Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Mätkinnät järjestykseen
- Viestiketjun aloittaja illu
- Aloituspäivämäärä
Itse pelailin hieman upouutta KOF 97:aa, enkä ollut ainakaan vielä kovin vaikuttunut. Millaisia älyttömän hienoja systeemejä Garou - Mark of the wolvesissa sitten on?
Onko kyseessä sellainen SF EX-tyylinen pseudo-2D-peli polygonigraffoilla, vai aitoa 2D-asiaa? Milläs koneella peli onkaan?Kiitti kun korjasit GG-juttuja.
Okeii, garou on vuonna 99 snk:n tekemä tappelupeli joka ilmestyi neo geo:lle ja myöhemmin dc:lle. Peli on periaatteessa SNK:n SF3. Peli on periaatteessa Fatal Fury 4 mutta aivan kuten SF3:ssakin, hahmo valikoima on laitettu hyvin pitkälti uusiksi. Samoin pelisysteemi on paljon muuttunut. Liikkeitä on yksikertaistettu ja esim. suurin osa supereista (noob-termi?) onnistuu perus 2xQCF tai 2xQCB komennoilla.
Peli systeemi sisältää seuraavat erikoisominaisuudet:
TOP-palkki:
Elinvoimapalkin sisällä oleva pikkupalkki jonka kohdan ja koon voi itse määrittää. Kun TOP-palkki aktivoituu, energia palautuu hitaasti TOP-palkissa ja palkki mahdollistaa myös TOP-attackin jota ei voi muulloin käyttää.
Just Defended:
Sama kuin SF3:sen parry. Painetaan vain taakse juuri ennen kuin esim. projectile osuu omaan hahmoon. Palauttaa käsittääkseni pikkuriikkisen energiaa ja on loistava tapa välttää block-damagea.
Feint:
Valeliikkeitä jotka alkavat kun jokin tietty liike mutta ovat vain liikkeen ensimmäiset framet ja antavat hyökätä oikealla liikkellä heti perään. Hyvin taktinen liike.
Ehdottomasti SNK:n parhaita pelejä Last Blade 2:sen ohella.
Ainakaan Ryun superhypyissä ei ole mitään uutta...
GGX Zweissa on muuten erittäin häpeilemättä kierrätetty Capcomin vanhojen huippumättöjen hahmoideoita, etenkin Vampire-sarjasta. Kiva juttu joo, että löytyy vampyyriä ja skitalla mättäviä tyyppejä. Ärsyttäisi jos niillä ei olisi niin erilaista pelata...
Paraloop Zwei
New Member
Last Blade 2? Olen kokeillut sitä emulaattorilla. Omistatko japsiversion, vai?
Tuo kuuluisa SF3:n parrysysteem on otettu mukaan myös Capcom vs SNK 2 peliin, mutta en itse ole päässyt siihen oikein koskaan sisälle. Lienee vähän kuin tuo VF:n reversal-järjestelmä?
Kertoisitko lisää noista feint-liikkeistä? Olen ahkera kaksiulotteisten tappelupelien pelaaja, mutta en aina hiffaa kaikkia hienouksia...
Itseasiassa en omista peliä. Olen kyllä kokeillut peliä emulla mutta en varsinaisesti ole pelannut peliä ja syventynyt siihen. Mutta sen verran kehuja se on saanut (kuten myös hyviä arvostelujakin) että sitä voi pitää huoletta yhtenä snk:n parhaista tappelupeleistä.
Noh, unohdin mainita ne ovat suuri apu combojen kanssa, sillä feintin jälkeen comboja voi jatkaa pidemmälle kuin ilman. En valitettavasti ole paras ihminen kertomaan feintin ja muun pelisysteemin hienouksista sillä en ole kuitenkaan syventynyt peliin tarpeeksi (pitäisi tässä jossain välissä oppia kunnolla pelaamaan GGX:sää ja sitten kenties jossain vaiheessa myös GGX2:sta).
Tuo kuuluisa SF3:n parrysysteem on otettu mukaan myös Capcom vs SNK 2 peliin, mutta en itse ole päässyt siihen oikein koskaan sisälle. Lienee vähän kuin tuo VF:n reversal-järjestelmä?
Kertoisitko lisää noista feint-liikkeistä? Olen ahkera kaksiulotteisten tappelupelien pelaaja, mutta en aina hiffaa kaikkia hienouksia...
Niin joo...vois sen oman listan tehdä loppuun. Eli tämän hetken tilanne:
1. Tekken Tag Tournament
Loistava hahmovalikoima, todella hyvin toimiva pelimekaniikka, hyvät musat ja tämän päivänkin standardeilla pyhät grafiikat. Niillä pääsee jo pitkälle. Päälle kun heitetään Tag-ominaisuus niin saadaan peliin sellaista syvyyttä mistä muut voivat vaan uneksia. Toimii edelleen ja ikuisesti, ja paras juttu on se ettei tästä voi ikinä oppia kaikkea. TTT forever. (Nyt pitää muistaa se että tässä puhutaan NTSC-versiosta. Euroversio on roskaa, eikä sen pohjalta kannata vetää mitään johtopäätöksiä. -nimim. myöhään valaistunut)
2. Virtua Fighter 4 Evolution
Paras hahmotasapaino, syvällinen pelimekaniikka, kaikkien aikojen paras practice-moodi, loistava ulkoasu... Taistelupelit on ehdottomasti kaksinpeliä varten tehty, mutta Evon menestystä ei kyllä yhtään haittaa se tosiasia että Quest-moodi tarjoaa parasta yksinpelaamista mätkinnöissä mitä on koskaan nähty. Okizeme ja combot voivat tuntua "kilpailijoihin" verrattuna rajoittuneelta, mutta sekin on vähän makuasia. Joka tapauksessa minä tykkään. Mitähän tästä nyt vielä sanoisi...? VF4Evo on tässä genressä niin tärkeä merkkipaalu ettei kenenkään sopisi tätä ohittaa. Minä en tämän ja TTT:n välille isoa eroa pysty tekemään, nämä kaksi peliä ovat ylitse muiden (ainakin tällä hetkellä).
3. Tekken 4
Yksi ulottuvuus lisää ja uusi tekijätiimi. Tuloksena loistava paketti, joka tarjoaa markkinoiden parhaan wall game -toteutuksen muuten jo tutuksi tulleen Tekken-pelimoottorin päälle. Virheiltä ei toki vältytty, ja parin freimin suunnittelumoka muutamassa liikkeessä on syönyt pelin tasapainoa jonkun verran. Kuitenkin ulkoasu, liikkumisen sulavuus, combot (ei isolla C:llä...) ja yleinen fiilis pelattaessa ovat niin kuin pitääkin. Pikkujutuista huolimatta mätkintöjen aatelia.
4. Soul Calibur II
On sanomattakin selvää että tämä peli on todella komea. Ja kyllä hand-to-hand -mieskin tykkää välillä aseita pelissä heilutella. Kaikin puolin todella hyvin toteutettu peli josta löytyy paljon kaikenlaista, mutta loppujen lopuksi HC-pelaajaa jää vaivaamaan pelimekaniikan "pinnallisuus". Periaatteessa tämä ei tarjoa mitään mitä muista ei löytyisi, vaan itse asiassa vähemmän. Joka tapauksessa tätäkin jaksaa tiettyyn pisteeseen asti pelailla, eikä kaikkien pelien tarvi äärimmäisen syvällistä kamaa ollakaan. (Eikä SC2 nyt niiiin ontto ole...)
5. Tekken 3
TTT sai aikaan sen, ettei kolmosta enää yhtä paljon pelata (varsinkaan PAL-versiota). Ja onhan tämä jo ikääntynyt. Siitä huolimatta aika ajoin edelleen löytää itsensä tämän parista - pelimoottori rokkaa, ulkoasu on edelleen vaikuttava ja turhaa Scheissea ei löydy. Tämän parissa on vietetty järjettömän monta pelituntia, eikä turhaan. Jos T3 olisi uusi, olisi sijoitus listallakin korkeampi. Pyhä.
1. Tekken Tag Tournament
Loistava hahmovalikoima, todella hyvin toimiva pelimekaniikka, hyvät musat ja tämän päivänkin standardeilla pyhät grafiikat. Niillä pääsee jo pitkälle. Päälle kun heitetään Tag-ominaisuus niin saadaan peliin sellaista syvyyttä mistä muut voivat vaan uneksia. Toimii edelleen ja ikuisesti, ja paras juttu on se ettei tästä voi ikinä oppia kaikkea. TTT forever. (Nyt pitää muistaa se että tässä puhutaan NTSC-versiosta. Euroversio on roskaa, eikä sen pohjalta kannata vetää mitään johtopäätöksiä. -nimim. myöhään valaistunut)
2. Virtua Fighter 4 Evolution
Paras hahmotasapaino, syvällinen pelimekaniikka, kaikkien aikojen paras practice-moodi, loistava ulkoasu... Taistelupelit on ehdottomasti kaksinpeliä varten tehty, mutta Evon menestystä ei kyllä yhtään haittaa se tosiasia että Quest-moodi tarjoaa parasta yksinpelaamista mätkinnöissä mitä on koskaan nähty. Okizeme ja combot voivat tuntua "kilpailijoihin" verrattuna rajoittuneelta, mutta sekin on vähän makuasia. Joka tapauksessa minä tykkään. Mitähän tästä nyt vielä sanoisi...? VF4Evo on tässä genressä niin tärkeä merkkipaalu ettei kenenkään sopisi tätä ohittaa. Minä en tämän ja TTT:n välille isoa eroa pysty tekemään, nämä kaksi peliä ovat ylitse muiden (ainakin tällä hetkellä).
3. Tekken 4
Yksi ulottuvuus lisää ja uusi tekijätiimi. Tuloksena loistava paketti, joka tarjoaa markkinoiden parhaan wall game -toteutuksen muuten jo tutuksi tulleen Tekken-pelimoottorin päälle. Virheiltä ei toki vältytty, ja parin freimin suunnittelumoka muutamassa liikkeessä on syönyt pelin tasapainoa jonkun verran. Kuitenkin ulkoasu, liikkumisen sulavuus, combot (ei isolla C:llä...) ja yleinen fiilis pelattaessa ovat niin kuin pitääkin. Pikkujutuista huolimatta mätkintöjen aatelia.
4. Soul Calibur II
On sanomattakin selvää että tämä peli on todella komea. Ja kyllä hand-to-hand -mieskin tykkää välillä aseita pelissä heilutella. Kaikin puolin todella hyvin toteutettu peli josta löytyy paljon kaikenlaista, mutta loppujen lopuksi HC-pelaajaa jää vaivaamaan pelimekaniikan "pinnallisuus". Periaatteessa tämä ei tarjoa mitään mitä muista ei löytyisi, vaan itse asiassa vähemmän. Joka tapauksessa tätäkin jaksaa tiettyyn pisteeseen asti pelailla, eikä kaikkien pelien tarvi äärimmäisen syvällistä kamaa ollakaan. (Eikä SC2 nyt niiiin ontto ole...)
5. Tekken 3
TTT sai aikaan sen, ettei kolmosta enää yhtä paljon pelata (varsinkaan PAL-versiota). Ja onhan tämä jo ikääntynyt. Siitä huolimatta aika ajoin edelleen löytää itsensä tämän parista - pelimoottori rokkaa, ulkoasu on edelleen vaikuttava ja turhaa Scheissea ei löydy. Tämän parissa on vietetty järjettömän monta pelituntia, eikä turhaan. Jos T3 olisi uusi, olisi sijoitus listallakin korkeampi. Pyhä.
Paraloop Zwei
New Member
Hauskaa että pidät joitain pelejä "pyhinä"
. Noista PAL-konverssuista sen verran tietämättömille, että niistä ei yleisesti kannata odottaa kovinkaan uskollisia kolikkopeliversioille, koska ellei niissä ole 50hz/60hz-optiota, peleissä on rumat palkit ja kamalan hidas tunnelma (Tekken3/TTT PAL= AAAARRGH!). Tuosta TTT:stä ja sen autuudesta sen verran, että Dead or Alive 2:ssa on tuhottoman paljon parempi ja realistisempi tag-moodi, siinä toinen kaveri toipuu vaikka täysille energioille levätessään, eikä matsaus lopu kun toinen äijä kuukahtaa, mikä ääliömäisesti päättä matsin TTT:ssä. Muutenkin uskomattoman intuitiivinen DoA2 on näköjään jäänyt näiden populääripelien varjoon, mielestäni TÄYSIN syyttä. Itse pidänkin syynä tähän tuota ärsyttävän sahalaitaista PS2-versiota, joka näyttää tosiaan aika scheisseltä TTT:n irtonaiseen kiiltoon verrattuna. Tätä "ongelmaa" ei ollut ollenkaan Dreamcastin älyttömän hienonnäköisessä versiossa, joka näyttää edelleen uskomattomimmalta anime-meiningissään kuin mikään muu mättö (ilmeisesti DoA3:sta lukuunottamatta, mitä en ole pelannut) maan päällä. Piste. Sitten tietenkin saimme ekstroiltaan karsitun PAL-version pelistä, ihan vain varmistamaan että ihmiset jättäisivät pelin ostamatta, odottaisivat PS2:sta ja huomaisivat miten paljon paremmalta TTT NÄYTTÄÄ. Ei tunnu. Tämä tulee vannoutuneelta DoA-fanilta, jolla on pitkä Tekken-tausta.
Itse näin muuten kidun vieläkin PAL TTT:n kanssa, joten en sano vielä pelistä muuta hirveän syvällisiä. Kolmosta pelasin kuin kaheli, nelonen on tosi jees ja aivan liian aliarvostettu peli. En tosin tiedä tuon nelosen seinäpelin "hienoudesta", aika kaavallahan tuo näyttää menevän, verrattuna VF4:n seinäpeliin.
Soul Calibur 2 on kyllä ekoja taistelupelejä vähään aikaan, jossa en ole havainnut sitä loistavaa voittamisen fiilistä kuin Namcon muissa mättöpeleissä. Toisaalta olen pelannut SC ykköstä aika hurjan paljon, eikä tuo vielä vapaampi liikkuminen ole saanut tuekseen erityisemmin viriteltyä pelimekaniikkaa, vain paljon omaperäisemmän hahmoflooran. Miksihän Hwangkin piti raiskata? Toiseksi en usko, että PS2:lla voidaan ikinä tehdä niin hyvää hahmomallinnusta tappelupeliin, millaista oli SC1:ssä Dreamcastilla. Sen hahmografiikat ovat vieläkin aivan uskomattomat, täysin verrattavia jopa SC2:n GC-versioon . No, PS2 on PS2, Sega on aina tehnyt koneita, joissa on enemmän potentiaalia graafisesti. Ainakin PS2:n ohjain on DC:n mallia parempi ja siinä on enemmän nappeja...
Toivottavasti mun listasta ei saanut sitä kuvaa että grafiikoilla olis jotain tekemistä hyvän pelin kanssa... Kun ei ole. DoA-sarja on kivaa viihdettä, mutta ei se turnauspeli ole.
Ja T3:n "pyhyys" nyt oli vaan kunnianosoitus legendalle joka säilyttää vetovoimansa vielä tänäkin päivänä. Kyllä oikeasti pyhät asiat on sitten erikseen eikä peleillä ole mitään tekemistä niiden kanssa.
Ugh.. en haluaisi postata tähän threadiin, mutta..
Mielestäni DOA2 (kolmonen ei juuri eroa kakkosesta pelillisesti) on mainettaan parempi.. Jos tekijät eivät vain olisi kämmänneet niitä reversaleita niin ankarasti niin sitä voisi jopa pelata.
Tagaaminen DOA:ssa on ihan siistin näköistä..
Mutta.. miksi kaikilla hahmoilla pitää olla reversalit kaikkiin liikkeisiin ja miksi niiden pitää olla niin tehokkaita? Lisäksi pelissä ei minun muistooni ollut liikkeitä joita ei voi reversoida, ja esimerkiksi kahden käden lyönnin voi reversoida sekä ylös ETTÄ keskelle.
Kaiken huipuksi horjumisen voi maan pinnalla canceloida reversaliin mikäli et onnistunut reversoimaan vastustajan combon ekaa liikettä ekalla yrittämällä niin saat heti seuraavaan iskuun uusintayrityksen, ja sitä seuraavaan.. voi hallelujaa.
Reversaleista pakeneminen? Mitä se on?
Hayabusahan on huvittavin tapaus. Jos sattuu lyömään hayabusaa liikkeellä jossa käytetään käsiä (P-nappi) niin menettää puolet lifebarista eikä sille voi, niin, oikeastaan yhtään mitään.
Tietysti voi sopia kaksinpelissä ettei käytetä reversaleita..
- ManjiMaru
Loppukevennys:
Zackin DOA2:n hopeankiiltävä teletappi-asu neon-majakalla on hauska..
Mielestäni DOA2 (kolmonen ei juuri eroa kakkosesta pelillisesti) on mainettaan parempi.. Jos tekijät eivät vain olisi kämmänneet niitä reversaleita niin ankarasti niin sitä voisi jopa pelata.
Tagaaminen DOA:ssa on ihan siistin näköistä..
Mutta.. miksi kaikilla hahmoilla pitää olla reversalit kaikkiin liikkeisiin ja miksi niiden pitää olla niin tehokkaita? Lisäksi pelissä ei minun muistooni ollut liikkeitä joita ei voi reversoida, ja esimerkiksi kahden käden lyönnin voi reversoida sekä ylös ETTÄ keskelle.
Kaiken huipuksi horjumisen voi maan pinnalla canceloida reversaliin mikäli et onnistunut reversoimaan vastustajan combon ekaa liikettä ekalla yrittämällä niin saat heti seuraavaan iskuun uusintayrityksen, ja sitä seuraavaan.. voi hallelujaa.
Reversaleista pakeneminen? Mitä se on?
Hayabusahan on huvittavin tapaus. Jos sattuu lyömään hayabusaa liikkeellä jossa käytetään käsiä (P-nappi) niin menettää puolet lifebarista eikä sille voi, niin, oikeastaan yhtään mitään.
Tietysti voi sopia kaksinpelissä ettei käytetä reversaleita..
- ManjiMaru
Loppukevennys:
Zackin DOA2:n hopeankiiltävä teletappi-asu neon-majakalla on hauska..
Paraloop Zwei
New Member
Pois se minusta että pitäisin pelejä "hyvinä" tai "huonoina" pelakästään graafisten ansioittensa perusteella. DoA, olkoon turnauspeli tai ei, on loistavaa (ja täällä päin suosittua) viihdettä ja komean näköistä sellaista. Pelin paljon kritisoidut reversalitkin ovat itse asiassa loistava lisä pelimekaniikkaan, joka tuntuu kuin karsitulta, yksinkertaistelulta, mutta kineettisemmältä versiolta noista VF-peleistä. Siihen en jaksa ottaa kantaa miten se VF-pelejä vastaan pärjää...
Ehdit postata juuri minun jälkeeni, höh.
Olet oikeassa kun sanoit DOA:n ja VF:n pelimekaniikan muistuttavan toisiaan, DOA2:ssa ainakin oli jopa crouch-dash. Ei kylläkään mitään järisyttävää käyttöä sille mutta silti.
En tuolla litaniallani tosin mitenkään erityisemmin halua parjata DOA-sarjaa. Kuten sanottu, mainettaan parempi.
Jos joku haluaisi, niin voinhan DOA:takin pelata rautanyrkissä, vaikka siitä muutamia kylmiä katseita niskaani saisinkin.
- ManjiMaru
Olet oikeassa kun sanoit DOA:n ja VF:n pelimekaniikan muistuttavan toisiaan, DOA2:ssa ainakin oli jopa crouch-dash. Ei kylläkään mitään järisyttävää käyttöä sille mutta silti.
En tuolla litaniallani tosin mitenkään erityisemmin halua parjata DOA-sarjaa. Kuten sanottu, mainettaan parempi.
Jos joku haluaisi, niin voinhan DOA:takin pelata rautanyrkissä, vaikka siitä muutamia kylmiä katseita niskaani saisinkin.
- ManjiMaru
Tuosta DoA 2-keskustelusta sen verran, että olen matsannut sekä Han Myongin (saa nähdä millä nimellä tyyppi tulee tänne, jos tulee), SerialDevilin ja Zwein kanssa aikoinaan tuota peliä, eikä huville näkynyt loppua.
Itse koin reversal-systeemin (joka on "aika" dominoiva) mielenkiintoiseksi arvauspeliksi, jossa ovelin voittaa, ei nopein ja guruin. Pelissä on ensisijaisen tärkeää osata erilaiset tasot, joilla kombot osuvat vastustajaan. Toiseksi on hyvä käyttää kenttiä hyväksi niin paljon kuin mahdollista ja tiedostaa ei-reverse-liikkeet, joilla voi edelleen nalkuttaa vastustajaa. Heittosysteemi on aika hernekeittoa (eli mitä enemmän sitä syö, sitä enemmän se alkaa ***), mutta rankaisee myös liian innokkaita reverse-äijiä. Seinäpeli on nopeinta ja helpointa, mitä olen nähnyt. Partypelinä DoA onkin melko asiaa, etenkin kun sillä voi opettaa aloittelijoita mätkintöjen pariin (hint, hint!). Tekkenmiehet ja poke-poke-pelaajat saavat kyllä taatusti painajaisia DoA:sta, sen ymmärrän...
Itse koin reversal-systeemin (joka on "aika" dominoiva) mielenkiintoiseksi arvauspeliksi, jossa ovelin voittaa, ei nopein ja guruin. Pelissä on ensisijaisen tärkeää osata erilaiset tasot, joilla kombot osuvat vastustajaan. Toiseksi on hyvä käyttää kenttiä hyväksi niin paljon kuin mahdollista ja tiedostaa ei-reverse-liikkeet, joilla voi edelleen nalkuttaa vastustajaa. Heittosysteemi on aika hernekeittoa (eli mitä enemmän sitä syö, sitä enemmän se alkaa ***), mutta rankaisee myös liian innokkaita reverse-äijiä. Seinäpeli on nopeinta ja helpointa, mitä olen nähnyt. Partypelinä DoA onkin melko asiaa, etenkin kun sillä voi opettaa aloittelijoita mätkintöjen pariin (hint, hint!). Tekkenmiehet ja poke-poke-pelaajat saavat kyllä taatusti painajaisia DoA:sta, sen ymmärrän...
Tämä on muuten totta. Hyvin ajoitetuilla heitoilla rankaisee helposti näitä pelaajia jotka reservaalat teoriassa kaiken mahdollisen. Doa:ssa erät ovat yleensä hyvin tasaisia ja voittaminen vaatii aika kärsivällisyyttä ja paineen sietokykyä. Tosin tätä vaaditaan jopa enemmän tekkenissä, jossa nappien epätoivoinen painelu ei tuota minkäänlaista tulosta vaan vaaditaan keskittymistä ja kokonaisvaltaista kontrollia. Tosin doa:ssa esim. ohjaimen kunto ei niin paljoa vaikuta pelitulokseen kuin tekkenissä. Liian usein sattuu pelaamaan tekkenissä liian "löysällä" ohjaimella joka voi vaikuttaa kriittisesti pelitulokseen (pitäisi kai ruveta pitämään omaa ohjainta aina mukana matseissa).
