Guardian Viper
KonsoliFIN Alumni
Itseltäni ainakin tuo ohjaustyyli sujuu tosi luontevasti
Mutta eikös tuon voinut vaihtaa ohjaimen asetuksista jos haluaa? En ole ihan varma, enkä tähän hätään pysty edes tarkistamaan.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Max Payne hype
- Viestiketjun aloittaja Drane
- Aloituspäivämäärä
Itseltäni ainakin tuo ohjaustyyli sujuu tosi luontevasti
Mutta eikös tuon voinut vaihtaa ohjaimen asetuksista jos haluaa? En ole ihan varma, enkä tähän hätään pysty edes tarkistamaan.Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Guardian Viper
Itseltäni ainakin tuo ohjaustyyli sujuu tosi luontevasti
Samoin, jonkun verran pelasin kaverin luona, ja ainakin ohjaus toimi hyvin. Eikä se hurjasti nykinytkään, toisaalta grafiikka oli varsin huonoa, ainakin PC-versioon verrattuna.
Jos on jo kauan halunnut Payneä pelata, eikä PC:n teho riitä, niin tämä on ostamisen arvoinen, ne keillä on riittävän tehoinen PC jättäkööt ostamatta.
Guardian Viper
KonsoliFIN Alumni
Yhdyn tähän 99.9%... Kuten sanoit tuo grafiikka verrattuna PC:seen on huonoa, mutta jos vertaa vaikka Grand Theft Auto III:n niin melko samanlaistahan se on, tosin tässä vaan hahmojen kasvot on aidomman näköiset. Itse en tajua miten jengi väittää tätä lyhytikäiseksi peliksi? Minulla meni jopa pari viikkoa kun pääsin pelin läpi, ja hyvin jaksan vieläkin pelata vaikeammilla vaikeustasoilla... Tosin en ole pelannutkaan kuin 2 tai 3 tuntia päivässä tätä peliä, mutta täytyyhän pelistä nauttia, eikä kuluttaa loppuun heti
Meikäläiselle oli ainakin liian lyhytikäinen, läpipeluu kesti kahdeksan tuntia, enkä jaksanut enää toista kertaa aloittaa. PC:llä tosiaan oli se hyvä puoli, että peliä sai muokata mielin määrin (everything that's not in maxpayne.exe can be modified), joka nosti kyllä pelin ikää kummasti.
Guardian Viper
KonsoliFIN Alumni
Minun PS2-Max Payne arvostelu
No olen jo kyllä heittänyt juttua tästä pelistä täällä jo, mutta en ole lopullista mielipidettäni kuitenkaan tästä antanut, joten teinpä tässä pienen henkilökohtaisen arvostelun tästä pelistä, kun ei ole PS2finissä arvosteltu vielä. Saattepahan ainakin yhden mielipiteen.
Tässä tulee:
Max Payne - Play Station 2
25.1.2002, Guardian Viper
Julkaisija: Rockstar Games
Kehittäjä: Remedy / Rockstar Canada
Lajityyppi: Toiminta
Julkaisupäivä: 11.1.2002
Pelaajia: 1
Muistikortti: min. 210 KB
Värähtely: Yhteensopiva
Analogisuus: Kaikki napit
Multitapit: Ei
Widescreen: Ei
50/60 Hz: 50 Hz
CD/DVD: DVD
8+
Suomenmaan ylpeys täällä jälleen
PC-rintamalla Max Payne-mania on jo kenties alkanut hiukan laantumaan, mutta nyt on myös PlayStation 2-pelaajien mahdollisuus päästä kokemaan tämä paljon hypetetty peli omalla konsolillaan. Pelin käännöksestä ei vastaa itse Remedy, mutta julkaisija Rockstar on antanut Kanadan-tiimilleen kunnian vastata tästä versiosta, joka aluksi aiheutti ainakin minussa pieniä epäilyksiä käännöksen suhteen. Nyt kun peli on pariin kertaan läpi pelattu, voisin sanoa, että nuo epäilyt olivat joiltain osin aiheellisia, mutta loppujen lopuksi suurimmilta osin turhia. Max Payne toimii PS2:lla melkein yhtä hyvin kuin PC:llä.
Mainostetut PS2-version graafiset sekä muut puutteet
Suurin kritiikki mitä käännöksestä olet varmaankin kuullut, on tullut grafiikan ja visuaalisen ilmeen suhteen. Peliä pelatessani ei mitään negatiivista kuitenkaan tällä osin tullut, sillä tuo PC-version testaus on jäänyt kokonaan kokeilematta, ainakin vielä siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa PS2-versiota pelasin, joten en voinut verrata niitä toisiinsa. Mutta Maxia voisi graafisesti verrata helposti yhteen PS2-pelien parhaimmistoon, Grand Theft Auton kolmanteen osaan. Peli on ulkoisesti muistuttaa todellakin paljon GTA3:a, mutta joissain kohdin hahmojen animointi vaikutta vähemmän yksityiskohtaiselta, sekä joissain loppupuolen hektisimmissä kentissä pientä nykimistä tapahtuu, varsinkin jos käyttää pelin mainostuskikkana tunnettua Bullet Timeä. Myös kaikki pienet yksityiskohdat näyttää vähän pikselimössöltä lähempää katsottuna, mutta kuitenkin toimii kokonaisuutena ihan mukavasti.
Peli kärsii hiukan pitkistä latausajoista, joita tulee joka kentän välissä. Tämä ei kuitenkaan mielestäni riko pelin tunnelmaa, vaikka joitain henkilöitä saattaakin ärsyttää katkot pelin tiimellyksessä, varsinkin kuoleman jälkeen, kun peli lataa sinut suoraan kentän alkuun, joissa tallennus muuten tapahtuu automaattisesti. Vaikka päätysikin kentän loppupuolella kuolemaan, ei homma ala kuitenkaan käymään ärsyttäväksi, sillä kentät ovat sen kuitenkin sen verran lyhyitä, että niitä jaksaa yrittää uudelleenkin vaikka kuinka moneen otteeseen.
Lyhyet kentät lyhyt peli? Tämä on mielestäni katsojan silmästä, sillä itselläni pelin läpipeluuseen meni ensimmäisellä kerralla melkein kaksi viikkoa, joka sinänsä on jo paljon, kun monet pelit nykypäivän pelitarjonnasta loppuvat jo parissa päivässä. Mutta onhan noita Hardcore-pelaajia jotka saattavat hoitaa homman kotiin huomattavasti lyhyemmässäkin ajassa. Myös läpipeluun jälkeen peliä vielä jonkin aikaa jaksaa tahkoa, kiitos Bullet Time-kikkailuden ja uusien vaikeustasojen. Nämä uudet vaikeustasot olisivat kuitenkin mielestäni pitänyt olla valittavana jo ensimmäisellä pelikerralla, sillä Fugitive-tasossa viholliset olivat alkupuolella pelkkiä maalitauluja, mutta onneksi myöhemmin pelissä jo vähän viisaampia. Hard-Boiled-taso , joka aukeaa Fugitiven jälkeen, on jo astetta vaikeampi ja tässä pitää jo varoa myös alkupuolella. Tämän tason pelattua aukeaa Dead on Arrival-taso, joka saa jo kunnolla hien pintaan, sillä vihulaiset tuntuu tähtäävän Maxia aina päähän. Lopuksi löytyy vielä New York Minute-taso, jossa kenttiä pitää suorittaa tietyssä ajassa.
Moninpeli olisi ollut iso plussa, mutta sitä ei kuitenkaan ole. Voi olla, että Bullet Timen käyttö olisi ollut mahdotonta moninpelissä, mutta olisihan tuo voinut olla ihan mukava vaikkei tuota efektiä olisi siinä ollutkaan. No, täytynee tyytyä pelkkään yksinpeliin.
Tuntuma ja Bullet Time
Ennen kuin pelin aloittaa, kannattaa tutustua pelin harjoitus-moodiin, eli Tutorialiin, jossa käydään läpi pelin ohjaus ja muut jipot, mm. Bullet Time. Yllätyin kuinka hyvin peli toimi ohjaimella, ja tältä osin olisi voinut luulla, että peli on tehty varta vasten Dual Shockia ajatellen. Maxia ohjataan vasemmanpuoleisella tatilla ja tähtäys toimii oikealla tatilla. Tätä voi hyvin verrata PS2:n FPS-pelien ohjaukseen, ja jos olet tottunut pelaamaan yleensäkin ohjaimella, tulet hyvin toimeen tähtäämisen kanssa. Ensimmäisellä vaikeustasolla on lisäksi vielä helpottamassa aika turha automaattitähtäys, jonka kuitenkin saa pois tahdottaessa. Suosittelen kuitenkin aluksi sen köyttämistä, varsinkin ennen kuin Bullet Timen käytön oppii.
Ne jotka eivät tiedä mikä Bullet Time on, voisi sitä tässä välissä vähän selventää: Kun painat L2-nappia, Max joutuu Bullet Time tilaan, jossa peli hidastuu kuin John Woon toimintapätkien rymistelykohtauksissa. Kikkana on kuitenkin se, että pystyt edelleen tähtäämään normaaliin tapaan, mikä antaa sinulle edun varsinkin kun vihulaisia on monta. Liikkuessasi voit painaa L1-nappia, jolloin Max heittäytyy Bullet Timen säestämänä liikkumaasi suuntaan, ja tätä on hyvä käyttää esimerkiksi kulmien takaa hyökkäämiseen. Homma toimii siis ihan mukavasti, lukuun ottamatta myöhemmin tulevia uni-kenttiä, joissa pitää seurata tarkasti maassa olevia verivanoja, joilta harhaan astuminen tarkoittaa tyhjyyteen putoamista ja uudelleen yrittämistä. Sama ongelma minulla kyllä oli myöhemmin PC-version kanssa. Kun tuo PC-versio tuli nyt mainittua niin näin jälkikäteen voisin sanoa että PC:llä tuo tähtääminen hiirellä on tietenkin helpompaa, kenties jopa liian helppoa kun on tottunut Dual Shockiin.
Mies jolla ei ole mitään menetettävää
Jo pelin PC-versiota tutkailtiin jopa tv-uutisissa, ja muistan että tekijät olivat erittäin ylpeitä siitä, että pelissä on kunnon juoni joka kuljettaa peliä eteenpäin. Ja yksi asia mikä saa pelaajan pelin loppuun pelaaman on juuri juoni. Peliä kuljetetaan eteenpäin hiukan epänormaalilla tavalla, nimittäin sarjakuvaruuduilla joissa dialogit on luettu ja myös ääniefektit ovat mukana. Joissain kentissä saattaa olla jotain pientä pelin omalla grafiikkamoottorilla tehtyä videopätkää, mutta suurin osa tapahtuu kuitenkin näiden sarjakuvien kautta. Itse olen sarjakuvien suuri ystävä ja tämä toteutustapa on mielestäni mielenkiintoinen ja aika toimiva idea, vaikka joissain kohdissa olisi ehkä toivonutkin toisenlaista ratkaisutapaa. Ja ainahan ne pystyy skipata, jollei muuten jaksa niitä katsella.
Max Payneä voisi sanoa kenties kostodraamaksi. Peli alkaa Maxin kotona New Jereyssä, ja nopeasti huomaa ettei kaikki ole kunnossa: paikat ovat sekaisin ja seinille on maalattu kuvia Valkyriksi kutsutusta huumeesta. Pian kuuluukin kamppailun ääniä ja Max löytää lapsensa ja vaimonsa kuolleena narkkarien käsistä. Sekään ei riitä, sillä myöhemmin pelissä Max lavastetaan ystävänsä ja parinsa Alexin murhaajaksi. Tästä alkaa ruudinkatkuinen kostoretki, sillä meidän sankarillamme herra Paynellä ei ole enää mielestään mitään menetettävää. Tarina vie Maxin rähjääntyneistä hotelleista, rikollisten luksuskartanoista myös tehtaisiin ja salakuljetuslaivojen uumeniin. Lisäksi pelissä on vielä nuo edellä mainitut uni-kentät jotka voivat pidemmän päälle todella käydä hermoille sokkeloineen.
Vaikka tarina ei kenties ole ihan niin monipuolinen kuin toivoisi, niin luo se peliin kuitenkin tunnelmaa ja antaa päättömälle räiskinnälle edes jonkinlaisen syyn.
I was Ninja, my Kung-Fu was strong
Myös pelin äänityöskentely ansaitsee mielestäni maininnan, sillä dialogia on aika paljon. Ääninäyttelijät tekevät hyvää työtä, vaikka vihulaisten kuolinhuudot saattavat mennä joissain kohdin hiukan ylinäyttelemisen puolelle. Mutta näissä edellä mainituissa sarjakuvissa dialogi on suhteellisen laadukasta kun vertaa moniin niin huonoihin äänityöskentelyihin, mitä peleistä löytyy. Maxin oma ääni tuo melkein väkisinkin mieleeni David Solid Snake Hayterin äänen ja minä ainakin pidän sitä ihan hyvänä asiana, sillä tämäntyyppisille antisankareille sopii tällainen matala karski ääni. Myös muut ääninäyttelijät tekevät ihan mukavaa työtä, vaikkei heidän vähäisen dialogin takia ketään erityistä tule oikein mieleen. Äänitehosteet ovat perinteistä räiskintätavaraa, joissa ei erikoisemmin mitään mainitsemisen arvoista ole. Myös musiikit sopivat peliin kuin nyrkki silmään, ja luo jopa tuskallisen tunnelman joissain pelin kohdissa.
No onko se kannattava ostaa?
Max Payne on peli, jota ei mielessäni kannata missata missään tapauksessa. Jos olet pelannut PC-versiota, on helposti ymmärrettävää että PS2-versio ei karumman olomuotonsa takia oikein ideana lämmitä. Mutta jos et tarpeeksi tehokasta PC:tä omista, niin tämä on yksi varteenotettavimmista PS2-peleistä mitä kotiin voit kaupan hyllytä kotiin kantaa, vaikka ei ehkä kenties kuulukkaan PS2-pelien pahaimmistoon. Se ei sinänsä tarjoa mitään uutta räiskintäpelien rintamalle Bullet Timen lisäksi, mutta se on yllättävän viihdyttävä ja hyvin tehty peli, joka kyllä hiukan kärsii edellä mainituista ongelmistaan. Jos et ole kokeillut aikaisemmin, niin tätä voin kuitenkin lämpimästi suositella. Alunperin ajattelin antaa pisteitä 9-, mutta PC-versiota pelattuani tiputan arvosanaksi 8+, sillä parempaan käännökseen olisi varmaan kuitenkin pystytty.
No olen jo kyllä heittänyt juttua tästä pelistä täällä jo, mutta en ole lopullista mielipidettäni kuitenkaan tästä antanut, joten teinpä tässä pienen henkilökohtaisen arvostelun tästä pelistä, kun ei ole PS2finissä arvosteltu vielä. Saattepahan ainakin yhden mielipiteen.
Tässä tulee:Max Payne - Play Station 2
25.1.2002, Guardian Viper
Julkaisija: Rockstar Games
Kehittäjä: Remedy / Rockstar Canada
Lajityyppi: Toiminta
Julkaisupäivä: 11.1.2002
Pelaajia: 1
Muistikortti: min. 210 KB
Värähtely: Yhteensopiva
Analogisuus: Kaikki napit
Multitapit: Ei
Widescreen: Ei
50/60 Hz: 50 Hz
CD/DVD: DVD
8+
Suomenmaan ylpeys täällä jälleen
PC-rintamalla Max Payne-mania on jo kenties alkanut hiukan laantumaan, mutta nyt on myös PlayStation 2-pelaajien mahdollisuus päästä kokemaan tämä paljon hypetetty peli omalla konsolillaan. Pelin käännöksestä ei vastaa itse Remedy, mutta julkaisija Rockstar on antanut Kanadan-tiimilleen kunnian vastata tästä versiosta, joka aluksi aiheutti ainakin minussa pieniä epäilyksiä käännöksen suhteen. Nyt kun peli on pariin kertaan läpi pelattu, voisin sanoa, että nuo epäilyt olivat joiltain osin aiheellisia, mutta loppujen lopuksi suurimmilta osin turhia. Max Payne toimii PS2:lla melkein yhtä hyvin kuin PC:llä.
