Mikä lisenssipeleissä on vikana?

[jryi]

Lisenssipelit ovat olleet riesanamme suunnilleen yhtä pitkään kuin peleissä on voinut esittää jotain muutakin kuin valkoisen viivan jota ohjailtiin valkoisen kuution tielle. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lisenssipelit ovat armotonta ryönää, jota tosipelaajat karttavat mutta tavikset silti kantavat automarkettien hyllyiltä kotejansa saastuttamaan.

Mitä mietteitä lisenssipelit herättävät? Kuinka usein olet erehtynyt moisen ostamaan ja jälkeenpäin katunut? Oletko törmännyt lisenssistä huolimatta onnistuneeseen tuotokseen? Elätteletkö yhä toivetta laadukkaasta Star Trek -pelistä?

Aihetta pureskellaan KonsoliFIN Podcastin jaksossa 36, joka nauhoitetaan sunnuntai-iltana (27.11.) joskus klo 18 jälkeen. Jakso julkaistaan tuttuun tapaan seuraavana tiistainan klo 09:17.

Fight!

 

[Miiw]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Tietysti suurin syy lisenssipelejen huonouteen on se, että aikataulultaan niiden täytyy olla samaanaikaan julkaistavissa, kuin X elokuva, kirja tai sarja.

Suurinosa taviksista tietysti odottaa, että tämä hänen lempielokuvansa kääntyisi yhtä hienoksi peliksi, mutta todella harvoi näin käy.
Tälläisillä massamarkkinoille suunatuilla lisenssipeleillä ei niinkään ole väliä laadulla, koska häikäilemättömät kehittäjät ja ennenkaikkea tuottajat tietävät, että niille löytyy kysyntää jokatapauksessa esim. kaameat Harry Potter pelit.
Tavallaan näistä peleistä voitaisiin käyttää nimitystä oheistuote, paitojen ja muiden krääsän ohella. Tietysti oikein ja kunnolla tehtyjen pelien kanssa asia olisi aivan toisin.

Hyvinä "lisenssipelinä" voisi sanoa loistavat Batman Arkham- Asylum ja City, tosin ne on tarkoitettu peleiksi, eivätkä ne yritä pohjautua mihinkään elokuvaan tai kirjoitettuun tarinaan, vaan pelintekijöille on annettu luovavapaus - ainoastaan maailma ja hahmot ovat lisenssikamaa.
Lisenssipeleistä puhuttaessa ei tietenkään passaa unohtaa urheilupelejä. Yleensä ne ovatkin parhaiten onnistuneita tältä saralta esim. NHL sarja EAsportsilta. Tuntuisihan se vähän hauskalta pelata urheilupelejä, jos niihen ei saataisi lisenssoitua oikeita nimiä ja tapahtumia, joten eivät lisenssipelit aina täysin pahasta ole..

Itse tuli kerran ostettu penskana ensimmäiseen Spiderman elokuvaan pohjautuva peli Game-Cubelle, joka kaikesta huolimatta oli mielestäni tuolloin kelpo tekele. Lyhythän se oli, mutta produktioarvot olivat kohdallaan.

 

[rioichi]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Mikä lisenssipeleissä on vikana? Vastaus on yksinkertainen: Firmat, jotka niitä vääntävät tietävät, että jos me nyt tehdään peli, joka perustuu vaikka todella suosittuun leffaan se tulee myymään casual-yleisön keskuudessa todella paljon eli sillä ei ole mitään väliä, vaikka se olisi täysin paska. Tämä tapahtuu valitettavan usein ja yleensä se on lapsille suunnattu eikä pienet lapset osaa vielä erottaa huonoa ja hyvää peliä teknisesti. Muistan hyvin, kun olin pieni tuli itsekkin pelailtua paljon lisenssipelejä, koska silloin oli vaan kivaa pelata esim. Disney-leffan hahmona.

Eli kiteytettynä: On halpaa tehdä aivan schaisse lisenssipeli, joka kuitenkin myy paljon.

Uskon, että koska 99% lisenssipeleistä on täyttä kuraa niin ei niitä uskalleta tehdä vakavasti ja täten kunnon pelaajille tarkoitetut lisenssipelit ovat vähissä. Onneksi löytyy tämä rohkea ja aivan käsittämättömän upea firma, Rocksteady. He uskalsivat otta niinkin suuren lisenssin kuin Batman ja tehdä siitä aivan täydellisen pelin. Toinen, vähän tuntematompi esimerkki ovat Vin Dieselin nimellä kulkevat pelit: Chronicles of Riddick, joka siis perustuu samannimiseen elokuvaan ja Wheelman, jota myytiin ja maninostettiin melkein pelkästään Vin Dieselin nimellä mutta ainakin itse nautin pelistä todella paljon. Viimeinen esimerkki hyvistä lisenssipeleistä on James Bond, josta on tehty todella hyviä lisenssipelejä mutta myös ei-niin-hyviä.

