Itse olen puolestani ollut aina sitä mieltä, että Mafia 1:ssä ja 2:ssa oli tarinaa varmaan keskimääräisen 50h open-world pelin verran, tiivistettynä 10-15 tuntiin. Nämä on niitä harvoja pelejä, joissa rytmitys on oikeasti mietitty tarinan mukaan, eikä vain keston maksimoimiseksi.
Mafia 1 ja 2 onkin minulle jota kuinkin ainoita pelejä, joita olen eläessäni jaksanut pelata läpi enemmän kuin kaksi kertaa. Kestolla ja hyvällä rytmityksellä on siinä iso rooli. Useimmat pitemmät nykypelit pelaan kerran ja sitten olen jo niin lopen tympääntynyt, etten koske niihin enää pitkällä tikullakaan. Jos siis jaksan edes läpäistä niitä. Minusta tämä on se todellinen tragedia, eikä se, että pelin jälkeen jää tunne, että olisihan tuota jaksanut vielä muutaman tunnin pitempäänkin. Sellaisen pelin voi aina pistää uudelleen pyörimään ja keräillä vaikka saavutuksia tai pistää vaikeustasoa vähän korkeammalle, kun intoa vielä riittää. Sen jälkeen pelin voi pistää hyvillä mielin takaisin digitaaliseen hyllyyn, kokien että nyt olen oikeasti pelannut tätä ja syventynyt mekaniikkoihin, enkä vetänyt sitä vain kerran läpi kantapään kautta kompastellen.
Pelien älyttömät kestot on näin laajassa mittakaavassa muutenkin aika tuore ilmiö: The Old Country on kellotettu käyttäjien toimesta kestoltaan 12 tuntiin. Hyvin vastaavia lukemia, kuin mm. Unchartedit, Tomb Raiderit, The Last of Us 1, Dishonoredit, God of Warit pre-2016, jne.
En usko, että tämä pelien kesto-obsessio on alalle hyväksi. Kaikki pelit ei voi olla mitään 30 tunnin eepoksia ilman, että saumat alkaa repeillä ja jos lyhyemmät pelit ostetaan säännönmukaisesti vasta alelaarista, niin niiden tekeminen loppuu tai niistä tehdään väkivalloin pitempiä. Ironisesti Mafia 3 lienee tästä kaikkein elävin esimerkki.