Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Ketutuskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja henkettu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tällä kertaa vittuuntumisen aihe on Posti. Tilasin leffoja Briteistä IOSS-myyjältä noin 120e:n edestä. Paketti saapui Suomeen 16.9. ja sain tiedon tullaustarpeesta 22.9. Tein samana päivänä tullausilmoituksen, jossa ei tullut maksettavaa (kuten pitikin olla). Laitoin samalla vapautuspyyntöä Postin käsittelymaksuun, sillä tullauksesta ei tullut kuluja. Aikaa ehti vierähtää tovi ja paketin palautuspäivämäärä lähestyi uhkaavasti. Tästä syystä maksoin käsittelymaksun varuilta 4.10. ettei paketti vain lähtisi takaisin lähettäjälle. Tässä onkin sitten viimeisin tilannepäivitys paketista.

Olen soittanut Postin asiakaspalveluun viisi kertaa, joista neljällä kerralla jaksoin odottaa jonossa päästäkseni esittämään asiani. Joka kerta on luvattu selvitellä asiaa ja ottaa sitten yhteyttä. Tähän päivään mennessä yhteydenottoja ei ole kuitenkaan tullut. Postin seurannassa paketin tila ei ole muuttunut, mutta järjestelmä vaikuttaa muutenkin tosi luotettavalta. Kun käyn tarkistamassa paketin seurantakoodilla käsittelymaksun tilan, lisää järjestelmä seurantaan joka kerta yhden rivin "Lähetyksen käsittelymaksu maksettu Postille"-tekstinpätkää.

Samaan aikaan kuriiripalvelu toimitti paketin Jenkeistä kotiovelle viikossa. Ahdistuneisuutta lisää myös se tieto, että vaikka kyseessä on kirjattu kirje, on korvaussumma suurimmillaan 30e Postin omien sivujen mukaan.
 
gherbaru sanoi:
Tällä kertaa vittuuntumisen aihe on Posti. Tilasin leffoja Briteistä IOSS-myyjältä noin 120e:n edestä. Paketti saapui Suomeen 16.9. ja sain tiedon tullaustarpeesta 22.9. Tein samana päivänä tullausilmoituksen, jossa ei tullut maksettavaa (kuten pitikin olla). Laitoin samalla vapautuspyyntöä Postin käsittelymaksuun, sillä tullauksesta ei tullut kuluja. Aikaa ehti vierähtää tovi ja paketin palautuspäivämäärä lähestyi uhkaavasti. Tästä syystä maksoin käsittelymaksun varuilta 4.10. ettei paketti vain lähtisi takaisin lähettäjälle. Tässä onkin sitten viimeisin tilannepäivitys paketista.

Olen soittanut Postin asiakaspalveluun viisi kertaa, joista neljällä kerralla jaksoin odottaa jonossa päästäkseni esittämään asiani. Joka kerta on luvattu selvitellä asiaa ja ottaa sitten yhteyttä. Tähän päivään mennessä yhteydenottoja ei ole kuitenkaan tullut. Postin seurannassa paketin tila ei ole muuttunut, mutta järjestelmä vaikuttaa muutenkin tosi luotettavalta. Kun käyn tarkistamassa paketin seurantakoodilla käsittelymaksun tilan, lisää järjestelmä seurantaan joka kerta yhden rivin "Lähetyksen käsittelymaksu maksettu Postille"-tekstinpätkää.

Samaan aikaan kuriiripalvelu toimitti paketin Jenkeistä kotiovelle viikossa. Ahdistuneisuutta lisää myös se tieto, että vaikka kyseessä on kirjattu kirje, on korvaussumma suurimmillaan 30e Postin omien sivujen mukaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kamppailin samanlaisessa tilanteessa tuossa pari kuukautta sitten. Otin yhteyttä Postin OmaPosti-chatin kautta. Sieltä sain heti apua. Olivat kusseet lähetystunnuksen kanssa. Painun käymään lähipostissa, siellä tuttu myyjä joka heti sanoi, että paketti onkin ollut koko aika siellä hyllyssä, mutta osasivat katsoa vasta postin otettua heihin yhteyttä. Kävi säkä, koska paketti oli seuraavana päivänä menossa takaisin.
 
