Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Lies of P

Jos joku testaa niitä uusia vaikeustasoja niin jos viitsis raportoida tänne onko ne paljon helpompia. Peli olisi -50% tällä hetkellä niin olis oiva hetki ostaa.
 
HideoMiyamoto sanoi:
Jos joku testaa niitä uusia vaikeustasoja niin jos viitsis raportoida tänne onko ne paljon helpompia. Peli olisi -50% tällä hetkellä niin olis oiva hetki ostaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Lies of Pi:n löytyy myös Game passista, DLC:nkin voi tosiaan ostaa sinne suoraan. niin emopeliä ei tarvii ostaa jos ei halua.
 
DestiZ sanoi:
Lies of Pi:n löytyy myös Game passista, DLC:nkin voi tosiaan ostaa sinne suoraan. niin emopeliä ei tarvii ostaa jos ei halua.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei löydy enää, mutta 50 % alennuksessa myös Xboxin kaupassa. Itse pelasin tämän läpi aikoinaan GP:n kautta, joten nyt täytyisi sitten pullittaa 60 euroa lisäosasta.
 
Mossy sanoi:
Ei löydy enää, mutta 50 % alennuksessa myös Xboxin kaupassa. Itse pelasin tämän läpi aikoinaan GP:n kautta, joten nyt täytyisi sitten pullittaa 60 euroa lisäosasta.
Klikkaa laajentaaksesi...

aa pahus se on näköjään poistunut, no joo ei tuu kyllä sitten DLC:tä vielä ostettua, kun emo pelikin kesken ja muutenkin tässä pelattavaa niin pirusti, täytyy jossain vaiheessa tutustua sitten DLC:n
 
alakerta sanoi:
Äh, ärsyttää tää kikkailu. Ei huvita lähteä DLC:n pariin millään ng++++ meiningeillä, mutta ei myöskään jaksaisi pelata peliä uudestaan tuonne ysi chapteriin asti.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tää on kyllä vittumaista. Sama tilanne itellä, että on joku ng+miljoona -save olemassa ja sitten pari jonnekin pitkälle speedrunnattua paskaa buildia. Eli ei mitään hyvin DLC:hen sopivaa. Saisi näissä tilanteissa kehittäjät tarjota jonkun sellaisen perustallennuksen, jonka voi ladata, joka on DLC:hen suunniteltu tasapainotetusti, niin voisi suoraan päästä asiaan.
 
Juuberi sanoi:
Tää on kyllä vittumaista. Sama tilanne itellä, että on joku ng+miljoona -save olemassa ja sitten pari jonnekin pitkälle speedrunnattua paskaa buildia. Eli ei mitään hyvin DLC:hen sopivaa. Saisi näissä tilanteissa kehittäjät tarjota jonkun sellaisen perustallennuksen, jonka voi ladata, joka on DLC:hen suunniteltu tasapainotetusti, niin voisi suoraan päästä asiaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Pitikin kysyä, että onko tässä mahdollisuutta aloittaa jollain valmiilla ukolla, jolla pääsisi suoraan hyppäämään DLC:n pariin, mutta ilmeisesti ei?
 
Jep, toi on hieman ärsyttävä juttu. Itse aloitin ng+4 savesta vaan koska se oli jo tuolla loppu puolella että pääsi DLC:n kimppuun suoraan. En tiedä oliko kovin järkevää, kyllä tässä haastetta on reilusti riittänyt koska Dark Souls tyyliin dlc on selkeästi end game painotteista jo lähtökohtaisesti. Etuna tommosella savella pelatessa on se että resursseja on jo niin paljon jemmassa että voi respecata ja upgradeta suoraan uudet aseet tappiin jos niitä haluaa testailla. Uusi jouskari meni heti käyttöön, erittäin hyödyllinen ase.

Sellainen tuli mieleen (en ole kokeillut vielä), jos haluaa puhtaalta pöydältä aloittaa niin ottaa helpoimmain vaikeustason ja chillailee pelin tuohon DLC pisteeseen asti, valmistelee buildin ja heittää sitten vaikeustason ns. "normalille" ja jatkaa siitä. Säästää ehkä hieman aikaa ainakin. En ole tuota helpointa vaikeustasoa testannut mutta voisin kuvitella että se on aikalailla juosten läpi jos on jo aiemmin pelannut tätä.

Pari bossia tapettua DLC:stä ja sirkus alueella mennään. Varsinkin toi toinen pomo oli loistava mutta piti ottaa kyllä kaikki likaiset keinot käyttöön että sen sai alas. Normi vaikeustasolla mennään eli tuo "Legendary Stalker".
 
DLC kahlattu nyt perinpohjaisesti läpi. Olipahan huikean hyvä lisäri! Tuntimäärällisesti meni varmaan jotain 25 tuntia, ainakin ellei enemmän, joten 30 eur hinta on mielestäni ihan ok jos tämä tyyli vain nappaa.

Tarinallisesti Overture hoiti homman huomattavasti paremmin kuin pääpeli. Innostuin jopa lukemaan lorea läpäisyn jälkeen, mikä on suht harvinaista itselleni. Koska tässä matkataan ajassa taaksepäin niin tarina keskittyy erääseen pääpelissäkin mainittuun traagiseen tapahtumaan. Varsinkin viimeiset kaksi chapteria on erinomaisesti tehty tunnelman puolesta; kaunista, tunteikasta ja makaaberia tunnelmaa sekoitettuna. Hienosti pohjusti viimeistä taistelua, jossa antagonisti tuntui oikeasti uhkaavalta.

Viisi chapteria ja yhteensä 7 eri pomoa (+1 salainen pomo), joten sisällön puolesta ehkä n. puolet pääpelistä. Dark Souls tyyliin (muunkin kuin aikamatkustamisen osalta) tämä sisältää mielestäni kyllä kevyesti parhaimpia pelin pomotaisteluita. Yksi on hiukan vanhan kierrätystä ja viimeisen pomon toinen phase on lievästi sanottuna överi mutta muuten taistelut oli erittäin nautinnollisia ja hyvin tehty. Osaan pomo matseihin sai spectren kutsutta avuksi, osaan npc apureita, osaan taas ei mitään. Omaksi suosikiksi nousi ehdottomasti
Lumacchio
, johon ei käsittääkseni saanut kutsuttua mitään apureita, joten piti vaan raakasti taas harjoitella liikeradat jne. Tapahtui taas se klassinen Souls pomon kaato, puolitoista tuntia harjoittelua ja epätoivoista kiroilua. Päivän tauko ja sen jälkeen menikin heti ensimmäisellä yrittämällä. Viimeisen pomon eka phase myös hyvä mutta toinen phase aivan överi, joten ei tullut mieleenkään että olisi ilman npc apuria sitä yrittänyt. Normi vaikeustasolla mentiin eli Legendary Stalker, ng+4 ja lvl lopussa 325. Vähän tuntui osa vihollisista tekevän jo liikaa vahinkoa mutta muuten vaikeustaso varsin passeli.

Elikkä, lisää sitä samaa Lies of P:tä mutta parempaa. Pidättäydyn edelleen mielipiteessäni että Lies of P on paras ei-Fromsoft Soulslike. Ehdottomasti odotuslistan kärkeen tämän Korealaisen lafkan tulevat pelit.

Sellainen kritiikki täytyy antaa tähän loppuun yleisesti Soulslike peleistä, viitaten nyt Lies of P Overturen viimeiseen bossiin ja myös Elden Ring SOTE:n viimeiseen bossiin. En tiedä onko kyse joku lievä Souls kyllästyminen mutta alkaa tuntumaan siltä että genre ei oikein kehity edukseen, lähinnä taisteluun ja varsinkin pomotaisteluihin viitaten. Kokoajan mennään vain nopeampaan ja agressiivisempaan tyyliin, joka ei välttämättä toimi enää niin hyvin. Tai, sanotaanko se saa kyllä käyttämään summon apureita ja muitakin likaisia keinoja, ei jaksa edes reilusti yrittää soolottamalla näitä tiettyjä pomoja kaataa. Kauas on tultu Dark Souls ykkösen ajoilta, jolloin (gimmick bosseja lukuunottamatta) kaikki vaikeat pomot oli reiluja ja kaikki opeteltavissa myös sellaisten pelaajien osalta, jotka eivät välttämättä omista yli-inhimillisiä refleksejä ja keskittymiskykyä. Se on hiukan sääli, koska reilujen pomotaistelujen opettelu on ainaki itselleni ollut se Souls pelien suola. Genren uuden yrittäjät voisi ottaa askelta taaksepäin ja tehdä peleistä ehkä hiukan hitaampia ja stretegisempia, eli enemmän sellaisia mitä ensimmäinen Dark Souls oli. Saattaahan sellaisia jo olla, en ole kaikkia tämän genren viime vuosien pelejä tsekannut. Jos löytyy hyviä vinkkejä niin saapi ehdottaa.
 
Tulipas jo heti aloitettua tämä. Otin Legendary Stalker vaikeusasteen, joka oli vissiin se normaali vaikeusaste ennen päivitystä. Soulsit ovat kuitenkin niin tuttuja, joten uskon ehkä pärjääväni menettämättä ainakaan kaikkia hermojani.

Eka bossi siis kaadettu ja päästy ilmeisesti Firelin.. sinne ihme hotelliin ja siitä vähän eteenpäin. Eli ihan alussa mennään.

Alkufiilikset ovat ihan positiiviset. Combat tuntuu jämäkältä ja tutkiminen mielenkiintoiselta. Eli molemmat vaatimukset täyttyvät, mitä yleensä vaadin näiltä Soulslikeltä. Pidän myös siitä, että peli on ainakin vielä hitaampi mitä Bloodborne tai Sekiro. Tulee positiivisesri eka Dark Souls mieleen. Toki huidon menemään isolla miekalla, joten sekin hidastaa ja pitää ennakoida lyöntejä.

Mitä tuohon vaikeuteen tulee, niin eka bossi pisti kyllä ihan hyvin kampoihin. Se meni kolmannella yrittämällä, että ei kuitenkaan ihan hirveästi tarvinnut hikoilla sen kanssa.

Iso plussa siitä, että tässä kerrotaan tarinaa aika selkeästi ja se vaikuttaa mielenkiintoiselta.
 
Mulla olis vielä pääpelikin työn alla. Uskoisin yli puolen välin päässeeni, mutta sit vaan jostain syystä jäi kesken. Turhan putkijuoksu oli eikä toi nukketeema oikein iskenyt muhun, mutta siitäkin huolimatta ihan hyvä peli. Ansaitsisi loppuun pelaamisen ja samalla lisärin tutkimisen.
 
Jee jee, mukava nähdä että tätä peliä pelataan vielä. Näitä päivityksiä on kiva lukea.

Legendary Stalker on tosiaan se normi vaikeustaso, joka oli ainoastaan olemassa ennen vaikeustaso valintaa. Kokeneelle Souls pelaajalle mielestä passeli difficulty. Vähän tuli testailtua miten nuo vaikeustaso valinnat eroaa toisistaan, ilmeisesti muuta eroa ei ole kuin että vihollisilla/pomoilla on vähemmän hp:ta ja Pinokkio tekee enemmän lämää jonkun prosentin perusteella. Eli ei ole toi helpoin vaikeustasokaan ihan mikään super easy, jonka pääsee pelkällä napin hakkauksella läpi.
 
templar sanoi:
Jee jee, mukava nähdä että tätä peliä pelataan vielä. Näitä päivityksiä on kiva lukea.

Legendary Stalker on tosiaan se normi vaikeustaso, joka oli ainoastaan olemassa ennen vaikeustaso valintaa. Kokeneelle Souls pelaajalle mielestä passeli difficulty. Vähän tuli testailtua miten nuo vaikeustaso valinnat eroaa toisistaan, ilmeisesti muuta eroa ei ole kuin että vihollisilla/pomoilla on vähemmän hp:ta ja Pinokkio tekee enemmän lämää jonkun prosentin perusteella. Eli ei ole toi helpoin vaikeustasokaan ihan mikään super easy, jonka pääsee pelkällä napin hakkauksella läpi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Se on hyvä, että tässä on eri vaikeusasteita. Ainakin siinä mielessä jos vain pelkkä tarina kiinnostaa, niin ei tarvitse välttämättä jumittaa jossain bossissa hirveän kauan.

Ja minua ei haittaa putkijuoksu. Se on jopa ihan virkistävää nykyään.

.
 
Hulikopteri sanoi:
Ja minua ei haittaa putkijuoksu. Se on jopa ihan virkistävää nykyään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Joo olen sanonut monen pelin kohdalla itsekin samaa :D tämän genren peleissä itselle on vaan kaikkein suurin asia nimenomaan se alueiden tutkiminen ja salaisuuksien löytäminen eikä pelkästään bossien tappaminen. Perinteiseen Fromin kenttäsuunnittelun tyyliin.

Mitään tyypillisiä open worldeja en kaipaa. Elden Ring oli ihan tarpeeksi eikä siitä kukaan varmaan paremmaksi hetkeen pistä.
 
Subi sanoi:
Mulla olis vielä pääpelikin työn alla. Uskoisin yli puolen välin päässeeni, mutta sit vaan jostain syystä jäi kesken. Turhan putkijuoksu oli eikä toi nukketeema oikein iskenyt muhun, mutta siitäkin huolimatta ihan hyvä peli. Ansaitsisi loppuun pelaamisen ja samalla lisärin tutkimisen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Minulla täysin sama tilanne tämän pelin suhteen. Johonkin hiukan puolen välin jälkeen jäi kesken, ja ihan samat pienet kiritiikit esitän samoista asioista kuin sinäkin. Siitä huolimatta omasta mielestänikin varsin hyvä peli. Jäi nyt silti hiukan vielä paremmilta tuntuneiden pelien jalkoihin itselläni. Ensin vei mennessään Black Myth: Wukong (jäi jostain syystä kuitenkin kesken hieman ennen loppubossia, vaikka on aivan erinomainen peli), sitten Tainted Grail: The Fall of Avalon vei minut täysin mennessään, ja on vieläkin ehdoton GotY- ehdokkaani tälle vuodelle, ja nyt sitten vähän saman tyyppisesti on vienyt mennessään Wuchang: Fallen Feathers. Wuchangissa vaan on lähes kaikki omaan makuuni paremmin toteutettu, kuin Lies of P:ssä. Siitä huolimatta LoP on tosiaankin hyvä peli, ja olisi kyllä hyvä sekin saada pelattua loppuun jossain välissä. Itselleni on joskus aikamoinen mysteeri, miksi jotkut hyvät pelit jäävät kesken ilman mitään selkeää yksittäistä syytä.
 
Viimeksi muokattu:
Siis onko tähän tullu joku vaikeusaste juttu? Ei mielestäni pitänyt. Miltei joka tapauksessa vois jossain kohti kokeilla nyt kun tuskailen Wuchangin kanssa!
 
Ippenator sanoi:
Minulla täysin sama tilanne tämän pelin suhteen. Johonkin hiukan puolen välin jälkeen jäi kesken, ja ihan samat pienet kiritiikit esitän samoista asioista kuin sinäkin. Siitä huolimatta omasta mielestänikin varsin hyvä peli. Jäi nyt silti hiukan vielä paremmilta tuntuneiden pelien jalkoihin itselläni. Ensin vei mennessään Black Myth: Wukong (jäi jostain syystä kuitenkin kesken hieman ennen loppubossia, vaikka on aivan erinomainen peli), sitten Tainted Grail: The Fall of Avalon vei minut täysin mennessään, ja on vieläkin ehdoton GotY- ehdokkaani tälle vuodelle, ja nyt sitten vähän saman tyyppisesti on vienyt mennessään Wuchang: Fallen Feathers. Wuchangissa vaan on lähes kaikki omaan makuuni paremmin toteutettu, kuin Lies of P:ssä. Siitä huolimatta LoP on tosiaankin hyvä peli, ja olisi kyllä hyvä sekin saada pelattua loppuun jossain välissä. Itselleni on joskus aikamoinen mysteeri, miksi jotkut hyvät pelit jäävät kesken ilman mitään selkeää yksittäistä syytä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Joskus pelit vain jäävät kesken. Ei välttämättä siinä pelissä tarvitse olla vikaa, vaan vaikka juuri sen hetkinen elämäntilanne vie mennessään. Tai vaikka tosiaan juuri silloin vain jokin muu peli tai muu asia kiinnostaa enemmän.

Itsekkin palaan aina silloin tällöin johonkin peliin vuosien päästä, ja silloin jossain syystä peli iskeekin enemmän :D Näin kävi Metrojen kanssa esimerkiksi.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom