Ketutuskeskustelu

[karpaasi]

Ketuttaa edistyvä sairaus, joka on tullut siihen pisteeseen ettei tää kovin mukavaa enää oo. Tuli aiemmin kirjotettua et olin viikon sairaalassa, ja syy oli ohutsuolen tukos, mikä oli elämäni hirvein kokemus, enkä ainakaan henkisesti ole tosta vielä toipunut. Pari kertaa sen jälkeen oon ollut sairaalassa, ja just eilen olin päivän sairaalassa ummetuksen takia kun ei suoli meinaa kunnolla toimia. Miettikää itteenne sellaiseen tilanteeseen ettette voisi kävellä ja joutuisitte aina istumaan, niin ei se hyvää tee. Olen viimeiset 10-15v ollu täysin muiden avustettavana, mut kännykkää pystyn käyttämään jos se mun kouraan laitetaan, ja pelaamisen/peliohjaimen kans sama homma.

Ei mikään mukava asia, mut mulle ihan arkipäivää. Oon onnellisimmillaan silloin kun pelaan, enkä mieti muita asioita, mut ikävä kyllä elämässä on muutakin. Sillon ku lähellä julkkaria pelasin Doom: The Dark Agesin, niin en ees muista koska mulla on viimeksi ollu niin hauskaa. Mut loppukesä/syksy on ollu terveysongelmien kanssa aika hirveetä, eikä nykylääketiede osaa mua parantaa, ainoastaan oireita helpottaa. Tää sairaus on siis lähes 40v mulla ollu, ja kokoajan edennyt. Pakko olla yks hirveimmistä sairauksista. En tästä mielellään puhu, mut nyt oli pakko. Kylhän tää vituttaa.

Ei voi ottaa kuin hattua nostaa sun asenteelle ja taistelutahdolle. Vaikka ei näitä millään voi verrata, niin oma krooninen sairauteni on ollut läsnä noin 20 vuotta ja kyllä on useaan kertaan meinannut uskoa loppua kun lääketieteestä ei löydy vastausta tai aina lähetetään lekurille, joka määrää vain pillereitä lisää, jotka ei auta muuhun kuin lompakon keventämiseen.

Toivottavasti sulla olisi nyt edessä ainakin vähän kivuttomampi jakso.

 

[rap]

Sairaudet on kyllä pahinta mitä voi olla. Itsekin taistellut jo 15 vuotta selkärankareuman ja selkäydinkanavan ahtauman kanssa muunmuassa. Lisäksi polvi ja vatsa ongelmat vaivannut lapsesta asti. Aikuisena silmäongelmat. Olen 35v ja tehnyt puoli vuotta töitä (16 vuotta sitten) elämäni aikana kun selkä ei kestä työntekoa. Tätä asiaa on jauhettu kelan ja työvoimatoimiston kanssa 15 vuotta. On kyllä korvia myöten täynnä työkuntoni selvittelyä kun sitä ei ole. Olen vuosia ollut työkyvytön työnhakija kun työkyvyttömyyseläkkeelle en pääse vaikka minulla on selvät paperit että sille pitäisi päästä heti. Aivan järjetöntä paskaa.

Muiden sairauksia ei tietenkään sillai voi vertailla keskenään mutta jokainen jolla jokin vakava sairaus on niin joskus tulee varmasti synkkiäkin ajatuksia ja oma kunto vituttaa.

 

[Doctor Pepper]

Siihen menee myös ihan järjettömästi rahaa ja työresursseja, kun selvitellään turhaan ihmisten työkykyä, etteivät he pääsisi "liian helpolla" eläkkeelle. Paljon rahaa tuhlataan Suomessa eri tavoin siihen, että kytätään, ettei kukaan saisi edes pientä tukea liian helposti. Se ei ole säästämistä kokonaistalouden kannalta, vaan resurssien tuhlausta. Ihmisten vainoaminen vie heiltä voimavaroja ja jaksamista, byrokraatit joutuvat tekemään epämielekästä työtä ja samoin lääkärit ja muut, jotka toistuvasti arvioivat samoja asioita, jotka eivät muutu kuin ihmeen kautta. Sairaudet ovat vittumoisia, mutta niin on tosiaan myös se sirkus mikä sairauksien ja vammojen ympärillä pyörii. Luulisi, että tavoitteena olisi auttaa sairaita ja vammaisia, mutta nykyään se jää välillä sivuseikaksi.

 

[BaDari]

Paljon rahaa tuhlataan Suomessa eri tavoin siihen, että kytätään, ettei kukaan saisi edes pientä tukea liian helposti.

Tämä. Samaan aikaan jotkut tietämättömät huutelevat kuinka Suomessa on niin helppo vaan maata tekemättä mitään ja nostella vaan tukia. Niitä tukia ei todellakaan nostella noin vain ja suurin osa mm. toimeentulotuen asiakkaista ovat pitkäaikaissairaita joita roikotetaan työttöminä työnhakijoina, osa kuuluisi sairaseläkkeelle, osa tarvitsisi tukea päästäkseen takaisin elämään.

 

[Doctor Pepper]

Ihmisillä on luultavasti ihan aivoihin koodattu sellainen ominaisuus, että he näkevät asiat stereotypioiden kautta. Esim. työtön on laiska alkoholiongelmainen pummi, joka ei vaan jaksa lähteä töihin, kun kotona on kivempi köllötellä. Tämä stereotypia ohjaa päätöksiä, jotka kohdistuvat hyvin erilaisissa tilanteissa oleviin kanssaeläjiin. On helppo rankaista laiskaa pummia, että se innostuisi nostamaan perseensä sohvalta ja mikä ettei, onhan se ihan oikeudentajun mukaista, ettei laiskottelijoita tarvitse muiden elättää. Työttömistä on näitä kuitenkin tutkimusten mukaan aika pieni osuus. Silloin rangaistaan enemmän muita kuin sitä, joka on "syyllinen". Se on taas oikeustajun vastaista. Ihmisillä ei kuitenkaan ole yleensä tarpeeksi tietoa, halua ymmärtää ja oikeudentuntoa siihen, että tehtäisiin tietoperusteisia päätöksiä. Valitettavasti demokratiassa valtaan pääsee helpommin vahvistamalla stereotypioita kuin pyrkimällä tietoperusteiseen päätöksentekoon. Meillä on siis kattavaa tutkimustietoa, mutta sitä ei hyödynnetä, vaan sen sijaan keksitään "tavallista kansaa" miellyttäviä paskajuttuja, joilla syrjitään niitä, jotka ovat tippumassa tai tippuneet kelkasta. No, en pysty tätä roskispaloa sammuttamaan, niin suosittelen kaikille sitä, ettei ajautuisi sinne, missä sadistinen järjestelmä näkee sinut rankaisemisen kohteena. Kaikkihan tuota kohtaloa eivät voi välttää, vaikka kuinka yrittäisivät. Se on surullista, että järjestelmä murskaa ihmisiä ja heidän unelmiaan, mutta sitä se näyttäisi olevan nykyään. Toki on paljon hyvääkin, vaikka sitä on vaikea nähdä, jos keskittyy siihen synkkään puoleen.

 

[Dark3]

Ei voi ottaa kuin hattua nostaa sun asenteelle ja taistelutahdolle.

No eipä tässä muuta voi kun pelata niillä korteilla, jotka on annettu. Ei oo muita vaihtoehtoja. Kylhän tää viimeaikainen sairastelu on kyllä käynyt mielen päälle vähän liikaakin, et ammattiapua siihen tarvitsen. Ei oo ennen ollu tarvetta. Lievää ahdistusta ja masennusta tässä on, tuntuu että ajattelee ihan vääriä asioita/väärällä tavalla, et eiköhän se siitä helpota.

Toivottavasti sulla olisi nyt edessä ainakin vähän kivuttomampi jakso.

Samaa mäki toivon. On se sairaus mikä tahansa, niin aina ne on perseestä. Ku sain 2019 keliakiadiagnoosin ja 2020 tuli korona-aika, niin nekin rikkoivat mielessä jotain, ennen niitä elämä oli vielä aika leppoisaa. 2024 sain influenssan, ja se oli aika rankka kokemus, enkä toipunut siitä täysin fyysisesti. Samana vuonna oli kans paksusuolen tukos.

Pitää yrittää elää päivä kerrallaan yrittäen olla mahdollisimman positiivinen, eikä vaivu synkkyyteen. Muuta tässä en keksi.

Kaikenlaista musiikkia, pelejä, sarjoja yms. sitä onkin tässä tulossa, et keskitytään niihin.