Vastaus: Ketutuskeskustelu
Ei sitä noin voi yleistää. Kaikissa parisuhteissa voi olla omat ongelmansa, jos odotukset eivät kohtaa, ei siinä sukupuolella ole väliä.
Ylipäänsä ei kannattaisi asettaa odotuksia toisten ihmisten suhteen, sillä noilla odotuksilla ei välttämättä ole paljoa tekemistä todellisuuden kanssa. Odotuksia asettaessa ihminen kuin ihminen alkaa helposti nähdä asiat vain tietyltä kantilta, eikä se välttämättä ole ollenkaan sama näkökulma kuin suhteen toisella osapuolella. Sama koskee sitä, jos haluaa toisen muuttuvan. Mikäli toista ihmistä on tarvetta muuttaa tai toivoo toisen olevan toisenlainen, pitäisi olla suht selvää, ettei kyseessä ole silloin oikea kumppani.
Parisuhteissa on nykyään hieman sellainen ongelma, että ihmisille on luotu epärealistisia odotuksia ja ihanteita, jotka eivät sitten välttämättä toteudu reaalimaailmassa. Esim. olen tuntenut naisia, joiden mielestä parisuhteen pitäisi olla sellaista kuin romanttisissa elokuvissa tai Sinkkuelämää-sarjassa, mutta nämä mielikuvat eivät koske pelkästään naisia, vaan on niitä miehilläkin - ne vain saatetaan omaksua hieman erilaisista lähteistä. Joskus niitä huikeita silmänräpäyksessä rakastumisia tapahtuu, mutta tällaisissa tapauksissa ne tunteet saattavatkin sitten palaa loppuun muutamassa viikossa. Yksin olemisesta on myös onnistuttu muodostamaan jonkinlainen mörkö, vaikka se olisi hyvä jokaisen opetella. Jos parisuhde on oltava vain sen vuoksi, ettei uskalla olla yksin, on lähtökohta täysin väärä. Tällöin onkin sitten helppo hypätä suin päin suhteeseen ilman, että ehtii edes tutustua toiseen - sitten sitä saattaakin muutaman kuukauden jälkeen huomata, että eihän tämä olekaan sellainen ihminen kuin aluksi vaikutti. Maltti olisi hyvä säilyttää, sillä mitä paremmin toisen tuntee ennen "virallista" seurustelua, yhteenmuuttoa tms. sen vakaammalta pohjalta suhteen pääsee aloittamaan.
Itse tapailin avovaimoani puoli vuotta ennen kuin edes myönsimme virallisesti seurustelevamme. Se oli hyvä ratkaisu, sillä sen ansiosta tunnemme toisemme, mikä puolestaan auttaa siinä, ettemme aseta toisille mitään turhia odotuksia. Emme ole riidelleet kunnolla koskaan, koska ei ole ollut syytä, vaikka joskus on tietenkin jotakin pientä kinaa pienistä asioista, mutta se kuuluu parisuhteeseen ja puhdistaa ilmaa. Osaamme selvittää asiat puhumalla, vaikka aina oman näkökulman esille tuominen ei olekaan helppoa - se on kuitenkin vaivan arvoista, sillä osapuolet ovat harvemmin telepaatteja.
Yksi asia myös mihin kannattaa kiinnittää huomiota on omien vanhempien parisuhde. Omaksumme helposti käyttäytymismalleja omilta vanhemmiltamme, eivätkä ne välttämättä ole niitä kaikkein parhaimpia, varsinkin jos vanhempien parisuhde on ollut myrskyinen. Itse olen huomannut toimineeni "huomaamatta" monissa asioissa kuin vanhempani, eikä lopputulos sen vuoksi ollut aiemmissa suhteissa kovin kummoinen. Kun tajusin nuo käytösmallit pienen itsetutkiskelun jälkeen, aloin lähestyä ylipäänsä elämää aivan eri näkökulmista ja sen myötä suodattamaan typerät käytösmallit pois. Tämä on helpottanut elämääni suunnattomasti ja tehnyt siitä tasapainoisempaa sekä onnellisempaa, puhumattakaan hyödystä, joka on ilmennyt oman lapsen kasvatuksessa. Vanhempien parisuhde myös toimii pitkälle eräänlaisena mallina omille tuleville parisuhteille ja tämä sitten johtaa siihen odotusten asettamiseen. Vaikka vanhemmat ovatkin tärkeitä (olivat he millaisia tahansa), ei heidän asettamansa esimerkki aina ole se paras mahdollinen. Oman persoonansa ja elämänsä muotoutumiseen voi vaikuttaa paljon syvemmin kuin ensinäkemältä voisi ajatella, mutta se vaatii pysähtymistä ja itsensä tutkiskelua. Valitettavasti itsensä kohtaaminen ei vain oikein enää luonnistu nykyihmiseltä, jonka elämä on täynnä jatkuvia ärsykkeitä:
HS: Ihminen ei kestä olla omissa ajatuksissaan - antaa itselleen mieluummin sähköiskuja Sisintään ja ajatuksiaan on kuitenkin turha pelätä, sillä ne eivät voi vahingoittaa, ellei itse anna sen tapahtua. Jos oma sisin tai elämä ei miellytä, ei niitä pitäisi paeta (esim. päihteillä) ja sulkea itseltään, vaan nimenomaan tarkastella niitä tarkemmin ja katsoa, että mitkä osa-alueet aiheuttavat ongelmia ja minkälaiset käytösmallit johtavat huonoihin lopputuloksiin. Vanhan sanonnan mukaan hulluuden määritelmä on se, että toimii joka kerta samalla tavalla odottaen eri lopputulosta.
Kommunikaation opettelu on myös erittäin tärkeää, sillä sen avulla sitä parhaiten saa kokonaiskuvan kulloisestakin tilanteesta ja suunnasta, johon parisuhde on etenemässä - olettaen tietenkin, että molemmat osapuolet ovat rehellisiä. Kommunikaatio on toki monella vaikea laji, mutta sitä voi kehittää ihan samalla tavoin kuin mitä tahansa muuta taitoa. Jos ei edes yritä, niin ei se siitä itsekseen kehity. Myös asioiden tarkastelu useammalta kantilta avartaa kokonaiskuvaa. Ajoittain olisi hyvä pysähtyä miettimään sitä, miten kumppani kenties näkee tilanteen ja sen suhteen toisen osapuolen. Ylipäänsä useammat näkökulmat rikastuttavat elämää ja saattavat avata siitä sellaisia puolia, joita ei muuten huomaisi.