No kaverilla oli tuommoinen, ja kävin testaamassa.
- Testiryhmä: Neljä äijää, pelitausta tasapuolinen: PS2-kaheli, Xbox-fanboy, DC-friikki ja N64-peluri. Em. laitteiden lisäksi kaikilla vaihteleva kasa Atari/Spectravideo/VIC/C64/Spectrum/Amstrad/PSX/PC-pelikokemusta takana vähintään 15 vuotta vaihtelevalla innolla.
- Itse konsoli oli hilpeä näky: vähän isompi kuin cd-kotelo kanttiinsa, paljon pieniä laajennuskoloja pohjassa, ohjainportit edessä ja minilevyt sisään päältä. Cuben pakkauslaatikko aiheutti porukan Xbox-fanaatikossa kommentin "eihän tonne mahtuis edes Xboxin ohjain".
TUOMIO: Upea teollisen muotoilun ja insinööritaidon näyte. Ei mitään turhaa, mutta kaikki tarpeellinen. Paitsi DVD.
- Ohjain: sopi heti käteen. Pelasimme myös vanhalla Nintendo 64:llä, ja parannus oli tuntuva (erityisesti toinen tatti). Eli pleikan ohjaimesta pöllityt ideat yhdistettynä muutamaan uuteen ideaan oli erittäin onnistunut ratkaisu. Sopi käteen heti.
TUOMIO: DualShock on kohdannut vähintään vertaisensa.
- Pelit: Luigi's Mansion edusti juuri inhoamaani pelityyppiä, ja myös loput testaajaryhmästä lähinnä haukottelivat. Graffat olivat nätit, mutta siinäpä se sitten. Wave Racer ei sytyttänyt sen kummemmin, yksin tai kaksin. N64:n omistajat haukottelivat, koska vanha peli oli ollut ihan samalainen.
- Lopputuomio: Kaikki olivat hieman hämillään käsiin saaduista peleistä, joten kaivoimme esiin N64:n ja Goldeneyen. Venailemme niitä aikuisille suunnattuja, parempia pelejä vielä tovin. Tekniikka 9+, pelit 7-.