J
jerry block
Guest
Oliks tääkin läppä taas ihan tarpeellinen!
tääl sentään jotkut yrittää keskustella asiallisesti?! 
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Mätkinnät järjestykseen
- Viestiketjun aloittaja illu
- Aloituspäivämäärä
Oliks tääkin läppä taas ihan tarpeellinen!
tääl sentään jotkut yrittää keskustella asiallisesti?! Steven Seagal
New Member
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan jerry block
Oliks tääkin läppä taas ihan tarpeellinen!
No etkai kiellä sitä etteikö Seagal olisi peliaiheen arvoinen henkilö? Aikamme suurin elokuvatähti tappelupelissä olisi kyllä aikamoinen myyntivaltti.
J
jerry block
Guest
Seagal on ihan paska.
"Aikamme suurin elokuvatähti"? Missä mielessä muka? Äijä vääntelee käsiä omalla "tulkinnallaan" aikidosta ja levittelee promotoimiaan roska-arvoja joka leffassa mitä olen nähnyt. Ei Seagal huonoa actionia tee, mutta Hongkongista tulleet miehet osaavat asiansa (ja yksityiselämänsä) yleisesti ottaen ottaa asiallisemmin. Esim. Jet Listä ollaan tekemässä peliä PS2:lle, btw...
Okei, okei... En tosiaan tarkoittanut mitenkään että pelejä ja tosielämää edes kannattaisi (suoraan) verrata, koska siinä päätelmävyyhdissä tulisi turpaan. Toisin sanoen, sitä mitä pelit tarjoavat, ei voi verrata mitenkään järkevästi tosielämän sfääreihin, koska ne edustavat niin erilaisia asioita, methinks...Onko peliä sitten pakko pelata hakkaamalla sitä yhtä nappulaa? Tekkenin pelimekaniikka tehtiin juuri nappienrämppäyspelaajat mielessä, koska siinä hienojen liikkeiden ja sarjojen tekemiseen täytyy opetella tiettyjä ennaltaohjelmoituja sarjoja ja sitten yhdistellä niitä. Vielä nykyäänkin tekkeneiden "mielenkiintoisuus" tuntuu rakentuvan sille neljän napin systeemille (jossa on puutteensa) ja valtavalla oppimisen skaalalle, mitä peli tarjoaa liikelistojen ja tekniikoiden muodossa.
Toisin kuin enemmistössä tappelupelejä, tekkeneissä hahmon oppiminen alkaa aina pitkälti alusta, koska hahmoilla on hyvin vähän yhteisiä käytännöllisiä liikkeitä, joista voisi jatkaa pelin oppimista. Näin tekkenit kai tuntuvat niin "raikkailta" ja "vaihtelevilta", vaikka tosiasiassa niissä kyse on hyvin korkeasta ja epäloogisesta oppimisskaalasta. Tätä on sitten pyritty väkinäisesti tasoittamaan antamalla hahmoille muutamia helposti tehtäviä, mutta turvallisia "hannariliikkeitä" (kuten Paul
eath Fist!!!), joilla voi olla niin paljon prioriteettiä, että ne jo rikkovat pelin rakennetta. "Kuka niitä pakottaa käyttämään", voi joku puristi vinkua, mutta ne silti rikkovat peliä jos niihin ihastuu liikaa. Näitä kasuaalipelaajiahan sitäpaitsi löytyy aina, jotka haluavat vain voittaa...
Viimeksi muokannut moderaattori:
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Neonomide
Tekkenin pelimekaniikka tehtiin juuri nappienrämppäyspelaajat mielessä, koska siinä hienojen liikkeiden ja sarjojen tekemiseen täytyy opetella tiettyjä ennaltaohjelmoituja sarjoja ja sitten yhdistellä niitä. Vielä nykyäänkin tekkeneiden "mielenkiintoisuus" tuntuu rakentuvan sille neljän napin systeemille (jossa on puutteensa) ja valtavalla oppimisen skaalalle, mitä peli tarjoaa liikelistojen ja tekniikoiden muodossa.
Toisin kuin enemmistössä tappelupelejä, tekkeneissä hahmon oppiminen alkaa aina pitkälti alusta, koska hahmoilla on hyvin vähän yhteisiä käytännöllisiä liikkeitä, joista voisi "jatkaa" pelin oppimista. Näin tekkenit kai tuntuvat niin "raikkailta" ja "vaihtelevilta", vaikka tosiasiassa niissä kyse on hyvin korkeasta ja epäloogisesta oppimisskaalasta. Tätä on sitten pyritty väkinäisesti tasoittamaan antamalla hahmoille muutamia helposti tehtäviä, mutta turvallisia "hannariliikkeitä" (kuten Paul
Nyt täytyy sanoa ettet ihan tiedä mistä puhut...
Mulla ne kaksi suosikkimätkintää on TTT ja Evo - molempia pelaan ihan tosissani - ja täytyy sanoa että tossa sun viestissä ei paljon järkeä ollut.
Entomostracan
New Member
Voin rehellisesti myöntää että tämä osa meni täysin ohi. Korkea ja epälooginen oppimisskaala saa Tekkenit tuntumaan raikkailta... Kyllähän se kieltämättä ihan hyvältä kuulostaa.
Vaan mitäpä tällainen tekniikan opiskelija noista henkimaailman asioista tietäisi. 
No niin, joka tapauksessa yhteisistä liikkeistä haluaisin kuitenkin sanoa sen verran, että vaikka jokaisella hahmolla on tietysti omat yksilölliset vahvuutensa ja jokaisella pelataan hieman eri tavalla, liikkeet voi kuitenkin helposti jakaa luokkiin: voimaiskut, "poket" juggle-startterit, heitot ja liikkumistavat. Näin opeteltuaan pelaamaan yhdellä hahmolla, opittuja taitoja voi melko hyvin soveltaa toiseen. Lisäksi pelissä on myös joitakin yleisliikkeitä jotka toimivat useimmilla samalla tavalla: esimerkiksi 1,2; df+1; df+2; df+4; d+1; uf+4.
Olisi muuten hauska kuulla mihin Tekkeniin tuossa viestissä lähinnä viittasit, vai koko sarjaan ykkösestä lähtien? Ja mistä lähtien Deathfist on ollut turvallinen liike?
PS. Kas kummaa, Steven Seagal, jerry block ja Tony Halme rekisteröityneet kaikki samana päivänä eli eilen.
Viimeksi muokannut moderaattori:
J
jerry block
Guest
Kyl seagal sut hakkaisi
mitä vihjaat??
Okei mulle riittää, en jaksa väittää enää mitään VF:ään liiittyvää (peli ei selvästikään ole alaani). Ja laitanpa tässä uuden listan mielestäni parhaista tappelupeleistä. TOP5 tälläkertaa:
1 GGX/GGX2
Pitkällisten ggx:n dc version (kun vain jaksaisi ostaa PS2:sen vain ainoastaan pelin kakkososaa varten) pelaamis sessioiden jälkeen pelisarja tuntuu aivan loistavalta ja pääsikin sitten nousemaan ykköseksi. Pelihän suorastaan pakottaa pysymään liikkessä ja täten matsit eivät ole koskaan tylsiä tai hidastempoisia. Liikkumisen vapaus niin maalla kuin ilmassakin mahdollistavat myös juuri sen lennokkuuden mitä kaipaan. Vastustaja ei vain yksinkertaisesti pääse pakenemaan. "Nää vaan roxaa".
2. Soul Calibur
Sattuu vaan jotenkin olemaan 3d mätöistä mieluisin. Hyvin tyylikäs ja hauska peli joka muistuttaa kivasti Tekkeneitä pelattavuudeltaan mutta on vain paljon parempi. On vain osaa selittää, jälleen hyvin vähän kokemusta pelin kakkososasta.
3. Jojo's Bizarre Adventure
Hyvin erikoinen animeen perustuva peli joka omalla oudolla tavallaan on hieman gg-sarjaa muistuttava. Pelin psx-versiossa (versio jonka omistan) sisältää ehkä parhaan yksinpelimoodin mitä 2d mätöissä koskaan on nähty. Super Story Mode nimittäin sisältää tappelun lisäksi hyviä minipelejä. Ja moninpelikin hyvä vaikka hahmot ovatkin hieman epätasapainossa. Nyt kun vielä saisi jonkun pelikaveriksi.
4. Rival Schools
Kiitokset kasumi^:lle muistuttaessaan kyseisen pelin olemassa olosta. Oikein tehty 3d street fighter hyvin tyylikkäillä hahmoilla lukiomaailmassa. Aircombot 3d mätössä aina plussaa
5. Tekken (mikä tahansa versio 3:sesta lähtien)
Taas jälleen kokemusta vain sarjan yhdestä osasta. Tekken 3 kuitenkin vakuutti että tekkenit ovat ihan hyviä pelejä ja tietysti parasta peleissä on se että sillä on paljon pelaajia (varsinkin satunnaispelaajia) joten vastuksia löytyy helposti joka on aina hyvä juttu. Ja lyönti/potku-systeemi on mielestäni toimivin 3d mättöihin.
On niin paljon tappelupelejä jotka ovat unohtuneet uusien rynniessä markkinoille. Ja olenko ainoa jonka mielestä tappelupelien taso laskenut (varsinkin viimeaikoina) vaikka tosin poikkeuksiakin on kuten esim. VF4 (damn you sega, miksi onnistuit pelin kanssa niin hyvin) jota ainakin itse sanoisin helposti sarjan parhaaksi peliksi. Ja tietysti Arc jaksaa panostaa omaan GG sarjaansa ja tästä varmaan johtuukin näiden kahden pelin suosio japanissa, ne ovat vain erittäin laadukkaita.
1 GGX/GGX2
Pitkällisten ggx:n dc version (kun vain jaksaisi ostaa PS2:sen vain ainoastaan pelin kakkososaa varten) pelaamis sessioiden jälkeen pelisarja tuntuu aivan loistavalta ja pääsikin sitten nousemaan ykköseksi. Pelihän suorastaan pakottaa pysymään liikkessä ja täten matsit eivät ole koskaan tylsiä tai hidastempoisia. Liikkumisen vapaus niin maalla kuin ilmassakin mahdollistavat myös juuri sen lennokkuuden mitä kaipaan. Vastustaja ei vain yksinkertaisesti pääse pakenemaan. "Nää vaan roxaa".
2. Soul Calibur
Sattuu vaan jotenkin olemaan 3d mätöistä mieluisin. Hyvin tyylikäs ja hauska peli joka muistuttaa kivasti Tekkeneitä pelattavuudeltaan mutta on vain paljon parempi. On vain osaa selittää, jälleen hyvin vähän kokemusta pelin kakkososasta.
3. Jojo's Bizarre Adventure
Hyvin erikoinen animeen perustuva peli joka omalla oudolla tavallaan on hieman gg-sarjaa muistuttava. Pelin psx-versiossa (versio jonka omistan) sisältää ehkä parhaan yksinpelimoodin mitä 2d mätöissä koskaan on nähty. Super Story Mode nimittäin sisältää tappelun lisäksi hyviä minipelejä. Ja moninpelikin hyvä vaikka hahmot ovatkin hieman epätasapainossa. Nyt kun vielä saisi jonkun pelikaveriksi.
4. Rival Schools
Kiitokset kasumi^:lle muistuttaessaan kyseisen pelin olemassa olosta. Oikein tehty 3d street fighter hyvin tyylikkäillä hahmoilla lukiomaailmassa. Aircombot 3d mätössä aina plussaa
5. Tekken (mikä tahansa versio 3:sesta lähtien)
Taas jälleen kokemusta vain sarjan yhdestä osasta. Tekken 3 kuitenkin vakuutti että tekkenit ovat ihan hyviä pelejä ja tietysti parasta peleissä on se että sillä on paljon pelaajia (varsinkin satunnaispelaajia) joten vastuksia löytyy helposti joka on aina hyvä juttu. Ja lyönti/potku-systeemi on mielestäni toimivin 3d mättöihin.
On niin paljon tappelupelejä jotka ovat unohtuneet uusien rynniessä markkinoille. Ja olenko ainoa jonka mielestä tappelupelien taso laskenut (varsinkin viimeaikoina) vaikka tosin poikkeuksiakin on kuten esim. VF4 (damn you sega, miksi onnistuit pelin kanssa niin hyvin) jota ainakin itse sanoisin helposti sarjan parhaaksi peliksi. Ja tietysti Arc jaksaa panostaa omaan GG sarjaansa ja tästä varmaan johtuukin näiden kahden pelin suosio japanissa, ne ovat vain erittäin laadukkaita.
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan illu
Nyt täytyy sanoa ettet ihan tiedä mistä puhut...
Mulla ne kaksi suosikkimätkintää on TTT ja Evo - molempia pelaan ihan tosissani - ja täytyy sanoa että tossa sun viestissä ei paljon järkeä ollut.
Ei varmaankaan ollut... jo vuosia pelanneille tyypeille
Tarkoitin pitkälti sitä skaalaa, millä aloittelijat kokevat tekkenit. Jokaisella on oma "kuvansa" taistelupeleistä, joka kehittyy vasta kun/jos he alkavat keskittyä genreen syvällisemmin. Olen kuullut monilta pelaajilta ihan face-to-face kommentteja siitä, miten he ovat pelit kokeneet. Esimerkiksi vapauden tunne merkitsee eri ihmisille eri asioita. Toisille on huikeaa, kun vf:issä voi kehitellä omia jugglejaan ja oppia naruttamaan vastustajia samantyylisillä tavoilla eri hahmoilla, kun taas tekkeneissä he joutuvat *enemmän* toistamaan jo valmiiksi ohjelmoituja stringejä ja liikkeitä, jättäen esim. liikkumisen toisarvoisemmaksi pokettamiseen verrattuna. Toisaalta monet pitävät siitä että tekkeneissä on näitä power-liikkeitä, joilla voi lähes tappaa vastustajan parilla/kolmella counterhitillä, kun taas vf-peleissä täytyy olla varovaisempi, etenkin hyvin puolustautuvaa pelaajaa vastaan, eikä ring-outeja (ainakaan aiemmissa peleissä) kannata aliarvioida.
Onko sitten antoisampaa vapautta pystyä mahdollisesti nuijimaan vastustaja suht. helppoon tyyliin naks*bam!*(tekken), vai nähdä yleisesti ottaen enemmän vaivaa voittonsa eteen(virtua fighter) kuuluu kai sen ylikäytetyn ja -lainatun "makuasia"-termin piiriin. Tekken-miehet: luen mielenkiinnolla vaikkapa kommenttejanne Tekken 3/TTT:n Eddyn hannaritekniikoista/ pelityyleistä (esim. b+LK) tai Paul:in deathfist-variaatioiden vaikutuksesta tekkenien pelimekaniikkaan ja tasapainoon?
Viimeksi muokannut moderaattori:
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan jerry block
Kyl seagal sut hakkaisi
Ei hakkaisi. Hän on buddhalainen ja he kunnioittavat kaikkea elävää yli kaiken. Sitäpaitsi olen jonkintasoinen fani, joten iltapäivälehdet tykkäisivät jos Seagal alkaa levittää "buddhalaisuuttaan" kouriintuntuvammilla tavoilla, hakaten jo fanejaankin...
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Entomostracan
Q: No niin, joka tapauksessa yhteisistä liikkeistä haluaisin kuitenkin sanoa sen verran, että vaikka jokaisella hahmolla on tietysti omat yksilölliset vahvuutensa ja jokaisella pelataan hieman eri tavalla, liikkeet voi kuitenkin helposti jakaa luokkiin: voimaiskut, "poket" juggle-startterit, heitot ja liikkumistavat. Näin opeteltuaan pelaamaan yhdellä hahmolla, opittuja taitoja voi melko hyvin soveltaa toiseen. Lisäksi pelissä on myös joitakin yleisliikkeitä jotka toimivat useimmilla samalla tavalla: esimerkiksi 1,2; df+1; df+2; df+4; d+1; uf+4.
A: Tarkoitin tyyliä, eli miten peliä yleisesti lähestytään. Ymmärtääkseni emme asu shintoArcade-temppelien katveessa Japanissa(otakujen siipien suojassa), vaan koto-Suomessa, missä tappelupelit otetaan yleisesti sormilihasten treenauksena Speden Spelit-tyyliin...
Q: Olisi muuten hauska kuulla mihin Tekkeniin tuossa viestissä lähinnä viittasit, vai koko sarjaan ykkösestä lähtien? Ja mistä lähtien Deathfist on ollut turvallinen liike?
A: Death fist-variaatiot(korjaus) ovat olleet vaarallisia siitä lähtien kun 95% on ihmisistä on imenyt niitä lähes jatkuvalla syötöllä. Eli aika kauan.
Aloitin Tekken kakkosesta, mutta innostuin sarjasta todella vasta kolmosen kohdalla, jota pelasinkin tosi aktiivisesti ainakin yli vuoden ajan. Pidinkin sitä hyvän tovin hauskimpana matsauspelinä. TTT jäi vähän pimentoon 50hZ:n takia, mutta Tekken 4 toi hommaan yllättävää mielenkiintoa ja tyyliä. Ykköseen tutustuin vasta pari vuotta sitten, samoihin aikoihin kuin neloseen *shivers*. Koen osaavani homman useimmilla hahmoilla mielestäni tyydyttävästi, mutta sarjan edetessä ja hahmojen/systeemien kehittyessä pitkälti samat asiat ovat häirinneet lähes koko sarjan ajan.
A: (jatkuu)Esimerkiksi: tekkeneiden "hämmästyttävän" laajasta hahmokaartista useimmat "salahahmot" ovat olleet joko yksioikoisia tai pirun tylsiä pääporukkaan verrattuna, jossa ei todellakaan ole ollut vaihtelusta ja laadusta puutetta. Tekken 4:ssä allekirjoittanutta piristi suuresti hahmojen määrän vähentäminen ja taitojen "tiivistäminen", jolloin peli ei enää tuntunut niin paljoa vedonlyönniltä kuin ennen. Kuka muka kaipaa kolmea(!!!) versiota Jackistä?! "Ei niillä oo pakko pelata?"-selitys saa varman vastakaiun teesistä "Pakkoko ne oli peliin alunpitäen laittaa?". (*Jos vaikkapa tuo TTT on sitten niin mahtava ja jopa nelosta parempi niin olen nöyrää miestä jos joku vaivautuu hieman valaisemaan asiaa asiantuntevasta näkökulmasta?*) Yleisesti ottaen en tykkää pelata taistelupelejä (tai muitakaan pelejä) laput silmillä yhdellä hahmolla rynkyttäen, vaan haen niistä jatkuvasti uusia ja kehittäviä piirteitä, riippumatta siitä mitä muut olettavat tai vähättelevät. Liekö sitten Sega aivopessyt minut kun kunnioitan liikaa:
1. Pelin sisältämän vuorovaikutuksen tasapainoisuutta.
2. Pelin kulun vaihtelevuutta, monisärmäisyyttä ja yllättävyyttä.
3. Henkilökohtaisen eli pelaajalähtöisen vapauden ideaalia.
Omaperäinen lista! En olekaan kokeillut esim. Jojoa, enkä ole törmännyt Rival Schoolsiin(PSone?) pitkiin aikoihin, mutta hauska nähdä että joku pelaa innoissaan myös 2D-taistelupelejä. Yleisesti ottaenhan niiden pitkään kestänyt viehätys onkin ymmärtääkseni perustunut niiden nopeaan rytmiin, eikä hypertekniseen lähitaisteluun 3D-pelien tyyliin. Tämä on antanut 2D-taistelupeleille erilaista leimaa ja pitänyt niiden pelaajat kiinnostuneina menemättä liikaa polygonipohjaisten pelien realisminpalvomis-linjoille, mikä ei aina ole niin mielettömän hienoa kuin väitetään.
Olet oikeassa siinä, että lukemattomia huippuluokan taistelupelejä on unohtunut kauppojen hyllyille kun nuo suuret ja kauniit 3D-revittelyt ovat haukanneet suuren palan markkinoista ja pelaajien genretietämyksestä. Itse pelasin ihan mielelläni Capcomin lyttyynhaukuttuja Marvel-konversioita PSonella (koska Saturnin ArcadePerfect- versiot olivat kiven alla) ja ne eivät hävenneet hyllyssäni mitenkään esim. Soul Caliburin rinnalla. Rival Schoolsin tyyppinen Fatal Fury pseudo-3D mättökin oli todella mielenkiintoinen tuttavuus ja paljon paremmin tehty peli kuin ylimainostetut X-Men Mutant Academyt (IMHO) ja vastaavat mainstream-pelit. Mitä tappelupelien nykytilaan tulee, en voi olla huomaamatta muinka nopeasti vanhat (kunnon?) scrolling-tyyppiset pelit ovat syntyneet uudestaan RPG-elementtien ja 3D-maailmojen rikastamana. Itse en ole kyseisistä peleistä vielä paljoa välittänyt, mutta esim. Mark Of Kri (PS2) ja Buffy The Vampire Slayer (XBox) ovat saaneet laajalti kehuja. Mukavaa siis nähdä että genre uusintaan itseään tälläkin tavalla.
Virtua Fighter 4:hän on jo saanut jatkoa upean päivityksen muodossa (VF 4 Evolution, PS2). Virtua Fighterit ovat ymmärrykseni olleet Japanin kaikkein suosituimpia kolikkopelejä Japanissa lähes katkotta jo VF2:n ajoista lähtien. Länsimaalaiset ovat verranneet sarjan suosiota Japanissa jopa uskontoon sen ilmiömäisen suosion ja fanaattisuuden takia. Joku älypää on laskenut, että viime vuoden lopulla Japanista löytyi Tekken-arcadekabinetteja ja Virtua Fighter-koneita suhteessa 1/10, mikä kertoo aika dramaattisesti siitä miten suosittuja kolikkopelit ovat Japanissa. Tällä tarkoitan sitä että Tekkeneilläkin on paljon kannattajia Japanissa, mutta kun Tekkeniä pidetään siellä "taistelupelinä" on Virtua Fighter enemmänkin "etnografinen uskonkappale", jonka paikalliset ottavat ainakin yhtä vakavasti kuin miten venäläiset arvostavat shakkia. VF-pelien tapauksessa on syytä ottaa huomioon että yleisimmin kabinetit ovat yhdistetty verkkoon (VF-net), jonka kautta voi pelata vastustajia vastaan samaan tyyliin kuin nettimoninpeleissä. Pelaaja voi ostaa pientä maksua vastaan oman kortin, johon voi tallettaa oman hahmonsa, joka saa tasoja sen mukaan miten hyvin pelaaja pärjää nettivastustajia vastaan. Tason korkeudesta riippuen pelaaja saa optioita muuttaa hahmonsa ulkomuotoa mieltymystensä mukaan (peliohjauksen pysyessä ennallaan). Tämähän optio on mukana myös VF4 pelien kotiversioissa, tosin ilman minkäänlaista netti mahdollisuutta.
Japanissa huippupelaajat pääsevät jopa telkkariin ja ovat monessa mielessä kuin huippu-urheilijoita, mitä kulttuurin rakentumisesta voikin päätellä. Amerikassa Tekken/VF-sarjan suosio on lähestulkoon toisinpäin, mutta on epärealistisempaa ajatella Amerikkaa läheskään niin "tekkenisöisyteenä" vastaavasti verrattuna Japaniin VF-sarjan suhteen.
Guilty Gear-sarja on taas ohittanut 2D-arcadepelien entisen valtiaan Capcomin totaalisesti, eivätkä muut sarjat ole tulleet lähiaikoina lähellekään. Suosituimpia kolikkopelejä Japanissa ovat olleet näiden ohessa myös ns. Dance-beat-pelit, valokuvausautomaatit (tytöt laajimpana käyttäjäryhmänä) ja Segan Virtual On-sarja, joka on ajoittain ohittanut suosiossa jopa VF-pelit. Seuraava Guilty Gear-peli tullaan ilmeisesti tekemään yhteistyössä käymistilassa olevan Capcomin kanssa ja tulee sisältämään todennäköisesti hahmoja joko Street Fighter- tai Vampire-sarjasta (tai molemmista), joilla sitten pelataan VF-netin tyyliin verkotetuilla arcadekabineteilla matseissa, joissa on 4 hahmoa kerrallaan ruudussa. Minä kun luulin että Marvel vs Capcom kakkosesta ei voida enää pistää hurjemmaksi...
U
uusi käyttäjä
Guest
Mä väittäisin melkeinpä, että esim joku Garou - Mark of the wolves on taktisempi, kuin esim VF4 ja Tekken 4 yhteensä (eli siis tulkitsin sun kommentin niin, että 2D = nopeeta räveltämistä ja 3D = strategiamiehen taivas).
Peli josta puhut ei todellakaan ole seuraava Guilty Gear, vaan Capcom vs Sammy nimellä kulkeva peli.
Boomer: Jos X2 kiinnostaa, niin käy ihmeessä katsomassa "GGX2 Gathering"-threadi.
http://www.konsolifin.net/bbs/showthread.php?threadid=14409
Lisää kiinnostuneita etsitään ja kyselin tuolta Neonomideltakin asiasta, mutta hän vain jätti vastaamatta... ilkimys.
EDIT: Ja siis, tuo ensimmäinen miitti on siis juuri pidetty... mutta toinen on tässä harkinnan alla, eli kannattaa varmaankin lukea se threadi ihan loppuun asti. Ettei siis nyt tule mitään väärinkäsityksiä.
Ja täytyy kyllä vielä tuohon X2 asiaan sen verran sanoa, että kyllä siinäkin pelissä ihan älykkyyttä tarvitaan, eikä pelkästään vain motoristisia sorminäppäintaitoja. Joitain pieniä poikkeuksia lukuunottamatta, ei pelissä ole mitään erikoisempia sorminäppäryysvaateita, itse kun onnistun padilla melkein kaikessa muussa paitsi Eddie-minieddie-setupeissa ja Mayn dolphin-setupeissa... Ehkä FDC-ilmaheitto ja jotkut FDC-liikkeet vielä tuottavat vähän vaikeuksia. FRCt voivat olla vähän vaikeampia, esimerkiksi hahmoilla kuten Johnny.
Frame datat kyllä pitäisi kutakuinkin olla hallussa, jos haluaa saada aikaseksi jotain. Suurin osa trapeista perustuu omaan ja vastustajan palautumiseen. Pitää tietää uskaltaako lyödä kokenutta pelaajaa jonkun tietyn iskun väliin ja millä siihen voi lyödä, vai lyödäänkö ollenkaan. Kokenut pelaaja on useimmiten aina laskelmoinut eteenpäin sen tilanteen, mitä voi tapahtua, eli buttonsmashimisella ei todellakaan pääse pitkälle, koska joku kuolemattomuusfreimiliike napsauttaa siitä hyvin nätisti pois.
Tosin, useimmissa vähän laadukkaammissa tappelupeleissä tosiaan joutuu miettimään vähän pidemmälle, sekä käyttämään ns. luretusta, onhan se osa mind gamea kaikissa peleissä.
Mutta ei siitä sen enempää, en nyt viitsi täällä mitään syvällisempää kirjoittaa aiheesta.
Seuraava Guilty Gear joka tulee ulos on Isuka ja siinä on nelinpeli, neljä hahmoa yhtäaikaisesti ruudulla. Peli on jo kehitetty ja taitaa olla tällä hetkellä testivaiheessa Japanissa.
Sammy vs Capcom tulee sen jälkeen ja on ihan normaali one-on-one, elleivät he tietenkin lisää siihen ratio-kaltaista systeemiä, mikä tietenkin muuttaa sitä.
Vielä ei kuitenkaan ole tarkemmin saatu tietoa pelistä, koska sitä on juuri vasta aloitettu kehittelemään, sen kehittelee melkeinpä kokonaisuudessaan ÄRC ja Capcom onkin sanonut etteivät he aio puuttua pelin kehittämiseen, muiden kuin ideoiden osalta.
Ryu air dashimassa... hmm... :/
http://www.konsolifin.net/bbs/showthread.php?threadid=14409
Lisää kiinnostuneita etsitään ja kyselin tuolta Neonomideltakin asiasta, mutta hän vain jätti vastaamatta... ilkimys.
EDIT: Ja siis, tuo ensimmäinen miitti on siis juuri pidetty... mutta toinen on tässä harkinnan alla, eli kannattaa varmaankin lukea se threadi ihan loppuun asti. Ettei siis nyt tule mitään väärinkäsityksiä.
Ja täytyy kyllä vielä tuohon X2 asiaan sen verran sanoa, että kyllä siinäkin pelissä ihan älykkyyttä tarvitaan, eikä pelkästään vain motoristisia sorminäppäintaitoja. Joitain pieniä poikkeuksia lukuunottamatta, ei pelissä ole mitään erikoisempia sorminäppäryysvaateita, itse kun onnistun padilla melkein kaikessa muussa paitsi Eddie-minieddie-setupeissa ja Mayn dolphin-setupeissa... Ehkä FDC-ilmaheitto ja jotkut FDC-liikkeet vielä tuottavat vähän vaikeuksia. FRCt voivat olla vähän vaikeampia, esimerkiksi hahmoilla kuten Johnny.
Frame datat kyllä pitäisi kutakuinkin olla hallussa, jos haluaa saada aikaseksi jotain. Suurin osa trapeista perustuu omaan ja vastustajan palautumiseen. Pitää tietää uskaltaako lyödä kokenutta pelaajaa jonkun tietyn iskun väliin ja millä siihen voi lyödä, vai lyödäänkö ollenkaan. Kokenut pelaaja on useimmiten aina laskelmoinut eteenpäin sen tilanteen, mitä voi tapahtua, eli buttonsmashimisella ei todellakaan pääse pitkälle, koska joku kuolemattomuusfreimiliike napsauttaa siitä hyvin nätisti pois.
Tosin, useimmissa vähän laadukkaammissa tappelupeleissä tosiaan joutuu miettimään vähän pidemmälle, sekä käyttämään ns. luretusta, onhan se osa mind gamea kaikissa peleissä.
Mutta ei siitä sen enempää, en nyt viitsi täällä mitään syvällisempää kirjoittaa aiheesta.
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Neonomide
Seuraava Guilty Gear-peli tullaan ilmeisesti tekemään yhteistyössä käymistilassa olevan Capcomin kanssa ja tulee sisältämään todennäköisesti hahmoja joko Street Fighter- tai Vampire-sarjasta (tai molemmista), joilla sitten pelataan VF-netin tyyliin verkotetuilla arcadekabineteilla matseissa, joissa on 4 hahmoa kerrallaan ruudussa. Minä kun luulin että Marvel vs Capcom kakkosesta ei voida enää pistää hurjemmaksi...
Seuraava Guilty Gear joka tulee ulos on Isuka ja siinä on nelinpeli, neljä hahmoa yhtäaikaisesti ruudulla. Peli on jo kehitetty ja taitaa olla tällä hetkellä testivaiheessa Japanissa.
Sammy vs Capcom tulee sen jälkeen ja on ihan normaali one-on-one, elleivät he tietenkin lisää siihen ratio-kaltaista systeemiä, mikä tietenkin muuttaa sitä.
Vielä ei kuitenkaan ole tarkemmin saatu tietoa pelistä, koska sitä on juuri vasta aloitettu kehittelemään, sen kehittelee melkeinpä kokonaisuudessaan ÄRC ja Capcom onkin sanonut etteivät he aio puuttua pelin kehittämiseen, muiden kuin ideoiden osalta.
Ryu air dashimassa... hmm... :/