BaDari sanoi:
Kamppailin samanlaisessa tilanteessa tuossa pari kuukautta sitten. Otin yhteyttä Postin OmaPosti-chatin kautta. Sieltä sain heti apua. Olivat kusseet lähetystunnuksen kanssa. Painun käymään lähipostissa, siellä tuttu myyjä joka heti sanoi, että paketti onkin ollut koko aika siellä hyllyssä, mutta osasivat katsoa vasta postin otettua heihin yhteyttä. Kävi säkä, koska paketti oli seuraavana päivänä menossa takaisin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kävin nyt myös pyörähtämässä tuolla OmaPostissakin, mutta sen kauttakaan ei vielä tullut helpotusta. Odottelen vielä pari viikkoa, jonka jälkeen sitten varmaankin lähettäjä tekee virallisen selvityspyynnön paketista. Lähettäjä muuten vastasi sähköpostiini tunnissa. :D
 
Okei normaalisti en jaksa nähdä vaivaa valittaa siitä kun tuote ei vastaa mainontaa, mutta kyllähän tämä melkoisen surkea esitys on. Burgeri oli myös saman kokoinen lastenaterian burgerin kanssa ellei jopa pienempi. Maku sentäs oli ihan ok kiitos puolen litran majoneesin jolla tämä gastronominen katastrofi yritettiin peittää.

Ainiin ja pitihän se lastenkin mielet pahoittaa kun lastenaterioiden mukana tulleet lelut unohtuivat pakata mukaan. Eihän se aina onnistu. Innolla odotan mitä Hese meinaa vastata kun mielensä pahoittanut kansalainen ottaa yhteyttä
 

Liitetiedostot

  • Screenshot_20211120-125055_Firefox.jpg
    Screenshot_20211120-125055_Firefox.jpg
    233,5 KB · Lukukerrat: 46
  • 20211120_123223.jpg
    20211120_123223.jpg
    1,5 MB · Lukukerrat: 48
  • 20211120_123240.jpg
    20211120_123240.jpg
    1,7 MB · Lukukerrat: 47
Nyt ketuttaa Suomen byrokratian järjettömyys. Miksi en voi noutaa passiani itse esittämällä vain poliisin lähettämän lähetystunnuksen puhelimesta? Sen sijaan voin mennä vaikka joltain tuntemattomalta vastaantulijalta kysymään että, onko sulla henkkarit ja haetko mun passin? Kuitenkin pelkkä valtakirja missä on mun nimi, allekirjoitus ja lähetystunnus riittää siihen että kuka vaan henkkarit omistava voi hakea sen passin. Olis kiva nähdä millainen idiootti tuonkin on keksiny.
 
jpvir sanoi:
Nyt ketuttaa Suomen byrokratian järjettömyys. Miksi en voi noutaa passiani itse esittämällä vain poliisin lähettämän lähetystunnuksen puhelimesta? Sen sijaan voin mennä vaikka joltain tuntemattomalta vastaantulijalta kysymään että, onko sulla henkkarit ja haetko mun passin? Kuitenkin pelkkä valtakirja missä on mun nimi, allekirjoitus ja lähetystunnus riittää siihen että kuka vaan henkkarit omistava voi hakea sen passin. Olis kiva nähdä millainen idiootti tuonkin on keksiny.
Klikkaa laajentaaksesi...
Pitäiskö hakea itse?
Jos valitset nouto paikaksi R-kioski niin pitäis aukiolo aikakin sopia...
 
jpvir sanoi:
Nyt ketuttaa Suomen byrokratian järjettömyys. Miksi en voi noutaa passiani itse esittämällä vain poliisin lähettämän lähetystunnuksen puhelimesta? Sen sijaan voin mennä vaikka joltain tuntemattomalta vastaantulijalta kysymään että, onko sulla henkkarit ja haetko mun passin? Kuitenkin pelkkä valtakirja missä on mun nimi, allekirjoitus ja lähetystunnus riittää siihen että kuka vaan henkkarit omistava voi hakea sen passin. Olis kiva nähdä millainen idiootti tuonkin on keksiny.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuota olen itsekin ihmetellyt. Tosiaan valtakirjalla voi kiertää tuon mahtavan turvallisuusmekanismin.
 
jpvir sanoi:
Nyt ketuttaa Suomen byrokratian järjettömyys. Miksi en voi noutaa passiani itse esittämällä vain poliisin lähettämän lähetystunnuksen puhelimesta? Sen sijaan voin mennä vaikka joltain tuntemattomalta vastaantulijalta kysymään että, onko sulla henkkarit ja haetko mun passin? Kuitenkin pelkkä valtakirja missä on mun nimi, allekirjoitus ja lähetystunnus riittää siihen että kuka vaan henkkarit omistava voi hakea sen passin. Olis kiva nähdä millainen idiootti tuonkin on keksiny.
Klikkaa laajentaaksesi...
Toi on kyllä kumma systeemi. Kaveri oli kesällä hakemassa uutta passia ärrältä, ei saanu sitä. Pyys myyjältä kynän ja paperia, kirjotti mulle valtakirjan siinä tiskin kulmalla. Niin mä sen sain sieltä ja annoin sen kaverille suoraan siinä. :D Myyjäkin oli kyllä vähän että tää systeemi ei oikein ole toimiva.

Mutta suomi, tämä niin kiva pikku byroslavia.. :)
 
Alkuvuodesta tilasin itselleni henkilökortin. Noutamiseen tarvittiin vahvaa tunnistautumista eli oma ajokortti ei kelvannut. Onneksi vaimolla oli jo henkilökortti hankittuna, joten hän haki korttini Matkahuollosta.

Tämä on todella hankalaa nykypäivänä jos ei ole esimerkiksi ketään läheistä, jolla vastaava henkilötodistus tmv. on ennestään.
 
IlpoNuokko sanoi:
Alkuvuodesta tilasin itselleni henkilökortin. Noutamiseen tarvittiin vahvaa tunnistautumista eli oma ajokortti ei kelvannut. Onneksi vaimolla oli jo henkilökortti hankittuna, joten hän haki korttini Matkahuollosta.

Tämä on todella hankalaa nykypäivänä jos ei ole esimerkiksi ketään läheistä, jolla vastaava henkilötodistus tmv. on ennestään.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämän takia itsellä ollu passi kautta aikojen ja sen kun muistaa pitää voimassa eikä päästä vanhenemaan, niin mitään ongelmaa ei ole koskaan ollut. Nykyään tuo tosiaan on jo paljon vaikeampaa kuin omassa nuoruudessa.
 
Jartza72 sanoi:
Tämän takia itsellä ollu passi kautta aikojen ja sen kun muistaa pitää voimassa eikä päästä vanhenemaan, niin mitään ongelmaa ei ole koskaan ollut. Nykyään tuo tosiaan on jo paljon vaikeampaa kuin omassa nuoruudessa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Eikä se vanheneminenkaan haittaa ellei mene vuodella yli...
 
Jartza72 sanoi:
Ainoastaan silloin, jos haluaa lähteä maanpakoon. :D
Klikkaa laajentaaksesi...
Juurikin näin piti muuttaa noin kolme kuukautta sitten Ruotsiin ja pelkästään henkkarien saamiseen meni yli 2kk. Edelliset oli menny vanhaks 19v sitten. Nyt tuli lisäks viel nää tiukemmat korona sählingit et joutuu vissiin jokatapauksessa porojen seassa juoksee rajan yli. Omaa tyhmyyttä taas, olis pitäny papereitta mennä rajan yli ja konsulaatista sit hakee paperit.
 
Viimeksi muokattu:
En tiiä, tän masennuksen kanssa täs nyt monta vuotta menty (tapaturman seurauksena lähinnä makaan sängyssä/sohvalla enkä juuri voi liikkua, jonka seurauksena iskeny masennus).

Jotain mielekästä aina kuitenkin onnistunu tekee ja saan sysättyä ne huonot fiilikset taustalle..ainakin päivän ajaksi. Yleensä iskee pahimmin iltaisin kun muu perhe nukahtaa.
Välillä on muutaman päivän, ehkä viikon ajanjaksoja kun mikään ei maistu päivälläkään.

Mutta nyt on ollu 2-3kk jo kokoajan huono fiilis. Tai ku ei oo oikee fiilistä ollenkaan. Mikään ei tunnu miltään, kaikki on vaan tasapaksua ja ne asiat mitä ennen voinu tehdä. Eli kattoa tv:stä leffoja/sarjoja, tai pelata. Eli se mistä 95% päivistä on koostunut..ei kiinnosta yhtään. Tuntuu ihan pakkopullalta.

Vuosia kävi kotona 1-2 kertaa kuussa psyk. sairaanhoitaja juttelemassa, mutta sitten niillä kiristettiin kukkaronnyörejä ja käynnit lopetettiin ja mun asiakkuus katkaistiin.
Sinällään kai vielä on positiivista se, että vaikka mikään ei tunnu miltään, niin koen suunnatonta vitutusta siitä ettei mikään tunnu miltään. Eli tunnen kuitenkin jotain.

Nyt on vaan ajautunut siihen pisteeseen ettei ruoka maistu. Aikaisemmin iltaisin pahaan oloon halusi kokoajan syödä jotain..jotenkin turruttaa sen siihen. Mut nyt tänäänkään en ole syönyt mitään, vaikka lapsillekin lämmittelin ruokaa. Ei ole ollut edes nälkä.
Lisäksi tässä olotilan pahentuessa parin kuukauden sisällä olen alkanut nukkumaan aamulla 2-3h pidempään, enkä silti jaksa päivää läpi ilman päiväunia joitaen ole eläessäni oikeastaan nukkunut. Varsinkaan päivittäin.

Jotenkin tuntuu et oon vaan muille taakka ja rajoitan niiden elämää, mutta samalla koen olevani omassa kodissa vankilassa. Ja kun parempaa ei ole näköpiirissä. Pari kuukautta ja 36v mittarissa. Tätä samaa esim 30-50v vielä? Ei tuu mitää…ainakaantällä mielialalla.

Oma isovelipuoli tappanut itsenä kun olin pieni, joten en mä sitä vois koskaan lapsilleni tehdä, mutta kyllä käytännössä joka ilta silti mietin ja pohdin sitä ”olotilaa” että tää kaikki ois ohi.
Aikaisemmin oon tienny et noh, aamulla on ok fiilis ja tää on vaan tää ilta. Mutta nyt ollu niin pitkään tää synkkä ilta 24/7, että en tiedä enää miten pääsen tästä pois.
Vaimo varmasti haluais auttaa jos tietäis miten, mutta kun yritän puhua sille aiheesta, se kyllä vastaa mut aina mulle jää olo ettei se kuuntele. Toisaalta kyllä…luulen et sanoo tai tekee mitä vain ni mulle jää toi olo.

Ahdistaa myös se, että kaikesta huolimatta mulla on asiat hyvin, jopa loistavasti. Eikä mua masenna sinällään tää ”vankina” olo. Tai no se se oikea syy lienee tuolla alitajunnassa, mutta tässä tietoisessa aivotyöskentelyssä en pysty sanomaan yhtä ainutta asiaa mikä ottaa päähän tai ahdistaa tai harmittaa siinä määrin, että tää olo ois perusteltu. Ja se lisää vitutusta tätä oloa kohtaan kun ei tiedä miksi kokee näitä fiiliksiä tai siis fiiliksettömyyttä.

Jotenki vaan tuntuu et kaikki mitä oon elämässä tehnyt ja mitä päivittäin teen, on tän tyhjyyden tunteen siirtämistä eteenpäin ja hautaamista jonnekin sisälle.

Kamala tunne, kun elämällä ei ole suuntaa…paitsi samaa äärettömän ahdasta tunnelia pitkin pimeyteen..
 
Tiedän tunteen. Tai no itse pääsen sentään liikkumaan mutta kun ei ole mitään paikkaa minne mennä, eikä ainakaan rahaa mennä minnekkään vaikka haluais. Työt loppu selän takia ja 6v maannu perse homeessa pleikkaria pelatessa, 4v sitten päätin et nyt riittää vetäsin 200 pilleriä litran viinaa ja jäähyväis viestit psn:nään ja watsappiin. No eipä menny putkeen sekään, 3pv:n päästä heräsin siihen kun muutama sukulainen ravisteli mua kuivuneesta oksennuslammikosta ja miettivät ääneen mitäs tehdään jos se on kuollut. Väkinäisen keskustelun jälkeen tultiin siihen lopputulokseen et pitäis nähdä useammin, no eipä olla nähty kuin pikaisesti ennen jouluja. Vituttaa välil kuin pientä oravaa istua yksin neljän seinän sisällä, mutta minkäs teet masennus on niin mahtava et ympärillä olevatkin masentuu ja lähtee karkuun. Jopa te-toimiston yli-innokas parikymppinen uraohjaaja masentu 4v sitten muutaman puhelun jälkeen niin paljon että soitti mulle ottaneensa loparit ja siirtää mut jollekin muulle joka ei ole edes uskaltanu soittaa mulle.

Sain tossa itteni aika hyvään kuosiin kun raahasin itseni väkisin paikalliseen pubiin ja aloin keskustelemaan uusien ihmisten kanssa, mut tuli ongelmia kun ei ole rahaa istua siellä ja sit jäi syöminen kokonaan väliin. Lisäks tuli tää saatanan korona niin rajoitusten takia ketään ei enää käy missään.

Kotona istuminen ei tee kyllä kenellekkään hyvää, eikä esim. äänichatis keskustelu korvaa sitä naamatusten oloa millään tavoin. Vaikka sekin on kyllä parempi vaihtoehto kuin pelkästään sukulaisille juttelu, saa välillä jotain uusiakin puheenaiheita ja välillä huomata ettet ole ainut jolla pääkoppaa sillointällöin kiristää.
 
Viimeksi muokattu:
Sen verran vakavien asioiden äärellä ollaan, etten edes yritä kirjoittaa että "tiedän mitä tarkoitatte", vaikka aika paljon kosketuspintaa aiheeseen on. Sen verran voin kyllä suositella, että kynsin hampain pidätte kiinni arjen ja päivien hyödyllisistä rakenteista; säännöllinen ruokailu, unirytmi, henkilökohtainen ja kodin puhtaus. Siihen päälle sen verran liikuntaa mitä mitä omassa tilanteessaan voi ylipäätään tehdä. Jos noita rutiineja saisi ylläpidettyä edes väkisin, on ne syvemmät kuopat masennuksessakin huomattavasti matalampia kuin ilman niitä. Monella ne päivän rutiinit tulee työn, opiskelun tai harrastuksen kautta. Jos niitä ei ole, rutiineja ja syitä aamulla heräämiseen voi kyllä keksiäkin. Itselläni se syy herätä on niinkin arkinen kuin kahvikupillinen. En edes erityisemmin pidä kahvin mausta, mutta on se hyvä aamurutiini/syy herätä tiettyyn aikaan aamulla.

Nyt kun pelaamisen foorumilla ollaan, niin pelaaminen on tietyllä tapaa aika huonokin harrastus. Mitä aivokemiaan tulee, niin pelaaminen antaa palkintoa jatkuvasti ja toistuvalla syötöllä. Harva asia oikeassa elämässä toimii niin. Silmäkulmassa ei näy trophya tai korvassa kilahda iloisesti, jos saa luettua kirjan loppuun tai tehtyä maittavan aterian. Ne merkitykselliset kokemukset pitää löytää sieltä ihan eri keskittymisellä ja vaivalla. Ei se tietysti sitä tosiasiaa poista, että parhaimmillaan pelaaminen on aika helvetin kiva harrastus. Dopamiinikoukkuna se vain joskus saa unohtamaan ne kaikki muut elämän merkitykselliset asiat.

Mitä tulee ihmisten reaktioihin ja/tai kaikkoamiseen, niin oman kokemukseni mukaan usein on kyse siitä, ettei näillä ihmisillä ole ymmärrystä tai taitoa kohdata masennuksen kaltaisia asioita, vaikka se yksinkertaisin tapa voisi olla kysyä edes kuulumisia silloin tällöin. Pelätään, että niillä kannustaviksi tarkoitetuilla sanoilla on tilannettava pahentava vaikutus, joten mieluummin ollaan hiljaa ja toivotaan, että se apu tulee jostain muualta. Välittämisen puutteesta ei siis välttämättä ole kyse, vaikka ymmärrän miksi se siltä voi tuntua.

Useimmilla paikkakunnilla on jotakin ilmaista toimintaa mielenterveystyön, vapaaehtoistoiminnan tai muun yhteisöllisen toiminnan suunnalta. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tarjontaan, mikäli sieltä jotain mielenkiintoista löytyisi. Joskus se yhteisöön kuuluminen voi olla jo niin merkityksellinen kokemus, että se kantaa eteenpäin. Muutenkin on hyödyllistä kartoittaa hieman sitä omaa ympäristöä, että mitä siellä on tarjolla. Siihenkin on usein apuvoimia saatavilla.

Ehkä se tärkein sanoma mitä tässä yritän teille välittää on: Voimia ukot kamppailuun, kyllä te sen vielä voitatte! Ja siitäkin syystä odotan teidän kirjoittavan tälle foorumille vielä jatkossakin.
 
gherbaru sanoi:
Sen verran vakavien asioiden äärellä ollaan, etten edes yritä kirjoittaa että "tiedän mitä tarkoitatte", vaikka aika paljon kosketuspintaa aiheeseen on. Sen verran voin kyllä suositella, että kynsin hampain pidätte kiinni arjen ja päivien hyödyllisistä rakenteista; säännöllinen ruokailu, unirytmi, henkilökohtainen ja kodin puhtaus. Siihen päälle sen verran liikuntaa mitä mitä omassa tilanteessaan voi ylipäätään tehdä. Jos noita rutiineja saisi ylläpidettyä edes väkisin, on ne syvemmät kuopat masennuksessakin huomattavasti matalampia kuin ilman niitä. Monella ne päivän rutiinit tulee työn, opiskelun tai harrastuksen kautta. Jos niitä ei ole, rutiineja ja syitä aamulla heräämiseen voi kyllä keksiäkin. Itselläni se syy herätä on niinkin arkinen kuin kahvikupillinen. En edes erityisemmin pidä kahvin mausta, mutta on se hyvä aamurutiini/syy herätä tiettyyn aikaan aamulla.

Nyt kun pelaamisen foorumilla ollaan, niin pelaaminen on tietyllä tapaa aika huonokin harrastus. Mitä aivokemiaan tulee, niin pelaaminen antaa palkintoa jatkuvasti ja toistuvalla syötöllä. Harva asia oikeassa elämässä toimii niin. Silmäkulmassa ei näy trophya tai korvassa kilahda iloisesti, jos saa luettua kirjan loppuun tai tehtyä maittavan aterian. Ne merkitykselliset kokemukset pitää löytää sieltä ihan eri keskittymisellä ja vaivalla. Ei se tietysti sitä tosiasiaa poista, että parhaimmillaan pelaaminen on aika helvetin kiva harrastus. Dopamiinikoukkuna se vain joskus saa unohtamaan ne kaikki muut elämän merkitykselliset asiat.

Mitä tulee ihmisten reaktioihin ja/tai kaikkoamiseen, niin oman kokemukseni mukaan usein on kyse siitä, ettei näillä ihmisillä ole ymmärrystä tai taitoa kohdata masennuksen kaltaisia asioita, vaikka se yksinkertaisin tapa voisi olla kysyä edes kuulumisia silloin tällöin. Pelätään, että niillä kannustaviksi tarkoitetuilla sanoilla on tilannettava pahentava vaikutus, joten mieluummin ollaan hiljaa ja toivotaan, että se apu tulee jostain muualta. Välittämisen puutteesta ei siis välttämättä ole kyse, vaikka ymmärrän miksi se siltä voi tuntua.

Useimmilla paikkakunnilla on jotakin ilmaista toimintaa mielenterveystyön, vapaaehtoistoiminnan tai muun yhteisöllisen toiminnan suunnalta. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tarjontaan, mikäli sieltä jotain mielenkiintoista löytyisi. Joskus se yhteisöön kuuluminen voi olla jo niin merkityksellinen kokemus, että se kantaa eteenpäin. Muutenkin on hyödyllistä kartoittaa hieman sitä omaa ympäristöä, että mitä siellä on tarjolla. Siihenkin on usein apuvoimia saatavilla.

Ehkä se tärkein sanoma mitä tässä yritän teille välittää on: Voimia ukot kamppailuun, kyllä te sen vielä voitatte! Ja siitäkin syystä odotan teidän kirjoittavan tälle foorumille vielä jatkossakin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Peukut tälle. 12 vuotta sitten olin valmis heittämään pyyhkeen kehään sairauden vuoksi, jota lekurit yrittivät parantaa pillereillä 3 vuoden ajan. Elämässä ei ollut enää yksinkertaisesti mitään iloa ja olin 24-vuotias. Aloin itse tutkimaan asiaa sitten ja löysin vuoden jälkeen parannuskeinoja. Vielä tänäkin päivänä sairaus nostelee päätetään silloin tällöin, mutta järjestelmällinen päivärytmi auttaa pitämään pään oikealla tolalla ja kaikki liikunta ja ulkoilu ovat omiaan myös auttamaan.
 
Elämän lipuminen ohi ja mielekkyyden puute on aika mielenkiintoinen ilmiö. Toisaalta on ihan turhaa velloa paskoissa fiiliksissä, koska saman asian voi tehdä ilman sitä angstausta, mutta on tosi vaikeaa päästä eroon sellaisesta kierteestä, joka johtaa synkkiin ajatuksiin ja elämän kokemiseen turhana. Oikeastaan se on usein ihan perusteltua, että elämä tuntuu kurjalta eikä ole tyytyväinen tilanteeseen. Elämällä ei ole mitään erityistä tarkoitusta tai tavoitetta. Motivaatio ja mielekkyys on lähes kokonaan oman pään sisäistä ja sillekään ei välttämättä voi mitään, että masentaa, koska me emme voi kovin hyvin hallita sitä, millaisia tunteita ja ajatuksia mieleen tulee. Läheiset ihmiset, joista välittää, ovat todella tärkeä osa sitä, että jaksaa pysytellä järjissään ja toimintakykyisenä.

Tilannetta ei voi ratkaista sillä tavalla, että miettii tilanteen mahdottomuutta ja vaikeutta. Elämän tarkoituksen miettimisen voi säästää niihin hetkiin, kun on kaikki hyvin ja silloin se ei välttämättä edes kiinnosta kovin paljoa. Aika moni selviää elämästä miettimättä liikaa sitä, mihin on menossa ja miksi. Pienillä asioilla voi saada sellaisen muutoksen aikaan, joka johtaa parempaan tilanteeseen. Ehkä ei kannata tehdä niitä asioita, jotka eivät enää tuo mitään iloa ja keskittyä johonkin ihan muuhun. Jos elämä näyttää loputtomalta kärsimykseltä ja kurjuudelta, ehkä sitten ei kannata tehdä asioita enää samalla tavalla kuin on toiminut siihen asti. Pääasia on, että yrittää keskittyä pieniin asioihin ja yrittää muuttaa sellaisia asioita, joiden muuttamiseen on jaksamista. Tekee jotain sellaista, josta saa edes pientä iloa tai hyötyä ja jos ei keksi mitään, kokeilee vaikka satunnaisesti tehdä eri asioita. Uusien asioiden tekeminen ja opettelu voi auttaa, vaikka se ei suoranaisesti ratkaisisi mitään ongelmia. Kukaan ei jaksa muuttaa kaikkea kerralla eikä se ole edes tarpeellista.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom