Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?
Eivät välttämättä noin paljoa, jos sankarina olisi ollut Jänismies mutta toisaalta eikö kyseessä silti ole pari aivan loistavaa peliä ihan omilla, puhtaasti pelillisillä ansioillaan? Kaikki Nathan Draket, Solid Snaket, Marcus Fenixit, Master Chiefit sun muut olivat omana aikanaan "vain" noita Jänismiehiä. Tai siis Batman ei ole loistava koska Batman vaan koska pirun kova peli.
Sinänsä hyviä, mutta ei kuitenkaan täysin vertailukelposia esimerkkejä. Unchartedit, GeoW:t, Halot ja muut AAA-yksinoikeudet ovat saaneet konsolin valmistajankin puolelta puitteet ja markkinointiedellytykset valmiiksi. Koska Battis ei ollut yksinoikeus, eikä pelaajakunnan todellista hardcore-porukkaa lukuunottamatta kukaan edes olisi osannut Rocksteady-nimistä pelifirmaa nimetä ennen Asylumia, niin ostajakunta olisi ollut huomattavasti pienempi. Juuri tässä Batman-lisenssi astuu esiin, sillä lisenssipelit saavat lähes poikkeuksetta kuitenkin vähintäänkin jonkinlaista huomiota. Kärjistetysti sanottuna jokainen voi miettiä, että kun peleistä tietämätön mamma menee ostamaan jälkikasvulleen joululahjaksi peliä, niin puhutteleeko pelikannessa lukeva Batman enemmän vai vähemmän kuin vaikkapa Uncharted tai Gears of War. Pelaajille tietysti on itsestään selvää, että jokainen näistä nimistä tarkoittaa silkkaa parhautta, mutta TV-mainonnasta huolimatta varmaan aika harva ei-pelaava tajuaa mitä Unchartedilla on tarjolla. Solid Snakella vähän sama juttu, eli ei se MGS tarkoita pelaajakunnan ulkopuolisille juuri mitään. Batman tarkoittaa. Siihenhän lisensseillä usein pyritään, eli sen nimen avulla on mahdollista varmistaa ainakin jonkinlainen huomio pelihyllyssä.
Arkhamit ehdottomasti seisovat omilla jaloillaan pelillisen laatunsta vuoksi tukevasti, ja olisivat erinomaisia pelejä ilman lisenssiäkin, mutta etenkin Asylum sai huomattavasti huomiota sekä myyntejä lisää lisenssinsä puolesta. Arkham City ei enää ns. lisenssilisää tarvinnut, sillä laatu oli jo tiedossa. Tosin edelleen sen lisenssin arvo ei pelaajille yleensä aukene ihan niin helposti. Herkästi sokeutuu omille kiinnostuksen kohteilleen, ja olettaa muidenkin huomaavan sen. Usein huomannut etenkin matkamusiikkia valitessa, että edes se omaan korviini vahvasti popilta kuulostava ei sitten kuitenkaan ole riittävän pop muille.
Jotain hyviä lisenssipelejä miettiessä ei oikein mitään tullut mieleen. Toy Story 2 oli muistaakseni aikanaan ihan jees PC:llä, samoin kuin muutamat ekat Potter-pelit. Urheilupelit toki myös, vaikkakin PES on todistanut ettei täydellinen lisenssi täysin välttämätön ole. Hauskaa oli pelata legendapelaajilla, joiden nimet oli vähän sinne päin (esim. Pele --> Palm). Yksittäisotteluissa tietysti eri asia, mutta ainakin omalta osalta joukkueen muodostuminen kausien edetessä korvaa mahdollisen nimien puutteen. Lisenssin mahdollistamaa universumia hyödyntävistä sitten löytyykin useita maanmainoita Star Warseista lähtien. Yhtenä maininnanarvoisena tapauksena taitaa olla Chronicles of Riddick -peli muutamien vuosien takaa. Eikös se ollut leffaa varten tehty lisenssihöttö, joka sitten olikin arvioissa sellainen 90+ -peli samalla kun leffa haukuttiin maanrakoon? En koskaan kylläkään pelannut, mutta näin muistelisin.
XShava voisi lähettää seuraavan castin poppoolle esimakuna koko Uwe Bollin tuotannon, jonka pohjalta taistelijat voisi miettiä voiko peleistä tehdä hyviä "lisenssielokuvia". Bloodrayne ainakin oli todella hieno leffa. Paljasta pintaa, lesbovampyyreja, typerryttävän käsittämätön juoni ja maagiset näyttelijäsuoritukset. Leffahyllyssä mokomaa ylpeänä pidän. Niin ja Kristanna Loken. (sydän)
[video=youtube;F_dmvG9QM8U]http://www.youtube.com/watch?v=F_dmvG9QM8U[/video]
Näytä liitetiedosto 8129
EDIT: Ja siis tuo Chronicles of Riddick -höpinä oli pelistä The Chronicles of Riddick: Escape From Butcher Bay - Developer's Cut, jonka absoluuttinen hyvyys on 90 (Metacritic), kun pohjana toiminut leffa on 6.5 arvoinen pökäle (IMDB).