Vastaus: Miten valitsette pelikoneenne?
Uuh miten vanha ketju, mutta let's go.
Ihan ensimmäiset koneet taisivat olla se simppeli tennis/yms. -härveli sekä jotain kannettavia klassikoita, mutta ehkä todellinen konsolipelaaminen alkoi kun kasibittinen NES tuli taloon joskus 80-luvulla. Kavereilla muistan pelanneeni myös Segalla, Amigalla ja Commodorella, mutta kyllä Nintendo oli se oma juttu. Hurja määrä klassikoita ja kultaisia muistoja jäi niistä ajoista. Missasin jotenkin SNES:inkin kun vanha harmaa laatikko palveli hienosti monta vuotta.
Seuraava askel oli sitten siirtyä CD-aikaan PSX:n myötä - ja olivathan ne tehot siihen aikaan aika hieno juttu. Monta vuotta meni pleikkarin kanssakin, ja klassikoita löytyy niin paljon ettei 90-luku taida ainakaan puhtaasti pelien valossa jäädä edellistä sukupolvea yhtään heikommaksi. Samoihin aikoihin tuli kokeiltua joitakin PC-pelejä, mutta se maailma ei koskaan ole vetänyt puoleensa. Ainoa looginen askel joskus vuosituhannen vaihteessa olikin sitten PS2, joka toi tullessaan paitsi paremmat grafiikat niin ennen kaikkea verkkopelaamisen. Ei pettänyt tämäkään kone. Jos olisi pakko valita, niin kaikkien aikojen parhaat pelit valitsisin ehkä PSX:ltä ja PS2:lta.
Yksikään konsolini ei taida olla ehtinyt vuosien pelaamisesta huolimatta levitä, mutta PS2:sta piti sitten jonkun ajan kuluttua hypätä teräväpiirtoaikaan. PS3 oli tuolloin vielä uusimpana tulokkaan heikko lenkki naurettavan kalliin hintansa ja kutakuinkin yhtä naurettavan pelivalikoimansa takia, joten avasin yhden uuden oven ostamalla Xbox 360:n. Kannatti. Sitä tulee ihmisellä elämässä muita rientoja vastaan eikä pelaamaan ole enää viime vuosina ehtinyt entiseen malliin (vrt. vaikkapa verkkopelaamisen alku PS2:lla), mutta "last genilläkin" ehti useampaa peliä jauhaa sen verran että jotakin voisi poimia klassikkolistalle. Ehkä selvin muutos tässä sukupolvessa oli se trendi mikä alkoi jo PS2:lla, että kun pelitunnit vähenevät niin siirryin lähes kokonaan moninpelaamiseen eikä yksinpeleille ole enää ollut aikaa. PS3 tuli ostettua boxin rinnalle heti kun vanhan klassikkosarjan uusin tulokas Socom 4 julkaistiin, mutta ikävä kyllä siitä julkaisusta ei jäänyt hirveästi jälkipolville kerrottavaa.
Viimeisin askel on sitten ollut Xbox One. PS4 odottelee H-Houria tai vastaavaa isoa syytä ostaa alusta, sillä olen oikeastaan kokonaan moninpelien varassa kuten aiemmin tuli todettua.
Matkalla on tullut omistettua myös ainakin Gamecube ja Nintendo DS, mutta jäivät aika pitkälti "pääkoneiden" jalkoihin.
Uuh miten vanha ketju, mutta let's go.
Ihan ensimmäiset koneet taisivat olla se simppeli tennis/yms. -härveli sekä jotain kannettavia klassikoita, mutta ehkä todellinen konsolipelaaminen alkoi kun kasibittinen NES tuli taloon joskus 80-luvulla. Kavereilla muistan pelanneeni myös Segalla, Amigalla ja Commodorella, mutta kyllä Nintendo oli se oma juttu. Hurja määrä klassikoita ja kultaisia muistoja jäi niistä ajoista. Missasin jotenkin SNES:inkin kun vanha harmaa laatikko palveli hienosti monta vuotta.
Seuraava askel oli sitten siirtyä CD-aikaan PSX:n myötä - ja olivathan ne tehot siihen aikaan aika hieno juttu. Monta vuotta meni pleikkarin kanssakin, ja klassikoita löytyy niin paljon ettei 90-luku taida ainakaan puhtaasti pelien valossa jäädä edellistä sukupolvea yhtään heikommaksi. Samoihin aikoihin tuli kokeiltua joitakin PC-pelejä, mutta se maailma ei koskaan ole vetänyt puoleensa. Ainoa looginen askel joskus vuosituhannen vaihteessa olikin sitten PS2, joka toi tullessaan paitsi paremmat grafiikat niin ennen kaikkea verkkopelaamisen. Ei pettänyt tämäkään kone. Jos olisi pakko valita, niin kaikkien aikojen parhaat pelit valitsisin ehkä PSX:ltä ja PS2:lta.
Yksikään konsolini ei taida olla ehtinyt vuosien pelaamisesta huolimatta levitä, mutta PS2:sta piti sitten jonkun ajan kuluttua hypätä teräväpiirtoaikaan. PS3 oli tuolloin vielä uusimpana tulokkaan heikko lenkki naurettavan kalliin hintansa ja kutakuinkin yhtä naurettavan pelivalikoimansa takia, joten avasin yhden uuden oven ostamalla Xbox 360:n. Kannatti. Sitä tulee ihmisellä elämässä muita rientoja vastaan eikä pelaamaan ole enää viime vuosina ehtinyt entiseen malliin (vrt. vaikkapa verkkopelaamisen alku PS2:lla), mutta "last genilläkin" ehti useampaa peliä jauhaa sen verran että jotakin voisi poimia klassikkolistalle. Ehkä selvin muutos tässä sukupolvessa oli se trendi mikä alkoi jo PS2:lla, että kun pelitunnit vähenevät niin siirryin lähes kokonaan moninpelaamiseen eikä yksinpeleille ole enää ollut aikaa. PS3 tuli ostettua boxin rinnalle heti kun vanhan klassikkosarjan uusin tulokas Socom 4 julkaistiin, mutta ikävä kyllä siitä julkaisusta ei jäänyt hirveästi jälkipolville kerrottavaa.
Viimeisin askel on sitten ollut Xbox One. PS4 odottelee H-Houria tai vastaavaa isoa syytä ostaa alusta, sillä olen oikeastaan kokonaan moninpelien varassa kuten aiemmin tuli todettua.
Matkalla on tullut omistettua myös ainakin Gamecube ja Nintendo DS, mutta jäivät aika pitkälti "pääkoneiden" jalkoihin.
Jumi on jumi, johtui se sitten Sonerasta, Elisasta tai Sonysta.
