Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Mätkinnät järjestykseen
- Viestiketjun aloittaja illu
- Aloituspäivämäärä
Namin näköinen... AaVeellä on hieman suttuista mutta silti tämä on parhaan näköisiä pelejä mitä olen pelannut. Hahmot ovat varsin kauniita ja tunnelma on mainio. Musiikki on tutun mahtipontista ja tarttuvaa, mutta muuten vähän hankala vielä sanoa... (Okei okei, luen estetiikan tenttiin, tunnustan. Täytyyhän näitäkin arvoja arvostaa että ei jutut ihan kylmäksi reaktiokritiikiksi mene...)
Itse peliohjaus muistuttaa hyvinkin paljon SC1:stä, mutta vanhoilla koirilla on paljon uusia kujeita. Taisin jättää pelin kutoschapteriin kun piti vaihtaa peli kun ohjekirja puuttui ja kotelo oli sisältä rikki.
Kun nyt maksoi pelistä mansikoita niin ei ihan ekana huvita pelata kaikkea läpi 15 tunnissa, kuten jotkut mielellään tekee. Onhan tässä yksinpelaajallekin hiottavaa vaikka kuinka, kuten noita extra, ym. moodeja ja time attackeja/survivaleja. Training mode on kyllä bare-bonesia Evon jälkeen. Namco=How can this BE? Noh, olette varmaan jo huomanneet että kaikkia liikkeitä ei edes listata, kuten Minan df+K,K. Miksihän jouku Mina on muutenkin päivitetty kuin vanhat SF hahmot? Pari liikettä ja pakaraanimaatiot veks? Beats me...
Itse peliohjaus muistuttaa hyvinkin paljon SC1:stä, mutta vanhoilla koirilla on paljon uusia kujeita. Taisin jättää pelin kutoschapteriin kun piti vaihtaa peli kun ohjekirja puuttui ja kotelo oli sisältä rikki.
Kun nyt maksoi pelistä mansikoita niin ei ihan ekana huvita pelata kaikkea läpi 15 tunnissa, kuten jotkut mielellään tekee. Onhan tässä yksinpelaajallekin hiottavaa vaikka kuinka, kuten noita extra, ym. moodeja ja time attackeja/survivaleja. Training mode on kyllä bare-bonesia Evon jälkeen. Namco=How can this BE? Noh, olette varmaan jo huomanneet että kaikkia liikkeitä ei edes listata, kuten Minan df+K,K. Miksihän jouku Mina on muutenkin päivitetty kuin vanhat SF hahmot? Pari liikettä ja pakaraanimaatiot veks? Beats me...
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Nem
Edgen tappelupelin TOP 10 oli muuten aika laadukasVai mitä mieltä olette näistä valinnoista?
Street Fighter II Turbo
Street Fighter Alpha 3 (huom, kyseessä oli GBA-versio)
Virtua Fighter 3tb
Marvel Vs Capcom 2
Capcom Vs SNK 2
Dead Or Alive 3
Rocky
Soul Calibur 2
Viewtiful Joe
Virtua Fighter Evolution
Hahahaa!
Mitä hittoa?! Onko joku jämähtänyt keskiajalle? Miksi en enne tätä huomannut?Vitsit sikseen, jos joku ei tiedä, Edge arvostelee pelit heittämällä noppaa. Kommentoin vähän:
1. Vuonna puukko ja tikari julkaistu huippunopea versio alkuperisestä SF:stä. Kiintoisaa, mutta miten ihmeessä Turbo olisi kaikkia sen JÄLKEEN julkaistuja SF-pelejä parempi? Vähän sama kuin väittäisi Rise of the Robotsin olevan kuolematon klassikko, kun lasketaan kaikki 1 hahmon mättöpelit. Argh! hyvä peli Turbo on, ei siinä mitään...
