Mitä pidemmälle peliä pääsee niin sitä enemmän ymmärrän keskinkertaiset arvosanat, mutta huomaan myös että se on tosi subjektiivista onko ne valituksen aiheet hyvä vai huono asia.
Kyllähän tämä on tehty tämmöiselle ruuhkavuosia elävälle ihmiselle. Mennään suoraa putkea eteenpäin, mätetään kymmenittäin humanoideja tai sitten vahvasti tarinavetoisesti eteenpäin kohtauksesta toiseen.
Itseäni ei esimerkiksi häiritse tuo paljon puhuttu pieruvana, toki pelaan tätä haalistettua versiota, minusta tarinallisesti se toimii.
Tykkään myös siitä että arkut ynm näkyy sinisenä välähdyksenä ruudun reunassa jos olet ohittamassa ne. Itseäni ei haittaa että peli antaa vinkin niistä. Itse en näe eroa siinä, että pelaat avoimen maailman peliä, jossa näytetään tarkkaan mistä ne marjat käydään keräämässä. Se että lähestyessä niitä vielä ylikorostetaan rinkuloilla on vähän liikaa, riittäisi välähdysmuistutus indikaattoriksi ja sitten aluetta saisi tutkia vapaasti.
Mitä tulee mättämiseen niin ymmärrän senkin kritiikin, onhan se ihan saatanan tylsää verrattaessa Spidermaniin tai Batman Arkham sarjaan. Jos saat kaverin seinää vasten niin päästät sen hengestään hetkessä, mutta metsäaukiolla saat terottaa kynsiä melkoisen määrän vihollisen rintapanssariin ennen kun se jää pysyvästi pötköttämään.
Kaikki erikoisliikkeet ei ole vielä auennut, mutta esimerkiksi ensimmäisenä saatava pyörimisliike on kehitetty tappiin ja se tuntuu jo nyt aika tehottomalle kasvavien vihollisaaltojen edessä.
Ymmärrän että tässä ei voi olla spidermanin keveyttä, flegmaattisuutta ja kaiken maailman gadgetteja, mutta tämä on tylsempää kuin vuosikymmenen vanhassa Batman Arkham sarjassa, jossa mentiin kuminauhaefektinä vihollisesta toiseen komboa rakentaen.
Taistelusta puuttuu semmonen flow, ja se ei johdu siitä että taistelussa on "painon tuntua", koska God Of Warin Kratos on ihan samanlainen jässikkä, mutta siinä combatissa on silti flown tunne. Tämmöisessä pelissä combat pitäisi olla sellaista valssia, jotta sitä jaksaa pelata tuntitolkulla, nyt se on vaan semmosta nappien hakkaamista.
That's said, tälläinen ysärin lapsi saa joka kerta kylmät väreet kun painaa kolmion pohjaan ja Wolverine hyppää karjuen vihollisen kimppuun kynnet ojossa, mutta jotenkin Wolverinen pitäisi tuntua voimakkaammalta, muulloinkin kun raivokohtauksen aikana. Se on matafakin Wolverine!
Itselle heikointa antia on ollut stealth kohtaukset. Varsinkin niissä semmonen vaihtoehtoinen lähestymistapa loistaa poissaolollaan, näkymättömissä liikkuminen on raskasta kun vaihtoehtona on kiivetä puuta pitkin tai olla ylipitkässä nurmikossa. Vastaavia kohtauksia rakastin Spiderman ja Arkham sarjoissa, joissa vihollisia sai napsia yksi kerrallaan miten tahtoi, nappaat yhden ilmasta, toisen maantasalta ja kolmannen viemäreistä. Varsinkin Spiderman 2 mahdollisti poikkikentän seittien ampumisen ja sen myötä liki vapaamuotoisen hiipimisen kaikkialle. Pystyit jopa hämäämään viholliset haluttuun paikkaan. Nyt törötetään jossain kusisessa tehtaassa ja yrität loikkia snipereiden lasertähtäimiä vältellen, välillä kokeilet pääsisikö tätä konttia pitkin kiipeämään päälle asti vai pettääkö kynnet ja valut alas. Ja kamera... Ei ainakaan auta näissä taistelukohtauksissa, johtuen siitä että se on liikaa hahmon takana, eikä yläviistossa jolloin alueen rakenne ei rajoittaisi kameran liikettä.
Tämmöiset puolittaiset cutscenestä lähtevät ajo/jahtauskohtaukset, jossa ajetaan vaikka moottoripyörällä, niin ne on niin hetkittäisiä ja hektisiä, että itseäni ei häiritse se, että laitaan osuessa et lennä rotkon pohjalle vaan ohjaudut takaisin päin. Minä kuitenkin lähtökohtaisesti pelaan peliä ja ohjaan sinne minne pitääkin. Aika sama noissa QTE kohtauksissa, minä olen pelaajakuntaa joka painaa paniikissa heti, joten itseäni ei häiritse vaikka missaamalla ei heti tulisikaan game over
Tarinan hahmojen uudelleenkirjoitus vaikuttaa mielenkiintoiselta, ainakin vielä, vaikka on aika vahva arvaus mihin lopputulemaan tässä päädytään. Toivotaan että olisin väärässä ja peli tarjoaisi muutaman twistin matkan varrella.
