Mass Effect 2 on Xbox 360:n pelivuoden suurimpia tapauksia. Hypejuna on karannut raiteilta jo ajat sitten, joten pistetään varsinaisille pelikokemuksille pystyyn oma ketju. Yritän omassa avautumisessani pitää juonispoilerit spoileritageissa, mutta pelillisistä ominaisuuksista puhun avoimesti kuin ULVI komeudestaan konsanaan. Lisäksi ensimmäisen Mass Effectin juonikuviot voinee olettaa tiedetyksi tässä ketjussa. Osa hutusta on varmasti tuttua peliä hypettäneille, mutta koitetaan nyt silti kestää. En ota vastuuta tyhmästä tekstistä, sillä pelasin tosiaan aika hyvän tovin peliä.
Ensimmäinen päivä Mass Effect 2:n parissa on nyt takana. Koska olen heikko ihminen, kesti minulla tuhottoman kauan valita oikea hahmoluokka. Pyöriskelin Infiltratorin, Soldierin ja Vanguardin ympärillä hyvän tovin. Infiltratorilla pelasin jopa pari tuntia, mutta lopulta kuitenkin lähdin suureen seikkailuun Soldierilla. Lähinnä kyrsiinnyin niukanlaisesti jaettuihin snipupanoksiin ja siihen, että Soldierilla pääsisi kiinni kaikkiin eri aseisiin. Loppujen lopuksi tapaan kuitenkin nojata perinteiseen raakaan voimaan ja luoteihin, mikäli kaikki muu pettää. Noh, ainakin alkuvideot tulivat tuon vehtaamisen aikana tutuksi, sillä niitä piisaa eikä niitä voi skipata. Julma maailma.
Mass Effect 2:ta on selvästi viety lähemmäksi Gears of War -tyylistä räiskintää. Aseet tuntuvat tällä kertaa ampuvan luoteja ja jäähdytyslippaiden avulla ylikuumeneminen korvataan perinteisellä lataamisella. Näitä jäähdytyslippaita kerätään kuolleilta vihulaisilta, mutta aseesta tuntuvat useinkin loppuvan mehut kesken, joten pyssyköitä joutuu vaihtelemaan. Osuminen on nyt enemmän kiinni pelaajan taidosta kuin hahmon statseista. Lisäksi tehoon voi vaikuttaa tähtäämällä päähän tai vaikka raajoihin. Erityisesti tarkkuuskiväärillä ammuskeleminen on kovin hauskaa puuhaa, kun viholliset putoavat parhaimmillaan yhdestä laakista/sarjasta. Infiltratorilla sniputtamisen hienoutta lisäsi näkymättömyys, jonka ansiosta iskut ovat entistä tehokkaampia, sekä pieni hidastusefekti scopea käytettäessä.
Räiskintäpainotteisuus näkyy osittain myös kenttäsuunnittelussa. Eräässäkin tehtävässä tuli vastaan kohtaus, joka oli ilmiselvästi suunniteltu oikein snipuhahmoja varten, kun vihulaiset ammuskelivat vähän korkeammasta asemista pienen välimatkan turvasta. En muista nähneeni vastaavanlaista suunnittelua ensimmäisessä pelissä. Muuten mitään valtavan erikoista kenttäsuunnittelua ei ole näkynyt. Tehtävät soljuvat kivasti eteenpäin ja matkan varrelle on ripoteltu aina jututtevia hahmoja, haksattavia tietokoneita ja pelastettavia luusereita.
Ensimmäisen Massan luotipäivitykset hoituvat nyt hahmoluokkaan liitetyillä ominaisuuksilla, jotka aktivoidaan Power Wheelistä. Muutenkin aseiden, haarniskojen ja päivitysten kanssa nysväämistä on vähennetty selvästi, sillä pelaaja ei enää pääse edes muokkaamaan varusteitaan maastossa. Päivitykset tutkitutetaan aluksella tai ostetaan kauppialta, minkä jälkeen ne astuvat automaattisesti voimaan kaikille hahmoille. Sinänsä hyvä linjaus, kun muistelee ekan Massan järkyttävää valikkoruljanssia, mutta toisaalta tykkään nysvätä varusteiden kanssa roolipeleissä.
Muutenkin roolipelimäisyyksiä on karsittu. Hahmolla on melko niukasti kehitettäviä ominaisuuksia. Hahmoluokkien välistä tasapainotusta on mielestäni parannettu, mikä tuntui vaikeuttavan entisestään luokan valintaa. Väliinputoajahahmoillekin tarjotaan erityiskykyjä, kuten esimerkiksi Infiltratorille näkymättömyyttä.
Planeetoille ei enää tosiaan laskeuduta random-maapalstalle ajelemaan Makolla vaan ne skannaillaan kiltisti kiertoradalta. Tietyiltä kivipalloilta löytyy tehtäviä tai mielenkiintoisia kohteita, joita käydään tutkimassa sukkulan kera. En ole laskeutunut vielä kuin yhdelle planeetalle, joten en osaa näistä sen tarkemmin sanoa. Planeettojen skannaamisesta palkitaan resursseilla, joilla voi puolestaan ostella päivityksiä varusteisiin ja avaruuspurtiloonsa. Skannaaminen suoritetaan minipelillä: Pelaaja pitää vasenta liipaisinta pohjassa, mikä saa kursorin liukumaan ahdistavan hitaasti planeetan pinnalla. Mahdollisista kultasuonista kerrotaan ruudulla pyörivällä grafiikalla sekä ohjaimen tärinällä. Onneksi kursorin saa liikkumaan vauhdikkaammin varsin edullisella päivityksellä. Skannaaminen kuluttaa luotaimia, joita voi ostaa melko edullisesti.
Galaksikartan taustalla soi vanha tuttu musiikki (ja mikä ihana musiikkikappale tuo onkaan), mutta kartalla liikutetaan alusta itse tähtijärjestelmien sekä tähtijoukkojen sisällä. Tähtijärjestelmän sisällä voi liikkua huoletta skannailemassa planeettoja, mutta eri laitosten välillä liikkuminen kuluttaa polttoainetta, jota taasen ostetaan luotaimien tapaan avaruusbensa-asemilta. Eri tähtijoukkojen välillä liikutaan edelleen mass relay -verkoston avulla. Ryökäleen BioWare oli vaihtanut nyt X:n ja B:n toiminnot niin kuin ne olisi alun perinkin pitänyt olla: B zoomaa poispäin ja X vie pois koko kalaksihässäkästä, jos nyt oikein muistan. Ironisesti nyt tullut sekoiltua tuon kanssa, kun aikoinaan valittelin epäloogista konfiguraatiota Massa yikkösen kohdalla.
No mutta mitäs mieltä olenpi itse pelistä? Hyvältähän tuo varsin vaikuttaa. Alku on melkoista putkimeininkiä, mutta peli avautuu nopeasti. Noin seitsemän tunnin tetsaamisen jälkeen tuntuu taas, että seikkailu on vasta alussa. Tarina vilisee viittauksia ensimmäiseen peliin, joten fanit saavat tästä ummikkoja huomattavasti enemmän irti. Tuttuja naamoja näkyy yllättävissäkin paikoissa. Ensimmäisen seikkailun päätösten seuraukset eivät ole aina välttämättä valtavia, mutta niiden huomioiminen vakuuttaa joka tapauksessa.
BioWare osaa edelleen luoda mielenkiintoisia hahmoja ja skenaarioita. Keskustelut toimivat vähintään yhtä hyvin kuin ensimmäisessä osassa. Jutusteluissa hyödynnetään usein mielenkiintoisempia kuvakulmia, eivätkä hahmot välttämättä vain seisoskele paikallaan. Shepard saattaa esimerkiksi nojailla chillisti taaksepäin pöytää vasten iskiessään tsiksejä tai jopa istahtaa tuoliin. Sellainen on se meidän Shepardi!
Uudet paragon- ja renegade-keskustelukeskeytykset ovat hauskoja, sillä ne tuovat keskusteluihin lisää väriä. Aina kun ruudulle ilmestyy logo, meitsi nykäisee liipaisimsesta ihan vain nähdäkseni seuraamukset. Huvittaviahan nuo tapaavat olla. Shepard tahtoo heittää hyvää läppää, vaikka ei valitsisikaan näitä tylyimpiä renegade-juttuja. Muutenkin näihin sivujuonteisiin sisältyy hyvää huumoria. Mainitsenpa spoilereissa erään viattoman kohtauksen, joka liittyy ensimmäisestä peleistä tuttuihin hahmoihin:
Kokeilin siis pelata aivan alun läpi sekä importatulla että uudella hahmolla. Jälkimmäisessä tapauksessa en mielestäni voinut vaikuttaa oikein mihinkään, vaan kaikki oli määrätty ennakkoon. Ensimmäisen puolen tunnin tai tunnin jälkeen esitetään kyllä kysymyksiä, joissa muistellaan muutamia Mass Effect 1:n tapahtumia. En tiedä olisiko jotain päässyt valitsemaan, jos olisi vastannut hiukan eri tavalla, sillä importatulla hahmolla minulta kysyttiin, pistinkö Udinan vai Andersonin Councilin johtoon. Tiesin kyllä valinneeni Andersonin, mutta vastasin kokeilumielellä "Udina", ja peli myötäili mukana.
No mutta jospa siinä olisi avautumista yhdelle illalle. Huomenna ehkä mahdollisesti pelailen lisää (no totta helvetissä pelaan). Mietin myös vakavasti, että olisin tullut haukkumaan tänne peliä ihan huvikseni, jotta olisin nähnyt eräiden käyttäjien reaktion, mutta eihän minulla ollut tarpeeksi renegade-pisteitä moiseen dialogioptioon. Eiku mitä hetkinen. Peli ei ehkä vielä vienyt jalkoja alta, mutta hyvältä vaikuttaa.
Pakko vielä loppuun laittaa satunnainen, huvittava fakta, joka on hyvin, HYVIN pieni spoileri, ei liity millään tavalla pääjuoneen tai mihinkään muuhunkaan juoneen tietääkseni.
Ensimmäinen päivä Mass Effect 2:n parissa on nyt takana. Koska olen heikko ihminen, kesti minulla tuhottoman kauan valita oikea hahmoluokka. Pyöriskelin Infiltratorin, Soldierin ja Vanguardin ympärillä hyvän tovin. Infiltratorilla pelasin jopa pari tuntia, mutta lopulta kuitenkin lähdin suureen seikkailuun Soldierilla. Lähinnä kyrsiinnyin niukanlaisesti jaettuihin snipupanoksiin ja siihen, että Soldierilla pääsisi kiinni kaikkiin eri aseisiin. Loppujen lopuksi tapaan kuitenkin nojata perinteiseen raakaan voimaan ja luoteihin, mikäli kaikki muu pettää. Noh, ainakin alkuvideot tulivat tuon vehtaamisen aikana tutuksi, sillä niitä piisaa eikä niitä voi skipata. Julma maailma.
Mass Effect 2:ta on selvästi viety lähemmäksi Gears of War -tyylistä räiskintää. Aseet tuntuvat tällä kertaa ampuvan luoteja ja jäähdytyslippaiden avulla ylikuumeneminen korvataan perinteisellä lataamisella. Näitä jäähdytyslippaita kerätään kuolleilta vihulaisilta, mutta aseesta tuntuvat useinkin loppuvan mehut kesken, joten pyssyköitä joutuu vaihtelemaan. Osuminen on nyt enemmän kiinni pelaajan taidosta kuin hahmon statseista. Lisäksi tehoon voi vaikuttaa tähtäämällä päähän tai vaikka raajoihin. Erityisesti tarkkuuskiväärillä ammuskeleminen on kovin hauskaa puuhaa, kun viholliset putoavat parhaimmillaan yhdestä laakista/sarjasta. Infiltratorilla sniputtamisen hienoutta lisäsi näkymättömyys, jonka ansiosta iskut ovat entistä tehokkaampia, sekä pieni hidastusefekti scopea käytettäessä.
Räiskintäpainotteisuus näkyy osittain myös kenttäsuunnittelussa. Eräässäkin tehtävässä tuli vastaan kohtaus, joka oli ilmiselvästi suunniteltu oikein snipuhahmoja varten, kun vihulaiset ammuskelivat vähän korkeammasta asemista pienen välimatkan turvasta. En muista nähneeni vastaavanlaista suunnittelua ensimmäisessä pelissä. Muuten mitään valtavan erikoista kenttäsuunnittelua ei ole näkynyt. Tehtävät soljuvat kivasti eteenpäin ja matkan varrelle on ripoteltu aina jututtevia hahmoja, haksattavia tietokoneita ja pelastettavia luusereita.
Ensimmäisen Massan luotipäivitykset hoituvat nyt hahmoluokkaan liitetyillä ominaisuuksilla, jotka aktivoidaan Power Wheelistä. Muutenkin aseiden, haarniskojen ja päivitysten kanssa nysväämistä on vähennetty selvästi, sillä pelaaja ei enää pääse edes muokkaamaan varusteitaan maastossa. Päivitykset tutkitutetaan aluksella tai ostetaan kauppialta, minkä jälkeen ne astuvat automaattisesti voimaan kaikille hahmoille. Sinänsä hyvä linjaus, kun muistelee ekan Massan järkyttävää valikkoruljanssia, mutta toisaalta tykkään nysvätä varusteiden kanssa roolipeleissä.
Muutenkin roolipelimäisyyksiä on karsittu. Hahmolla on melko niukasti kehitettäviä ominaisuuksia. Hahmoluokkien välistä tasapainotusta on mielestäni parannettu, mikä tuntui vaikeuttavan entisestään luokan valintaa. Väliinputoajahahmoillekin tarjotaan erityiskykyjä, kuten esimerkiksi Infiltratorille näkymättömyyttä.
Planeetoille ei enää tosiaan laskeuduta random-maapalstalle ajelemaan Makolla vaan ne skannaillaan kiltisti kiertoradalta. Tietyiltä kivipalloilta löytyy tehtäviä tai mielenkiintoisia kohteita, joita käydään tutkimassa sukkulan kera. En ole laskeutunut vielä kuin yhdelle planeetalle, joten en osaa näistä sen tarkemmin sanoa. Planeettojen skannaamisesta palkitaan resursseilla, joilla voi puolestaan ostella päivityksiä varusteisiin ja avaruuspurtiloonsa. Skannaaminen suoritetaan minipelillä: Pelaaja pitää vasenta liipaisinta pohjassa, mikä saa kursorin liukumaan ahdistavan hitaasti planeetan pinnalla. Mahdollisista kultasuonista kerrotaan ruudulla pyörivällä grafiikalla sekä ohjaimen tärinällä. Onneksi kursorin saa liikkumaan vauhdikkaammin varsin edullisella päivityksellä. Skannaaminen kuluttaa luotaimia, joita voi ostaa melko edullisesti.
Galaksikartan taustalla soi vanha tuttu musiikki (ja mikä ihana musiikkikappale tuo onkaan), mutta kartalla liikutetaan alusta itse tähtijärjestelmien sekä tähtijoukkojen sisällä. Tähtijärjestelmän sisällä voi liikkua huoletta skannailemassa planeettoja, mutta eri laitosten välillä liikkuminen kuluttaa polttoainetta, jota taasen ostetaan luotaimien tapaan avaruusbensa-asemilta. Eri tähtijoukkojen välillä liikutaan edelleen mass relay -verkoston avulla. Ryökäleen BioWare oli vaihtanut nyt X:n ja B:n toiminnot niin kuin ne olisi alun perinkin pitänyt olla: B zoomaa poispäin ja X vie pois koko kalaksihässäkästä, jos nyt oikein muistan. Ironisesti nyt tullut sekoiltua tuon kanssa, kun aikoinaan valittelin epäloogista konfiguraatiota Massa yikkösen kohdalla.
No mutta mitäs mieltä olenpi itse pelistä? Hyvältähän tuo varsin vaikuttaa. Alku on melkoista putkimeininkiä, mutta peli avautuu nopeasti. Noin seitsemän tunnin tetsaamisen jälkeen tuntuu taas, että seikkailu on vasta alussa. Tarina vilisee viittauksia ensimmäiseen peliin, joten fanit saavat tästä ummikkoja huomattavasti enemmän irti. Tuttuja naamoja näkyy yllättävissäkin paikoissa. Ensimmäisen seikkailun päätösten seuraukset eivät ole aina välttämättä valtavia, mutta niiden huomioiminen vakuuttaa joka tapauksessa.
BioWare osaa edelleen luoda mielenkiintoisia hahmoja ja skenaarioita. Keskustelut toimivat vähintään yhtä hyvin kuin ensimmäisessä osassa. Jutusteluissa hyödynnetään usein mielenkiintoisempia kuvakulmia, eivätkä hahmot välttämättä vain seisoskele paikallaan. Shepard saattaa esimerkiksi nojailla chillisti taaksepäin pöytää vasten iskiessään tsiksejä tai jopa istahtaa tuoliin. Sellainen on se meidän Shepardi!
Uudet paragon- ja renegade-keskustelukeskeytykset ovat hauskoja, sillä ne tuovat keskusteluihin lisää väriä. Aina kun ruudulle ilmestyy logo, meitsi nykäisee liipaisimsesta ihan vain nähdäkseni seuraamukset. Huvittaviahan nuo tapaavat olla. Shepard tahtoo heittää hyvää läppää, vaikka ei valitsisikaan näitä tylyimpiä renegade-juttuja. Muutenkin näihin sivujuonteisiin sisältyy hyvää huumoria. Mainitsenpa spoilereissa erään viattoman kohtauksen, joka liittyy ensimmäisestä peleistä tuttuihin hahmoihin:
Chackwas itki kovin vanhan viskipullonsa perään, joten Shepard päätti noutaa moisen Omegalta. Kun pullon vei hänelle takaisin, pyysi lääkäritäti korkkaamaan potun ja liittymään seuraan. Seurasi varsin koominen tilanne, kun Shepard istuu lunkisti tuolissa ja keskustelee henkeviä Chackwasin kanssa. Lopulta puheenaiheeksi tulee Joker, jolle voi nostaa oikein maljan. Naurahdin tässä vaiheessa kovin äänekkäästi. Jotenkin sopivasti kavereiden kanssa vitsailimme Jokerin heikoista jaloista ykköstä pelatessa viime viikolla, ja kakkosessa näihin on viitattu useampaankin otteeseen alusta lähtien. On se hieno mies tuo Jokeri.
Kokeilin siis pelata aivan alun läpi sekä importatulla että uudella hahmolla. Jälkimmäisessä tapauksessa en mielestäni voinut vaikuttaa oikein mihinkään, vaan kaikki oli määrätty ennakkoon. Ensimmäisen puolen tunnin tai tunnin jälkeen esitetään kyllä kysymyksiä, joissa muistellaan muutamia Mass Effect 1:n tapahtumia. En tiedä olisiko jotain päässyt valitsemaan, jos olisi vastannut hiukan eri tavalla, sillä importatulla hahmolla minulta kysyttiin, pistinkö Udinan vai Andersonin Councilin johtoon. Tiesin kyllä valinneeni Andersonin, mutta vastasin kokeilumielellä "Udina", ja peli myötäili mukana.
No mutta jospa siinä olisi avautumista yhdelle illalle. Huomenna ehkä mahdollisesti pelailen lisää (no totta helvetissä pelaan). Mietin myös vakavasti, että olisin tullut haukkumaan tänne peliä ihan huvikseni, jotta olisin nähnyt eräiden käyttäjien reaktion, mutta eihän minulla ollut tarpeeksi renegade-pisteitä moiseen dialogioptioon. Eiku mitä hetkinen. Peli ei ehkä vielä vienyt jalkoja alta, mutta hyvältä vaikuttaa.
Pakko vielä loppuun laittaa satunnainen, huvittava fakta, joka on hyvin, HYVIN pieni spoileri, ei liity millään tavalla pääjuoneen tai mihinkään muuhunkaan juoneen tietääkseni.
Eräältä kauppiaalta saattoi ostaa Shepardin kirjahyllyyn Ascensionin ja Revelationin, siis nuo Mass Effect -romaanit. Tuotekuvauksetkin olivat oikein eeppiset.
