Vastaus: Konsertit, keikat & festarit
Pistetään nyt kerralla kahdesta päivästä jotakin. Lauantaista sitten joskus.
Ensinnäkin heti alkuun iso käsi järjestäjille, jotka ovat ottaneet oppia ainakin toissavuotiseen nähden selvästi. Porteista sisään ekana päivänä alle viidessä minuutissa, vaikka tultiin juuri ennen ohjelman alkua. Viime vuodesta en tiedä, kahtena sitä edeltävänä ei alle tunnin ole päästy. Lisäksi sää ei onneksi yllättänyt tänä vuonna, vaan ainakin toistaiseksi vesipisteet ovat toimineet hyvin. Ehkä saisi tosin olla vielä yksi tai kaksi lisää, mutta ~5min jonottelulla on saanut pahimmissakin ruuhkissa pullot täyteen nestettä. Kaukana on se toissavuotinen, kun hellepäivänä vedet loppuivat kesken päivän. Ei ollut hauskaa.
Sitten artisteihin. Moonsorrow veti upeasta säästä huolimatta erinomaisen tunnelmallisen keikan. Mitä nyt olisin toivonut uudelta levyltä juurikin niitä kahta muuta soitettavaksi, mutta näillä mennään. Ja Kuolleiden Maa -biisi toimi livenäkin mielettömän hyvin. Ehkä niistä iänikuisista Jotunheimeistä voisi joskus vielä luopua, kun eivät erityisen hyviä biisejäkään bändin katalogissa ole. Päälavan aloittanut Helloween oli itselleni lievä pettymys. Eka vartti katseltiin yleisön joukosta, sen jälkeen kakkoslavan viereen nurtsille kuuntelemaan. Setin pituutta olisi ehkä voinut vähän karsia, kun nyt I Want Out sekä Future World -hitit venytettiin yleisöhuudatuksilla yli kymmenminuuttisiksi. Kakkoslavan toisena ja päivän toiseksi viimeisenä veteli kotimainen Omnium Gatherum. Ja hyvin vetelikin, sillä uuden levyn biisit toimivat livenä erinomaisesti, ja sitten vielä debyyttipitkäsoitolta (tai oikeastaan jopa sitä edeltäneeltä EP:ltä) valittu Son's Thoughts lämmitti mieltä.
Ensimmäisen vajaan päivän päätti luonnollisesti itse Pimeyden Prinssi/Kuningas/Jumala, Ozzy. Ja oli todella positiivinen yllätys, sillä nykyinen mediakuva antaa olettaa, että mies olisi jo vähintäänkin ajattelupuoleltaan haudan puolella. Tuliko sitten selkärangasta vai mistä, mutta hyvin veti, ja kun mm. Let me hear you scream ja Black Rain jätettiin väliin, niin olin tyytyväinen. Välispiikkejä nyt oli kaksi erilaista ("Let's go fucking crazy!" ja "I can't hear you!"), mutta Ironmanin ja Paranoidin kuuleminen livenä Ozzyn toimesta kotikaupungissa oli niin järkyttävän upea kokemus, ettei monikaan pysty siihen vastaamaan. Jopa Iron Maidenin aikanaan vetämä Fear of the Dark häviää tuolle parille. Toki Ozzystä näkee, että muutakin kuin kaurapuuroa on vedetty uran aikana, ja yleisestä habituksesta tuli itselleni vahvat vibat Kummisetä-elokuvan lopun Vito Corleoneen; Sellainen iloinen pappa joka vielä jaksaa leikkiä nuorempien lapsosten kanssa. Ekasta päivästä loppupeleissä todella hyvä maku suuhun, ja tästä kelpasi lähteä odottamaan seuraavaa päivää.
Kakkospäivälle saavuttiin vähän Rytmihäiriön aloittamisen jälkeen, mutta hyvissä ajoin ennen Turisasta. Rytmihäiriö nyt teki nopeasti selväksi homman nimen, ja eipähän tarvitse ko. bändiä enää nähdä. Turilaat sen sijaan ottivat päälavan haltuun, ja toinen keikka muutaman kuukauden sisään oli jälleen silkkaa rautaa. Hyvä ja energinen livebändi, jolta tosin tuoreimman levyn simppeleistä biiseistä olisin Hunting Piratesia vielä kaivannut, sekä vanhemmista As Torches Risea. Kotimaisen rautakankihevin suurlähettiläs ja presidentti Viikate jatkoi päivää. Ja on se erinomainen bändi, ei pääse mihinkään. Aina sen näkeminen lämmittää mieltä ja saa hymyn korviin, etenkin kun huonoja biisejä ei setissä ollut ensimmäistäkään. Unholan Urut -levyä voisivat kuluttaa enemmänkin, mutta hyvä näin.
Sepulturan raunioille perustettu Cavalera Conspiracy ja Anthraxista tuttu Joey Belladonna jäivät molemmat puoliksi näkemättä ruokatauon takia. CC kertoi kaiken oleellisen heti alkuun (kertsi "Torture! Motherfuckin torture!" x2), mutta Belladonnan missaaminen jäi vähän harmittamaan. Ihan hyvältä kuulosti loppusetin osalta. Joey jälkeen lavalle saapui itse Doro. Ja voi herranjumala mikä ääni! Kuinka pystyy 47-vuotias nainen säväyttämään noin lujaa, eikä pelkästään äänensä puolesta. Mirrihän näytti max. kolmekymppiseltä. MILF-osastoahan tämä oli, mutta mikäs siinä. Täytyy varmaan ostaa Puumanainen-tv-sarjakin jossain välissä tämän takia... Biisithän oli vähän turhan geneerisiä perus heviralleja, mutta todellinen yllätys oli. Menisin katsomaan uudestaan koska tahansa. Ja kuuntelemaan toki myös.
Dio Disciple tuli kuunneltua nurtsin puolelta, ja hyvin Dion "tuuraaja" veti. Holy Diverit sun muut kyllä lämmitti mieltä, vaikka olisinkin toivonut ne Dion suusta kuulevani. Levätköön mies rauhassa. Saxonista ei oikein ollut mitään käsitystä ennen keikkaa, ja parin biisin jälkeen päätinkin sitten poistua areenalta. Perinteistä kasari-heavyä, mutta kun en villiä kasaria ole elänyt, niin ei nostalgia-arvoa löydy.
Huomenna vielä kertaalleen saunomaan, sen jälkeen on tänä vuonna enää Tuska jäljellä. Battle Beast ja Judas Priest on huomenna ne must-bändit, joidenka lisäksi Tarot, Sparzanza, Blake ja Queensrÿche tullee vielä epäilemättä katsottua. Josko Mokoman kohdalla pitäisi huomenna ruokiksen...
