Mikä kirja on luettavana nyt?

[kriswel]

No sitten menee tiukaksi, jos ei saa olla esim. yhteiskuntakritiikkiä tai vertauskuvia mukana ollenkaan Mutta saadaanhan tällä jonkinlainen "puhdas scifi"-kategoria rakennettua. Hauska ajatusleikki!
Mites rajanvedot, Dickin Uneksivatko androidit sähkölampaista? oli aikoinaan "puhtaampaa" scifiä, mutta sisältääkö nykyään jo liikaa viittauksia luontokatoon ja ihmisen järjettömyyteen?

Palaan lähtöpisteeseen: Kaikkien pitäisi lukea Vonnegutia

Tottakai saa olla viittauksia enkä mä ala tässä nyt vääntämään siitä onko Vonnegut scifiä vai ei. Itse en laske sitä scifiksi. Mulle riittää perusteluksi omat empiiriset havainnot joilla olen todistanut Vonnegut kirjojen sijaitsevan kirjastossa eri hyllyssä kuin scifi-kirjat.
Vonnegut on samaan tapaan scifiä kuin Bulgakovin Saatana Saapuu Moskovaan on fantasiakirjallisuutta. Näin mä näen asian mutta voin olla väärässäkin. Mene ja tiedä.
Yhdyn kuitenkin ajatukseen että jokaisen olisi syytä lukea Vonnegutia.

Aivan. Itse en ole fiktiota juurikaan lukenut viimeiseen 15 vuoteen, joten moderniin scifiin on todella vaikea (=mahdoton) antaa suosituksia. Vaikka niitä nyt yritinkin antaa vanhasta tottumuksesta.

Kiinnostaa itseäkin kyllä, mitä sitten joskus ottaisi työn alle, kun kaikki kiintoisat henkilöhistoriikit yms. on kahlattu läpi.

Juuh, kyllä vanhojakin saa suositella mutta mä oon lukenut niistä varmaan kaikki tärkeimmät. Onhan sielläkin vielä luettaa mutta lähinnä kiinnostaa tuo moderni scifi koska en oikeastaan tiedä siitä mitään.

 

[Bentsku]

Cyberpunkkimaista scifiä, lukekaa William Gibsonia.

Suositus myös Alastair Reynoldsin alkupään kirjoista, cyberpunkkimaista avaruusoopperaa. Reynolds oli ESAn tutkija ja se näkyy tekstistä uskottavuutena mutta ei haittaa tulevaisuuden lennokkaita mahdollisuuksia kuvattaessa

 

[BaDari]

Tuli ostettua hyllyyn antikasta William Peter Blatty'lta Paholaisen riivaama (1. painos, 2. painos kulkee nimellä Manaaja) sekä Paholaisleegio. Jännää huomata, että näiden kirjojen entinen omistaja oli edesmennyt Tapio Talvio, paremmin tunnetaan kirjailijanimellään Boris Hurtta.

 

[JTahti]

Nyt on luettavana Harry Potter -sarja, osat 1-7. Ostin ne diginä Elisa Kirjasta 9 euroa kappale. Osat 1-3 on jo luettu ja nyt on Liekehtivä pikari menossa. Sain inspiraation kun pelasin Hogwarts Legacyn läpi. Nyt kun lukee näitä kirjoja niin oppii kunnioittamaan Hogwarts Legacyä paremmin, miten hyvin kirjojen maailma on muutettu peliksi. Tosi moni asia pelissä on ihan kuin kirjoissa, kuten hevoskotka, Riesu räyhähenki, pulveri, jolla voidaan pikamatkustaa.

 

[Bugiranne90]

Helmet-palvelusta varattu Harry Potter ja viisasten kivi. Luen, jotta ymmärtäisin miten saaga sai alkuna ja mikä teki kirjoista megahitin.

 

[Totoro]

Osaatko muuten suositella hyvää nyky-scifiä?Sanotaan vaikka 2000-luvulta. Sokeanäkö on parasta mitä oon lukenut pitkiin aikoihin ja sen tyyppinen, oikeasti kova scifi, kiinnostaa.

Meinasin alkaa kirjoittamaan listaa, mutta sitten muistin, että Tähtivaeltaja lehti on jo tehnyt sen. Eli vuosittain jaettava Tähtivaeltaja palkinto . Aiemmat voittajat löytyvät tuon tekstin lopusta. Siellä on näköjän tuo Wattskin. Etenkin Rajaniemeen kannattaa tutustua.

Jos paria suomalaista suosittelisin, Niin Tero Niemen "Linnunradan kapteeni" on kunnon avaruusseikkalua ja JP Koskisen "Luciferin lapset" on avaruusalukseen sijoittuvat murhamysteeri.
Sitten Harry Harrisonin "Edenistä Länteen" on tietysti vanha, mutta suomennettu vasta viime aikoina. Kertoo maasta, missä ihmisten lisäksi, myös liskot ovat kehittyneet älykkäiksi. Lopussa olevat liitteet kertovat, että herra on todellakin tehnyt työtä maailman luontiin. Harrisonilla on tietysti myös ne "Ruostumaton teräsrotta" kirjat, jotka ovat kevyitä avaruusseikkailuita.

 

[koomikko]

Meinasin alkaa kirjoittamaan listaa, mutta sitten muistin, että Tähtivaeltaja lehti on jo tehnyt sen. Eli vuosittain jaettava Tähtivaeltaja palkinto . Aiemmat voittajat löytyvät tuon tekstin lopusta. Siellä on näköjän tuo Wattskin. Etenkin Rajaniemeen kannattaa tutustua.

Kiitos ilmeisestä, mutta silti unohtuneesta, Tähtivaeltaja palkinto -listasta. Tuon tuosta seuraavan kirjan valinnan äärellä kärsin suunnattomasta runsaudenpulasta. Suositukset helpottavat tuskaa.

Rajaniemen Quantum Thief -trilogialle lämmin suositus. Kirjasarja ei todellakaan pidä lukijaansa tyhmänä. Paikoin jatkuva selittämättömien termien reverse engineeraaminen käy työstä, mutta lopputulos palkitsee.

Expansen ja Red Risingin välissä luin välipalana Simon Stålenhagin Ur Varselklotet -kirjan. Vieläpä yritin kunnianhimoisesti alkuperäiskielellä. Tarinaa en sitten lopulta kunnolla ymmärtänyt, mutta tutun ja vieraan yhdistelevät maalaukset lumosivat.

 

[JTahti]

Huomio huomio! Sain Elisa Kirjalta mainospostia.
Juhlimme lukutaitoa tarjoamalla lähes kaikki suomenkieliset ääni- ja e-kirjat vähintään -30 % tarjoushintaan maanantaihin 11.9. asti.

Mulla on enää Harry Potter ja kuoleman varjelukset ainoa aloittamaton sähkökirja, joten rupesin väsäämään ostoslistaa.

 

[R2zapiN]

Huomio huomio! Sain Elisa Kirjalta mainospostia.
Juhlimme lukutaitoa tarjoamalla lähes kaikki suomenkieliset ääni- ja e-kirjat vähintään -30 % tarjoushintaan maanantaihin 11.9. asti.

Mulla on enää Harry Potter ja kuoleman varjelukset ainoa aloittamaton sähkökirja, joten rupesin väsäämään ostoslistaa.

Kiitoksia vinkistä, pitääkin katsoa löytyisikö ensi viikolle vähän lomalukemista.

 

[JTahti]

Nyt tuli ostettua seuraavat sähkökirjat Elisa Kirjan alennuksesta:

• TJ Klune: Kuiskailevan oven alla - 10,43€
• Jyrki Vainonen: Täytetyt - 10,43€
• Andy Weir: Operaatio Ave Maria - 6,90€
• Martha Wells: Hälytystila - 12,53€
• Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla - 6,93€

Yhteensä: 47,22€

 

[Jartza72]

Sarja katsottuna 2 kertaa läpi ja tällä hetkellä kirja lukusessa:

 

[JTahti]

