Vastaus: Nintendo DS:n edustus kaupoissa
Molemmat ovat varmasti myyneet pirun hyvin, mutta muistaakseni EGM:ssä oli juttu, jossa kerrottiin näistä tilastoista. Melkein konsoli kuin konsoli saadaan rikkomaan myyntiennätyksiä, sillä valmistajat vaihtelevat aikajaksoa ja -väliä tyyliin, eka tunti/päivä/viikko/kolme tuntia/viikonloppu toinen viikko/keskiviikko ilta/15. sunnuntai pääsiäisestä/jne. Tottakai hyvä myynti käy aina selväksi, kuten myös katastrofaalisen huono sellainen, mutta myyntien VERTAILU on hemmetin vaikeaa juuri näiden todella vapaiden mittareiden ansiosta. Itse olen tuon jutun jälkeen seuraillut uutisointia ja näinhän se tuntuisi olevan, että hyvä kone on aina kaikkia muita edellä jossain mittauksessa.
Itse olen miettinyt tätä Sonyn ja Nintendon asetelmaa ja minusta Sonylla on todella kova tuki imagomielessä kodinviihdelaitteiden ansiosta. Kun minä menen kauppaan ostamaan hyvää soitinta tai televisiota, niin ainakin mulla on sellainen käsitys, että Sony on laadukas merkki. Sonyn vermeet ovat vieläpä hyvin suunniteltuja ulkonäöllisesti. En minä pelkkää Sonya osta, mutta kaupassa on sellainen fiilis, että Sony tuskin pettää, vaikka kyllä mulla on monta muutakin merkkiä kohtaan aivan yhtä kova luottamus. Näistä mikään ei vain ole konsolibisneksessä, jos MS ei lasketa. Monella länsimaalaisella on varmasti hyvä tuntemus Microsoftista. MS ja Sony ovat varmasti tunnetumpia kuin vain konsoli -ja lelubisneksessä keikkuva Nintendo. Molemmilla on varmasti aikuisempi imago jo ydinliiketoiminnan kautta kuin Nintendolla. Tämä siis vain mun omaa pohdintaa. Itse päädyn Nintendoon luultavasti samoista syistä kuin muutkin Nintendon koneita ostavat. GC on mun paras kotikone ja GBA parhaimpia ikinä, mutta ymmärrän varsin hyvin jos naapurin jannu tykkää enemmän pleikkarista - Nintendon koneen ostaminen vaatii perusteluja, mutta Sonyn koneen ostaminen on ajantasalla pysymistä.
PSP on kaunis laite, ei liian bling, vaan tyylikkään musta. Itsellä on vain DS ja mielestäni se on ihan hieno, mutta ei yllä PSP:n tasolle ulkoisilta avuiltaan. Luultavasti ulkokuori voi olla se paras houkutin, jonka me pelaajat arvostamme hieman alemmas ja luulemme muiden tekevän samoin. PSP:n ostaisin jos ulkokuorta katsoisin, mutta mun silmiin DS on myös rehdisti perushieno. PSP:llä näkee, että suunnitteluun on todella satsattu. Mua kyllä miellyttää pieni rosoisuus kaikessa esimerkiksi levynkansissa tyyliin gangstarap-levyt ennen pen&pixel aikakautta ja 2000-lukua. Ennen gangsterit pukeutuivat mustiin, tyylikkyys tuli kliseisistäkin kansista ja rakeisistakin valokuvista ainakin meikäläiselle, vaikka en mikään lofi-diggari olekaan. Nykyään on huolitellumpia levynkansia, mutta wtf 50 Cent näyttää timanteilla koristellulta joulukuuselta joka videolla ja NWA:n Str8 Outta Comptonin lähiöturnee on vaihtunut jonnekin Malediiveille ja sanoitukset, joissa oli edes jotain sanomaa ja joihin joku on voinut huonossa jamassa samaistuakin ovat vaihtuneet Just a lil bit it diskopelleilyihin. Pen&pixel kannetkin olivat sentään huvittavia ja niitä katsoessa ne tuskin kosiskelevat ketään musiikin pariin, mutta nykyään joka rap-video on kuin sirkus olisi tullut kaupunkiin ja yritys olla "makee" on niin läpinäkyvää. Just a lilbit it mitä helv... pieni rähjäisyys on aina paikallaan, liian tyylitelty ei iske. 50n eka levy oli minustakin hyvä, mutta Candy shop just a lil bit it ... ei ei ei, jos joku noiden tahtiin ketkuttaa Highlightissa niin suon sen heille, mutta meikäläinen ei tuollaista sontaa kestä alkuunkaan. Tosin jos California Loven lisäksi ei tule mitään muuta hyvää, niin kuitenkin löydän itseni hoilaamasta just a lil bit it

.
Tiedän taisi mennä koko ajatus ohi otsikon, mutta aikaisemmista viesteistä päätellen peli on jo menetetty ja tärkeintä on keskustelu

.