Omenanraato
Well-Known Member
Vastaus: Ketutuskeskustelu
Meillä taas meni ihan toisin. Omaa vaimoani en tuntenut ollenkaan, vaan tapasin hänet eräässä tapahtumassa jossa oli hyvin pieni joukko ihmisiä. Tämän jälkeen aloimme vaihtamaan viestejä ja pari päivää tapahtuman jälkeen hän sanoi, että heidän työpaikkaansa tarvitaan työntekijä. Olin ollut pitkään vailla työtä ja hän järkkäsi mut sinne. Oli 300km päässä kotoa työpaikka joten olin asuntoa vailla. Niin oli tuleva vaimonikin elämäntilanteensa vuoksi ja päätimme, että koska kumpikin tarvitsee äärimmäisen nopeasti asuntoa, muutamme kolmioon kämppiksiksi.
Eli asuin hänen kanssaan yhdessä käytännössä 1 päivän tapaamisen seurauksena. Viikko oltiin omissa huoneissamme, kunnes alettiin seurustelemaan, joka siis ei todellakaan ollut missään määrin tarkoitus. 24/7 samassa tilassa vieraan ihmisen kanssa ajoi meidät siihen. Sama työpaikka, sama työmatka, sama asunto.
Kuukausi tästä ja esikoinen sai "puolivahingossa" alkunsa. Ja vuosi tuosta, oltiin naimisissa. Elokuussa tulee 6v yhdessä, 11.7 on 5v hääpäivä ja on 5+2v lapset.
Meidän etuna on ollut juuri se, että kun ei tunnettu, ei odotettu yhtään mitään. Opeteltiin siinä matkan varrella.
Lisätään vielä loppuun, että lähtökohtaisesti olen täysin vastaan nopeita suhteita, saati sitten että olisi jo yhdessä ennen seurustelua.. Omalla kohdalla elämä vain luisui tuohon suuntaan ja annoin tunteiden viedä. Toistaiseksi ei ole kaduttanut ja vaikka tulevaisuudessa tapahtuisi mitä, miksi kaduttaisikaan. Mulla on kaksi ihanaa lasta ainakin.
Itse tapailin avovaimoani puoli vuotta ennen kuin edes myönsimme virallisesti seurustelevamme. Se oli hyvä ratkaisu, sillä sen ansiosta tunnemme toisemme, mikä puolestaan auttaa siinä, ettemme aseta toisille mitään turhia odotuksia. Emme ole riidelleet kunnolla koskaan, koska ei ole ollut syytä, vaikka joskus on tietenkin jotakin pientä kinaa pienistä asioista, mutta se kuuluu parisuhteeseen ja puhdistaa ilmaa. Osaamme selvittää asiat puhumalla, vaikka aina oman näkökulman esille tuominen ei olekaan helppoa - se on kuitenkin vaivan arvoista, sillä osapuolet ovat harvemmin telepaatteja.
Meillä taas meni ihan toisin. Omaa vaimoani en tuntenut ollenkaan, vaan tapasin hänet eräässä tapahtumassa jossa oli hyvin pieni joukko ihmisiä. Tämän jälkeen aloimme vaihtamaan viestejä ja pari päivää tapahtuman jälkeen hän sanoi, että heidän työpaikkaansa tarvitaan työntekijä. Olin ollut pitkään vailla työtä ja hän järkkäsi mut sinne. Oli 300km päässä kotoa työpaikka joten olin asuntoa vailla. Niin oli tuleva vaimonikin elämäntilanteensa vuoksi ja päätimme, että koska kumpikin tarvitsee äärimmäisen nopeasti asuntoa, muutamme kolmioon kämppiksiksi.
Eli asuin hänen kanssaan yhdessä käytännössä 1 päivän tapaamisen seurauksena. Viikko oltiin omissa huoneissamme, kunnes alettiin seurustelemaan, joka siis ei todellakaan ollut missään määrin tarkoitus. 24/7 samassa tilassa vieraan ihmisen kanssa ajoi meidät siihen. Sama työpaikka, sama työmatka, sama asunto.
Kuukausi tästä ja esikoinen sai "puolivahingossa" alkunsa. Ja vuosi tuosta, oltiin naimisissa. Elokuussa tulee 6v yhdessä, 11.7 on 5v hääpäivä ja on 5+2v lapset.
Meidän etuna on ollut juuri se, että kun ei tunnettu, ei odotettu yhtään mitään. Opeteltiin siinä matkan varrella.
Lisätään vielä loppuun, että lähtökohtaisesti olen täysin vastaan nopeita suhteita, saati sitten että olisi jo yhdessä ennen seurustelua.. Omalla kohdalla elämä vain luisui tuohon suuntaan ja annoin tunteiden viedä. Toistaiseksi ei ole kaduttanut ja vaikka tulevaisuudessa tapahtuisi mitä, miksi kaduttaisikaan. Mulla on kaksi ihanaa lasta ainakin.