Mainostetut PS2-version graafiset sekä muut puutteet
Suurin kritiikki mitä käännöksestä olet varmaankin kuullut, on tullut grafiikan ja visuaalisen ilmeen suhteen. Peliä pelatessani ei mitään negatiivista kuitenkaan tällä osin tullut, sillä tuo PC-version testaus on jäänyt kokonaan kokeilematta, ainakin vielä siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa PS2-versiota pelasin, joten en voinut verrata niitä toisiinsa. Mutta Maxia voisi graafisesti verrata helposti yhteen PS2-pelien parhaimmistoon, Grand Theft Auton kolmanteen osaan. Peli on ulkoisesti muistuttaa todellakin paljon GTA3:a, mutta joissain kohdin hahmojen animointi vaikutta vähemmän yksityiskohtaiselta, sekä joissain loppupuolen hektisimmissä kentissä pientä nykimistä tapahtuu, varsinkin jos käyttää pelin mainostuskikkana tunnettua Bullet Timeä. Myös kaikki pienet yksityiskohdat näyttää vähän pikselimössöltä lähempää katsottuna, mutta kuitenkin toimii kokonaisuutena ihan mukavasti.
Peli kärsii hiukan pitkistä latausajoista, joita tulee joka kentän välissä. Tämä ei kuitenkaan mielestäni riko pelin tunnelmaa, vaikka joitain henkilöitä saattaakin ärsyttää katkot pelin tiimellyksessä, varsinkin kuoleman jälkeen, kun peli lataa sinut suoraan kentän alkuun, joissa tallennus muuten tapahtuu automaattisesti. Vaikka päätysikin kentän loppupuolella kuolemaan, ei homma ala kuitenkaan käymään ärsyttäväksi, sillä kentät ovat sen kuitenkin sen verran lyhyitä, että niitä jaksaa yrittää uudelleenkin vaikka kuinka moneen otteeseen.
Lyhyet kentät lyhyt peli? Tämä on mielestäni katsojan silmästä, sillä itselläni pelin läpipeluuseen meni ensimmäisellä kerralla melkein kaksi viikkoa, joka sinänsä on jo paljon, kun monet pelit nykypäivän pelitarjonnasta loppuvat jo parissa päivässä. Mutta onhan noita Hardcore-pelaajia jotka saattavat hoitaa homman kotiin huomattavasti lyhyemmässäkin ajassa. Myös läpipeluun jälkeen peliä vielä jonkin aikaa jaksaa tahkoa, kiitos Bullet Time-kikkailuden ja uusien vaikeustasojen. Nämä uudet vaikeustasot olisivat kuitenkin mielestäni pitänyt olla valittavana jo ensimmäisellä pelikerralla, sillä Fugitive-tasossa viholliset olivat alkupuolella pelkkiä maalitauluja, mutta onneksi myöhemmin pelissä jo vähän viisaampia. Hard-Boiled-taso , joka aukeaa Fugitiven jälkeen, on jo astetta vaikeampi ja tässä pitää jo varoa myös alkupuolella. Tämän tason pelattua aukeaa Dead on Arrival-taso, joka saa jo kunnolla hien pintaan, sillä vihulaiset tuntuu tähtäävän Maxia aina päähän. Lopuksi löytyy vielä New York Minute-taso, jossa kenttiä pitää suorittaa tietyssä ajassa.
Moninpeli olisi ollut iso plussa, mutta sitä ei kuitenkaan ole. Voi olla, että Bullet Timen käyttö olisi ollut mahdotonta moninpelissä, mutta olisihan tuo voinut olla ihan mukava vaikkei tuota efektiä olisi siinä ollutkaan. No, täytynee tyytyä pelkkään yksinpeliin.
Tuntuma ja Bullet Time
Ennen kuin pelin aloittaa, kannattaa tutustua pelin harjoitus-moodiin, eli Tutorialiin, jossa käydään läpi pelin ohjaus ja muut jipot, mm. Bullet Time. Yllätyin kuinka hyvin peli toimi ohjaimella, ja tältä osin olisi voinut luulla, että peli on tehty varta vasten Dual Shockia ajatellen. Maxia ohjataan vasemmanpuoleisella tatilla ja tähtäys toimii oikealla tatilla. Tätä voi hyvin verrata PS2:n FPS-pelien ohjaukseen, ja jos olet tottunut pelaamaan yleensäkin ohjaimella, tulet hyvin toimeen tähtäämisen kanssa. Ensimmäisellä vaikeustasolla on lisäksi vielä helpottamassa aika turha automaattitähtäys, jonka kuitenkin saa pois tahdottaessa. Suosittelen kuitenkin aluksi sen köyttämistä, varsinkin ennen kuin Bullet Timen käytön oppii.
Ne jotka eivät tiedä mikä Bullet Time on, voisi sitä tässä välissä vähän selventää: Kun painat L2-nappia, Max joutuu Bullet Time tilaan, jossa peli hidastuu kuin John Woon toimintapätkien rymistelykohtauksissa. Kikkana on kuitenkin se, että pystyt edelleen tähtäämään normaaliin tapaan, mikä antaa sinulle edun varsinkin kun vihulaisia on monta. Liikkuessasi voit painaa L1-nappia, jolloin Max heittäytyy Bullet Timen säestämänä liikkumaasi suuntaan, ja tätä on hyvä käyttää esimerkiksi kulmien takaa hyökkäämiseen. Homma toimii siis ihan mukavasti, lukuun ottamatta myöhemmin tulevia uni-kenttiä, joissa pitää seurata tarkasti maassa olevia verivanoja, joilta harhaan astuminen tarkoittaa tyhjyyteen putoamista ja uudelleen yrittämistä. Sama ongelma minulla kyllä oli myöhemmin PC-version kanssa. Kun tuo PC-versio tuli nyt mainittua niin näin jälkikäteen voisin sanoa että PC:llä tuo tähtääminen hiirellä on tietenkin helpompaa, kenties jopa liian helppoa kun on tottunut Dual Shockiin.
Mies jolla ei ole mitään menetettävää
Jo pelin PC-versiota tutkailtiin jopa tv-uutisissa, ja muistan että tekijät olivat erittäin ylpeitä siitä, että pelissä on kunnon juoni joka kuljettaa peliä eteenpäin. Ja yksi asia mikä saa pelaajan pelin loppuun pelaaman on juuri juoni. Peliä kuljetetaan eteenpäin hiukan epänormaalilla tavalla, nimittäin sarjakuvaruuduilla joissa dialogit on luettu ja myös ääniefektit ovat mukana. Joissain kentissä saattaa olla jotain pientä pelin omalla grafiikkamoottorilla tehtyä videopätkää, mutta suurin osa tapahtuu kuitenkin näiden sarjakuvien kautta. Itse olen sarjakuvien suuri ystävä ja tämä toteutustapa on mielestäni mielenkiintoinen ja aika toimiva idea, vaikka joissain kohdissa olisi ehkä toivonutkin toisenlaista ratkaisutapaa. Ja ainahan ne pystyy skipata, jollei muuten jaksa niitä katsella.
Max Payneä voisi sanoa kenties kostodraamaksi. Peli alkaa Maxin kotona New Jereyssä, ja nopeasti huomaa ettei kaikki ole kunnossa: paikat ovat sekaisin ja seinille on maalattu kuvia Valkyriksi kutsutusta huumeesta. Pian kuuluukin kamppailun ääniä ja Max löytää lapsensa ja vaimonsa kuolleena narkkarien käsistä. Sekään ei riitä, sillä myöhemmin pelissä Max lavastetaan ystävänsä ja parinsa Alexin murhaajaksi. Tästä alkaa ruudinkatkuinen kostoretki, sillä meidän sankarillamme herra Paynellä ei ole enää mielestään mitään menetettävää. Tarina vie Maxin rähjääntyneistä hotelleista, rikollisten luksuskartanoista myös tehtaisiin ja salakuljetuslaivojen uumeniin. Lisäksi pelissä on vielä nuo edellä mainitut uni-kentät jotka voivat pidemmän päälle todella käydä hermoille sokkeloineen.
Vaikka tarina ei kenties ole ihan niin monipuolinen kuin toivoisi, niin luo se peliin kuitenkin tunnelmaa ja antaa päättömälle räiskinnälle edes jonkinlaisen syyn.
I was Ninja, my Kung-Fu was strong
Myös pelin äänityöskentely ansaitsee mielestäni maininnan, sillä dialogia on aika paljon. Ääninäyttelijät tekevät hyvää työtä, vaikka vihulaisten kuolinhuudot saattavat mennä joissain kohdin hiukan ylinäyttelemisen puolelle. Mutta näissä edellä mainituissa sarjakuvissa dialogi on suhteellisen laadukasta kun vertaa moniin niin huonoihin äänityöskentelyihin, mitä peleistä löytyy. Maxin oma ääni tuo melkein väkisinkin mieleeni David Solid Snake Hayterin äänen ja minä ainakin pidän sitä ihan hyvänä asiana, sillä tämäntyyppisille antisankareille sopii tällainen matala karski ääni. Myös muut ääninäyttelijät tekevät ihan mukavaa työtä, vaikkei heidän vähäisen dialogin takia ketään erityistä tule oikein mieleen. Äänitehosteet ovat perinteistä räiskintätavaraa, joissa ei erikoisemmin mitään mainitsemisen arvoista ole. Myös musiikit sopivat peliin kuin nyrkki silmään, ja luo jopa tuskallisen tunnelman joissain pelin kohdissa.
No onko se kannattava ostaa?
Max Payne on peli, jota ei mielessäni kannata missata missään tapauksessa. Jos olet pelannut PC-versiota, on helposti ymmärrettävää että PS2-versio ei karumman olomuotonsa takia oikein ideana lämmitä. Mutta jos et tarpeeksi tehokasta PC:tä omista, niin tämä on yksi varteenotettavimmista PS2-peleistä mitä kotiin voit kaupan hyllytä kotiin kantaa, vaikka ei ehkä kenties kuulukkaan PS2-pelien pahaimmistoon. Se ei sinänsä tarjoa mitään uutta räiskintäpelien rintamalle Bullet Timen lisäksi, mutta se on yllättävän viihdyttävä ja hyvin tehty peli, joka kyllä hiukan kärsii edellä mainituista ongelmistaan. Jos et ole kokeillut aikaisemmin, niin tätä voin kuitenkin lämpimästi suositella. Alunperin ajattelin antaa pisteitä 9-, mutta PC-versiota pelattuani tiputan arvosanaksi 8+, sillä parempaan käännökseen olisi varmaan kuitenkin pystytty.
Guardian Viper
KonsoliFIN Alumni
Onkos oikeata (no olihan tuo edellinenkin oikea arvostelu, mutta tarkoitan PS2finin virallista) arvostelua tulossa milloin? Vai onko tulossa laisinkaan?
Guardian Viper
KonsoliFIN Alumni
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan mpdman
MP:n arvio on tulossa piakkoin
Niinpäs näkyy jo tulleen! Kiitoksia ilmoituksesta mpdman ja kiitos arvostelusta GrandAlf!
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Guardian Viper
Niinpäs näkyy jo tulleen! Kiitoksia ilmoituksesta mpdman ja kiitos arvostelusta GrandAlf!
Kiitos vain itsellesi tuosta epävirallisesta arviosta.
Olemme näköjään aika samoilla linjoilla pelin suhteen:
"...jos et tarpeeksi tehokasta PC:tä omista, niin tämä on yksi varteenotettavimmista PS2-peleistä mitä kotiin voit kaupan hyllytä kotiin kantaa..."
Olen täysin samaa mieltä.
Guardian Viper
KonsoliFIN Alumni
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan GrandAlf
Kiitos vain itsellesi tuosta epävirallisesta arviosta.
Olemme näköjään aika samoilla linjoilla pelin suhteen:
"...jos et tarpeeksi tehokasta PC:tä omista, niin tämä on yksi varteenotettavimmista PS2-peleistä mitä kotiin voit kaupan hyllytä kotiin kantaa..."
Olen täysin samaa mieltä.
Jeps... pisteetkin ovat aikalailla samaa tasoa
kömmähdyksiäkin tuossa minulla sattui, kuten analogisuuteen laitoin jossain ihmeellisessä mielentilassa kaikki napit, vaikka eihän R3- ja L3- napit ei ole käytössä... Noh, tekevälle sattuu DemonWithin
New Member
Mitäs toi Tiltin akka oikeen jokeltaa? Se sano, ettei PS2 oikeen jaksa pyörittää pelin LAAJOJA ja YKSITYISKOHTAISIA tasoja jne jne. Eikös se johtunu vaan todella huonosta PC- käännöksestä?
Jep, siitä se johtui. Jos Max Paynea verrataan vaikkapa Jak & Daxteriin, niin huomaa minkälaisen eron saa aikaan kun koneelle osataan koodata kunnolla. Jakissa on kerralla näkyvissä paljon enemmän yksityiskohtia/polygoneja kuin Paynessä, ja silti peli pyörii triljoona kertaa sulavammin. Heh, sanoiko hän tosiaan ettei PS2 jaksa pyörittää Maxin laajoja tasoja? Kyllä se johtuu pelkästään huonosta käännöksestä, sillä kuten J&D osoitti, PS2:lle on mahdollista tehdä pelejä, joissa ei ole tasoja lainkaan, vaan peli on yhtä pitkää lataustauotonta aluetta.
Taisi "Tiltin akka" höpistä omiaan.
ne jutut et tehot muka loppuis kesken on paskapuhetta...tiltin väki on vaan niin ammattitaidotonta eikä ne tosiaankaan ota selvää asioista...sit toinen juttu mikä otti päähän ni oli se kun muka dual shock ei pärjää tietokoneen hiiri/näppis systeemille mut xboxin ohjain pärjää...kysymys ei varmaan ole ohjaimesta vaan edelleenkin huonosta käännöksestä...sit siinä vielä sanottiin et dual shock ei sovellu ollenkaan 3d-pelien ohjaimeksi...en kyllä usko et esim. dmc:tä onnistuu pelaamaan hyvin hiirellä ja näppiksellä, gta3:sta onnistuu kyllä varmasti pelaamaan hiirellä ja näppiksellä mut niin onnistuu ps2:n ohjaimellakin...tiltillä on vaan jääny huono maku ps2:n fps-pelien kontrolleista verrattuna tietokoneen mut sama juttu on varmaan muilla konsoleilla meinaa ei ohjain voi ikinä voittaa hiirtä ja näppistä fps-peleissä...
Guardian Viper
KonsoliFIN Alumni
Sehän on aina katsojan silmästä. Itse en voi sietää PC-FPS-pelejä hiiri/näppis-ohjauksen takia. Ohjaimella ohjaus sujuu ainakin minulla luonnollisemmin mm. TimeSplitterisissä, Red Factionissa, GoldenEyessä, Perfect Darkissa ja Max Paynessa.
Guardian Viper
KonsoliFIN Alumni
Tuo padilla ohjaus vain sujuu minulta helpommin kun olen aina padeilla pelannut. Ja kyllähän sitä ajan saatossa on tuo tarkkuuskin aina vain parantunut
Jokainen pitää kuitenkin eri asioista. Minkäs sille voi? Joten tämä asia on nyt toivottavasti haudattu Guardian Viper
KonsoliFIN Alumni
Ymmärtääkseni se on suora käännös, eli ei. Ainakaan ei tuu mitään tähän hätään mieleen...
M
Mr.Dr.
Guest
Melkein tuli okse, kun tota GV:n arvostelua luki... Ääliö älä lyö, ööliä läikkyy.