2. Täh? GBA-versio?! Millä helvetin perusteella? Kai setä kertoi, että taskumattiversiossa on kolme hahmoa lisää ja pahin yksinpeli miesmuistiin (UGH!)?. Se on silti Game Boylla, mikä on todella hyvä kone pelata... mitä tahansa muuta. Jälleen kerran, loistava peli, mahtava konversio, mutta joku mättää (tai jättää mättämättä) ja pahasti. Mitä Edgen tyyppien päässä liikkuu?
3. Virtua Fighter sarjan vallankumouksellisin ja samalla kiistellyin peli on genrensä ykkönen Dreamcastilla, sanoivat sitten SC-fanipojat mitä tahansa. Sillä on tosin jo jatkoa muulla koneella...
4. Mättöä rajan takaa. Huikea elämys jo pelkän meininkinsä vuoksi, mutta hardcoretyypit kaipaavat rauhoittavia välillä. 3 vs 3 matsit ovat kyllä sitä itseään ja hot doggi päälle. Hyvä valinta.
5. Pojat pelaa, minä en vielä, paljoa. Palataan asiaan. Ei näytä kovin hyvältä tosin...
6. Kakkonen oli loistava, kolmonen tarjoaa samaa meininkiä. Vauhdikas ja pirteä mutta ei niin suosittu kuin muut 3D sarjat, joita en nyt mainitse...
7. Täh!? Kuka tykkää Punch Outista? Minä tykkään, mutta miksi ihmeessä joku pitää nyrkkeilyä TOP 10- listalla? Ei onaa...
8. Tosi uusi peli, on loistava ja niin 3D, mutta joku peli on jo edellä...
9. Täh!? Miten olisi Guardian Heroes (treasure)? Onko tämä edes mättöä?
10. Jos lista olisi käännetty ylösalaisin, olisin muuten yhtä ihmeissäni, mutta ainakin voittaja olisi oikea. En ole suoraan sanoen ehkä pelannut koskaan huolellisemmin tehtyä peliä millään koneella. Joo ja hei Edge, lasken Ocarina of Timen mukaan debaattiin. Eikä Link osaa tapella.
Ihan näin elitistisesti öisten: Nämä nykyiset pelisaitit ovat Suomessa niin syvältä suolesta mitä taistelupelien arvioihin tulee (peliplaneetta.net, tilt.tv ym.) että ihan tekisi mieli vaihtaa maata ja ryhtyä buddhalaiseksi. Mitä on miehet mieltä?
Viimeksi muokannut moderaattori:
Näin on. Määkivän lampaankin pitäisi tajuta, että VF 4 Evo on kaikkien aikojen paras tappelupeli, eikä määkiä vain sen nimen takia, että se on muka "päivitys". Ihan fuulaa! Se on paras peli mitä olen ikinä pelannut! Koskaan! Niin yksin kuin kaksinpelissä. Saitit imee... paitsi www.virtuafighter.com
U
uusi käyttäjä
Guest
Herra vertaa SF2 Turboa Rise if the Robotsiin... Erittäin paska trolli.
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan uusi käyttäjä
Herra vertaa SF2 Turboa Rise if the Robotsiin... Erittäin paska trolli.
Jeh, huono vertaus. Asiasta kiinnostuneille voi mainita, että kyseiset pelit varmaankin edustavat 16 bittisten tappelunpelien YinYangia mitä laatuun tulee. Ei se silti tee Turbosta kaikkien aikojen parasta mättöpeliä, methinks...
Kaikille VF(4evo):n pelimekaniikan syvyyden ylistäjille: jos syvyyttä haluatte, ruvetkaa oikeiksi tappelijoiksi...
Mutta jatketaan tätä latteaksi muuttunutta ketjua.
Tappelupelejä ja tappelua tutkineena täytyy sanoa että nykyään tappelupeleillä ei mene hyvin. Tappelupelien suosioon vaikuttaa nykyään tämä yleistynyt länsimainen realismin palvominen. Ja koska tappelupeleistä on lähes mahdoton tehdä realistisia ne eivät myöskään ole kovinkaan suosittuja. Virtua Fighter on ehkä realistisin, mutta onko se hyvä juttu? Virtua Fighter:in pelimekaniikka toimii ja tarjoaa hyvin taitopohjaista, tai sanoisinko strategia pohjaista tappelua. Mutta taitoa tarvitaan myös aivan yhtä paljon Namcon tuotoksissa. Tosin namcon peleissä taito pohjautuu hiukan vähemmän strategiaan ja tukeutuu enemmän jo sormien taitoihin.
Virtua Fighterin yksi pahimmista ongelmista on persoonattomuus ja mielikuvittomuus. Lisäksi itse pelin pelaaminen ei ole oikeasti hauskaa, vaan peliä pelaa vain siksi että siinä tulisi paremmaksi. Peli ei sovi esim. kaveriporukka pelaamiseen jossa taso voi vaihdella huimasti koska aloittelija tuntee itsensä liian avuttomaksi edes vähän pelimekaniikkaan syventyneen pelaajan vastuksena. Namcon tuotoksissa taas aloittelija saa nopeammin liikaa itseluottamusta joten hänet on helppo palauttaa takaisin maanpinnalle. Ja tämä jos mikään yleisimmin kannustaa aloittelijaa oikeasti harjoittelemaan ja pelaamaan peliä. Namcon pelit vain palkitsevat paljon paremmin oppimisprosessin aikana. Ja koska SC on loistava esimerkki hauskasta ja taitoa vaativasta tappelupelistä, sitä voi rauhassa pitää parhaana tappelupelisarjana.
Mutta jatketaan tätä latteaksi muuttunutta ketjua.
Tappelupelejä ja tappelua tutkineena täytyy sanoa että nykyään tappelupeleillä ei mene hyvin. Tappelupelien suosioon vaikuttaa nykyään tämä yleistynyt länsimainen realismin palvominen. Ja koska tappelupeleistä on lähes mahdoton tehdä realistisia ne eivät myöskään ole kovinkaan suosittuja. Virtua Fighter on ehkä realistisin, mutta onko se hyvä juttu? Virtua Fighter:in pelimekaniikka toimii ja tarjoaa hyvin taitopohjaista, tai sanoisinko strategia pohjaista tappelua. Mutta taitoa tarvitaan myös aivan yhtä paljon Namcon tuotoksissa. Tosin namcon peleissä taito pohjautuu hiukan vähemmän strategiaan ja tukeutuu enemmän jo sormien taitoihin.
Virtua Fighterin yksi pahimmista ongelmista on persoonattomuus ja mielikuvittomuus. Lisäksi itse pelin pelaaminen ei ole oikeasti hauskaa, vaan peliä pelaa vain siksi että siinä tulisi paremmaksi. Peli ei sovi esim. kaveriporukka pelaamiseen jossa taso voi vaihdella huimasti koska aloittelija tuntee itsensä liian avuttomaksi edes vähän pelimekaniikkaan syventyneen pelaajan vastuksena. Namcon tuotoksissa taas aloittelija saa nopeammin liikaa itseluottamusta joten hänet on helppo palauttaa takaisin maanpinnalle. Ja tämä jos mikään yleisimmin kannustaa aloittelijaa oikeasti harjoittelemaan ja pelaamaan peliä. Namcon pelit vain palkitsevat paljon paremmin oppimisprosessin aikana. Ja koska SC on loistava esimerkki hauskasta ja taitoa vaativasta tappelupelistä, sitä voi rauhassa pitää parhaana tappelupelisarjana.
*köhisee taka-alalla*
Kyllä. Tosielämä >>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>......>>>>>>>>>>>>>>>>>>.....>>>>>>>>>>>>>> pelit.
Mutta saahan niistä peleistäkin etsiä niitä missä löytyy eniten "etenemisvaihtoehtoja" ja missä voitto on kiinni nimenomaan pelaajasta...
