Ketuttaa edistyvä sairaus, joka on tullut siihen pisteeseen ettei tää kovin mukavaa enää oo. Tuli aiemmin kirjotettua et olin viikon sairaalassa, ja syy oli ohutsuolen tukos, mikä oli elämäni hirvein kokemus, enkä ainakaan henkisesti ole tosta vielä toipunut. Pari kertaa sen jälkeen oon ollut sairaalassa, ja just eilen olin päivän sairaalassa ummetuksen takia kun ei suoli meinaa kunnolla toimia. Miettikää itteenne sellaiseen tilanteeseen ettette voisi kävellä ja joutuisitte aina istumaan, niin ei se hyvää tee. Olen viimeiset 10-15v ollu täysin muiden avustettavana, mut kännykkää pystyn käyttämään jos se mun kouraan laitetaan, ja pelaamisen/peliohjaimen kans sama homma.
Ei mikään mukava asia, mut mulle ihan arkipäivää. Oon onnellisimmillaan silloin kun pelaan, enkä mieti muita asioita, mut ikävä kyllä elämässä on muutakin. Sillon ku lähellä julkkaria pelasin Doom: The Dark Agesin, niin en ees muista koska mulla on viimeksi ollu niin hauskaa. Mut loppukesä/syksy on ollu terveysongelmien kanssa aika hirveetä, eikä nykylääketiede osaa mua parantaa, ainoastaan oireita helpottaa. Tää sairaus on siis lähes 40v mulla ollu, ja kokoajan edennyt. Pakko olla yks hirveimmistä sairauksista. En tästä mielellään puhu, mut nyt oli pakko. Kylhän tää vituttaa.