Nyt olen saanut luettua J. K. Rowlingin Harry Potter sarjan kaikki 7 osaa.
Hankin kaikki Harry Potter kirjat diginä 9 euroa kappale ja aloin lukemaan niitä sen jälkeen kun pelasin Hogwarts Legacyn läpi. Tässä mielikuvitus kukkii kunnolla. Suomenkielinen käännös on sikäli hyvä, että sanasto pysyy samana koko kirjasarjan läpi ja kääntäjä on myös käyttänyt mielikuvitusta suomenkieliseen terminologiaan. Kirjoissa on kuvailtu hyvin teini-ikäisten velho-oppilaiden sielunmaisemaa ja ruumiinkieltä. Esim. Hermione on kova punastumaan ja kirkumaan. Sitten kun teineistä on kyse niin kaikenlaista kohellusta on riittämiin. Annoin Elisa kirjassa kaikille osille 5/5. Kuoleman varjeluksia lukiessa meinasin antaa sille 4/5, koska siinä on vähemmän Tylypahka kohellusta ja enemmän Voldemort survivalismia, mutta lopussa oli niin kipeät juonenkäänteet niin annetaan sillekin 5/5. Hyvä että sain luettua nuo spoilaantumatta niin tulin yllätetyksi moneen kertaan. Kerkesin jo aloittamaan Lego Harry Potterin pelaamisen. Täytyy jatkaa sen pelaamista.

Tässä on mainosvideo, jossa kerrotaan miten hyvin kirjojen Tylypahkaa ollaan tuotu Hogwarts Legacy peliin. Video ei spoilaa mitään olennaista. Siinä on katkelmia, joissa ollaan kuvailtu maisemia. Kuusi minuuttia pituutta.


edit1,
Tämä on muuten juhlapäivä!
Ensimmäinen Harry Potter -suomennos julki 25 vuotta sitten -areena

 

[Haerski]

Pitää vähän hehkuttaa Haruki Murakamia. En oikein muista mistä kiinnostukseni Murakamin kirjoja kohtaan oikein lähti. Kai ne vain näytti hyvältä kirjakaupan hyllyssä. Jossain kohtaa viime vuonna sitten huomasin, että niitä oli jo siirtynyt omaan kirjahyllyyn iso liuta (ihan ostettuna... luulisin), enkä ollut vielä lukenut ensimmäistäkään. Viimeisten kuukausien aikana on tullut hieman korjattua tätä järjettömyyttä.

Nyt luettuna:
- Suuri lammasseikkailu
- Kafka rannalla
- Pimeän jälkeen

Murakamin tyyliä tekee mieli luonnehtia Paasilinnamaiseksi, vaikka en ole Paasilinnaa lukenut kuin joskus yli vuosikymmen sitten. Löysin kuitenkin googlella toisenkin vastaavan luonnehdinnan, joten uskaltanen sen nyt tässä myös toistaa. Eli Murakamin tyyli on aika kuivalla tavalla humoristista ja absurdia, mutta samalla jollain selittämättömällä tavalla syvällisen ja viisaan oloista. Aina ei ole ihan varmaa missä se viisaus piilee, mutta ehkä pointti onkin enemmän laittaa lukijan harmaat aivosolut liikkeelle, kuin julistaa itse mitään totuuksia.

Kirjojen takakansiteksteistä voi lukea, että Murakami kokee itse kasvaneensa kirjailijaksi musiikkia kuuntelemalla. Pidän itsearviota aika osuvana, koska vaikka hänen kirjansa eivät välttämättä välitä lukijalle mitään yksiselitteisen järkeviä ajatuksia, niin jotain kaunista siinä lukukokemuksessa itsessään on. Teksti on soljuvaa ja helppolukuista, mutta pinnan alla tuntuu koko ajan tapahtuvan enemmän, kuin päälle päin näyttäisi. Tuntuu ärsyttävän lattealta sanoa näin, mutta kokemus on kuin lukisi musiikkia. Genrestä en ole ihan varma, se taitaa vaihdella Murakamin itsensäkin mielessä aika tiuhaan. Usein kappale kerrotaan ihan nimeltä ja useimmat niistä tulee kuunneltua ihan uteliaisuuttaan lukemisen lomassa.

Suosittelen aivan kaikille. Murakamilta löytyy kirjoja kaiken kokoiseen tarpeeseen, liki tuhantsivuisista järkäleistä pikkupokkareihin. Kokeilemisen kynnys ei siis ole mielestäni korkealla.

 

[JTahti]

Nyt on luettavana TJ Klunen Kuiskailevan oven alla. Kirjassa päähenkilö kuolee George Martinmaisesti ennenkuin tarina ehtii kunnolla alkaa, mutta siihen yhtäläisyydet loppuvat. Päähenkilön kuoltua, hän siirtyy jonkinlaiseen kuoleman esikartanoon, joka on teetupa. Teetuvan henkilökunta pystyy näkemään päähenkilö Wallacen ja he pystyvät juttelemaan kuin Wallace ei olisikaan kuollut. Teetuvan henkilökunta on tosi lungia porukkaa ja aika teetuvassa kuluu rennosti jutellen, joten sikäli ihan päinvastainen meininki kuin George Martinin kirjoissa.

 

[JTahti]

Nyt on luettavana Jyrki Vainosen Täytetyt, joka voitti 2023 tähtifantasia palkinnon. Tarinan päähenkilö viedään todistajansuojelu ohjelman puitteissa muurikaupunkiin turvaan vainoojiltaan. Pian hän huomaa olevansa muurikaupungin ainoa asukas eikä sieltä pääse pois. Tässä on hyvä kirjoitusasu, jolla saadaan äidinkielen yo-kokeesta laudaattureita, mutta juoni on aika diippiä. Tässä ei juuri puhuta, koska päähenkilö on yksinäinen ja tässä käydään läpi päähenkilön tajunnanvirtaa.

 

[Doctor Pepper]

Minulla onkin varmaan ensimmäistä kertaa moneen kymmeneen vuoteen hankittuna oikein kovakantinen täysihintainen kirja, joka ei ole ammattikirjallisuutta. Ehkä jotain satunnaisia kirjoja olen ostanut parilla eurolla tässäkin formaatissa, vaikka suurin osa oikeista kirjoista, mitä minulla on, onkin pokkareita. Pääosin kuuntelen vain äänikirjoja. Tämä painettu uusi kirja on vielä erityisen hieno mielestäni. Kyseessä on tietysti Taru Sormusten Herrasta, jonka uuden painoksen sorruin ostamaan. Varmaan jossain vaiheessa se tulee myös luettua. Nyt olen lukenut vasta vain jotain johdantotekstejä. Olen kyllä aloittamassa seuraavaksi Númenorin tuhon äänikirjana.

On hauskaa retroilla lukemalla ihan oikeaa kirjaa välillä. Toisaalta lukulaitteelta lukeminen on paljon mukavampaa ja äänikirjoissa saa valita minkä vain asennon, jossa kuuntelee.

 

[BaDari]

Nyt on luettavana TJ Klunen Kuiskailevan oven alla. Kirjassa päähenkilö kuolee George Martinmaisesti ennenkuin tarina ehtii kunnolla alkaa, mutta siihen yhtäläisyydet loppuvat. Päähenkilön kuoltua, hän siirtyy jonkinlaiseen kuoleman esikartanoon, joka on teetupa. Teetuvan henkilökunta pystyy näkemään päähenkilö Wallacen ja he pystyvät juttelemaan kuin Wallace ei olisikaan kuollut. Teetuvan henkilökunta on tosi lungia porukkaa ja aika teetuvassa kuluu rennosti jutellen, joten sikäli ihan päinvastainen meininki kuin George Martinin kirjoissa.

Tyttöystävä löysikin tämän kirjan juuri kirpparilta 1,50 euron hintaan ja nappasi mukaansa. Tarkoitus kanssa lukaista, vaikuttaa mielenkiintoiselta.

 

[jryi]

Nyt on luettavana Jyrki Vainosen Täytetyt, joka voitti 2023 tähtifantasia palkinnon. Tarinan päähenkilö viedään todistajansuojelu ohjelman puitteissa muurikaupunkiin turvaan vainoojiltaan. Pian hän huomaa olevansa muurikaupungin ainoa asukas eikä sieltä pääse pois. Tässä on hyvä kirjoitusasu, jolla saadaan äidinkielen yo-kokeesta laudaattureita, mutta juoni on aika diippiä. Tässä ei juuri puhuta, koska päähenkilö on yksinäinen ja tässä käydään läpi päähenkilön tajunnanvirtaa.

Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, eikä se hirveästi haittaa, vaikka olisikin vähän haastavampi kirja, olenhan toki onnistunut kahlaamaan läpi David Foster Wallacen eepoksen Infinite Jest. En väitä, että olisin tykännyt, mutta voinpa ainakin rehvastella lukeneeni.

Itsellä tällä hetkellä työn alla kovasti mielenkiintoinen kirja nimeltä Q, kirjoittaja Christina Dalcher.

Kyseessä on johonkin lähitulevaisuuteen sijoittuva romaani, jossa jokaiselle kansalaiselle on laskettu Q-arvo (quotient), ja tämän arvon perusteella määrätään, missä saat käydä koulua tai missä kaupassa asioida. Mitä rikkaampi, fiksumpi, kauniimpi, terveempi ja valkoisempi olet, sitä paremmaksi ihmiseksi sinut rankataan, ja koko elämä on jatkuvaa Q-arvon uudelleen mittaamista, jotta varmistetaan herrarod... hyödyllisten kansalaisten etuoikeudet muihin verrattuna. Kuulostaa hyvältä hallitusohjelmalta.

 

[BaDari]

Pitäisi joskus hommata Verenkirjat ja lukea uudestaan. Jossain arvostelussa sanottiin aikoinaan että "Kukkuloilla Kaupungit-tarina osoittaa vääräksi väitteen ettei alkuperäistä kauhutarinaa ole olemassakaan."
Siihen on helppo yhtyä. On nimittäin aika villi idea.

Vastaan tänne koska kyseessä kirjat, mutta niin, itse olen ollut lapsesta asti vannoutunut Clive Barker-fani, lukenut kaikki hänen tuotoksensa. Veren kirjat 1-6 löytyy hyllystä ja niissä tarinoissa mielikuvitusta löytyy. Kukkuloilla kaupungit on ehdottomasti yksi parhaimmista tarinoista noissa. Joskus joku jopa heittänyt ilmoille, että Barker olisi ollut halukas tuomaan kyseisen tarinan valkokankaalle. Mutta sitä tuskin koskaan tapahtuu. Barkerilta odotellaan tässä mm. 4. osaa Abarat-sarjaan sekä Books of the Art-trilogian päätösosaa, aikaisemmat osat ovat olleet The Great and Secret Show ja Everville. Barkerin nykyisen kunnon kun ottaa huomioon, on pieni pelko ettemme koskaan tule noita näkemään, vaikka hän on sanonutkin kovasti niiden parissa työskentelevänsä. Toivon parasta. Hän on itselleni kyllä se tärkein kirjailija.

 

[kriswel]

Vastaan tänne koska kyseessä kirjat, mutta niin, itse olen ollut lapsesta asti vannoutunut Clive Barker-fani, lukenut kaikki hänen tuotoksensa. Veren kirjat 1-6 löytyy hyllystä ja niissä tarinoissa mielikuvitusta löytyy. Kukkuloilla kaupungit on ehdottomasti yksi parhaimmista tarinoista noissa. Joskus joku jopa heittänyt ilmoille, että Barker olisi ollut halukas tuomaan kyseisen tarinan valkokankaalle. Mutta sitä tuskin koskaan tapahtuu. Barkerilta odotellaan tässä mm. 4. osaa Abarat-sarjaan sekä Books of the Art-trilogian päätösosaa, aikaisemmat osat ovat olleet The Great and Secret Show ja Everville. Barkerin nykyisen kunnon kun ottaa huomioon, on pieni pelko ettemme koskaan tule noita näkemään, vaikka hän on sanonutkin kovasti niiden parissa työskentelevänsä. Toivon parasta. Hän on itselleni kyllä se tärkein kirjailija.

Joo, Clive Barker on luonut hitosti uusia käsitteitä kauhuun ja populaarikulttuuriin yleensä. Veren Kirjojen jälkeen Kingin jutuista oli vaikea innostua.
Barkerin tarinat olivat rohkeita. Seksuaalisia fetissejä, raakaa väkivaltaa, uskonnon häpäisyä sekä muuta tabujen rikkomista ja omalaatuista, kieroutunutta fantasiaa sekoitettuna siihen. Eihän ne sinänsä uusia aiheita ole mutta Barkerin anteeksipyytelemätön tyyli teki siitä jotenkin hard corea. Niissä tarinoissa oli sellainen "perverssi fiilis".
Kingin kirjoissa häiritsee juurikin se tietynlainen turvallisuus. Lukija voi olla varma että kirjailija ei ylitä tiettyjä rajoja jotka saisivat lukijan oikeasti menettämään yöuniaan. Barkerilla ei ollut tällaista suodatinta.
En sitten tiedä tekisikö Veren Kirjat nykyään samanlaista vaikutusta mutta joskus 90-luvun alussa ne oli jotain ennen näkemätöntä.