Ensimmäistä en kommentoi mutta eikö tosiaan muka muissa peleissä kuin tässä "mahtavassa" VF4evossa voitto ole kiinni pelaajasta. Hyvien tappelupelien viehätys piilee siinä että vaikka perusajatus on yksinkertainen (hakkaa toiselta tyypiltä healthit veks), "eteneminen" voi tapahtua periaatteessa miten vain. Taktiikkaa voi muuttaa lennosta (yksinkertaisimmin tyyliin hyökkäys ja turtlaus) ja liikkeitä voi käyttää ihan miten vain sattuu sillä hetkellä huvittamaan.
Ja tosiaan, ei turnaus pelaamisessa tunneta sellaista sanaa kuin kunniallisuus, vaan molemmat osapuolet käyttävät kaikkia mahdollisia taktiikoitaan ja tekevät kaiken mahdollisen voittaakseen. Ja usein tämä johtaa siihen että ainoastaan hyvin pieni osa näistä "etenemisvaihtoehdoista" on käytössä. Joten se siitä syvyydestä.
Niin no sehän onkin hyvän pelin merkki että niitä todella käytännöllisiä vaihtoehtoja on joka tilanteessa enemmän kun ne pari "halpamaista"...
Mutta minä nyt en ainakaan muistaakseni ole ihan hirveästi vielä mitään peliä ylistänyt, joten annanpa tän olla... Piti vaan replytä tossa aiemmin ja muistuttaa että jotkut tosiaan taistelee muutenkin kun virtuaalisesti.
Mutta minä nyt en ainakaan muistaakseni ole ihan hirveästi vielä mitään peliä ylistänyt, joten annanpa tän olla... Piti vaan replytä tossa aiemmin ja muistuttaa että jotkut tosiaan taistelee muutenkin kun virtuaalisesti.
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan illu
Niin no sehän onkin hyvän pelin merkki että niitä todella käytännöllisiä vaihtoehtoja on joka tilanteessa enemmän kun ne pari "halpamaista"...
Mutta minä nyt en ainakaan muistaakseni ole ihan hirveästi vielä mitään peliä ylistänyt, joten annanpa tän olla... Piti vaan replytä tossa aiemmin ja muistuttaa että jotkut tosiaan taistelee muutenkin kun virtuaalisesti.
Ymmärrämme toisiamme vissiin aika hyvin. En missään nimessä halua dissata VF4:sta, mutta se ei ole ainoa pelaamisen arvoinen tappelupeli. Ja tätä ajatusta yritän saada muutkin ymmärtämään. Ei ole olemassa oikeasti parasta tappelupeliä (tai peli yleensäkään) vaan voi olla vain suosituin ja ehkä teknisesti edistynein (tarkoittaen grafiikkaa ym. pelillisesti vähemmän tärkeitä asioita).
Ja tosiaan, tappelupelit ovat oikeastaan vain leluja. Oikea tappelu on se jossa ihan oikeasti sitä taitoa vaaditaan ja nähdään kumpi on oikeasti parempi.
Paremmuus on muuten todellakin suhteellista. Kaikki on kiinni siitä ketä tulee vastaasi. Vaikka olisi kuinka mestari, aina löytyy joku joka pystyy voittamaan sinut. Ja syynä tappelupelien pelaamiseen ei tulisi olla parhaimmaksi tuleminen, vaan omien kykyjen testaaminen muita vastaan (pätee muuten oikeaan tappeluun myös). Tappelupelithän ovat loppujen lopuksi vain kehittyneitä kivi/paperi/sakset-pelejä.
Solid Snake
Active Member
En ole mikään ihmeellinen tappelupeli fani, mutta on niitäkin vähän tullut väännettyä.
Tekken -sarja on tietenkin ihan ehdoton. Nelosesta en tykännyt kovinkaan paljoa, mutta TTT ja T3 olivat kyllä kovia.
Mikään ei tietenkään pärjää Soul Caliburille. Shut Your Mouth ei ollut kovinkaan hyvä, jos rehellisiä ollaan, vaikka ihan liikaa tuon kanssa on aikaa kulunutkin. Odotukset ovat kovat uusien WWE pelien kanssa. Paini wrestling pelillä on potentiaalia vaikka millä mitalla, kunhan vain joku siitä oikeasti erinomaisen pelin vain tekisi.
Tekken -sarja on tietenkin ihan ehdoton. Nelosesta en tykännyt kovinkaan paljoa, mutta TTT ja T3 olivat kyllä kovia.
Mikään ei tietenkään pärjää Soul Caliburille. Shut Your Mouth ei ollut kovinkaan hyvä, jos rehellisiä ollaan, vaikka ihan liikaa tuon kanssa on aikaa kulunutkin. Odotukset ovat kovat uusien WWE pelien kanssa. Paini wrestling pelillä on potentiaalia vaikka millä mitalla, kunhan vain joku siitä oikeasti erinomaisen pelin vain tekisi.
Kaunista! VF4 Evo ei mielestäni ole todellakaan ainut pelaamisen arvoinen tappelupeli, se on vain subjektiisivesti katsoen "paras" mitä olen pelannut. Tuo mitä sana "paras" pitää sisällään taas on niin hankala juttu että ei niitä voi pienen kaveriporukan turnausten perusteella ratkaista tai päätellä. Jengillä on hauskaa mutta entä sitten? Voiko näistä peleistä jopa oppiakin jotakin?
Itse näen taistelupelit (eli "-lelut" )vuorovaikutteisina "kommunikaatiokenttinä", joissa kommunikoinnissa on aina tietyt rajat ja säännöt. Mielestäni pelikokemusta ei välttämättä huononna se, ettei pelaa ihmistä vastaan. Hyviä matseja pystyy kunnollinen keinoälykin tarjoamaan, ja usein paljon luotettavammin kuin nenäänsä kaivava kaveri, joka haluaa vain peitellä sitä että ei pärjää pelissä (syystä riippumatta). Nämä "lelut" ovatkin pohjimmiltaan myös sosiaalisia pelejä, joissa ihmiset kehittyvät eri tahtia (omaksuen pelin sisäisiä rajoituksia ja vapauksia), päämääristä riippumatta. Turnaus on vain yksi esimerkki. Jos mielestäsi ainoa "oikea" tapa pelata tappelupelejä on testosteronia tihkuva kaksinkamppailu, jossa kaikki voittoon johtava on sallittua, miksi sitten niitä pelataan myös rennommalla meiningillä ja enimmäkseen ajanvietteeksi? Ymmärrän että turnaukset vastaavat parhaimmillaan kuin urheilutapahtumaa, mutta kuka tahansa veeäff-pelaaja luullakseni yhtyy siihen, että pelissä on paljon muutakin "kiinnostavaa", kuin voittoihin tähtäävä hakkaustreenaus. Suosittelen katsomaan vaikka miten Chibita pelaa VeeÄffää Lionilla.
Mitä oikeaan tappeluun tulee, niin siinä pätevät kyllä monet niistä säännöistä, mitkä pätevät myös parhaissa tappelupeleissä. Itse harrastan molempia ja uskon että kumpikin on hauskaa ja hyödyllistä omalla tavallaan, asettamatta niitä automaattisesti tärkeysjärjestykseen. Molemmissa on inhimillisestä näkökulmasta katsoen rajattomat kehittymisen mahdollisuudet. (o:
Palaamme marxismiin mainoskatkon jälkeen...
Viimeksi muokannut moderaattori:
Tässä "mahtavassa" VF4 Evossa ainakin voitto on useimmiten kiinni juuri pelaajasta eikä siitä, kuka päättää valita Mishimat tai Pauli Peen.. Toki voi ajatella niin, että "vau, sain vastustajan ilmaan, teenpä joka fuckin´ kerta kaikkein tehokkaimman kombon, niin voitan hänet nopeiten ja sitten homma on selvä!" Mitä hittoa!? Tuohan on sama kuin että pelaisit pelejä ensisijaisesti sen vuoksi, että voit joskus kehittää universaalin tavan vetää vastustajaa mahdollisimman usein leukaan, vastuksesta huolimatta? Sekö on sitten pelin oleellisin sisältö?
Magic the Gatheringin kehittäjätiimin jäsen sanoi kerran että on kolmenlaisia pelaajia:
1. Tyyppejä, jotka pelaavat pelejä päästäkseen niissä voitolle mahdollisimman vaivatta, eli ns. bulldozereita, jotka pyrkivät yksinkertaisimpaan tapaan voittaa mahdollisimman usein (you, perhaps?)
2. Tyyppejä, jotka kokeilevat pelisysteemin rajoja, pyrkivät luomaan jotain uutta ja luovaa, ja silti voittamaan, kunhan heidän käyttämät taktiikat eroavat toisten käyttämistä (tyyliniekkoja, jotka nolaavat joskus itsensä, mutta pyrkivät jopa häviämään esteettisesti, I belong here, I bit) ja
3. Tyyppejä, jotka myös kokeilevat pirusti eri vaihtoehtoja ja strategioita, mutta silti pyrkivät voittamaan. Tavalla ei niin väliä, kunhan kaikki peliin liittyvät aspektit ovat mukana itse hiffailussa.
Tuskin kukaan yksittäinen pelaaja tunnistaa itsensä välittömästi mistään näistä tyypistä, uskon että monet vaihtavat pelityyliään vastustajien ja intressien mukaan. Se, miten nämä pelaajatyypit toimivat tappelupeleissä, riippuu takuulla pelistä ja tavasta pelata. Uskon myös, että konsolikulttuuri ruokkii useamman tyyppisiä pelaajia kuin suorituskeskeisempi arcade-kulttuuri, jossa pelaajalla on selkeämpi "sosiaalinen tilaus", pistettyään "rahaa likoon".
Toisaalta juuri vapaus liikkua, hyökätä ja puolustaa miten parhaaksi näkee antaa mielestäni peleille selkeän tarkoituksen myös itseilmaisun välineenä. Itse en pelaa "mättöjä" aggressioiden purkamiseksi, ainakaan pääsääntöisesti, vaan tykkään tarkastella niitä (sekä pelitapahtumassa että sen ulkopuolella) eräänlaisina ilmaisuvälineinä. Suurin osa muista pelityypeistä ei onnistu tulemaan lähellekään sitä individualistisen vapauden tunnetta, mitä hyvä taistelupeli kykenee tarjoamaan pelaajalle. Ehkä siksi niitä jaksaa vieläkin pelata...
Sori jos väännän rautalangasta, mutta...
Minkäs teet jos et pysty voittamaan kuin niillä parilla hannariliikkeellä siinä pelissä, missä osaat pelata? Voiko "hyödyttömillä" liikkeillä olla yllättäviä käyttötarkoituksia? Oletko nähnyt millaisia taktiikoita hyvät pelaajat voivat alkaa käyttää jos ovat kolme erää johdossa? Eikö pelaajan kulloinenkin pelityyli muutu tilanteen mukaan, kuten "rankasta mätöstä" pahimmilla liikkeillä "toisen kiusaamiseen" aivan nakkiliikkeillä? Väitän että ei ole olemassakaan ihmistä, joka pärjäisi Virtua Fightereissä eikä kokeilisi uusia taktiikoita (ja hahmoja) sen mukaan, millaisia tarpeita tuntee peliin liittyen. Pelin vaihtokaan ei tarkoita että peli olisi välttämättä mätä, vaan useammin sitä että yksilö on vain saanut siitä jostain syystä tarpeekseen. Miten tähän sitten päädytään on jo aivan toinen juttu, vai mitä...
