Vastaus: Mass Effect - BioWaren toimintarope
Ensimmäistä kertaa pelailemassa ja takana pari melko intensiivistä pelipäivää. Aika armottomat odotukset aina olleet peliltä ja täytyy kyllä ensimmäisenä sanoa että eipä sitä voi olla kuin tyytyväinen, vaikka jotkut jutut ottivatkin päähän.
Äänipuoli oli KotOReista totuttuja äänibugeja huolimatta aika vankka ja varsinkin soundtrack oli helvetin rautainen, syntikkasaundeineen että sävellyksensä puolesta. Peli onnistui yllättämään visualisuudellaan, aina esinesuunnittelusta kokonaiskuvaan. Kyllähän sitä tiesi, että Biowarella on silmää yksityiskohdille, mutta pääsipä silti yllättämään, ja sehän on pelkästään hyvä juttu. Kliininen avaruusmeininki oli ihan tervetullutta vaihtelua tutuille ruostepulteille. Taistelut oli myös tehty hiton paljon paremmin kuin uskalsi KotORien kaltaisten kankeiluitten jälkeen pelätä. Olihan se vähän yksioikoista ja putkimaistakin, mutta aika harvassa puhtaassa ampuilussakaan on taistelut semmoisia etteikö jotain sanottavaa olisi. Itse olin ihan tyytyväinen, ajoittaista tahmaamista lukuunottamatta, mutta minkäs teet.
Jotkut asiat kuitenkin ottivat päähän.
Päällimmäisenä pelikokemusta tuntui vesittävän nuo sivutehtävät. Eihän niitä tietenkään tarvitse tehdä, mutta kai sitä vaan tuli niitä käytyä lävitse jos vaikka joskus tulee vastaan jotain... ei samanlaista. Citadelissa suoritettavat tehtävät oli paikkansa puolesta piirun mielekkäämpiä tehdä, mutta Makolla huristelu planeetoilla ja samanlaisten asuntokompleksien löytäminen yksi toisensa jälkeen puuduttaa. Toisekseen esineitä ei enää tietyssä pisteessä tehnyt mieli löytää kun inventaario tuli täyteen ja systeemit (varustelu, myynti jn) esineitten osalta kun on täysin perseestä neliskulmaisine pyörineen.
En oikein onnistunut saamaan mitään otetta ryhmäläisistä Wrexiä ja Talia lukuunottamatta. Näiden kanssakäyntikin ilman pelaajahahmoa oli vähäistä, vai olikohan jopa täysin olematonta. Tavallaan sitä olisi toivonut että vaikka selkeästi virtaviivaisempaan suuntaan oltiin menty, olisi suotu mahdollisuus tuntea olevansa matkassa persoonien kanssa. Olkoonkin että olisivat vaikka äänettä keskustelleet keskenään jossain tms riehuntaa, jonka olisi sitten haluttaessa voinut käynnistää napinpainaluksella eikä näistä olisi ollut haittaa sitten pelkkää ammuskelua haluaville. Vaikka maailma näyttikin niin somalta ja hahmot eläväisiltä, jotenkin semmoinen viimeinen henkevyyden puhalluksen puute tuntui vaivaavan suurta osaa miljööstä.
Noh, ainahan sitä löytyy kaikessa itkemisen aihetta. Eipä nuo asiat mitenkään ylitsepääsemättömiä olleet. Kummastutti vaan muutoin niin mietityssä paketissa. Minipeleihin tai muihin saisivat kyllä kiinnittää ehdottomasti jatkossa huomiota ettei näitä vaan tekisi pelkästään sen expin vuokke.
Pelin päätarina on ihan mielenkiintoinen, muttei muutamia oivalluksia lukuunottamatta mitenkään erityisen mainittava. Ei sen vertaa saa napatuksi mukaansa että kaksi julkaistua kirjaa ostaisi, mutta jatko-osat pelille tulee taatusti pelattua.
Hyvistä peleistä jaksaa aina itkeä, mutta oikeasti paskoja ei tee mieli edes muistaa.
