Mitä pidemmälle peliä pääsee niin sitä enemmän ymmärrän keskinkertaiset arvosanat, mutta huomaan myös että se on tosi subjektiivista onko ne valituksen aiheet hyvä vai huono asia.
Kyllähän tämä on tehty tämmöiselle ruuhkavuosia elävälle ihmiselle. Mennään suoraa putkea eteenpäin, mätetään kymmenittäin humanoideja tai sitten vahvasti tarinavetoisesti eteenpäin kohtauksesta toiseen.
Itseäni ei esimerkiksi häiritse tuo paljon puhuttu pieruvana, toki pelaan tätä haalistettua versiota, minusta tarinallisesti se toimii.
Tykkään myös siitä että arkut ynm näkyy sinisenä välähdyksenä ruudun reunassa jos olet ohittamassa ne. Itseäni ei haittaa että peli antaa vinkin niistä. Itse en näe eroa siinä että pelaat avoimen maailman peliä jossa näytetään tarkkaan mistä ne marjat käydään keräämässä. Se että lähestyessä niitä vielä ylikorostetaan rinkuloilla on vähän liikaa, mielestäni muistutus siitä että olet missaamassa jotain riittää indikaattoriksi ja sitten aluetta saisi tutkia vapaasti.
Mitä tulee mättämiseen niin ymmärrän senkin kritiikin, onhan se ihan saatanan tylsää verrattaessa Spidermaniin tai Batman Arkham sarjaan. Jos saat kaverin seinää vasten niin päästät sen hengestään hetkessä, mutta metsäaukiolla saat terottaa kynsiä melkoisen määrän vihollisen rintapanssariin että sen saa hengiltä.
Kaikki erikoisliikkeet ei ole vielä auennut mutta esimerkiksi ensimmäisenä saatava pyörimisliike on kehitetty tappiin ja se tuntuu jo nyt aika tehottomalle kasvavien vihollisaaltojen edessä.
Ymmärrän että tässä ei voi olla spidermanin keveyttä, flegmaattisuutta ja kaikkia gadgetteja, mutta tämä on tylsempää kuin Batman Arkham sarjassa, jossa mentiin kuminauhaefektinä vihollisesta toiseen komboa rakentaen. Toki vieläkin sisäinen pikkulapsi saa fiilarit kun painaa kolmion pohjaan ja Wolverine hyppää vihollisen kimppuun kynnet ojossa, mutta jotenkin Wolverinen pitäisi tuntua voimakkaammalta, muulloinkin kun raivokohtauksen aikana.
Itselle heikointa antia on ollut stealth kohtaukset. Varsinkin niissä semmonen vaihtoehtoinen lähestymistapa loistaa poissaolollaan, näkymättömissä liikkuminen on raskasta kun vaihtoehtona on kiivetä puuta pitkin tai olla ylipitkässä nurmikossa. Samoja kohtauksia rakastin Spiderman ja Arkham sarjoissa, joissa napsi vihollisen kerrallaan ilmasta, maantasalta tai viemäreistä. Varsinkin Spiderman 2 mahdollisti poikkikentän seittien ampumisen ja mahdollisti vapaamuotoisen hiipimisen kaikkialle, ja pystyit jopa hämäämään viholliset haluttuun paikkaan. Nyt törötetään jossain kusisessa tehtaassa ja yrität loikkia snipereiden lasertähtäimiä vältellen, ja vähän kokeilemalla pääsisikö tätä konttia kiipeämään katolle vai pettääkö kynnet ja valut alas. Ja kamera... Ei ainakaan auta näissä taistelukohtauksissa, johtuen siitä että se on liikaa hahmon takana, eikä yläviistossa jolloin alueen rakenne ei rajoittaisi kameran liikettä.
Tämmöiset puolittaiset cutscenestä lähtevät ajo/jahtauskohtaukset jossa ajetaan vaikka moottoripyörällä, niin ne on niin hetkittäisiä että itseäni ei häiritse että jos osut laitaan niin törmäät siihen etkä aja välittömästi vuorelta alas. Minä kuitenkin lähtökohtaisesti pelaan peliä ja ohjaan sinne minne pitääkin. Aika sama noissa QTE kohtauksissa, minä olen pelaajakuntaa joka painaa paniikissa heti, joten itseäni ei häiritse vaikka missaamalla ei heti tulisikaan game over
Tarinan hahmojen uudelleenkirjoitus vaikuttaa mielenkiintoiselta, ainakin vielä