A: Joo, ja katkaistaan jalat ja kulutetaan nivelet puhki? Ei kiitos, potkin ennemmin säkkiä ja pelaan pelejä...
Mutta jatketaan tätä latteaksi muuttunutta ketjua.
Tappelupelejä ja tappelua tutkineena täytyy sanoa että nykyään tappelupeleillä ei mene hyvin. Tappelupelien suosioon vaikuttaa nykyään tämä yleistynyt länsimainen realismin palvominen. Ja koska tappelupeleistä on lähes mahdoton tehdä realistisia ne eivät myöskään ole kovinkaan suosittuja. Virtua Fighter on ehkä realistisin, mutta onko se hyvä juttu?
A: Tavallaan on. Itse väität että realismi on hyvä asia, vaikka sitä palvotaankin. Miksi ihmeessä? VF-sarjan realismi toimii aika hyvin käsi kädessä pelin taktisen syvyyden kanssa ja se on mielestäni mahdollista vain koska pelin eri tyylit ovat suhteellisen tasavertaisia pelimekaniikan kannalta, joka taas on tärkein syy, miksi peliä pelataan.
Virtua Fighter:in pelimekaniikka toimii ja tarjoaa hyvin taitopohjaista, tai sanoisinko strategia pohjaista tappelua. Mutta taitoa tarvitaan myös aivan yhtä paljon Namcon tuotoksissa.
A: Ei samalla tavalla. Tekkeneissä voi pistää useammin aivot nollille.
Tosin namcon peleissä taito pohjautuu hiukan vähemmän strategiaan ja tukeutuu enemmän jo sormien taitoihin.
Virtua Fighterin yksi pahimmista ongelmista on persoonattomuus ja mielikuvittomuus. Lisäksi itse pelin pelaaminen ei ole oikeasti hauskaa, vaan peliä pelaa vain siksi että siinä tulisi paremmaksi.
A: Kehittyminen ei siis voi olla hauskaa? VF-pelien pelaajat ovat siis luterilaisen synkkämielisiä täydellisyyden tavoittelijoita, jotka kulkevat pimeässä laaksossa tajuamatta, että kannattaisi pelata ennemmin "hauskoja" pelejä, joissa ei tarvitse ajatella noin paljon! Hedonismia peleihinkin? Miksi?!
Peli ei sovi esim. kaveriporukka pelaamiseen jossa taso voi vaihdella huimasti koska aloittelija tuntee itsensä liian avuttomaksi edes vähän pelimekaniikkaan syventyneen pelaajan vastuksena. Namcon tuotoksissa taas aloittelija saa nopeammin liikaa itseluottamusta joten hänet on helppo palauttaa takaisin maanpinnalle. Ja tämä jos mikään yleisimmin kannustaa aloittelijaa oikeasti harjoittelemaan ja pelaamaan peliä. Namcon pelit vain palkitsevat paljon paremmin oppimisprosessin aikana.
A: Kuka pakottaa pieksämään aloittelijan joka kerta seinille? Jos Virtua Fighterissa on niin paljon parempi hallinta ja tasapaino niin miksi sitten aloittelijan kannattaisi käyttää vain aikaansa peliin, jossa voi saada turpaansa pahasti ja näyttävästi riippumatta siitä, miten hyvin osaa peliä pelata? Beats me...
Ja koska SC on loistava esimerkki hauskasta ja taitoa vaativasta tappelupelistä, sitä voi rauhassa pitää parhaana tappelupelisarjana.
A: Höpöhöpö. Sitä voi ehkä pitää parhaana tappelupelisarjana aloittelijoille ja fiilistelyfanipojille, mutta pohjimmiltaan niillä ei ole paljoakaan tarjottavaa teknisesti edistyneemmille pelaajille, jotka haluavat nähdä "I Win!"-ruudun koska olivat parempia pelaajia. Myönnä pois...
Viimeksi muokannut moderaattori: