Mätkinnät järjestykseen

[illu]

Ei Virtua Fighterin suosio HC-pelaajien keskuudessa mistään realismista johdu... Niin kuin aiemmin jo tuli selväksi, pelit ovat ja tulevat ikuisesti olemaan valovuosien päässä (potenssiin miljoona) siitä loistokkuudesta mitä tosielämän kamppailu voi tarjota. Pelit ovat äärettömän yksinkertaisia! VF:n suosio johtuu nimenomaan niistä maagisista "vaihtoehdoista"...joita monet kilpailevat pelit eivät välttämättä tarjoa.

Toinen asia mikä pitää mainita on se, että Tekkeneissä ei suinkaan sovi jättää niitä aivoja narikkaan. Itse pelaan vakavissani sekä Tekkeniä että VeeÄffää, ja uskallan väittää että TTT on jopa astetta matemaattisempi peli kun Evo. Yleisesti ottaen voidaan pitää itsestäänselvyytenä ettei T4 ole niin viimeistelty paketti kun Tag (pääasiassa uudet kehittäjätiimin ja pelimekaniikan takia), ja sen perusteella ei kannata liian vahvoja mielipiteitä ko. sarjasta siis tehdäkään... No toisaalta se että TTT:ssä mietitään tiettyjä asioita paljon enemmän kun VF:ssä ei tietenkään tarkoita sitä ettäkö Evo olisi huonompi. Pelaaminen perustuu siinä aavistuksen verran eri asioihin, vaikka niin lähellä toisiaan nämä pelit loppujen lopuksi ovatkin. DoA:t ja MK:t ovatkin sitten oma lukunsa...

Eriäviä mielipiteitä voi pistää koetukselle pelaamalla TTT:tä Jupsia aka IronFartia vastaan... Nuff said.

 

[uusi käyttäjä]

Luin muuten jostain tälläsen tesktin Tekkenistä: "Of course, you might as well play with gloves on because the combos never amount to anything more than tapping out pre-defined mashing patterns".

Onko siinä tosiaan nykyäänkin noin?

 

[Boomer]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Neonomide

Magic the Gatheringin kehittäjätiimin jäsen sanoi kerran että on kolmenlaisia pelaajia:
1. Tyyppejä, jotka pelaavat pelejä päästäkseen niissä voitolle mahdollisimman vaivatta, eli ns. bulldozereita, jotka pyrkivät yksinkertaisimpaan tapaan voittaa mahdollisimman usein (you, perhaps?)
2. Tyyppejä, jotka kokeilevat pelisysteemin rajoja, pyrkivät luomaan jotain uutta ja luovaa, ja silti voittamaan, kunhan heidän käyttämät taktiikat eroavat toisten käyttämistä (tyyliniekkoja, jotka nolaavat joskus itsensä, mutta pyrkivät jopa häviämään esteettisesti, I belong here, I bit) ja
3. Tyyppejä, jotka myös kokeilevat pirusti eri vaihtoehtoja ja strategioita, mutta silti pyrkivät voittamaan. Tavalla ei niin väliä, kunhan kaikki peliin liittyvät aspektit ovat mukana itse hiffailussa.

Okeiii, olenko muka puhunut omasta pelaamisestani täällä? Jos kuuluun johonkin luokkaan, se on luultavasti tuo luokka kaksi. Pelaan yleensä mahdollisimman näyttävästi tehokkuudesta, paljoa välittämättä. Pelityyliini kuuluu myös luovuus liikkeiden käytössä, eli pyrin aina olemaan arvaamaton liikkeissäni. Ja pääintressini ei varsinaisesti voittaminen vaan mahdollisimman kovan vastuksen antaminen. Lisäksi en ole toistaiseksi asettunut vielä tiettyyn tappelupeliin vaan pyrin kehittymään tasaisesti näissä kaikissa parhaimmissa peleissä (SC,GG,T,VF,Cvs/SF). Tämän takia pelitasoni ei ole vielä (ainakaan omasta mielestäni) turnaustasoa. Tekninen puoli on jo aika hyvin hallussa, enää pelillinen puoli kaipaa roimasti harjoitusta. Ja tietysti myös kokemusta tarvitaan paljon turnauksissa pärjäämiseen.
Ja mitä tuohon taitoon tulee. Eikö tappelupeleissä vaadita kahdenlaista taitoa,älyllistä (liikelistat,taktiikat ym.) ja motoristista (tässä ne sormet astuu peliin) taitoa. Ja eri pelit käyttävät hieman eri suhteessa näytä taitotyyppejä. VF on painottaa roimasti älyllistä puolta kun taas esim. GGX2 pohjautuu paljon enemmän motoristiseen "suorituspohjaiseen" taitoon. Ei VF mestari pärjää taitavaa pelaajaa vastaan GGX2:ssa ja päinvastoin (ellei sitten tämä mestari satu olemaan myös taitava GGX2:ssa but that's not the point). Ja mistä lähtien enemmän älyä vaativat pelit ovat olleet enemmän taitoa vaativia kuin enemmän motoriikkaa vaativat (Q3a rlz).
Eiköhän siinä ollut täksi erää saarnaa ihan tarpeeksi.

 

[Solid Snake]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Neonomide
"Mikään ei pärjää Soul Caliburille"? Kannattaa laajentaa maailmankuvaa....

Tai muuttaa mielipiteitä.

 

[illu]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan uusi käyttäjä
Luin muuten jostain tälläsen tesktin Tekkenistä: "Of course, you might as well play with gloves on because the combos never amount to anything more than tapping out pre-defined mashing patterns".

Onko siinä tosiaan nykyäänkin noin?

Ei... Tekkenin ja VF:n combottaminen on mun mielestä hyvin pitkälle samanlaisia, veeäffässä ehkä vähän rajoittuneempaa...tosin vain tietyllä tavalla. Sen sijaan esim. SC2:ssa combot on oikeastaan tylsiä (=lyhyitä & helppoja). Ja aina pitää muistaa varmistaa että kirjoittaja tarkoittaa todella comboja eikä stringejä...

 

[Veib]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan illu
SC2:ssa combot on oikeastaan tylsiä (=lyhyitä & helppoja)

Niin, se SC2-ketjussa mainitsemani Cervantesin JF-relaunch onkin tunnetusti todella helppo.

Eiku siis. Olen tuosta ihan samaa mieltä. Kahden iskun jugglet (joista toinen on tietysti launcheri) käy tylsiksi hyvin äkkiä.

 

[Ozzie]

Itse en ole mikään taistelupelien suuri ystävä, enkä ole kokenutkaan niitä paljon yhtään. Tällä hetkellä kuitenkin parhaana pelaamanani mätkintänä pidän Soul Calibur 2:sta, jonka hankin vähän aikaa sitten. Musiikit ovat todella hyvät, grafiikka on tyydyttävää ja eritoten minuun puree mätkinnöissä keskiaikainen tai japanilainen tyyli. Tekkenit, DOA:t ja Street Fighterit jäävät tästä jälkeen selvästi. En tiedä, että mikä minua vaivaa, mutta en jostain syystä viihdy tappelupelin ääressä kuin korkeintaan kaksi viikkoa, sen jälkeen se on vaihdon paikka. Ainoa mätkintä, jonka ääressä olen viihtynyt puolisen vuotta on Super Smash Bros. Melee. Se on kuitenkin mielestäni enemmän seurapeli kuin normaali mätkintä. Tämän takia en nyt laske sitä mukaan tähän arviointiini.

Minulla on siis heikko tietämys ja kiinnostus mätkintöjä kohtaan. Soul Calibur 2 pystyi kuitenkin nostattamaan innostusta enemmän kuin mikään muu normaalin kaavan mätkintä.

 

[Neonomide]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan illu
Ei Virtua Fighterin suosio HC-pelaajien keskuudessa mistään realismista johdu... Niin kuin aiemmin jo tuli selväksi, pelit ovat ja tulevat ikuisesti olemaan valovuosien päässä (potenssiin miljoona) siitä loistokkuudesta mitä tosielämän kamppailu voi tarjota. Pelit ovat äärettömän yksinkertaisia! VF:n suosio johtuu nimenomaan niistä maagisista "vaihtoehdoista"...joita monet kilpailevat pelit eivät välttämättä tarjoa.

TäH!? Ymmärrän toki että vertailussa tosielämään puhtaan humanistisesti pelit eivät tarjoa "mitään", mutta tarkoitinkin asiaa aivan eri näkökulmasta. Taistelupeleissä voi tehdä liikkeitä ja nöyryyttää vastustajaa (CPU tai oikea) tavoilla, joita ei IKINÄ saa/voi/kannata/pysty/älyä kokeillakaan tosielämässä. Siksi kungfu-leffatkin niin hienoilta tuntuvat (hyvät sellaiset), niissä voi samastua henkilöhahmoihin ja niiden tekemiin liikkeisiin ilman, että joutuisi jonkun tosielämän Mr Miyagin abuse-treeneihin.

Olen harrastanut itse kuutta kamppailulajia enkä huviksenikaan ala väittämään, etteivät pelit & elokuvat inspiroi jatkamaan ja innostumaan kamppailulajeista kerta toisensa jälkeen. Aina löytää jotain uutta, riippumatta siitä miten ummehtuneena ja paikallaanpolkevana itse peligenreä pidetään paikallisessa mediassa. Itse lajien harrastaminen on TÄYSIN eri asia, koska tosielämässa pätevät aivan erilaiset vapaudet ja rajoitukset kuin peleissä (myönnän), mutta kaikilla ei ole edes mahdollisuutta tehdä jompaa kumpaa. Siksi on olemassa vain paikallisia totuuksia....

Ignorance is bliss, siksi lähes jokaisella pelaajalla on täysin eri näkökulma genreen kuin tyypeillä, joiden ei tarvitse maksaa peleistä penniäkään ja voivat keskittyä banaaliin itsekorostamiseen aidon ja pitkäjänteisen kritiikin sijasta (kuten peliarvostelijat)...

 

[Neonomide]

Toinen asia mikä pitää mainita on se, että Tekkeneissä ei suinkaan sovi jättää niitä aivoja narikkaan. Itse pelaan vakavissani sekä Tekkeniä että VeeÄffää, ja uskallan väittää että TTT on jopa astetta matemaattisempi peli kun Evo. [/B]

Jep. TTT ON matemaattisempi kuin Evo. Tekken-aiheisilla sivuilla kaikki liikelistat on tyyliin 45lprp, 4228rkrl, 9324lprk. Siinähän tulee numeroita kuin lukion maikanopen taikahatusta...

Ihan vakavasti ottaen heille jotka eivät tiedä: VF-peleissä framedatoja lukemalla voi päätellä liikkeen käyttötarkoituksia, kuten ilmeisesti Tekkeneissäkin. Joka liikkeellä VF:ssä on 1. tekoaika (exec. time), eli kunka kauan aikaa menee ennen kuin lätty lätisee. 2. Kestoaika (duration time), eli kuinka kauan tekniikka aiheuttaa vahinkoa. Ja 3. toipumisaika (recovery time), eli liikkeen toipumisaika (doh!). Korjatkaa gurut jos puhun huttua

Perustavanlaatuinen ero sarjojen mekaniikassa onkin se, kuinka paljon helpommin vastustaja voi käyttää heittoja blokin jälkeen vastustajiin tiettyjen liikkeiden jälkeen. Esimerkiksi lähes kaikki crumblen/jugglen aiheuttavat liikkeet ovat heittocounteroitavissa, minkä takia niitä ei kannata viljellä liikaa. Eri heittosuuntia on joka hahmolla ainakin 3 (+ 1 neutraaliheitto kaikilla), eikä heittoa voi väistää mitenkään, kun se tehdään tarpeeksi nopeasti. Gurut oppivatkin systeemin kiertotiet kun oppivat, että hieman pidemmät toipumisajat omaavat liikkeet voi myös counteroida lyönneillä (pari framea lisää), kyynärpäillä (pari framea taas) ja lopulta polvilla ja float-startereilla, milloin voi tulla lämää ja kunnolla. Nämä liikkeet taas saavat erilaista efektiä aikaan riippuen siitä, osuvatko liikkeet minor/major-countereina (eli liikkeen teko- tai toipumisajan aikana), jolloin siis tietämätön tyyppi hyökätessään väärään aikaan (kun olisi pitänyt puolustaa vf-tyyliin) imee iskua, eikä tajua mikä meni vikaan. Toisin sanoen on elitärkeää tietää, milloin omaa frame-edun vastustajaa kohtaan ja milloin ei.

Tätä kutsutaan ymmärtääkseni option selectiksi, mikä ei ole niin olennainen osa Tekkeneitä. Matemaattisuudesta viis, VF-peleissä pelimekaniikan ja hahmojen liikkeisiin liittyvien eri tilanteiden tunnistaminen JA salamannopea reagoiminen on olennaista, ei todellakaan se, minkä hahmon on sattunut valitsemaan. Varmaan kaikki nykyiset tappelupelit perustuvat samantyyppiseen vuorovaikutuksen logiikkaan, mutta muissa sarjoissa puolustaminen ja hyökkääminen on yleisesti ottaen huomattavasti yksioikoisempaa ja turvallisempaa. Tämä johtuu pitkälti myös heittopelin tärkeydestä VF-pelien pelimekaniikassa...

 

[illu]

Niin no pointti olikin vaan että jos pelkästään pelin "realismi" ratkaisee niin Pride FC olis kaikkein paras... Siksipä muistutin että Evon mahdollinen ykkössija johtuukin vaan PELILLISISTÄ seikoista.

 

[Kasumi^]

1.) Tekken sarja (1-4 + Tag)
2.) WWE Smackdown!
3.) Rival Schools (älkää naurako )
Ja vautsi vauvau.. ne onkin sitten ainoat mitä olen pelannut

 

[Neonomide]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Kasumi^
1.) Tekken sarja (1-4 + Tag)
2.) WWE Smackdown!
3.) Rival Schools (älkää naurako )
Ja vautsi vauvau.. ne onkin sitten ainoat mitä olen pelannut

Hehehee! Rival Schools? Hohohoo! (en ole pelannut).
Mikäs Doa:ssa mättää? Nimestäsi päätellen olet nähnyt muutakin hyllyvää kuin lettuhilloa synttäreilläsi?

 

[jerry block]

no eiks tekken ole nimenomaan siks paras että se on realistinen? aitoa mätkintää siis kyseessä soul calibur 2 esimerkiks on iha huono kun se on vaan rävellystä

 

[Neonomide]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan illu
Niin no pointti olikin vaan että jos pelkästään pelin "realismi" ratkaisee niin Pride FC olis kaikkein paras... Siksipä muistutin että Evon mahdollinen ykkössija johtuukin vaan PELILLISISTÄ seikoista.

Pride FC on oletettavasti samanlainen pitkälti kuin DC:n Ultimate Fighting Championship? Siisti peli, mutta jos tosiaan et jaksa pelata sitä yhtä kiihkeästi kuin "fantasiatappelupelejä", niin ei se sitten ole paras kuin hyvin kapealla ja (pelillisesti) hällävälistisellä alueella. En halua olla vain kylmä pelimekaniikka-ajoitus-MA-friikki, mutta ei realismi ole tehnyt peleistä automaattisesti parempia monessakaan genressä. Käytetyt aktiiviset pelitunnit ovat parempi mittari IMHO, taistelupelitkinhän ovat lopulta "vain" pelejä...

 

[Neonomide]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan jerry block
no eiks tekken ole nimenomaan siks paras että se on realistinen? aitoa mätkintää siis kyseessä soul calibur 2 esimerkiks on iha huono kun se on vaan rävellystä

Onko Tekken realistinen? Jos pilkkua aletaa viilaamaan niin kyllä Soul Caliburissakin on ihka oikeita kamppailulajeja (kalpamiekkailu, wushukeppi, wushumiekka, bullwhip, tonfa, nunchaku, katana, ym.) Ei realismi tee yhdestä pelistä automaattisesti toista parempaa, vaan se kuinka paljon pelistä saa pelaaja irti. Miten sen sitten kukin haluaakin mitata....

 

[Neonomide]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Ozzie

Minulla on siis heikko tietämys ja kiinnostus mätkintöjä kohtaan. Soul Calibur 2 pystyi kuitenkin nostattamaan innostusta enemmän kuin mikään muu normaalin kaavan mätkintä.

Monille se täyskäännös oli Soul Calibur 1 Dreamcastilla, joten ei ole mikään ihme että kakkonenkin uppoaa ihmisiin. Kakkonen onkin loistava peli, mutta ehkä luottaa hivenen liikaa hällävälistiseen pelimekaniikkaan, jossa suositaan hiukan liikaa nopeita ja turvallisia liikkeitä. Ring Outit on hyvä idea.

 

[jerry block]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Neonomide
Onko Tekken realistinen? Jos pilkkua aletaa viilaamaan niin kyllä Soul Caliburissakin on ihka oikeita kamppailulajeja (kalpamiekkailu, wushukeppi, wushumiekka, bullwhip, tonfa, nunchaku, katana, ym.) Ei realismi tee yhdestä pelistä automaattisesti toista parempaa, vaan se kuinka paljon pelistä saa pelaaja irti. Miten sen siten kukin haluaakin mitata....

No mut ei tappelupelii oo kiva pelata jos siinä vaan painetaan yhtä nappulaa ja voitetaan sillä ei minkäänlaista haastetta. sitä paitsi tekkenin taistelutyylit tekevät siitä paaaaaaaljon mielenkintoisemman ja sitä on hauska hakata.

 

[illu]

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Neonomide
Pride FC on oletettavasti samanlainen pitkälti kuin DC:n Ultimate Fighting Championship? Siisti peli, mutta jos tosiaan et jaksa pelata sitä yhtä kiihkeästi kuin "fantasiatappelupelejä", niin ei se sitten ole paras kuin hyvin kapealla ja (pelillisesti) hällävälistisellä alueella. En halua olla vain kylmä pelimekaniikka-ajoitus-MA-friikki, mutta ei realismi ole tehnyt peleistä automaattisesti parempia monessakaan genressä. Käytetyt aktiiviset pelitunnit ovat parempi mittari IMHO, taistelupelitkinhän ovat lopulta "vain" pelejä...

Heh, no just sitähän minä tässä oon yrittäny selittää... Vaikeuksia ymmärtää mun viestejä...?

Pelin hyvyydellä ei oo "realismin" kanssa tekemistä. Pelit on täysiä VITSEJÄ todelliseen kamppailuun verrattuna. Ja tulevat aina olemaan.

Pointti olikin alunperin se, että "parhaat" pelit on parhaita nimenomaan pelillisistä syistä. Ja varmaan ei tartte sulle selittää mistä on kyse jos kerran Evoa pelaat...

 

[Neonomide]

Eikö tappelupeleissä vaadita kahdenlaista taitoa,älyllistä (liikelistat,taktiikat ym.) ja motoristista (tässä ne sormet astuu peliin) taitoa. Ja eri pelit käyttävät hieman eri suhteessa näytä taitotyyppejä. VF on painottaa roimasti älyllistä puolta kun taas esim. GGX2 pohjautuu paljon enemmän motoristiseen "suorituspohjaiseen" taitoon. Ei VF mestari pärjää taitavaa pelaajaa vastaan GGX2:ssa ja päinvastoin (ellei sitten tämä mestari satu olemaan myös taitava GGX2:ssa but that's not the point). Ja mistä lähtien enemmän älyä vaativat pelit ovat olleet enemmän taitoa vaativia kuin enemmän motoriikkaa vaativat (Q3a rlz).
Eiköhän siinä ollut täksi erää saarnaa ihan tarpeeksi. [/B]

Olethan pelannut VF4 Evoa Akiralla? Olethan? VeeÄffässä hienomotoriikka on ainakin lähes yhtä suuressa osassa kuin GGX2:kin (jonka juuri äsken hankin), mutta VF-peleissä taktikoinnilla saa aikaan aina tulosta, jota voi analysoida, eikä tarvitse syyttää jotain "rikkinäistä" systeemiä tai liikettä yhtä usein kuin muissa mättöpeleissä.

Low risk-low damage, high risk-high damage... Just like in real life!

 

[Steven Seagal]

Katoittehan eilen Saturday Night Liven? Minä lauloin siinä "Everybody was kung-fu fighting!" Kyllä pitäis saada Stevenistä tappelupeli tehtyä, on se sen verran miehinen mies.