Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Metaphor: ReFantazio

Joku 12h nyt ehtiny pelata ja pikkuhiljaa alkaa peli aukeamaan. Tosi paljon nauttinut tarinasta, loistavista hahmoista ja dialogista sekä pelin maailmasta. Tekniseen puoleenkin sai vähän parannusta kun otti AMD VSR (Virtual super resolution) käyttöön ja pelaan peliä nyt 5120x2160 resoluutiolla joten pahimmat sahalaidat on poissa ja tuo ei iske suorituskykyn läheskään niin pahasti kuin pelin oma resoluutio skaalain.

Matka on vasta alussa mutta mitä enemmän tätä pelaa sitä enemmän se alkaa maistua kun omia pikku juttuja jotka erottaa sen Persona peleistä. No mikään kiire ei ole tämän kanssa vaan nautitaan ajan kanssa taas mestarillisesta Atlus RPG:stä.
 
Pari iltaa nyt takana täyden pelin pelailua, ja on tämä kyllä upea teos. Kaikesta huokuu laadukkuus ja tekijätiimin rakkaus työtänsä kohtaan. Musiikki, hahmot, ympäristöt ja se miten fantasiamaailman lorea tuodaan orgaanisesti esiin kaikkien keskustelujen ja paikkojen kautta on suorastaan upeaa. Tarinassa olen vasta hyvin alkutekijöissään, mutta jo nyt on pari melko kutkuttavaa käännettä tullut vastaan. Stereotyyppisestä tai ennalta-arvattavasta juonesta ei siis voitane tämän pelin kohdalla puhua.

Jos nyt jotain pitää valittaa, niin kuten muutama muukin on maininnut, taistelua on melko paljon. Itse pärjäisin vähemmälläkin. Lisäksi, kuten sanottu, teknisesti pelissä jää toivomisen varaa. Vaikka estetiikka ja tyyli kantaa pitkälle, ei peliä voi mielestäni sen grafiikoista varsinaisesti kehua. Toivoo todella, että kunhan Persona 6 aikanaan ilmestyy, on käytössä jo uusi pelimoottori.

Kokonaisuudessaan, suosittelen peliä todella kovasti kaikille jotka jrpg-genrestä pitävät. Itse en videoiden perusteella juuri pelistä innostunut, mutta itse pelaaminen on kyllä aika lailla parasta mitä videopeliltä voi toivoa. Voin jo tässä alkuvaiheessa todeta, että oma vuoden pelini on melko varmasti tässä.
 
Pari iltaa nyt takana täyden pelin pelailua, ja on tämä kyllä upea teos. Kaikesta huokuu laadukkuus ja tekijätiimin rakkaus työtänsä kohtaan. Musiikki, hahmot, ympäristöt ja se miten fantasiamaailman lorea tuodaan orgaanisesti esiin kaikkien keskustelujen ja paikkojen kautta on suorastaan upeaa. Tarinassa olen vasta hyvin alkutekijöissään, mutta jo nyt on pari melko kutkuttavaa käännettä tullut vastaan. Stereotyyppisestä tai ennalta-arvattavasta juonesta ei siis voitane tämän pelin kohdalla puhua.

Jos nyt jotain pitää valittaa, niin kuten muutama muukin on maininnut, taistelua on melko paljon. Itse pärjäisin vähemmälläkin. Lisäksi, kuten sanottu, teknisesti pelissä jää toivomisen varaa. Vaikka estetiikka ja tyyli kantaa pitkälle, ei peliä voi mielestäni sen grafiikoista varsinaisesti kehua. Toivoo todella, että kunhan Persona 6 aikanaan ilmestyy, on käytössä jo uusi pelimoottori.

Kokonaisuudessaan, suosittelen peliä todella kovasti kaikille jotka jrpg-genrestä pitävät. Itse en videoiden perusteella juuri pelistä innostunut, mutta itse pelaaminen on kyllä aika lailla parasta mitä videopeliltä voi toivoa. Voin jo tässä alkuvaiheessa todeta, että oma vuoden pelini on melko varmasti tässä.

En usko että uutta moottoria tarvitsee toivoa. Persona 3 remake käyttää jo Unreal pelimoottoria joten eiköhän se ole heidän tulevaisuus. Tämän pelin kehitys aloitettiin niin kauan aikaa sitten että studiolla oli vielä vanha oma moottori käytössä.
 
Mä oon tätä nyt pelannut sen verran et ei ihan välttämättä kehtais edes sanoa, mut oletettavasti aika loppusuoralla oltaisiin. Reilu 50h kellossa niin ei varmaan tarvi puhua siitä et maistuuko vai ei.

Siitä huolimatta tää on tosi tutun ja turvallisen olonen ihan jokaselta aspektilta. Ei se huono juttu oo, sillä tähän on koottu Atlusin aiemmista peleistä ns. parhaat puolet ainakin kehittäjien näkökulmasta ja useasti oonkin samaa mieltä sen kanssa et kyseessä on hyvä mekaniikka. Press Turn on edelleen kuningas, vaikkakin Hardilla pelatessa se dungeoneissa tarkottaa sitä et joko ite saat sen ambushin tai sit kuolet. Suurimman osan ajasta siis, mä kyllä usein vetelen joku 10lvl alempana mitä muut pelaajat kun kattoo sitä touchpadin takana olevaa statistiikkaa. Minkä koen vähän oudoks kun oon kyllä kaiken vapaaehtosen sisällönkin kolunnu tässä ohella, mutta erikseen en oo mihinkään jääny grindaamaan koska yksinkertasesti vihaan sitä ja Atlusin pelit on niitä harvoja jotka mahdollistaa sen et sitä ei oo pakko tehdä.

Mut se mikä itteä häiritsee ehkä eniten on se et toi tarinakin on vähän turhan Atlus-kaavalla tehtailtu ja kulkee samoja polkuja mitä aiematkin on menneet. Tässä on aika paljon yllätyksiä ja twistejä, mut itelle muodostu ongelmaks se et olin suurimman osan jo ite aiemmin arvannu tai peli alkaa vihjailemaan asiasta niin ilmiselvästi just ennen ku se tapahtuu että sen tajuaa vähän tyhmempikin kaveri sit. Ei sinänsä iso homma, mut meneehän siitä vähän sitä yllätystä hukkaan sit kuitenkin.

Yhessä kohtaa tarinaa mentiin myös todella tiukassa putkessa ilman et välissä oli minkäänlaista luolaston nouhoamista tai vapaata tekemistä, ja tässä oikeasti meni varmaan lähemmäs kymmenen tuntia tota menoa. Se tuntu vähän siltä et oiskohan kiire tullu jossain välissä saada projekti kasaan, ja veikkaan et jos tästä uudelleenjulkasua nähdään (tyyliä SMT V Vengeance, P5 Royal, P4 Golden yms... tajuutte kyllä) niin tohon väliin ois hyvä keksiä vähän lisää lihaa luiden ympärille. Ei sillä etteikö pelillä olis mittaa jo nykymuodossaan muutenkin. Veikkaan että kelloon pitää lyödä helposti n. 15h lisää ennenkun lopputekstit rullaa.

Todennäkösesti oma GOTY tälle vuodelle kuitenkin pienistä puutteista ja ongelmista huolimatta. Vaikuttaa varmaan tekstin perusteella et en kauheasti pitäis tai nään vaan huonot puolet, mutta hyvien pelien kohdalla tuppaa olemaan vähän ankarampi puutoksien tai huonojen puolien osalta kun niitten pelien jotka on muuten vaan paskoja tai täysin keskivertoja tuotoksia.
 
itselle tunteja takana 89 ja itselleni kyseessä on Atluksen paras peli eli itselleni peli on parempi kun yksikään Persona, peli on myöskin yksi kaikkien aikojen parhaista JRPG peleistä. hahmot tosiaan huitelee siellä lvl +90 rahaa on 9.5 miljoonaa ja Magia 900k, viimeinen bossi enää jäljellä sen jälkeen alkaakin NG+ journey. Kaikki mahdollinen on tullut tehtyä ja joka-ikinen Archetype on 20 tasolla parhaat varusteet ostettu yms. huomenna varmaan alkaa mahdollisesti NG+ journey uudella ng+ difficulty mode Regicide vaikeusasteella. ehtii sopivasti sen vetämään ennenkö alkaa Karkelot Veilguardin parissa.
 
Viimeksi muokattu:
Muutama tunti takana ja hyvälle vaikuttaa. Vähän tuo PS3 tason grafiikka häiritsee ja jatkuvat latausruudut, vaikka ne ei ole pitkiä niin niitä on jatkuvasti.

Itse en ole noiden Atlus pelivalikoiden ystävä, erittäin levottomat ja joka suuntaan poukkoilevat, joka tekee niistä vaikealukuiset tämmöiselle keskittymishäiriöiselle.

Raakuus on yllättänyt tarinassa, joka toki vähän harmittaa kun peliä voi pelata vasta kun lapset saa unten maille.

Juonesta muuten en osaa vielä sanoa sen enempää, mutta kylmikset tulee joka kerta kun siirrytään anime(?)välianimaatioon. Tulee jopa fiilis, että tahtoisi skipata koko pelin ja katsoa vaan putkeen kaikki cutscenet (ymmärrän että tässä jäis vähän juoniaukkoja :p)
 
Itse en ole noiden Atlus pelivalikoiden ystävä, erittäin levottomat ja joka suuntaan poukkoilevat, joka tekee niistä vaikealukuiset tämmöiselle keskittymishäiriöiselle.
Minulla on tämä ihan sama. En tykännyt niistä yhtään Persona 5:nkään ulkoasussa.

Lisäksi oli taas ikävä huomata, että pelin teksti on valkoista mustalla pohjalla. Monilla ihmisillä se rasittaa silmiä kovasti, kuten jo Persona 5:ssä (joka jäi alkuvaiheissa kesken) huomasin.

Myöskin pelin 100 tunnin kesto hirvittää. Syksyn lyhyiden hittipelien eli Astro Botin, Zeldan ja Nevan jälkeen tekee mieli lisää samanlaisia lyhyitä 5-25 tunnin pläjäyksiä.

Näistä syistä en valitettavasti tule peliä todennäköisesti koskaan ostamaan, vaikka olen kuullut siitä arvostelujen muodossa paljon hyvää.
 
Saitin arvio ulkona:


Ennakko-arvioista huolimatta yllätyin suuresti, miten vahvasti tämä nappasi mukaan. En voi sanoa olevani mikään Atlus-roolipelien asiantuntija, mutta Metaphor säväytti allekirjoittaneen maailmaa kyllä kovasti. Mestariteos, ja matka jatkuu vielä!
 
Todella hyvä peli.
En ole päässyt sisään Persona ja SMT peleihin aiemmin, mutta tämän pelin läpäistyäni annan niille kyllä uuden mahdollisuuden.

Muutamia plussia ja yksi miinus:

+ Todella hyvä soundtrack.

+ Juoni on kiinnostava. Pelimaailma ja sen hahmot on hyvin tehtyjä. Dialogi on pääsääntöisesti hyvin kirjoitettua, vaikka toki siellä nyt on jonkin verran sitä perus JRPG lööperiä myös, ehkä se kuuluu asiaan.

+ Vuoropohjainen taistelusysteemi toimii hyvin. Koen yleensä että vuoropohjainen taistelu tuntuu hieman "merkityksettömältä" peleissä. Naputtelet samoja komentoja uudestaan ja uudestaan, välillä healaat -> rinse and repeat. Diggailen siitä että tämä peli pakottaa säästelemään ja miettimään MP:n käyttöä, eikä anna loputtomasti mahdollisuuksia sen parantamiseksi luolastoissa. Kaikki vihollisten ja hahmojen vahvuudet, heikkoudet ja status ailmentit ovat merkityksellisiä ja niiden ymmärtäminen ja käyttäminen on hyvin olennainen osa taisteluissa pärjäämisessä. Peli tarjoilee ylipäätänsä sopivasti haastetta jo normal-vaikeustasolla, jolla itse siis pelailen.

+ Pelin systeemi jossa pienileveliset mosat piestään reaaliaikaisessa taistelusysteemissä pitäisi olla tästä eteenpäin laissa kirjattu pakolliseksi kaikkiin vastaavanlaisiin peleihin. Vaikka tässä mekaniikassa ei olekaan mahdottomasti syvyyttä, on niin helvetin mukava vain mätkiä heikot viholliset pois tieltä (silti saaden expaa), eikä pysähtyä jokaisen porukan kohdalla vuoropohjaiseen taisteluun. Tokihan sitä nyt on jo nähty että heikkoleveliset viholliset juoksevat pelaajaa karkuun muissa peleissä, mutta tämä mätkintäsysteemi on hieno jatkumo sille.

+ Tasapaino kaikella tekemisellä. Välillä juokset luolastoissa ja tappelet vihollisia vastaan. Sitten höpöttelet NPC:eiden kanssa niitä näitä ja opit heistä lisää. Välillä säädät varusteita ja kykyjä kuosiin ja juokset kaupoissa ostelemassa tavaraa. On kokkailua, kalastusta yms. Sitten taas jatketaan pääjuonta eteenpäin ja vaihdetaan uusiin maisemiin. Pelissä on sen verran paljon kaikenlaista näperrettävää ja puuhailtavaa että mikään osa-alue ei käy kyllästyttämään, etenkin kun saat hyvin pitkälle itse päättää mitä teet seuraavaksi.

- Vaikka pelin graafinen TYYLI on hieno, niin ylipäätänsä peli näyttää grafiikoiltaan enemmänkin joltain PS2 ajan remasterilta kuin täysin uudelta julkaisulta. Etenkin luolastot ovat kuin aikamatka jonnekin 2000-luvun alun ropeihin missä juostiin isoissa lähes tyhjissä putkissa, ilman mitään varsinaisia korkeuseroja sun muita krumeluureja.
 
Todella hyvä peli.
En ole päässyt sisään Persona ja SMT peleihin aiemmin, mutta tämän pelin läpäistyäni annan niille kyllä uuden mahdollisuuden.

Muutamia plussia ja yksi miinus:

+ Todella hyvä soundtrack.

+ Juoni on kiinnostava. Pelimaailma ja sen hahmot on hyvin tehtyjä. Dialogi on pääsääntöisesti hyvin kirjoitettua, vaikka toki siellä nyt on jonkin verran sitä perus JRPG lööperiä myös, ehkä se kuuluu asiaan.

+ Vuoropohjainen taistelusysteemi toimii hyvin. Koen yleensä että vuoropohjainen taistelu tuntuu hieman "merkityksettömältä" peleissä. Naputtelet samoja komentoja uudestaan ja uudestaan, välillä healaat -> rinse and repeat. Diggailen siitä että tämä peli pakottaa säästelemään ja miettimään MP:n käyttöä, eikä anna loputtomasti mahdollisuuksia sen parantamiseksi luolastoissa. Kaikki vihollisten ja hahmojen vahvuudet, heikkoudet ja status ailmentit ovat merkityksellisiä ja niiden ymmärtäminen ja käyttäminen on hyvin olennainen osa taisteluissa pärjäämisessä. Peli tarjoilee ylipäätänsä sopivasti haastetta jo normal-vaikeustasolla, jolla itse siis pelailen.

+ Pelin systeemi jossa pienileveliset mosat piestään reaaliaikaisessa taistelusysteemissä pitäisi olla tästä eteenpäin laissa kirjattu pakolliseksi kaikkiin vastaavanlaisiin peleihin. Vaikka tässä mekaniikassa ei olekaan mahdottomasti syvyyttä, on niin helvetin mukava vain mätkiä heikot viholliset pois tieltä (silti saaden expaa), eikä pysähtyä jokaisen porukan kohdalla vuoropohjaiseen taisteluun. Tokihan sitä nyt on jo nähty että heikkoleveliset viholliset juoksevat pelaajaa karkuun muissa peleissä, mutta tämä mätkintäsysteemi on hieno jatkumo sille.

+ Tasapaino kaikella tekemisellä. Välillä juokset luolastoissa ja tappelet vihollisia vastaan. Sitten höpöttelet NPC:eiden kanssa niitä näitä ja opit heistä lisää. Välillä säädät varusteita ja kykyjä kuosiin ja juokset kaupoissa ostelemassa tavaraa. On kokkailua, kalastusta yms. Sitten taas jatketaan pääjuonta eteenpäin ja vaihdetaan uusiin maisemiin. Pelissä on sen verran paljon kaikenlaista näperrettävää ja puuhailtavaa että mikään osa-alue ei käy kyllästyttämään, etenkin kun saat hyvin pitkälle itse päättää mitä teet seuraavaksi.

- Vaikka pelin graafinen TYYLI on hieno, niin ylipäätänsä peli näyttää grafiikoiltaan enemmänkin joltain PS2 ajan remasterilta kuin täysin uudelta julkaisulta. Etenkin luolastot ovat kuin aikamatka jonnekin 2000-luvun alun ropeihin missä juostiin isoissa lähes tyhjissä putkissa, ilman mitään varsinaisia korkeuseroja sun muita krumeluureja.
Tämän tiivistelmän voisi rinnastaa käytännössä suoraan omiin mietteisiin, joten hyvin summattu! :D Käytännössä täsmälleen samaa mieltä kaikesta. Ottaen huomioon, etten ole maailman suurin vuoropohjaisten roolipelien ystävä, oli tämän tenho varsin yllättävää.

Se on juuri tämä osiensa summa, mikä kolahti itseen niin täysillä. Ja perinteisten japsiropejen sudenkuopat vältetään: perus gameplay on juuri sopivan vaihtelevaa, tarina on aidosti todella mielenkiintoinen ja jopa yllättävän synkkä, mistä tykkään myös. Päähahmot ovat kaikki tosi hyvin kirjoitettuja... Studio Zero on kyllä kurko porukka, ei voi muuta sanoa!
 
Semmonen miinus annettava pelille, että ainakin alussa save mahdollisuuksia on todella vähän.

Olen tätä yrittänyt tunnin sloteissa pelata ja ihan tuhoon tuomittu ajatus kun tarina pauhuaa eteenpäin tuhannen voltin voimalla ja sen puolen tunnin dialogikeskustelun jälkeen hypätään vielä kirjastoon kuuntelemaan uusimmat kuulumiset ja kun vihdoin pääset liikkumaan hahmolla niin olet jossain dungeonissa jossa ei ole tallennusmahdollisuutta
 
- Vaikka pelin graafinen TYYLI on hieno, niin ylipäätänsä peli näyttää grafiikoiltaan enemmänkin joltain PS2 ajan remasterilta kuin täysin uudelta julkaisulta. Etenkin luolastot ovat kuin aikamatka jonnekin 2000-luvun alun ropeihin missä juostiin isoissa lähes tyhjissä putkissa, ilman mitään varsinaisia korkeuseroja sun muita krumeluureja.
Onko nuo luolastot miten isossa roolissa pelissa? En ole iso "dungeon"-fani ja puudun nopeasti yksitoikkoisuuteen. Jopa Elden Ringing katakombit alkoivat loppupuolella vahan puuduttamaan, mutta tuli ne kaikki kuitenkin putsattua lapi.

Itella kohta RE4:remake paketissa ja pohdiskelen, josko sita alottaisi taas isomman pelin tahkoamisen vai jatkaisi vaikka GoW2:n tai Astrobotin parissa.

Persona ei oikein koskaan lahtenyt, mutta fantasiamaailma ja ropet ovat kylla lahella sydanta.
 
Onko nuo luolastot miten isossa roolissa pelissa? En ole iso "dungeon"-fani ja puudun nopeasti yksitoikkoisuuteen. Jopa Elden Ringing katakombit alkoivat loppupuolella vahan puuduttamaan, mutta tuli ne kaikki kuitenkin putsattua lapi.

Kyllähän ne luolastot ovat yksi pelin kulmakivistä ja siten isossa roolissa. Visuaalisessa mielessä ne kyllä ovat auttamatta yksitoikkoisia. Mutta kuten tekstissäni kerroin niin pelissä on paljon erilaisia aktiviteetteja. Jos luolastoa kalutessa käy tökkimään niin todennäköisesti sen jälkeen on taas viitisen tuntia kaikkea muuta kivaa edessä ja sitten taas maittaa jo seuraava luolastokin :)

Pelistähän on olemassa pitkä demo, jota voit käydä kokeilemassa, mutta pelin alku oli kyllä kohtalaisen hidas ja tylsähkö, ainakin omasta mielestäni.
 
Pelistähän on olemassa pitkä demo, jota voit käydä kokeilemassa, mutta pelin alku oli kyllä kohtalaisen hidas ja tylsähkö, ainakin omasta mielestäni.
Ja sisältöä on noin 7-10 tuntia, riippuen siitä, että kuinka ärhäkkäästi pelissä etenee. Se on kyllä totta, että ekan kolmen tunnin aikana täytyy katsella aika paljon välivideoita niin animen kuin pelimoottorilla tehtyjen keskustelujen muodossa, joten ei kannata tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä.

Kun peli pääsee kunnolla vauhtiin, se kyllä palkitsee. :)
 
Kuuloataa hyvältä- miten on taistojen haasteen kanssa ero vaikeustasojen kera ja kuinka levutus vaikuttaa vihollisiin? Eli skaalautuvatko ne mukana?
 
Kuuloataa hyvältä- miten on taistojen haasteen kanssa ero vaikeustasojen kera ja kuinka levutus vaikuttaa vihollisiin? Eli skaalautuvatko ne mukana?
Itse pelannut vain normal tasolla, jossa sopivasti haastetta ja on pakko käyttää hyväksi vihujen heikkouksia ym. että pärjää.
Mitä ennen pelin aloittamista lueskelin vaikeustasoista, niin Hard on sitten jo tosi haastava ja ilmeisesti tarkotettu enemmän Persona ja SMT veteraaneille, jotka tuntevat jo ennestään samankaltaisen taistelusysteemin pienetkin nyanssit ja jipot.

Omien havaintojeni perusteella viholliset eivät skaalaudu pelaajan levelin mukaan.
 
Olen pelistä sen verran lukenut, että Hardilla iso merkitys on sillä pääseekö itse aloittamaan taistelun vai joutuuko väijytykseen. Jos tulet väijytetyksi, niin todennäköisesti turpiin tulee.
 
Olen pelistä sen verran lukenut, että Hardilla iso merkitys on sillä pääseekö itse aloittamaan taistelun vai joutuuko väijytykseen. Jos tulet väijytetyksi, niin todennäköisesti turpiin tulee.
Pitkälti näin ja Hardilla kun vihut saa sen yhden ylimääräsen vuoronkin niin yleensä noi random encounterit kannattaa niputtaa pakettiin ilman et vihu saa vuoroakaan, koska muuten tulee herkästi otettua vähän enemmän vahinkoa kun haluais.

Pelasin toisen kerran läpi, yllättäen toisella NG+ rundilla aikaa ei mennyt kun ööh, kymmenen tuntia? Tuli myös pelattua pelkästään NG+ saatavilla olevalla vaikeustasolla Regicidellä, mutta toihan on yks saatanan iso vitsi kun NG+ kyseessä. Johtuen siitä et kannat equipmentit ja Archetypejen rankit mukanas edellisestä pelikerrasta vaikka levelit lähteekin ykkösestä. Periaatteessa tarjoaa enemmän haastetta kun Hard mutta ton NG+ vaatimuksen takia se vesittyy samantien. Samalla peli ottaa Rewind-ominaisuuden pois mikä olis jo Hardilla saanu olla käytössä. Liian monta kertaa pysty vaan Rewindiin turvautumaan jos vihollisten vuorolla olikin epäsuotuisat seuraukset niin pystyit heittämään noppaa uudestaan niin paljon kun tarvis. Tätä vois toki ittekkin rajottaa, mut jos pelissä ominaisuus on niin kyllähän mä sitä käytän...

Hyvä pelihän tää on mut ei kyllä mitään uutta tee jos aiempia Atlus-pelejä pelannu. Se ehkä häiritsi itteä eniten mut silti viihdyin pelin parissa aika monta tuntia. Jos tän jälkeen ajattelee et joko Persona tai SMT-peleihin tutustuu niin Personahan jakaa paljon DNA:ta tän kanssa mut jokatapauksessa kannattaa ehkä vähän odotuksia pidätellä, teemaltansa aika erilaisia ja Persona sijottuu noh, lukioon. Pelin hahmot mukailee tätä myös aika hyvin kun Metaphorissa taas tuntu et ainakin suurin osa partysta on ihan oikeita aikuisia. SMT:ssä taas ei yleensä tarinaa juurikaan ole ja jos on nii se on aika kehno (vanilla V....), sen pelin kantava voima on puhtaasti gameplay.
 
Ite ihmettelin että mikäs se tämmöinen peli on kun on niin kehutttu, mutta kun näin minkälainen graafinen tyyli tässä on, niin tippui mielenkiinto ihan sinne nolliin. Juuei tuu olemaan mun peli. Turha antaa edes mahdollisuutta.
 
Sellaset reilu 150h tuli itsellä mittariin kun lopputekstit rullaa.

Hardilla pelasin ja taisteluista jäi ajoittain vähän kaksijakoiset fiilikset. Ei siinä, että köykäisemmät vihulaiset saa jonkin ajan päästä liiskattua luolastossa suoraan ilman että tarvitsee erikseen mennä tappelumoodiin, mutta joskus tuntui siltä että jotkin dunkut menivät liian läpijuoksuksi, ja toisinaan oli hetkiä kun tuntui että hahmo oli alikehittynyt ja se oli kunnon tarpomista. Se on vähän kaksiteräinen miekka, onko levelin mukaan skaalautuvat vihulaiset hyvä vai huono, mutta ehkä se olisi voinut toimia tässä.

Mutta peli piti otteessaan tiukasti sen muutaman viikon. Tähän peliin oli helppo uppoutua ja havahtua että jahas, taasko meni 6 tuntia. Peli osaa hienosti tasapainotella monen eri aktiviteetin välillä ja kalenterin seuraaminen saa kaiken keräämisestä hauskaa puuhaa, jossa haluaa puntaroida mitä asioita kannattaa tehdä milloinkin.

Erityisesti peliin käytetty mielikuvitus, niin musiikin kuin grafiisen tyylin tai viholliskaartin ja koko maailman luominen, sitä oli vaan pirun hauska tepastella eteenpäin.

Kokonaisuutena upea teos! Jos Persona 5 ei iske kouluteeman vuoksi, niin tähän maailmaan päässee helpommin mukaan.

Onko minun game of the year? Ei, ei se FF7 Rebirthin edelle mene, mutta lähelle.
 
Ylös Bottom