Vastaus: Kinect - Koko kehon liiketunnistus 360:lle (Natal)
tiongin ja Paavin tavoin pääsin eilen hikoilemaan oikein tosissani Kinectin parissa. Laitteen tekniikka toimi varsin hyvin, mitä nyt kämmenien asennon tunnistus oli jatkuvasti aika lailla pielessä. Mitään käytännön haittaa pelaamisen kannalta sillä ei ollut, mutta näytti aika hassulta, kun avatarin kämmenet viuhtoo luonnottomasti ympäriinsä jatkuvalla syötöllä kuin ranteissa ei olisi luita ollenkaan.
Näytillä (lue: pelattavana) oli Kinect Sports, Dance Central, Joy Ride, Kinect Adventures ja Kinectimals. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta kaikkia tuli tyypitettyä, Dance Centralia jopa pariinkin otteeseen, kuten tuli jo aiemmin mainittuakin. Päällimmäinen fiilis oli (hikoilun lisäksi), että pelit olivat "ihan kivoja", mutta en kylläkään itse ole ihan sitä ominta kohderyhmää. Harmitonta hupia siis, ja toimii parhaiten hyvässä seurassa. Yksin tuskin kauhean pitkään jaksaisin hyppiä tai käännellä olematonta rattia ilmassa.
Otetaan vielä nopeat typistelmät jokaisesta pelistä.
Kinect Sports: Ehdin testaamaan lajeista vain keihäänheittoa, ja epäonnistuin nöyryyttävästi joka kerta. Vaikea sanoa, oliko heitoissani jokin karkea tekniikkavirhe, vai miksi yhdeksästä heitosta yksikään ei onnistunut. Joko heitto ei lähtenyt ollenkaan (ja avatar vaan juoksi heiton yliastutuksi) tai sitten keihäs tipahti noin viiden metrin päähän. Paras tulos (~50 m) syntyi, kun en edes yrittänyt ottaa vauhtia, vaan heilautin kättä saman tien vauhtiradan päästä. Paavi vanhana pro-pelaajana toki kiskaisi heti ensimmäisellään yli 100 metriä... Toisaalta Paavi myös heti ensimmäisellä kosketuksellaan palloon teki maalin co-op-futiksessa. Sportsin keilailu näytti ihan keilailulta, ja muiden pelaajien touhuja katsellessa keilat kaatuivat varsin mallikkaasti ja uskottavasti.
Dance Central: Harmonixin tanssipelissä oli vain viiden kappaleen repertuaari testattavana, mutta silti se riitti erottamaan puujalat tanssitaitureista. Ständillä olleen esittelijän kehotuksesta jätin harjoittelun väliin (vaikka olisin kyllä halunnut vähän treenata liikkeitä ensin) ja siirryin suoraan sätkimään Lady Gagan
Poker Facen tahdissa. Vaikka vaikeustasona oli Easy, tällaisen liikuntaa harrastamattoman olmin raajat olivat hyvin nopeasti solmussa, kun piti yhtä aikaa tehdä käsillä ja jaloilla erilaisia liikkeitä. Lopputuloksena vain kolme tähteä, 45 prosentin "tarkkuus" ja ehkä litra hikeä. Niin ja tietysti Paavin kuvaama video, jota en ole itsekään uskaltanut katsoa vielä... Toista biisiä itse kokonaan tanssinut, vaan minut kirjaimellisesti vedettiin mukaan kesken kaiken. Lopputulos oli vielä surkeampi: yksi tähti ja 20 prossaa. Urgh. Toisaalta tulipa illan aikana nähtyä, kun taidokkaat naistanssijat vetivät neljää tähteä Hard-tasolla.
Joy Ride: Ajopeli ilman rattia on kuin vene ilman airoja. Tai no, ainakin siltä se tuntui. En oikein missään vaiheessa päässyt sisään ohjaukseen, vaan auto sladitteli hallitsemattomasti puolelta toiselle, ja hävisin Paaville päivänselvästi. Ei huono, mutta perinteisempi ohjaustapa soveltuisi minulle paremmin. Tai sitten olisi pitänyt vaan kehdata treenata enemmän.
Kinect Adventures: Tästä tuli kokeiltua kolmea eri lajia; koskenlaskua, "raidehyppelyä" ja pallojen puhkomista painottomassa tilassa. Kaikki vedettiin Paavin kanssa kahdestaan, ja joka lajissa hävisin. Kyllä pelimies on eri mies. Koskenlasku oli vähän samanlaista ajelehtimista laidasta laitaan kuin Joy Ridessäkin, mutta se saattoi johtua ihan vain huonosta yhteistyöstämme. (Sen verran hurjasti heiluimme, että kerran huitaisin pelikaveria kellollani - vai olikohan se toisinpäin.) Raidehyppely sai tosissaan hyppiä, jotta oma kärry olisi liikkunut riittävän rivakasti. Aluksi en huomannut, että Kinect ei rekisteröitynyt sieviä pikku loikkiani ollenkaan, joten matelin hitaasti eteenpäin Paavin viilettäessä kaukaisuudessa voittoon. Kun otti ihan reiluja loikkia ilman, eli koukisti polvia ja irtosi maasta sen 20-30 senttiä, alkoi vauhtiakin tulla. Mutta niin tuli myös hyvin nopeasti kuumakin näin heikkokuntoiselle miehelle. Space Pop -lajin kontrollien kanssa emme kumpikaan päässeet sinuiksi, vaan välillä avatar innostui leijailemaan painottomasti, mutta sitten kummiskin tömähti kohta alas hallitsemattomasti. Ehdottomasti tylsin pelimuoto, mutta kokonaisuutena Kinect Adventures lienee juuri sellaista hupia, joka porukalla pelatessa toimii.
Mitäs vielä? Kinectin drop in-drop out -mekaniikka toimi mainiosti, eli peliin pystyi liittymään ihan vain kävelemällä kameran eteen. Ja vastaavasti pelistä pääsi saman tien pois, kunhan häipyi näköpiiristä. Pariin kertaan tuli tosin heiluttua niin laajalla alueella, että kamera jo hetkeksi kuvitteli, että olen poistumassa pelistä ja varoitteli asiasta. Se jäi kuitenkin epäselväksi, miten tuo toimii Xboxin eri profiilien kanssa, eli kenelle esim. achievementit mahtavat tallentua. Joskus puhuttiin, että Kinect tunnistaisi pelaajan ja osaisi itse ladata automaattisesti oikean profiilin, mutta tätä ei valitettavasti päästy todistamaan demolaitteilla.
tiong: Paavin keihäänheitto kruunasi videon. Mutta musiikista iso miinus. Oli sen luokan tilutusta ja pimputusta, että päänsärky uhkasi tulla jo pätkän puolivälissä.
Tuo on siis Joy Ride -sessiosta. Auto kerää buustia, kun tekee tuollaisen nk. ilmanussintaliikkeen.