ja marssin Puuiloon ostamaan mukamas pistosuojatun päälykumin ja nipun sisäkumeja. Sain äsken sen asennettua, vaikka päälykumi oli moitteettomassa kunnossa, eikä vanteessa todellakaan ollut mitään vikaa. Vanhasta päälykumista löytyi pirun terävä kivensäilä, joka myös pisti minua kynnen alle. Kyllä ketuttaa. Odotan enemmän kuin mielenkiinnolla huomista. Jee jee.