Mä olin kanssa katsonut aikoinaan kaksi ekaa kautta Stranger Thingsistä ja sitten sarja jäi unholaan, mutta nyt kun viimeinen kausi tuli pakettiin niin katsoin vuodenvaihteessa koko sarjan lävitse.
Meitä on moneen junaan, koska itselle taas se neloskausi oli selvästi heikompi.
Ensimmäisenä jo heti kättelyssä riittämätön hyppy ajassa eteenpäin suhteessa siihen miten paljon näyttelijät vanhenivat ulkonäöllisesti kausien välissä.
Omasta mielestä koko kauden tarina oli liian pirstaloitunut, jossa liikaa juonihaaroja, jotka ei palvelleet kokonaisuutta.
Vaikka rakastin tuota pääjuonta, jossa pahis nappaa uhrejaan vähän Freddy Kruegerin henkeä kunnioittaen, sekä Elevenin menneisyyden verhon raotusta, niin kausi kuitenkin hukkui kaikkeen soopaan siinä ympärillä.
Esimerkiksi tää hamppuheppu Pizzakuski sai tarpeettoman paljon ruutuaikaa antamatta mitään. Mikestä, Willistä ja Jonathanista tehtiin täysin turhanpäiväisiä hahmoja.
Puhumattakaan Hopperin Ramboseikkailuista Venäjällä, jossa kirves on rynnäkkökivääriä tappavampi. Tämän lisäksi seurattiin vielä Hopperin pelastuskuntaa erikseen.
Vitoskausi alkoi olemaan jo spin-off sille mistä lähdettiin liikenteeseen ja koko alkuperäinen group oli vaan tekemässä sidemissionia.
Lopputulos on silti ällistyttävän hyvä, jos katsoo dokumentin vitoskauden tekemisestä, jossa näkyy miten sarjaa käsikirjoitetaan kilpaa kuvaamisen kanssa.
Ihan ansaitusti yksi vuosikymmenen isoimpia sarjoja. Itselle sarjan suurimmat ongelmat olivat se, että me kausi kaudelta etäännyttiin siitä alkuperäisestä ryhmästä ja siitä heidän ryhmädynamiikastaan ja se alun itseäni kiehtonut demogorgan-alien-ulottuvuus lässähti kun kahden vikan kauden aikana pahiksena olikin hyvää englantia viskipöhinällä puhuva pahis.