Kyllä itselläni on toiveissa, että muutamasta lisenssistä tehtäisiin hyviä pelejä ja yksi niistä, josta olisi todella mielenkiintoista nähdä peli on Stargate. Itse olen sarjan kova fani (ja tiedän ainakin yhden muun henkilön täältä KFIN:stä joka jakaa innostukseni) ja hyvä lisenssipeli siitä olisi unelmien täyttymys. Ajatelkaa nyt peli, joka toimisi vähän samoin tavoin kuin Mass Effect mutta Stargate-universumissa. Olisi aika mahtava pläjäys jos se toteutettaisiin hyvin.

 

[Miiw]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Kyllä itselläni on toiveissa, että muutamasta lisenssistä tehtäisiin hyviä pelejä ja yksi niistä, josta olisi todella mielenkiintoista nähdä peli on Stargate. Itse olen sarjan kova fani (ja tiedän ainakin yhden muun henkilön täältä KFIN:stä joka jakaa innostukseni) ja hyvä lisenssipeli siitä olisi unelmien täyttymys. Ajatelkaa nyt peli, joka toimisi vähän samoin tavoin kuin Mass Effect mutta Stargate-universumissa. Olisi aika mahtava pläjäys jos se toteutettaisiin hyvin.

Tuo kunnon Stargate peli olisi kyllä kova sana. Aivan loistava sarja kyseessä! Pelit ovat tähänasti ollut kyllä kaameata kuraa!

 

[Cobretti]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Tietysti suurin syy lisenssipelejen huonouteen on se, että aikataulultaan niiden täytyy olla samaanaikaan julkaistavissa, kuin X elokuva, kirja tai sarja.

Tämä varmasti on se pääsyy miksi ns. leffa/animaatiopelit harvoin ovat mitään kovin merkittäviä tapauksia. Osa on lähes puhdasta rahastusta - varsinkin nuoremmille tarkoitetut pelit (joissa rima ei ole kovin korkealla yleensä). Poikkeuksia tietysti on.

Siinäkin olen samaa mieltä, että homma toimii silloin paremmin kun peli pohjautuu johonkin lisenssiin, mutta ei ole suoraan sidottu johonkin leffaan tai muuhun vastaavaan (esim. juuri Rocksteadyn Batman-pelit). Ja varmaan tietty "vapaus" ja luotto kehittäjään auttaa (vs että joku lisenssin haltija olisi kimpussa ja raamit todella tiukat).

Aiemmasta tuotannosta mieleen on jäänyt The Thing -peli, jossa lisenssiä hyödynnettiin varsin hyvin ja tavallaan uniikilla tavalla peleissä. Tuollainen peli tuotuna tälle sukupolvelle olisi kyllä poikaa. Peliä muuten voi muistella täällä (linkki muuten sisältää spoilerin itse leffan lopusta, joten jos joku ei ole vieläkään nähnyt...):
THE MAKING OF... THE THING - Edge Magazine

 

[-WaLuigi-]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Siinäkin olen samaa mieltä, että homma toimii silloin paremmin kun peli pohjautuu johonkin lisenssiin, mutta ei ole suoraan sidottu johonkin leffaan tai muuhun vastaavaan (esim. juuri Rocksteadyn Batman-pelit). Ja varmaan tietty "vapaus" ja luotto kehittäjään auttaa (vs että joku lisenssin haltija olisi kimpussa ja raamit todella tiukat).[/url]

Juuri tämä. Se on pelintekijöiltä halpa, mutta toisaalta looginen ratkaisu ajatella, että elokuvan X fani haluaa pelata juuri leffan huippukohdat uudestaan. Se mikä toimii leffassa, ei yleensä toimi peleissä. Ja sama toisin päin. Elokuvat ovat luonteeltaan putkimaisia, eikä jotain muutamia interaktiivisia porn.. leffoja lukuunottamatta katsojalla ole minkäänlaista mahdollisuutta osallistua. Peleissä taas vahvuutena on pelaajan osallistuminen, jonka avulla pelaaja muokkaa seikkailun haluamansa kaltaiseksi. Tästä syystä en ikinä haluaisi esmes Mass Effectejä elokuviksi, sillä tarinan juju on Shepardina toimiminen ja suurten valintojen tekeminen. Olisiko se hauskaa, jos ykkösessä tehty valinta kahden henkilön välillä olisi ollut automaattisesti valittu? Sitähän se elokuvana olisi.

Pelintekijöiden pitäisi ymmärtää tämä, ja jo automaattisesti tehdä lisenssipeliinsä elokuvasta poikkeava tarina, tai vähintäänkin muokata lähestymistapaa selvästi. Ylläkin jonkun mainitsemat Harry Potterit ovat oiva esimerkki. Muutaman varsin mukiinmenevän (on muuten hemmetin tyhmä termi) lisenssihötön jälkeen taso laski loppua kohti jonnekin susihuonon ja umpisurkean välimaastoon. Traveller's Tales sai LEGO-versiointiinsa todella paljon sielua ja hauskuutta, kun tarinaa ja sen kerrontaa muokattiin roimasti, jolloin entuudestaan tuttuun tarinaan saatiin kokonaan uusi näkökulma.

Lisenssi pelin pohjana on toimiva markkinointikikka, sillä se varmistaa jo yksinään ainakin jonkinlaisen menestyksen. Tuskin edes Rocksteadyn Batmanit olisi myyneet näin paljoa, jos kyseessä olisi Lepakkomiehen sijaan ollut Rocksteadyn oma keksintö, katon rajassa loikkiva Jänismies. Arkham -tarinoiden yksi suurimmista vahvuuksista on se, että pelaajalle aukenee mahdollisuus päästä pelaamaan nimenomaan yksi Batmanin seikkailu kokonaisuudessaan, sillä Battis aiheuttaa kuitenkin lähes jokaisessa ainakin jotain fiiliksiä; Oli huonoja tai hyviä, ei sen niin väliä.

 

[Cobretti]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Se on pelintekijöiltä halpa, mutta toisaalta looginen ratkaisu ajatella, että elokuvan X fani haluaa pelata juuri leffan huippukohdat uudestaan. Se mikä toimii leffassa, ei yleensä toimi peleissä. Ja sama toisin päin.

Puhut asiaa. Mistähän se (osin harha)luulo on tullut, että jos jostain leffasta tulee peli, niin siinä on oltava niitä täysin samoja kohtauksia mitä leffassakin? Miksi ei juuri ajatella päinvastoin, eli leffapeli olisi samasta "maailmasta", hahmoista - ja jopa tarinasta, mutta katsoisi asioita ihan uudesta näkökulmasta.

En minä ainakaan halua "pelata" hyvän leffan kohtauksia uudestaan. Leffat ja pelit pitäisi siinä mielessä pitää erillään, mutta ammentaa samasta perustasta eri tarinoita molemmille. Siinä tapauksessa ne ikään kuin tukevat toisiaan.

 

[The_Akzu]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Elokuviin perustuvia lisenssipelejä tulee pelattua harvoin. Useimmiten varmasti lisenssipeleistä tekee huonoja liian lyhyt kehitysaika koska tietenkin peli täytyy saada myyntiin samaan aikaan kun esimerkiksi elokuva. Tuo ajaa useimmiten myös sen että peliin jää bugeja jne. Toinen ongelma muutamissa lisenssipeleissä on taas liian rajattua toiminta ns. putkijuoksua.

Parhain lisenssipeli jota olen pelannut on omasta mielestäni 24: the game. Tv-sarjan fanina tykkäsin ja peli oli monipuolinen ja ehkä parhainta pelissä oli se että siihen oli animoitu 1,5 h animaatiota. Tuon pelin pariin palaa mielellää useampaan otteeseen. Muistaakseeni tuo peli myöhästyi muutamaan otteeseen.

 

[SalarymanDaishi]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lisenssipelit ovat armotonta ryönää

Siinähän se pähkinänkuoressa sitten onkin

Pelintekijöiden pitäisi ymmärtää tämä, ja jo automaattisesti tehdä lisenssipeliinsä elokuvasta poikkeava tarina, tai vähintäänkin muokata lähestymistapaa selvästi.

Riippuu vähän miten lisenssin tulkitsee. Jos se on pelkkä hahmo tai yleinen universumi (à la jo monesti mainittu Batman) niin voi hyvinkin toimia mutta jos kohteena on TV-sarja, elokuva tai kirja niin päädytään yleensä vain siihen, että lähdemateriaali on aivan liian kunnianhimoinen. Tai ainakin tuosta lähestymistavasta mieleen muistuvat lähinnä The Shield: The Game ja Scarface: The World Is Yours.

Jos mitään, lisenssipelien täytyisi antaa olla ihan sitä mitä ne haluavatkin olla. Tai jos tuon muotoilee vähemmän kyynisesti, alkuperäiselle julkaisuformaatille tulisi antaa se kunnia, joka sille kuuluu ilman sen kummempaa kikkailua. Voin kokea käsittämättömän loistavan pelin mutta en halua nähdä sitä elokuvana tai lukea sitä kirjana. Tuossa yhtälössä kunkin median paikkaa voi vaihtaa ihan vapaasti ilman itse väittämän muuttumista miksikään.

Tuskin edes Rocksteadyn Batmanit olisi myyneet näin paljoa, jos kyseessä olisi Lepakkomiehen sijaan ollut Rocksteadyn oma keksintö, katon rajassa loikkiva Jänismies.

Eivät välttämättä noin paljoa, jos sankarina olisi ollut Jänismies mutta toisaalta eikö kyseessä silti ole pari aivan loistavaa peliä ihan omilla, puhtaasti pelillisillä ansioillaan? Kaikki Nathan Draket, Solid Snaket, Marcus Fenixit, Master Chiefit sun muut olivat omana aikanaan "vain" noita Jänismiehiä. Tai siis Batman ei ole loistava koska Batman vaan koska pirun kova peli.

 

[Juzeboy93]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Lisenssipelit on kuraa, koska niitä on tekemässä pelistudiot, joilla ei ole juuri minkäänlaista ammattitaitoa (anteeksi karkea ilmaisu). Esimerkiksi James Bond -lisenssillä voisi tehdä varmasti oikein hyvän agenttiseikkailun, mutta ei niin ei. Jotain tusina-FPS:ää vaan James Bond -nimellä. GoldenEye nyt on ainoa onnistunut tuotos. Tosin PS2:n Everything or Nothing oli myös mielestäni keskivertoa parempi peli.

Kun taas asialla on 'oikea' porukka, voidaan saada aikaan tällaisia vuoden pelejä kuten Batman: Arkham Asylum. Pelistä huomasi, että tekijöitä selvästi kiehtoo Batman teemana ja ovat luultavasti itsekin jonkin sortin Batman-faneja / seuraavat animaatiosarjaa yms. Kaikki ne taustatarinat hahmoille, oikeat ääninäyttelijät palkattu hommaan Batman-sarjasta, jne., mutta sitten on kuitenkin tehty se omanlaisensa peli, eikä lähdetty vain ratsastamaan sillä Batman-nimellä. Odottelen muuten vieläkin Rocksteadyltä (tai joltain muulta) yhtä laadukasta Spider-Man -lisenssiin perustuvaa peliä.

...Oletko törmännyt lisenssistä huolimatta onnistuneeseen tuotokseen? ...

Batman: Arkham Asylum ja Arkham City, GoldenEye 007, Peter Jackson's King Kong: The Official Game of the Movie* (yllätti täysin puskista kyllä), James Bond 007: Everything or Nothing. Siinä nyt muutamia.

*) Gotta' love that name.

 

[-WaLuigi-]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Eivät välttämättä noin paljoa, jos sankarina olisi ollut Jänismies mutta toisaalta eikö kyseessä silti ole pari aivan loistavaa peliä ihan omilla, puhtaasti pelillisillä ansioillaan? Kaikki Nathan Draket, Solid Snaket, Marcus Fenixit, Master Chiefit sun muut olivat omana aikanaan "vain" noita Jänismiehiä. Tai siis Batman ei ole loistava koska Batman vaan koska pirun kova peli.

Sinänsä hyviä, mutta ei kuitenkaan täysin vertailukelposia esimerkkejä. Unchartedit, GeoW:t, Halot ja muut AAA-yksinoikeudet ovat saaneet konsolin valmistajankin puolelta puitteet ja markkinointiedellytykset valmiiksi. Koska Battis ei ollut yksinoikeus, eikä pelaajakunnan todellista hardcore-porukkaa lukuunottamatta kukaan edes olisi osannut Rocksteady-nimistä pelifirmaa nimetä ennen Asylumia, niin ostajakunta olisi ollut huomattavasti pienempi. Juuri tässä Batman-lisenssi astuu esiin, sillä lisenssipelit saavat lähes poikkeuksetta kuitenkin vähintäänkin jonkinlaista huomiota. Kärjistetysti sanottuna jokainen voi miettiä, että kun peleistä tietämätön mamma menee ostamaan jälkikasvulleen joululahjaksi peliä, niin puhutteleeko pelikannessa lukeva Batman enemmän vai vähemmän kuin vaikkapa Uncharted tai Gears of War. Pelaajille tietysti on itsestään selvää, että jokainen näistä nimistä tarkoittaa silkkaa parhautta, mutta TV-mainonnasta huolimatta varmaan aika harva ei-pelaava tajuaa mitä Unchartedilla on tarjolla. Solid Snakella vähän sama juttu, eli ei se MGS tarkoita pelaajakunnan ulkopuolisille juuri mitään. Batman tarkoittaa. Siihenhän lisensseillä usein pyritään, eli sen nimen avulla on mahdollista varmistaa ainakin jonkinlainen huomio pelihyllyssä.

Arkhamit ehdottomasti seisovat omilla jaloillaan pelillisen laatunsta vuoksi tukevasti, ja olisivat erinomaisia pelejä ilman lisenssiäkin, mutta etenkin Asylum sai huomattavasti huomiota sekä myyntejä lisää lisenssinsä puolesta. Arkham City ei enää ns. lisenssilisää tarvinnut, sillä laatu oli jo tiedossa. Tosin edelleen sen lisenssin arvo ei pelaajille yleensä aukene ihan niin helposti. Herkästi sokeutuu omille kiinnostuksen kohteilleen, ja olettaa muidenkin huomaavan sen. Usein huomannut etenkin matkamusiikkia valitessa, että edes se omaan korviini vahvasti popilta kuulostava ei sitten kuitenkaan ole riittävän pop muille.

Jotain hyviä lisenssipelejä miettiessä ei oikein mitään tullut mieleen. Toy Story 2 oli muistaakseni aikanaan ihan jees PC:llä, samoin kuin muutamat ekat Potter-pelit. Urheilupelit toki myös, vaikkakin PES on todistanut ettei täydellinen lisenssi täysin välttämätön ole. Hauskaa oli pelata legendapelaajilla, joiden nimet oli vähän sinne päin (esim. Pele --> Palm). Yksittäisotteluissa tietysti eri asia, mutta ainakin omalta osalta joukkueen muodostuminen kausien edetessä korvaa mahdollisen nimien puutteen. Lisenssin mahdollistamaa universumia hyödyntävistä sitten löytyykin useita maanmainoita Star Warseista lähtien. Yhtenä maininnanarvoisena tapauksena taitaa olla Chronicles of Riddick -peli muutamien vuosien takaa. Eikös se ollut leffaa varten tehty lisenssihöttö, joka sitten olikin arvioissa sellainen 90+ -peli samalla kun leffa haukuttiin maanrakoon? En koskaan kylläkään pelannut, mutta näin muistelisin.

XShava voisi lähettää seuraavan castin poppoolle esimakuna koko Uwe Bollin tuotannon, jonka pohjalta taistelijat voisi miettiä voiko peleistä tehdä hyviä "lisenssielokuvia". Bloodrayne ainakin oli todella hieno leffa. Paljasta pintaa, lesbovampyyreja, typerryttävän käsittämätön juoni ja maagiset näyttelijäsuoritukset. Leffahyllyssä mokomaa ylpeänä pidän. Niin ja Kristanna Loken. (sydän)

[video=youtube;F_dmvG9QM8U]http://www.youtube.com/watch?v=F_dmvG9QM8U[/video]

Näytä liitetiedosto 8129

EDIT: Ja siis tuo Chronicles of Riddick -höpinä oli pelistä The Chronicles of Riddick: Escape From Butcher Bay - Developer's Cut, jonka absoluuttinen hyvyys on 90 (Metacritic), kun pohjana toiminut leffa on 6.5 arvoinen pökäle (IMDB).

 

[SalarymanDaishi]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Unchartedit, GeoW:t, Halot ja muut AAA-yksinoikeudet ovat saaneet konsolin valmistajankin puolelta puitteet ja markkinointiedellytykset valmiiksi. Koska Battis ei ollut yksinoikeus, eikä pelaajakunnan todellista hardcore-porukkaa lukuunottamatta kukaan edes olisi osannut Rocksteady-nimistä pelifirmaa nimetä ennen Asylumia, niin ostajakunta olisi ollut huomattavasti pienempi.

Sekä ei että puolesta. Itse väittäisin, että jokainen potentiaalinen AAA-peli joutuu käymään läpi sen saman kriittisen myllyn kuin mikä tahansa muukin tuotos ennen sen aidon AAA-statuksensa saavuttamista. Rocksteady sai tuossa tavallaan varaslähdön valmiiden ideoiden myötä mutta toisaalta olihan se myös riippakivi, jonka studio potki jorpakkoon ihailtavalla antaumuksella. Batman-faneille firman tuotokset toki lienevät jo miltei orgastisia kokemuksia mutta silti jääräpäisesti väitän, että Batman: Arkham Asylum olisi jo ihan ominkin avuin, tyystin omaperäisellä maailmalla voinut olla pelimaailman seuraava X...

Kärjistetysti sanottuna jokainen voi miettiä, että kun peleistä tietämätön mamma menee ostamaan jälkikasvulleen joululahjaksi peliä, niin puhutteleeko pelikannessa lukeva Batman enemmän vai vähemmän kuin vaikkapa Uncharted tai Gears of War.

...ja tässähän siihen lisenssipulmaan nimenomaan törmätään. Ei tuollaisia ihmisiä kiinnosta, millainen peli sieltä kannen takaa kenties löytyy. Lukee siinä sitten Batman tai SpongeBob SquarePants, se ostetaan nimenomaan nimellä. Sikäli Batman ei saavuta lisenssipelien keskeisimmällä tontilla - myynnissä - loppujen lopuksi yhtään mitään vaikka olisi ns. "tosipelaajien" mielestä millaista huikeutta tahansa. Paha sanoa kun ei ole dataa mihin tukeutua mutta veikkaisin esim. Asylumin tapauksessa hurjien myyntilukujen olleen lopulta vain todella hyvän pelin kuin pelkän nimen ansiota.

Tosin edelleen sen lisenssin arvo ei pelaajille yleensä aukene ihan niin helposti. Herkästi sokeutuu omille kiinnostuksen kohteilleen, ja olettaa muidenkin huomaavan sen. Usein huomannut etenkin matkamusiikkia valitessa, että edes se omaan korviini vahvasti popilta kuulostava ei sitten kuitenkaan ole riittävän pop muille.

Tämäkin kyllä erittäin totta ja ainahan lisenssipeleissä(kin) on hyvä muistaa se niiden hankintaan yleensä vaikuttava fanitausta. Jos jostain riittävästi pitää niin ainahan sitä katsoo vähän ruusunpunaisten lasien läpi ja niinhän sen pitää ollakin. Lisenssipeleissä ehkä enemmän törmätään siihen, että jostain ihan oikeasti haluaisi pitää mutta tarjonta ei vain vastaa odotuksia. Toisaalta löytynee kuitenkin myös se iso kasa niitä, joille lisenssipelitkin edustavat ihan aidosti todella viihdyttävää menoa jo ihan nykyiselläänkin.

Edit: Walloftextiä vielä sen verran, että nimenomaan lisenssinä Arkham Asylum oli omalla kohdalla aikoinaan vähän sama kuin Kingdom Hearts. Supersankareita? Lähtökohtaisesti booooooring. Square ja herra paratkoon Disney? Booooooring. Vasta kun pelaajat alkoivat hehkuttamaan, että kyseessä oli lisensseistä huolimatta aika helkkarin kovia pelejä ihan peleinä itsenäänkin, piti niellä ylpeys, pistää yhä vielä vähän vastentahtoisesti kokeillen ja totta vie, niinhän ne sitten olivatkin!

 

[rioichi]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Kiitos Daishi, että mainitsit Kingdom heartsin, koska olisin muuten unohtanut sen. En ymmärrä kenelle on voinut tulla edes mieleen yhdistää Final Fantasyn ja Disneyn samaan universumiin. Pelaajien rakastama pelisarja yhdistettynä ehkä maailman kuuluisimpaan lisenssiin kuulostaa järjettömältä mutta silti se toimii. Kuinka moni pelaaja mahtaa edes ajatella Kingdom Heartsia enää lisenssipelinä. Oma veikkaus on ettei moni. KH on saavuttanut kunnioituksen pelaajien keskuudessa eikä sitä paina enää lisenssin tuomat haitat. Saman voidaan ajatella käyneen Batmanillekkin tällä hetkellä. Uskon ja toivon, että tulemme jatkossakin näkemään firmoja, jotka uskaltavat tehdä lisenssipelejä meidän kunnon pelaajien standardeilla ja kun näitä tapauksia on tarpeeksi nähty, niin voi olla, että ennakkoluulot lisenssipeleistä romahtaa. Huono puoli tässä tapauksessa on se, että jos 50% lisenssipeleistä olisi hyviä niin voi olla, että huonompia valintoja tulee tehtyä, koska ostopäätöstä ei voi tehdä enää sen perusteella onko peli lisenssillä vai ilman. Nykyäänhän tuon voi vielä tehdä, koska 95% lisenssipeleistä on schaissea.

 

[draev]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Lisenssipelit on kuraa, koska niitä on tekemässä pelistudiot, joilla ei ole juuri minkäänlaista ammattitaitoa (anteeksi karkea ilmaisu). Esimerkiksi James Bond -lisenssillä voisi tehdä varmasti oikein hyvän agenttiseikkailun, mutta ei niin ei. Jotain tusina-FPS:ää vaan James Bond -nimellä. GoldenEye nyt on ainoa onnistunut tuotos. Tosin PS2:n Everything or Nothing oli myös mielestäni keskivertoa parempi peli.

Höpö höpö... Aika moni noista Bond-peleistä PS2/Xbox-aikaan on ollut EA Redwood Shoresin tekemä. Tunnetaan nykyään paremmin nimellä Visceral Games ja tehnyt semmoisia pelejä kuten Dead Space ja Dante's Inferno.

Parista uudemmasta Bondista taas vastannut sellaiset studiot kuten Bizarre Creations (PGR-sarja, Geometry Wars, Blur) ja Raven Software (Heretic, Hexen, Soldier of Fortune, Wolfenstein, Singularity).

Ei todellakaan ole kehittäjissä vika Bond-pelien kohdalla. Itse en osaa sanoa missä vika, pari pelaamaani Bond-peliä on ollut ihan hyviä muttei mitään kovin mieleenpainuvaa.

Joku oli kanssa sanonut että on helppoo tehdä paska casual lisenssipeli koska se myy paljon. En kyllä itse muista milloin joku paska lisenssipeli olisi ollut esimerkiksi NPD top kympissä... Saattaahan se toki olla ettei ole vaan jäänyt mieleen.

 

[tsinivuo]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Elätteletkö yhä toivetta laadukkaasta Star Trek -pelistä?

Mielestäni Interplay väänsi moiset ysärillä.

Ja jumalauta, olihan siellä Star Trek osastolla yksi kovimmista FPS peleistä aikoinaan. Mikäs se nyt olikaan... googlaa ku ei kaikkea voi muistaa.. Elite Force! PC-versio siis, en usko, että PS2 versio on ollut ihan samanlainen...

 

[Raitzi]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Kai se perus ongelma hommassa syntyy jo lähtökohdasta että ensin on lisenssi josta pitää yleensä väkisin puskea peli ulos leffan kanssa. Normaalisti ensiksi aloitetaan miettimään peli-ideaa ja ehkä sitten katsotaan onko lisenssien käyttö järkevää.
Tästä kannattanee pohtia myös hieman mitä lisenssipelillä tarkoitetaan? Autopeleissä esim. on yleensä valmistajien lisenssit käytössä, mutta voiko näitä kutsua lisenssipeliksi, jos on enemmän kuin yksi merkki?

 

[SalarymanDaishi]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Tästä kannattanee pohtia myös hieman mitä lisenssipelillä tarkoitetaan? Autopeleissä esim. on yleensä valmistajien lisenssit käytössä, mutta voiko näitä kutsua lisenssipeliksi, jos on enemmän kuin yksi merkki?

Hyvä näkökulma ja tuostahan kai lisenssipelien "huonoudessa" on kyse. Itse ainakin ymmärrän käsitteen Miiw:n tapaan, eli julkaisuina, jotka taotaan raudan ollessa ns. kuumaa, eli kun jokin elokuva, TV-sarja, kirja tai ihan vaan ilmiö on pinnalla. Tällöin on toki myös yleistä, ettei se lähdemateriaalikaan nyt mitään järin huikeaa settiä ole vaikka rahaa sen tuottamiseen on taatusti pistetty palamaan kahmalokaupalla (useimmat Hollywood-rainat ponnahtivat kummasti mieleen).

Eilen jaarittelin, kuinka X nyt ihan vaan ei toimi hyvin Y:nä tai Z:na mutta kun tarkemmin asiaa pohdiskelin, eipä se ihan noinkaan suoraviivaista ole. Tai siis vaikkapa Taru sormusten herrasta sai ymmärtääkseni aika lämpimän vastaanoton kirja-alkuperästään huolimatta myös elokuvatrilogiana? Ja sitten on tuo "lisenssipelien" upean loistava Batman tai Kingdom Hearts. Nuo kuitenkin tipahtavat mielestäni lisenssipelikategorian ulkopuolelle ihan samaan tapaan kuin urheilu- ja autopelitkin ja kun hetken mietin miksi näin, horjuva teoriakin taisi löytyä.

Ns. hyvät lisenssit ammentavat enempi rikkaasta historiasta kuin kaupallisesta hetkestä. Tolkien naputteli merkkiteoksensa jo 50-luvulla, Batman/Disney-osasto on ollut kuvioissa vähän vielä kauemmin ja autoilu tai urheilu siitä vähän vielä lisää. Nuo pahamaineiset lisenssipelit taasen kehitetään nimenomaan alkuperäisen julkaisun (yleensä elokuva) ehdoilla ja yleensä sellaisen julkaisun, jota kukaan ei muutaman kuukauden jälkeen enää edes muista, vuosikymmenistä nyt puhumattakaan.

Tintti ja 007 ovat tavallaan hyviä esimerkkejä missatusta pelipotentiaalista. Historiaa riittäisi vaikka kuinka paljon mutta Tintin kohdalla peli päätettiin tehdä taas kerran elokuvan oheistuotteeksi. Bondiin taasen ei vain luoteta tarpeeksi tai pelkän nimen vetovoimaan luotetaan liikaakin. Joku Blood Stone ei ollut oikeastaan yhtään hassumpi peli ja sen kehittäjälläkin riitti kannuksia vaikka muille jakaa mutta lopputulos oli silti enempi B-luokan "ihan kivaa" kuin Batmanin AAA-luokan "whoa!"

 

[ManjiMaru]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Ainoa oikeasti vakuuttanut lisenssipeli joka minulle tulee mieleen on (konsoli) spiderman 2 playstation 2:lla (lisenssi enemmän tai vähemmän pohjautuen spiderman 2 leffaan + vähän ekstraa kuten black cat). Kyseessä oli mielestäni uraauurtava "grand theft spiderman" tyylinen peli jossa hämis itse asiassa taisteli hyvin samanlaisella ohjaus/combo systeemillä kuin battis arkham asylumissa/cityssä. Eipä sitä kovin moni pelaaja tule miettineeksi mistä nämä nykyiset pelit ammentavat vaikutteitaan. Hämiksellä kun oli esimerkiksi ihan samanlainen 'hämisvaisto' kuin asylumin batmanilla, joka kertoi kun joku pahis meinasi lyödä niskaan. Combot löytyi, spesiaaliliikkeet myös samoin kuin battiksellä

Sinänsä mielenkiintoisesti kyseisen pelin tismalleen samaan lisenssiin perustunut pc-versio oli jotain aivan kauheaa ulostetta jolla ei ollut oikeastaan mitään tekemistä konsoliversion kanssa kuin nimi. Pelit eivät todellakaan pohjautuneet samaan koodiin.

Miksi lisenssipelit ovat syvältä? Koska ne ovat lähtökohtaisesti rahastusta jonka on tarkoitus ratsastaa alkuperäisversion maineella. Jos joku kilahtanut pelintekijä oikeasti paneutuu aiheeseensa se on tosiaankin enemmän sääntö kuin poikkeus.

ps. Ajattelin nimenomaan johonkin leffaan/kirjaan yms perustuvaa lisenssipeliä, joita pelkkään hahmoon/maailmaan perustuvat pelit kuten arkham asylum ja 007 bloodstone eivät ole. Tottakai Arkham asylum ja city ovat minusta hyviä pelejä.

 

[Jarppa]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Minä näkisin, että pelit joudutaan tekemään halvemmalla siksi, että lisenssi nyt yksinkertaisesti maksaa. Näin kehitykseen jää x rahaa vähemmän ja peli joudutaan raapimaan kasaan nopeasti eikä innovaatioita juuri nähdä.

Yritin miettiä studioita, jotka on tunnettu lisenssiroskasta. Muistaakseni Ocean Software oli legendaarinen c64/NES -aikakaudella, mutta ei noista peleistä juuri mitään muista. Miami Vice on ainakin hyvä esimerkki lisenssimoskasta, varmasti heiltä löytyy koko joukko muitakin. Atarin ET on luultavasti legendaarisin (huonoin) tekele. Ainakin legendan mukaan suurin osa kaseteista on haudattuna paikkaan, johon aurinko ei paista ja sinne se peli kuuluukin.

 

[JOS456]

Vastaus: Mikä lisenssipeleissä on vikana?

Ajopeleissä tiettyjen lisenssien hankala saatavuus on ongelma kuten nyt sen Porschen
ja liian sisällöttömät lisenssipelit kuten f1 ja nascar pelit joissa vain yhden kauden autot ja radat yhdestä kilpasarjasta.