Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Metaphor: ReFantazio

Läpi meni täälläkin, päällimäisenä ajatuksena jäi todella laadukas teos; tarina, hahmot ja maailma kaikki luotu hyvin, mutta ei tämä noussut missään vaiheessa lähellekään Persona 5 tason erinomaisuuteen. Combat ihan toimiva, mutta siihen kyllästyin jo jossain puolen välin jälkeen peliä, ja kun luolastot on tosi yksipuolisia, niin se toimintapuoli tässä oli loppua kohti varsin puuduttavaa. Skill treen kanssa oli kyllä hauska värkätä ja keksiä parhaimmat jipot vihuille.

On tämä turhan laaja peli pelata näin kuukauteen, mutta onpahan nyt alta pois. 8/10
 
Pakko nostaa vähän tämän pelin ketjua, tämähän on taas ajankohtainen kun irtosi kohtuulliseen hintaan mustana perjantaina.

Kuten itsellä tuppaa aina olemaan niin ekat 10h oli aika pakkopullaa, se eka luolasto tuntui loputtomalta ja ei oikein ollut mitään järkevää aktiviteettiakaan, valikoita on niin helvetisti ettei tiedä minne katsoisi ja sivutehtäviin meni päiviä matkatessa.

... Mutta sitten 15h paikkeilla palikat kolahti paikalleen ja jäin aivan koukkuun ja nyt kyllä tullut pelattua aina kun löytyy yli puolen tunnin slotti lapsiarjesta.

Nyt on mittarissa 25h ja Jethro Rostedtia lainatakseni "MAISTUU, MAISTUU". Tänään hokasin, että Followers valikoista pääsee suoraan kavereiden luokse eikä tartte muistella missä pitävät majaansa. Olin kyllä käynyt katsomassa millä leveillä kukin on, mutta en ollut huomannut tuota siirtymismahdollisuutta :D
 
Nyt on sitten tämäkin peli liki taputeltu, vahingossa menin jo viimeiseen taisteluun, mutta piti ladata vielä edellinen tallennus kun jätin kalenteriin muutaman päivän pahan päivän varalle, joten täyty käydä viimeiset sidemissionit hoitamassa alta pois.

Loistava peli, ei ehkä omissa kirjoissa ihan kaiken sen hehkutuksen arvoinen kuitenkaan. Henk.koht tykkäsin enemmän Persona 5R, itselle sen pelin hahmot ja kouluympäristö toimi paremmin, vaikka omista kouluvuosista tuleekin jo kymmenen vuotta täyteen. Tässä jotenkaan hahmot ei olleet itselle kauhean mieleenpainuvia ja en edes muista kaikkien nimiä vaikka niiden parissa liki 50h vietin.

Tarina oli hyvä, mutta ei riitä rahkeet sinne parhaimpien RPG tarinoiden joukkoon, vaikka muutama ihan onnistunut twisti lopussa olikin. Olisi kaivannut kierroksia ehkä jo vähän aiemmin. Osa hahmojen tarinoista oli mielenkiintoisia, osan tyypeistä jopa skippailin loppuvaiheessa kun ei jaksanut kiinnostaa. Odotin että Academian Moren tarina olisi tarjonnut jonkun hyvän twistin, mutta tarjoili pelin suurimman pannukakun.

Taistelusysteemi oli varsin onnistunut ja se että kaikkia vastaan ei tarvinnut tapella oli erinomainen lisä. Toisaalta tämähän vastasi samaa kuin autolla päälle ajelu P5R. Vaikeusasteen tiputin helpoimmalle kymmenen tunnin jälkeen, harmi ettei sitä voinut nostaa myöhemmin takaisin.

Mä en ole noiden valikoiden fani ja omasta mielestä ne oli alkuun jopa vaikealukuiset, mutta kyllä niihin tottui.
Olisin kaivannut ainakin Archtypeille selkeää listaa sinne paikkaan missä niitä avattiin, vitutti välillä selata koko academian ympyrä lävitse kun etsit sieltä sitä tiettyä yhtä tyyppiä joka piti levelöittää, että sai auki seuraavan. Myöskin nää kaksi erikois archtypeä loppupuolella oli turhat.

Pelin suurin puute oli Archtypejen Setskill suosikkilistan puute. Olisi ehdottomasti tarvinnut suosikit osion Setskilleille. Oli työlästä etsiä sieltä aina ne halutut taidot, kuitenkin aika peruspakkaa pyöritin Archetyypistä riippumatta.

Musiikit ja ääninäyttely oli erinomaista ja varsinkin Louisin ääni sopi erinomaisesti hahmon ulkonäköön. PAITSI se yksi biisi missä se äijä horisee samaa lausetta koko ajan, se alko käydä vähän raskaaksi.

Pelin rakenne kävi vähän ykstoikkoseksi loppua kohden, ei tarjonnut juuri vaihtelua. Olisi saanut olla tiukemmat deadlinet ja ne olis voinut olla vähän pätkittynä siten, että kerralla ei voi tehdä koko luolaa ja chillata loppuaikaa.
Mutta kaiken kaikkiaan kyllä tuo deadline rakenne on piristävää vaihtelua muihin peleihin nähden ja heti halusi yrittää suorittaa dungeonin mahdollisimman nopeasti jotta kerkeää tehdä kaikki sivutehtävät.

Vajaa 50h taitaa olla mittarissa ja kaikki suhteet sain tappiin, samoin ne aktiviteettiaivopylpyrät, sidemissioneista jäi lopun Trials haasteet, oli vähän turhan HC omaan makuun. Näyttäisi että muutama Royal archetype jää saamatta, ne oli mennyt täysin ohitse ja olin joka ikisellä tyypillä lähtenyt aivan toisenlaista urapolkua rakentamaan. Perkele.

EDIT: sen verran jäi polttelee että latasin aiemman tallennuksen ja kävin hakkaamassa viimeisetkin loharit pois päiväjärjestyksestä ja loppu oli niin tuhottoman pitkäveteinen että kerkesin aukaista kaikki Arkkityypitkin.

Pakko vielä mainita että cutscenejen animetyyliset cutscenet oli tyylikkäimpiä mitä muistan hetkeen nähneeni, niitä olisi ehdottomasti saanut olla enemmänkin.

Mielestäni P5R aikataulu oli paljon tiukempi kokonaisuutena. Siinä ei saanut kaikkia suhteita ja aktiviteettejä tappiin asti yhdellä pelikerralla millään. Ai mistä muistan? Siitä että jouduin pelaamaan toisen kokonaisen pelikierroksen että pääsin Royal lisäosan pariin kun olin sössinyt sen ekalla kerralla yhtä tapaamista vaille ja olin käyttänyt vaan yhtä savea koko matkan.



Arvosanaksi 8.5/10. Ehdoton suositus kaikille Persona pelisarjan ystäville ja etenkin niille jotka kokivat Personan kouluympäristön luotaantyöntävältä mutta muuten deadline pelirakenne kiinnosti
 
Viimeksi muokattu:
Itselläni on nyt noin 30 tuntia takana ja jostain syystä tämä ei itselläni myöskään ole kolahtanut aivan samalla tavalla mitä P5R teki. Etukäteen ajattelin, että tämä keskiaikainen asetelma olisi mielenkiintoisempi, kuin kouluympäristö, mutta ehkä Atluksen tarinankerronta ja hahmot kuitenkin sopivat enemmän siihen koulumaailmaan.

Itselläni tökkii myös pahasti itse pelattavuus, sillä se toistaa vahvasti samaa kaavaa. Erityisesti vaikeimmalla vaikeustasolla on turhauttavaa, kun ambushien merkitys on niin suuri, että jos et onnistu siinä niin todennäköisesti kuolet, jos vastassa on yhtään vaikeampi vihollinen. Sitten kun olet löytänyt vihollisen heikkouden, niin jokainen taistelu tulee menemään siitä eteenpäin samalla kaavalla. Luolastoissa kun viholliset ovat pääasiassa samoja, niin on melkoisen tylsää, kun jokainen taistelu menee aivan samalla kaavalla. Luolastoissa ei myöskään ole tapahtunut mitään uudistuksia, vaan ne on edelleen aivan yhtä tylsiä putkijuoksuja.

Ääninäyttely ja musiikit ovat olleet kyllä aivan viimeisen päälle ja myös monet quality of life muutokset ovat erinomaisia. Toivoisin, että Atlus seuraavassa pelissään lähtisi rohkeammin tekemään muutoksia pelattavuuteen. Esimerkiksi etu- ja takarivisysteemi oli hauska, mutta toivoisin jotain enemmän, mikä saisi jokaisen taistelun tuntumaan mielenkiintoiselta, eikä vain saman iskusarjan toistamiselta.
 
En ole ikinä pelannut mitään Atluksen pelejä ja tämä on nasahtanut itselle loistavasti. Menee välillä toista tuntia enemmän tai vähemmän dialogin parissa, eikä haittaa yhtään. Olen aina vierastanut ajatusta Persona-sarjan peleistä, mutta tämän jälkeen uskallan kyllä hypätä niidenkin kimppuun mielelläni.
 
Sopivasti pelin Game Pass -julkaisua odotellessa Atlus on julkaissut uuden dynaamisen teeman Xboxille. On nätti. Saattaa olla että lähtee Oblivion teema vaihtoon tämän tieltä. :)

 
Voi luoja tämän pelin kanssa :D . Ikinä en ole poistanut peliä laitteelta 96h kohdalla silkasta vitutuksesta.

Tosiaan ennen en ole Atluksen pelejä pelannut, olin aluksi innoissani ja kaikki maistui oikein hyvin. 70 tunnin jälkeen alkoi pikkuhilljaa puuduttamaan jatkuva dialogi, mutta hammasta purren eteenpäin. Alun haasteiden jälkeen oli melko helppo keskivaihe medium vaikeustasolla.

Loppuvaiheessa peli heitti ne trial-haasteet kehiin ja niiden kanssa jo innostui, kun tarjosivat kunnon haasteen. Tämän jälkeen oletin, että loppupomoa varmaan pukkaa pian. Mutta ei. Pelihän alkoi laahaamaan kuin mikäkin, eikä loppua tahtonut tulla eteen. Sitten katedraalin ovella ”Are you prepared” ja olin AIVAN varman, että nyt päästään turpakäräjille Louiksen kanssa. Käytin kaikki säästelemäni MP-parannusesineet siinä kohtaa ja kas, pitkän dialogin jälkeen kylälle takaisin vetämään sikeitä.

No perkele. Eipä siinä, jauhetaan sitten tunti lisädialogia kamujen kanssa ja sitten pomotaisteluun? No ei. Uusi oikein sakea dungeoni taas eteen, jossa pitää vaikka kuinka monta pelin aiempaa bossia hakata. Kolmen jälkeen oli kaikilta hahmoilta MP loppu, eikä skilllejä voinut enää käyttää :D. Parannusineet oli jo erehdyksessä turhaan käytetty, joten se oli sitten siinä. Eteneminen käytännössä ilman taikoja ei onnistu ja ainoa vaihtoehto olisi laskea vaikeustaso storytell-tasolle.

Kaikki se vaiva, että jaksoin piestä ne trial-lohikäärmeet ja lopputulos on se, että en pääse loppuvastukseen ilman vaikeustason laskemista. Syö rotan lailla!

Ja joo olisi varmaan pitänyt tehdä useampi save, mutta harvemmin tällaista harrastelen, eikä moderni pelisuunnittelu mielestäni enää tällaista vaadikaan.
 
VanDamScum sanoi:
Voi luoja tämän pelin kanssa :D . Ikinä en ole poistanut peliä laitteelta 96h kohdalla silkasta vitutuksesta.

Tosiaan ennen en ole Atluksen pelejä pelannut, olin aluksi innoissani ja kaikki maistui oikein hyvin. 70 tunnin jälkeen alkoi pikkuhilljaa puuduttamaan jatkuva dialogi, mutta hammasta purren eteenpäin. Alun haasteiden jälkeen oli melko helppo keskivaihe medium vaikeustasolla.

Loppuvaiheessa peli heitti ne trial-haasteet kehiin ja niiden kanssa jo innostui, kun tarjosivat kunnon haasteen. Tämän jälkeen oletin, että loppupomoa varmaan pukkaa pian. Mutta ei. Pelihän alkoi laahaamaan kuin mikäkin, eikä loppua tahtonut tulla eteen. Sitten katedraalin ovella ”Are you prepared” ja olin AIVAN varman, että nyt päästään turpakäräjille Louiksen kanssa. Käytin kaikki säästelemäni MP-parannusesineet siinä kohtaa ja kas, pitkän dialogin jälkeen kylälle takaisin vetämään sikeitä.

No perkele. Eipä siinä, jauhetaan sitten tunti lisädialogia kamujen kanssa ja sitten pomotaisteluun? No ei. Uusi oikein sakea dungeoni taas eteen, jossa pitää vaikka kuinka monta pelin aiempaa bossia hakata. Kolmen jälkeen oli kaikilta hahmoilta MP loppu, eikä skilllejä voinut enää käyttää :D. Parannusineet oli jo erehdyksessä turhaan käytetty, joten se oli sitten siinä. Eteneminen käytännössä ilman taikoja ei onnistu ja ainoa vaihtoehto olisi laskea vaikeustaso storytell-tasolle.

Kaikki se vaiva, että jaksoin piestä ne trial-lohikäärmeet ja lopputulos on se, että en pääse loppuvastukseen ilman vaikeustason laskemista. Syö rotan lailla!

Ja joo olisi varmaan pitänyt tehdä useampi save, mutta harvemmin tällaista harrastelen, eikä moderni pelisuunnittelu mielestäni enää tällaista vaadikaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Eiks noi venyttämällä venytettyjen venytetyt loput ole Atlaksen tavaramerkki. :D

Itsekin sanoin vaimolle, että "tänään enää loppuvastus, sitten peli loppuu" ja kolme iltaa myöhemmin istuin vieläkin yötä myöten hakkaamassa jotain kymmenettä vastusta peräjälkeen, eikä ollut pääpahiksesta tietoakaan vielä.

Tämä siis tammikuussa, nyt vaimo alkaa olemaan jo leppynyt.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom