Jossain toisaalla marisin siitä kun LähiTapiolan tapaturmavakuutus pesi kätensä polvestani koska siinä on rakenteellisesti suurentunut riski tuohon sijoiltaanmenoon. Eli liukastuminen lumen peittämällä jäällä minkä mukana tullut loukkaantuminen ei tosiaan ole tapaturma heidän mielestään.
No tästä viisastuneena 21.12. menin Mehiläiseen kaiken uhalla missä otti röntgenit ja näki tuon lumpion puolikkaan siinä.
Sanoin suoraan lääkärille että ei kanna edes yritää laittaa lähetettä (ortopedi/MRI) mehiläiselle kun rakas vakuutusyhtiö ei niitä tule kattamaan vaan että laittaa julkiselle sen sijaan. Ja laittoikin.
Eilen sain omapostiin viestiä että on julkisella MRI ja Ortopedi varattu tän kuun loppupuolella. Mehiläisellä noi ois hoitunut viikossa. Kyllä mä tuon nielen vielä mutta se on vaikea niellä että nyt LähiTapiola on alkanut kiusaamaan minua tuosta 21.12. käynnistä mehiläisen tapaturmapäivystys käynnistä. Mihin noita vakuutuksia edes tarvitaan? Vastasinkin niille että voisiko tämä olla verrattavissa tilanteeseen missä joku vajaaälyinen kävelee kerrostalon sivua pitkin ja saa päällensä jäätä ja lunta sieltä katolta niin ei mene tapaturmavakuutukseen koska on nin tyhmä että kävelee siinä?
Jaha. 2.2. veitsen alle. Ehkä tästä ja näistä vaivoista viimein pääsee eroon. Eihän tässä leikkausjonossa ehdittykään olla kun vähän reilu vuoden päivät.
Stooperin polvilore jatkuu. Henkisesti valmistautunut? Check. ostokset tehty että parit viikot selviää? Check. Työt delegoitu ja ojennuksessa? Check. Vaimo sortannut omat menemisensä että on ekat päivät tuossa auttamassa? Check.
Eipä mitään, Peijaksen sairaalaan kuten ohjeistettu viime perjantaina tekstiviestitse, 2.2. 10:30 pääaulassa ilmoittautuminen.
Siellä sisäänkirjaus, ohjaus anestesia ja leikkausosastolle missä kuulemma nimellä kutsutaan. No sinne sitten ja tottavie, nimellä kutsuikin, ihan kaksi kappaletta jotain hoitajia. Ohjasi huoneeseen missä pukukaappeja (ihan perus, tuolla siviilit poies ja sairaalanuttua päälle). Istuin siihen penkille ja jo alkamassa ottamaan kenkiä poies niin pahoittelivat kovasti. Mä olin että mitä nyt..
"Yllättävä resurssiongelma. Ei voida leikata sinua tänään."
Aiku kiva. Olisi edes laittanut soittaen tai tekstarilla ni olisi tarvennut mennä ihan henkilökohtaisesti vastaanottamaan moista tietoa.
Tässä nyt yli vuosi mennyt leikkausjonossa. Pääsin kotiin ni aloin tehdä sellaista 30min välein tapahtuvaa DoS hyökkäystä puhelimitse tuolle operaatiojonoihmiselle kenen kännykkänumeron sain joskus. Vastasi viimein ja lupasi että 2.3. yritetään uudelleen.
Julkisen terveydenhuollon tila.. Ei aina osu ihan nappiin. Onneksi mitä nyt kokenut, kattellut ja kuulostellut niin lapset kyllä hoidetaan prioriteetillä

Sentäs se onnistuttu priorisioimaan oikein jos ja kun näköjään joutuu priorisointia tehdä.
p.s. joku anestesialääkäri oli kuulemma saikuttanut ja niillä oli näin ollen puutetta niistä. Siihen kariutui tämä meitsin tän päivän operaatio.