Tekken muuten nousi taas ylöspäin listallani Tekken 4:sen pelaamisen jälkeen. Peli tuntui olevan kehittynyt jonkin verran Tekken 3:sen päivien, mutta ei liikaa jotta ei välttämättä tarvitsisi opetella hahmo(j)aan uusiksi pärjätäkseen. Seinät toimivat aika hyvin vaikka niihin jääkin ansaan liian helposti (Paul, anyone?). Ihan toimiva peli ja tuli siten lisää syitä ostaa PS2.
Tuo heittojuttu taitaa tosiaan pitää paikkansa. Kaikki reversalien ulkopuolella tapahtuva heiluminen on tehty tod.helpoksi, eikä reversalin tasoa voi vaihtaa enää kun on jo alkanut ottaa turpiin (2-hit-kombot). Vahvoja ne rev:it ovat, totta helkkarissa (tuo Hayabusa-high-rev on EVIL...), mutta matseista kannattaa tehdä pitempiä ja tehdä useammin floatteja ja heittoja, niin pelin pelaaminenkin voi tuntua yhtä hauskalta kuin sen katsominen. Ideaalitapauksessa. Pystyyhän VF:ssäkin tetekmään reversalin kesken lyöntisarjan, se on vain vähemmän hyödyllistä siinä...
Tekken 4 oli minullekin mukava yllätys hikisen TTT:n PAL-käännöksen jälkiruokana. Uusia komboja, monipuolisia hahmoja, erilainen seinäpeli, Paul on saanut taas Akiran liikkeitä (onkohan niillä yhteinen dojo?). Toivoisin vielä seuraavaan Tekkeniin blokkinappia, että tuo 8 way run-meininki saataisiin myös tekkeneihin.
Loppupiristys: Uusi Tekken Force-moodi on takuulla mukavaa nähtävää kukkhattutädeille...
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan bryanfury80
Joo tää on kait sitten aika tekken painotteinen.
1. Tekken 4(Paras Mätkintä sitten t3:n jälkeen)
2. Tekken 3(Ennen nelosta reilusti paras mättö)
4. Tekken tag(nelossija tulee hitaalla pal käännöksellä)
Tekken-kuningas öhöm eli siis minä... Olen täysin samaa mieltä kanssasi Tekkeneiden ylivertaisuudesta, mutta mielestäni Tekken Tagissa oli aika hyvä pal-käännös, Tekken kolmosen pal-käännös taas oli aivan helvetin syvältä, itselläni on vieläkin Tekken kolmosen Usa-versio, ja se oli aikoinaan todella kovan luokan peli.
Soul Calibur 2 on kyllä kanssa erittäin hyvä.
Touché. By times ten. Ei TTT kaikkien mielestä silti paras ole, ei lähellekään. Loistava se saa silti olla.
Pelailin tässä viikolla Vampire Savioria (SAT) ja se oli ihanaa... taivaallista... GGXX:n sekoilu tuntui sen jälkeen alkuun haromiselta, mutta kyllä niistä tunnisti samoja piirteitä (samoja tekijöitä) ja kivaa tuli. VS:n energiamittarisysteemi on kyllä vieläkin täysin luksusta (hahmosuunnittelun ohella) lähes kaikkiin nykypeleihin verrattuna ja tuntuu että jatkoa pitäisi oikein *KIRKUA*! En vain jaksa odottaa kunnes näemme pimeän puolen jengin matsaamassa Gearien kanssa. Siitä tulee sairasta ja hauskaa...
Paraloop Zwei
New Member
Voihan eines! Kaverin kaa tsekattiin GG1.stä pleikkarilla ja pakko sanoa että ei peli ole XX:ssä paljoakaan muuttunut. Mitä noi Darkstalkerit sitten: Muistatko Nn kun pelattiin Vampire Hunteria rantakylässä vuosi sitten? Sen verran jäi pelistä mieleen että siinä oli samanlaista friikkijengiä kuin GG:ssä. Systeemit on kyllä paljon "väljemmät"(kurjemmat?). Katotaan ny jos pääsisi matsaamaan joskus. Vieläkö sulla on sama numba?