Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Onko isompi ja pidempi aina parempi? - ja nyt puhutaan videopeleistä senkin pervot

Onko Game Pass muka nyt joku laari lyhyille peleille? Kyllä niitä on muuallakin ja siitä olkoon todisteena se että GP:n sisältö on pitkälti multiplattareita. Outoa ja täysin turhaa ja puskista vedettyä vastakkainasettelua siis.

Tosin juuri ne indiepelit on ainakin minulle koko GP:n suola. Mutta samat pelit kyllä löytyy muillekin alustoille.


Olen eri mieltä ja Witcher 3 on aina siihen hyvä argumentti. Väsymystä tuli vaikka oli timanttia.


Ei sekään ole hyvä vaihtoehto jos "puutuminen" on jo alkanut. Sitten jos odottelee liian kauan niin ei muista edes kunnolla enää mitään ja muutenkin pelin rytmi on hukassa. Tosin sanoisin sen olevan hukassa jo siinä kohtaa jos puutumista tulee.


Kyse ei ole mistään "haluan pelini pikaisesti loppuun" vaan siitä että usein se kesto on silti liikaa vaikka sisältö olisi kuinka timanttia. Outoa että tuota ei muka hoksaa että hyvääkin voi olla liikaa tai sen kesto voi olla liian pitkä.

Tietty jos pelailee pätkissä vuosien ajan ja se on mentaliteetti niin ei kai sitä puutumista sitten niin helposti ehkä tule. Mutta ei minulle sellainen peli olisi edes kovin mielenkiintoinen jos vain pelailisi "silloin tällöin" ettei kyllästy. Outo lähtökohta muutenkin rajoittaa tai tauottaa pelin tuntimäärää ettei kyllästy. Kyllä siinä on pelissäkin jo jotain "vikaa" sitten.


Ei pelin tarvitse noudattaakaan Ubi-kaavaa vaan pelkästään se että se on "semi open world" eli jotain putkijuoksun ja open worldin väliltä, tekee siitä ainakin minulle sen että peli saattaa olla liian pitkä. Ensimmäinen ei ollut enkä nytkään itse jaksa etukäteen murehtia mutta ymmärrän täysin mitä täällä sanotaan liian pitkästä kestosta.


Hyvä esimerkki todellakin mutta nimenomaan siitä kun rytmitys ei toimi ja kesto lässähtää. Toivoin monta kertaa että peli loppuisi ja olen lukenut ihan vasta kommentteja viimeksi siitä että niin on luullut moni muukin. Peli on ihan liian pitkä putkijuoksuksi (mitä se on vaikka vähän laajempi putki onkin). Lisättäköön että minä nimenomaan pidän Sonyn "open world putkijuoksuista", kuten TLOU tai Unchartedit. God of War on sekin vähemmän open world mitä käsitteellä yleensä tarkoitetaan ja pidin siitäkin tiiviydestä. Kestoa voi silti olla liikaa.


Totta kai tämä on tapauskohtaista sekä subjektiivista mutta kyllä nuo tuntimäärät silti aina jotain kertovat. Sata tuntia on esim. ihan eri asia roolipelissä kuin putkijuoksussa. Näin ollen voi ihan hyvin ainakin oman näkemyksensä sanoa, varsinkin ilman että tarvitsee vastata jollain oletuksilla että kommentti liittyy jotenkin "kilpailijan tarjontaan".

Plus että miten se arvostelu tai pelin julkaisu muuttaa pelin kestoa? Jos peli on jatko-osa, tiedetään about mitä se on, ja jos on kerrottu mikä sen kesto on, niin eikö kaikki tarvittava tieto ole jo olemassa? Varsinkin kun ei nykyään välttämättä pitkitetty kestokaan varsinaisesti näy arvosanoissa. Katso vaikka about jokaista Ubisoftin järkälepeliä.
Et nyt kuitenkaan tunnu huomaavan sitä, että tämä pitkien pelien mielekkyys on makuasia, ja meitä on kuitenkin varsin paljon, joille kelpaa pelin pituudeksi vaikka yli sata tuntia, kunhan peli on täynnä meille innostavaa tarinaa ja tekemistä. Meillekin pitää olla pelitarjontaa ja onneksi onkin, kuten AC-pelien tai lukuisien järkälemäisten roolipelien olemassaolo ja hyvinvointi todistavat. Suosittelen suosiolla jättämään tuollaiset pidemmät pelit väliin, jos se oikeasti jotenkin tuntuu huonolta jutulta. Niitä lyhyempiä pelejä kun on joka tapauksessa aivan pilvin pimein.

Henkilökohtaisesti olen pelannut lukuisia pelejä, joissa on helposti mennyt yli 100 tuntia, eikä ole tylsistyttänyt yhtään. Esimerkkeinä vaikkapa Elden Ring, AC Origins, Odyssey ja Valhalla. Tai vaikkapa Dragons Quest XI, Tales-pelit, Cyberpunk 2077 tai myöskin Skyrim ja sen edeltäjät. Kaikissa näissä peleissä oli se yhtäläisyys, että minua ainoastaan harmitti, kun pelit viimein loppuivat. Niiden parissa olisin helposti voinut jatkaa vaikkapa kymmeniä tunteja lisääkin, jos mielekästä tekemistä ja tarinaa olisi vielä ollut.

Vastaavasti minulle Witcher 3:n tarina oli aika köykäinen ja loppuosuuden osalta suorastaan heikko. Pelimaailmakaan ei loppujen lopuksi mitenkään erityisesti minua innostanut ja pelimekaniikat olivat suorastaan aika ärsyttäviä paikka paikoin, joten kyseisen pelin pelaaminen tökki ajoittain aika pahasti ja pelin läpi pelaamiseen menikin varmaankin ainakin pari vuotta.

Olen joskus ennenkin todennut, että pelissä loppuun pääseminen ei ole minulle edes kovin keskeinen asia. Paljon tärkeämpää minulle on se matka eikä matkan määränpää, kuten jossakin sanonnassakin mielestäni hyvin sanotaan. Toki, kuten jo totesin, tämä on sinänsä yhden sortin makuasia.

Noin ylipäätään toivon, että tarjontaa on jatkossakin sekä erityisen pitkistä peleistä pitäville että toki myös lyhyemmistä ja tiiviimmistä peleistä nauttiville. Sinänsä itsellenikin olisi ainoastaan erinomainen asia, mikäli Ragnarokissa olisi yli 40 tuntia tarinaa. Näin ei toki ilmeisesti ole, mutta toivottavasti olisi nyt kuitenkin edes lähempänä 30 tuntia kuin 20 tuntia, jos tarina vaan noin muutoin toimii hyvin.
 
God of War (2018) tais olla sellanen just päälle 20h jos pelas vain päätarinan, aika hurjalta kuulostais jos tätä lähdettäisiin tuplaamaan.
Itselle just tällaiset Sony Studios -experienceputkijuoksut ovat pitkitettyinä ainakin paperilla aika hurja ajatus (mun on helpompi kuvitella/hyväksyä, että joku RPG kestää lähemmäs 100h), mutta ei minullakaan ole mitään rajaa minkä tällainen peli "saisi kestää". Puutuminen tapahtuu jos tapahtuu.

Kestoon liittyen ehkä sellainen huomio, että on se toiminut tietyssä tapauksessa negatiivisesti. Jos kysytte minulta onko Persona 5 hyvä peli vastaan kyllä, se on suorastaan ilahduttava teos tällaiselle vähemmän JRPG:tä pelaavalle. Se ei kuitenkaan ole niin hyvä, etteikö olisi toistaiseksi jäänyt kesken. Ja asiaan vaikuttaa varmasti se, että tiedän sen olevan todella pitkä peli.
Ehkä taas jossain välissä pelaan sitä 10h eteenpäin.
Ja voi silti olla, että ostan Persona 6:n sitten joskus, jos/kun sellainen julkaistaan.
 
Mitä tulee yleisesti pelien pituuteen, niin riippuu tietenkin ihan miten mielekästä hommaa on vaikka sen kartan koluaminen. Itselle toimii siis hyvin roolipelit, kun omaa hahmoa ja tavaroita saa kehittää tuntien karttuessa. Toki jos peli on kovin juonipitoinen eikä itse pelattavuus ole ihmeellistä, niin alkaahan peli puuduttamaan jos on kauhean pitkä tarina. Meinasi vähän puutua Days Gonessa tai jopa Tlou 2:ssa vaikka kokonaisuudessa hyviä pelejä ovat kummatkin. Tlou 2 keikkuu itsellä kärkisijoilla. Tuon Days Gonen pelattavuus ei ollut taas kovin ihmeellistä, mutta tarina kyllä kiinnosti. Sama juttu vähän vaivaa Horizoneita ja edelleehän mulla on Forbidden West kesken. Elden Ringiä ei taas tee mieli ikinä päästä läpi kun lähes täydellinen peli itselle kyseessä, eikä sen halua loppuvan.
 
En keksinyt parempaa aihetta missä tätä jatkaa mutta koska puhutaan vahvasti pelien kestoista, niin ehkä täällä sitten?

Jokaisella on varmasti oma kokemus, joka ei ole oikea tai väärä.

Minulle yksinkertaisesti on vain päivänselvää, etten edes yritä "arvottaa" japanilaisia roolipelejä kymmenen minuutin pelaamisen jälkeen ja monesti sitä alkaa kyvyt, maailma ja hahmot avautumaan kunnolla vasta useamman tunnin jälkeen.
No tässä meillä on jo se ero että en puhunut mistään yhdestä genrestä tai tekijämaan tuotteista vaan peleistä ylipäänsä. Yleisemmin sanoisin että 10 tuntia on paljon vaadittu sille että tietääkö onko peli itselle mieluinen/kiinnostava tms.

Ja vaikka pysytään JRPG:n parissa niin väittäisin että kai nyt niissäkin se peruspelaaminen ja idea tulee selväksi paljon, paljon aiemmin. Väittäisin jopa että paljon tietää jo 10 minuutin aikana jos pääsee siis heti puikkoihin eikä kyseessä ole joku alkuvideo tms.

Puhun siis pääosin siitä että pelaaja tietää mitä peliltä odottaa. Tietenkään tarinaa, maailmaa, hahmoja tai kaikki kykyjä ei tarvitsekaan tietää tai saada heti selville mutta se perus gameplay-looppi on yleensä aika äkkiä selvillä. Ja väittäisin että jos ei ole, niin aika erikoista suunnittelua.

Oliko tähän jollain JRPG-pelejä enemmän pelaavalla ns. toista näkemystä vai onko J.Sunderland nyt JRPG-pelaajien puhemies ja muut nyökyttelee taustalla? Kysyn ihan siksi koska oma JRPG-tausta on hyvin heikko mutta koen silti että pelaamisen peruspalikoista voi kyllä tämän verran sanoa.

Vähän tuntuu myös että puhutaan eri asioista tai vähintään hyvin eri näkökulmista. Itse kun en tosiaan puhu yhtään tarinasta, hahmoista tai muusta, minkä pitääkin avautua pikku hiljaa.

Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että minä itse kokisin tämän kuitenkaan niin, että joutuisin väkisin vääntämään tunteja ennen kuin koukku löytyy. Halusin vain tuoda esille tosiaan sen, että usein monta kymmentä tuntia kestävässä tarinan kaaressa se alkuvaiheen rauhallisempi rakennusvaihe on selkeästi olemassa ja se ei ehkä kaikille sovi, jos siis haluaa kaiken nyt ja heti.
En ole tästä kanssasi eri mieltä jos kyse siis on siitä että hahmot, tarina, maailma ja kyvyt avautuvat hiljalleen. Eihän sitä muuten edes kannata tehdä. Mutta se, että ei muka tietäisi onko peli sellainen, että haluaa pelata sitä, vaatisi muka 10 tuntia. Se on se asia jonka kyseenalaistan, oli genre tai peli mikä tahansa.

Ei ehkä juuri sinulla mene kuin tunti päättää onko Skyrim sinulle vai ei, se on sinun kokemus. Joku toinen saattaa tarvita enemmän aikaa. Mutta näissä genreissä on myös eroja.
Tämä toki totta mutta väittäisin silti että kyllä se Skyriminkin idea tulee hyvin pian selville vaikka se, että innostuuko juuri itse, voikin viedä enemmän aikaa.

Eli toisaalta näköjään itsekin puhun vähän kahdesta asiasta yhtä aikaa. Siitä että kauanko menee ymmärtää pelin "idea" ja kauanko siihen voi mennä että tietää "onko peli minulle". Mutta molempien kohdalla olen yhä sitä mieltä että on se aika kummallista jos siihen menee 10 tuntia. Ainakin siis jos se on harva se peli eikä vain poikkeustapauksissa.

Länsimaiset roolipelit on eri asia ainakin siltä kantilta, että niissä sinä luot tarinan ja elät hahmoa, jonka sinä olet valinnut. Maailma on usein heti alusta saakka avoin.
Kyllä, peleissä on eroja mutta toistonkin uhalla: pelin pohjaidea varmasti tulee paljon aiemmin selville eikä varmaan ole oikeasti edes järkevä pelata 10 tuntia vain odotellen että alkaisiko kiinnostaa.

Tosin minä pelasin BotW:n ja Death Strandingin molemmat aika lailla 100% läpi eikä ne iskeneet oikein kunnolla missään kohtaa. Mutta pelien idean tajusin kyllä helposti alle tunnissa. Mutta näissä sitten ei ikinä oikein klikannut se että olisi erityisemmin ollut sellainen kokemus että olisi välttämättä tarvinnut pelata ollenkaan.

Mutta nuo toimii siis oikein hyvinä esimerkkeinä näkemykselleni että ei välttämättä kannata seurata sitä neuvoa että "pelaa nyt ainakin 10 tuntia että tiedät iskeekö" kun ainakin kohdallani tiesin hyvin alussa että ei tämä taida minun peli nyt olla. Pelasin silti molemmat koska molemmat on tavallaan ns. "pakko kokea"-teoksia. Ei sitten pelaajana tarvitse hävetä että merkkiteokset on kokematta.

Toisaalta Personatkin lienee hyvin paljolti merkkiteoksia. Se ero niissä vain on noihin kahteen että nuo kaksi oli lähtökohtaisesti pelejä, joista minun pitäisi pitää, kun taas Personoissa on lähtökohta että niissä on pitkä lista juttuja, joista en pidä yhtään :p Joten jätän sen takia väliin. Varsinkin kun kerran vaatii "10 tuntia" että pääsee sinään, siis ilmeisesti tarinaan, hahmoihin ja muuhun(?).

Kysymys: onko Personoissa se pelaaminen sitten miten erikoista? Koska minulle pelit on kuitenkin ensisijaisesti pelaamista. Myöntäen toki tässä samalla että monia tarinapelejäkin olen pelannut sekä pelejä ihan tarinan vuoksi. Mutta ei joku 100 tuntia tai yli oikein innosta jos gameplay ei ole yhtään oma juttu - ei vaikka kuinka hyvää tarinaa, maailmaa ja muita olisi tarjolla.

Japanilaisissa roolipeleissä sinulle annetaan valmiit hahmot ja tarina, joita sinä seuraat. Useimmiten maailma aukeaa hitaammin pienissä osissa.
Kerronta varmasti on erilaista mutta ei hidas kerronta sinänsä minulle ollut tässä edes mikään pääjuttu :)
 
"pelaa nyt ainakin 10 tuntia että tiedät iskeekö" kun ainakin kohdallani tiesin hyvin alussa että ei tämä taida minun peli nyt olla.

Minä en ole koskaan esittänyt tätä väitettä ja jos joku niin ymmärsi, niin ymmärsi väärin.

No tässä meillä on jo se ero että en puhunut mistään yhdestä genrestä tai tekijämaan tuotteista vaan peleistä ylipäänsä.

Ja minä vaan yksinkertaisesti kommentoin alunperin sitä, että perinteinen JRPG on jätetty kesken 10 minuutin kohdalla, kun omakohtainen kokemus ei puolla sitä, että 10 minuuttia riittää kertomaan yhtään mitään. Mutta jos joku haluaa sen 10 minuutin kohdalla jättää Personat kesken, niin sekin on kuitenkin ihan ok minulle.

En ikinä halunnut tästä sen enempää syväanalysointia harrastaa, joten omalta osaltani tämä oli tässä. Nämä asiat ovat mielipiteitä ja kaikilla on varmasti omansa.
 
Minä en ole koskaan esittänyt tätä väitettä ja jos joku niin ymmärsi, niin ymmärsi väärin.
En kai minä niin ole väittänytkään eikä toisaalta kyse edes ole kirjaimellisesti kymmenestä tunnista vaan siitä tavasta mitä joskus saa lukea että "se vain vaatii X verran aikaa päästä sisään". Eli ehkä turhan paljon tuli toisteltua juuri tuota "kymmentä tuntia" kun kyse oli enemmän vain siitä kun joku saattaa kirjoittaa että "ei tämä iske" ja toinen vastaa jotain että "no ei kai se jos ei ole pelannut X määrää aikaa".

Ja se minun näkemys siihen oli siinä kohtaa yleisesti että aika usein kuitenkin se ennakkokäsitys on ainakin pelien ydinidean kohdalla varmasti aikalailla oikein. Se ei ehkä ole että nappaisiko peli jossain kohtaa mukaansa mutta kyllä ainakin pelin ydinidean osalta voi hyvinkin äkkiä sanoa että kiinnostaako pelata.

Tietysti sillä tapaa voi menettää paljon. Monet elokuvat ja sarjatkin saattavat päästä kunnolla vauhtiin vasta pidemmällä mutta toisaalta jos tietää että ei vaikkapa toimintaelokuva kiinnosta, niin kyllä se tulee jo varmaan alussa selväksi että kyseessä on toimintaelokuva. Samoin se että onko kyse ammuskelusta tai vaikkapa taistelulajeista. Mutta se juoni, hahmot, tarina ja muu ei tietenkään tule niin äkkiä selville.

Oikeastaan tämän paremmin en osaa asiaa selittää mutta tavallaan olen sekä samaa että eri mieltä. Eli kyllä pitäisi hyvinkin äkkiä hoksata mitä pelillä on pelaamismielessä tarjolla mutta ei tietenkään voi odottaa että on nähnyt koko tarjontaa heti, varsinkaan niiden juttujen osalta jotka loogisesti tiputellaan pikku hiljaa.

Ja minä vaan yksinkertaisesti kommentoin alunperin sitä, että perinteinen JRPG on jätetty kesken 10 minuutin kohdalla, kun omakohtainen kokemus ei puolla sitä, että 10 minuuttia riittää kertomaan yhtään mitään. Mutta jos joku haluaa sen 10 minuutin kohdalla jättää Personat kesken, niin sekin on kuitenkin ihan ok minulle.
Tästä me ollaan kyllä hyvinkin samoilla linjoilla. Eikä tarvitse olla kyse tietystä genrestäkään.

Mutta pidän myös tähän tarttumista vähän turhana koska pidän vähän itsestäänselvyytenä ettei 10 minuuttia riitä. Toisaalta enpä minäkään ole mikään julistamaan etteikö jonkun 10 minuutin testi riittäisi siihen että pystyy sanomaan että ei nyt kiinnosta. Mutta en sanoisi että pelistä on edes ydinidean osalta tuossa ajassa selvillä.

Tarinasta ja muusta nyt puhumattakaan.

En ikinä halunnut tästä sen enempää syväanalysointia harrastaa, joten omalta osaltani tämä oli tässä. Nämä asiat ovat mielipiteitä ja kaikilla on varmasti omansa.
No toki näin mutta aina tulee pyöriteltyä näitä jo sen kautta että jos jollakin olisi sellaista sanottavaa mikä laittaisi sen oman näkemyksen muuttumaan tai antaisi miettimisen aihetta siihen. Toki sitä jo nytkin tuli.
 
AC Mirage kestosta vähän tietoa. Harmillista jos pelissä on noin vähän sivu kontenttia, mutta tarinallisesti tämä olisi pisin sarjan peli jos ei lasketa Origins, Odyssey ja Valhalla trilogiaa.


Koska tuo on Ubisoftin peli, niin löytyy varmaankin jo kuukausi julkaisun jälkeen tarjouksesta.

Onhan tuommoinen tiiviimpi paketti ihan mukavaa vaihtelua, mutta jää nähtäväksi ovatko onnistuneet vai onko tuossa 10 tuntia mielenkiintoista pelattavaa ja loput sitten väkisin venytettyä :D
 
Ittelle toi pidempi ei kyl oo ollu kovin hyvä, ne +100h pelit tuppaa jäämään kesken ja sitten kun niiden pariin yrittää palata, niin olisi melkeen pakko alottaa alusta kun ei ole mitn muistikuvaa että mitäs sielä onkaan siihen mennessä tapahtunut.

Joten otsikon kysymykseen vastatakseni, isompi ja pidempi ei ole parempi.( That's what she said :D )
 
Tuon minäkin vastaukseni tänne tuolta väärästä ketjusta:

No täytyy myöntää että itsellä on hyvinki aikaa. Viikko tasolla sellainen minimissä 5 tuntia työpäivinä ja 10 tuntia vapaapäivinä. Eli mitä tuosta nyt tulee. 45 h per viikko :) Ja jos ilmestymisvälit on luokkaa Horizon Forbidden west > AC Mirage niin kyllähän tuossa välissä ehtii pelaamaan vaikka 500h tuntia kestävän pelin :)
Minä ehdin nykyään pelata suunnilleen 2-3 tuntia arkipäivinä ja nuokin sellaista että kaikki muut harrasteet pitää sitten unohtaa :D

Vapaapäivinäkään ei viitsi pelata ihan hirveästi enempää kun on perhe, joten ehkä viikonloppuna tunti tai pari enemmän per päivä. Joskus taas niin että jää jopa vähemmälle kun viikonloppuisin usein muutakin tekemistä.

Sata tuntinen peli veisi tahdillani siis neljästä vähän yli kuuteen viikkoon. Jos siis keskittäisin peliaikana vain siihen yhteen peliin, jota en myöskään tee, joten oikeasti se menee vielä pidempään. Useampi kuukausi helposti.
Ei todellakaan ole noin AC Originsin ja Odysseyn osalta. Eri ympäristöt ja aivan eri tarinat. Ja vielä kun kummassakin on valtavasti oikeiden historiallisten paikkojen sekä oikeiden historiallisten ja tärkeiden henkilöiden varsin tarkkoja kuvauksia, niin kuulostaa kyllä siltä, kuin moni täällä pelaisi noita Ubin pelejä laput silmillä tai jotain. Tai sitten ehkä juuri teitä ei sitten kiinnosta historia?
Se historiakin kiinnosti vielä joskus niissä mutta sitten kun "viiden minuutin välein" tulee joku pop-up jostain paikasta, tyypistä tai whatever, niin alkoi kyllästyttää kun itse pelaaminen oli jatkuvasti tauolla kun luki jotain historiaa.

Ubi osasi siis samalla överiydellään pilata myös sen osuuden minulle peleistään :D

Kyse ei ole siitä etteikö joku asia kiinnostaisi mutta liika on liikaa. Ubin peleissä on "yksilöitävää" sisältöä juuri johonkin 20-40 tuntiseen teokseen mutta se venytetään sataan tai enempään.

Eikä Ubi ole ainoa joka tuota tekee mutta se aloitti sen tai ainakin on tunnetuin tuosta.

Arvasin muutenkin että tulisi joku kommentti että "eri paikka ja tarina". Joo joo, mutta kun se tarinakin on venytetty siihen sadan tunnin ajalle sinne tänne ja paikka on laaja lähinnä siksi että "tässä on nyt tämän ja tämän verran lääniä"-mainospuheet on mahdollisia. Siellä harva paikka on oikeasti yksilöllinen tai merkittävä.

Ymmärrän jopa uusissa Zeldoissa sen maailman ison koon paremmin kun siellä pystyy enemmän vuorovaikuttamaan sen maailman kanssa. Jos se siis on asia, joka innostaa.

Itselleni se tärkein juttu AC-peleissä on juurikin se, että ne ovat virtuaalinen ja toiminnallinen tapa tehdä historiallisten paikkojen, aikojen ja henkilöiden tutkimuskierrosta seikkailuhenkisesti ja inspiroivasti. Toki voihan sitä valittaa, että pelimekaniikat ovat samankaltaisia pelistä toiseen, mutta niinpä ne ovat kaikissa Codeissa, tai kaikissa räisikintäpeleissä ylipäätään. Ja sama pätee myöskin autopeleihin tai vaikkapa metroidvania-peleihin. Samat tutut pelimekaniikat niissä vaan on järjestään, ja miksipä sitä toimivia perussysteemeitä pitäisikään muuttaa?
Ja tuon kokeakseen täytyy pelin olla 100 tuntia tai enemmän? En minä ole muuta kritisoinut kuin sisällön levittämistä ajallisesti ja fyysisesti laajalle.

Tarinat, hahmot ja pelimaailmat eivät todellakaan ole mitään toistensa kopioita AC-peleissä, vaan jokaisen pelin tapahtumien maan ja kaupunkien kulttuuria. arkeologiaa sekä arkkitehtuuria on mallinnettu huolellisesti sen mukaisesti missä seikkaillaan. Ja tarinoissa on valtavasti erilaisia historiallisia merkkihenkilöitä, joista tehdään ajoittain myöskin aika humoristisia tapauksia. Harvemmin kuitenkaan liikaa yli vetäen. Noissa tarinoissa ja hahmoissa on upeasti mielenkiintoisia ja hauskoja nyansseja, joista ei toki varmaankaan saa mitään irti, jos ei maailmanhistoriaa tarkemmin tunne, eikä historia ylipäätään kiinnosta.
Eikä tarvitse pelata kuin 100 tuntia niin sen kaiken pääsee kokemaan. Samat koki myös niissä lyhyemmissä AC-peleissä, joten tuo argumenttisi ei minun logiikkani mukaan päde kun puhutaan pelin pituudesta. Suurin osa siitä kestosta on kuitenkin muuta mistä nyt kirjoitat.

Sitä en sinänsä ymmärrä, että miksi te kaikki lyhyempiä pelejä kaipaavat valitatte siitä että niitä oikeasti pitkiä eepoksiakin tehdään? Älkää nyt hyvät ihmiset ostako noita AC-pelejä, jos kaipaatte lyhyempiä seikkailuita. Eivät AC-pelit siinä tapauksessa teille ole tarkoitettuja. Kyllä teille löytyy noita lyhyitä alle parinkymmenen tunnin putkijuoksuja ihan riittävästi ilman sitäkin, että ne harvat eepoksetkin pitäisi teille lyhyemmiksi tehdä.
AC-pelit olivat tiiviimpiä aiemmin ja nythän ne yrittää tarjota myös lyhyempää kokemusta kun tajusivat tuon asian.

Ja miksikö toivotaan peleistä lyhyempiä? Se hyödyttäisi niitä itseäänkin jos sisältö olisi helpommin ja nopeammin koettavissa eikä levitetty sinne tänne ympäriinsä vain siksi että saadaan lääniä ja pituutta. Niitä ensimmäisiä AC-pelejä on pelannut useaan kertaan mutta en minä Originsia tai Odysseyta enää pelin ja lisäreiden 100% pelaamisen jälkeen ole todellakaan ikinä enää pelaamassa.

On niitä toki joitain poikkeuksia itsellenikin, että lyhyempi peli on saatu tehtyä varsin mieleenpainuvaksi. Capcom on itse asiassa tässä varmaan ihan kovin pelifirma.
Usein lyhyempien pelien jälkeen jää parempi fiilis ja jopa sopiva nälkä, jolloin varsinkin vaikkapa RE-pelejä haluaa pelata useampaan kertaan. Tuntuu että siinä saa paljon enemmän irti pelistä kuin jos käyttää 100+ tuntia samojen asioiden "grindaukseen".

En minä siltikään ihan vastaavaa elämystä ole saanut parhaistakaan Capcomin peleistä, kuin vaikkapa Elden Ringin, Skyrimin, Falloutien tai vaikkapa AC Originsin tai Odysseyn kaltaisten valtavien eeposten kanssa olen saanut satoja tunteja pelaten.
Älä edes puhu Elden Ringistä samassa lauseessa noiden muiden kanssa :D Sen sisältö oli hyvin erilaista hyvin pitkälle loppupuolelle asti ja tuntui että jopa niissä "copypaste"-luolissa oli innovaatiota ja virkistävän hulluja vaihteluita. Siellä oli sekä merkittävästi eroavia alueita, vihollisia ja tietenkin pomoja ihan loppupuolelle peliä asti tarjolla.

Noista muista Skyrim ja Fallout taas taitavat loistaa enemmän tarinapuolella ja sisältö on niissäkin jonkinasteista "copypastea".

Yleensä ottaen noiden kritisoitujen, pitkitettyjen, pelien ongelma on se, että se sisältö on yleensä "nähty" hyvin varhaisessa vaiheessa ja loppuosa on sitten sen kierrätystä tavalla tai toisella. Voisi ihan hyvin tiivistää.

Tosin AC-pelien kanssa on ongelmana se että ne lähtivät vasta myöhemmin tavoittelemaan (massiivista) open worldia ja paisumaan nykyisiin massiiviisiin mittoihinsa kun taas Skyrim ja Fallout olivat sellaista alusta lähtien. AC-sarjalta voi siis perustellummin toivoa tiiviimpää kokemusta kuin peleiltä, jotka on aina olleet järkälemäisiä, jota niiltä myös odotetaan.
 
Viimeksi muokattu:
Jos kaikki +100h pelit olisivat yhtä laadukkaita, kuin vaikkapa esim. Fallout 4, Skyrim, RDR2, Elden Ring ja Witcher 3, niin kyllä kiitos. Mutta jos ne on AC tai Forbidden West tasoa, niin ei kiitos.

Jos kaikki pelit kestäisi sata tuntia, niin jäisi entistä enemmän pelejä kesken. Se on todella virkistävää välillä pelata niitä parin tunnin indie-pelejä. Ne kun harvemmin on mitään liukuhihnalla tehtyjä bulkkituotteita, missä ei mitään riskejä uskalleta ottaa.

Mua muuten historia kiinnostaa, mutta AC-pelien tavasta kertoa sitä en pidä kauheasti. Tee sata salamurhaa, sivutehtäviä, joita on 100 aivan samanlaista, kiipeile seinillä, juokse katoilla ja kaikki tämä tarpeettoman suuressa maailmassa. Tähän kaikkeen menee 100h ja sinä aikana opit vain hieman historiaa näin kärjistettynä. :)
 
Viimeksi muokattu:
Itse kerkiää 4h suurinpiirtein tällä hetkellä pelata viikossa, tuntuu että mukavempi on katsoa kun poika pelaa ja tänään hän pelasi Wolfenstein 3D:n läpi ja voi sitä riemua :D just nuo Sonyn wannabe open worldit ovat itselle olleet aivan omiaan ja välillä mukavempi paukutella noita Microsoftin räiskintöjä ja molemmissa ollut passelit pituudet itselle.
 
Jos kaikki +100h pelit olisivat yhtä laadukkaita, kuin vaikkapa esim. Fallout 4, Skyrim, RDR2, Elden Ring ja Witcher 3, niin kyllä kiitos. Mutta jos ne on AC tai Forbidden West tasoa, niin ei kiitos.

Jos kaikki pelit kestäisi sata tuntia, niin jäisi entistä enemmän pelejä kesken. Se on todella virkistävää välillä pelata niitä parin tunnin indie-pelejä. Ne kun harvemmin on mitään liukuhihnalla tehtyjä bulkkituotteita, missä ei mitään riskejä uskalleta ottaa.

Mua muuten historia kiinnostaa, mutta AC-pelien tavasta kertoa sitä en pidä kauheasti. Tee sata salamurhaa, sivutehtäviä, joita on 100 aivan samanlaista, kiipeile seinillä, juokse katoilla ja kaikki tämä tarpeettoman suuressa maailmassa. Tähän kaikkeen menee 100h ja sinä aikana opit vain hieman historiaa näin kärjistettynä. :)
ac odyssey oli yksi parhaita assasin creed pelejä mutta toi uusin assassin creed ei ole muuta kuin salamurhaamista ja se on todetty tylsäksi peliksi
 
ac odyssey oli yksi parhaita assasin creed pelejä mutta toi uusin assassin creed ei ole muuta kuin salamurhaamista ja se on todetty tylsäksi peliksi
Täh? Ihan samalla tavalla tuossa voi pelata, kun vaikkapa Odysseyssa jos niin tykkää. Kai muuten tiedät mitä tuo sana Assassin tarkoittaa? Sanoisin, että pelisarja, jonka nimessä esiintyy tuo sana kuuluukin sisältää aika tavalla salamurhaamista…
 
ac odyssey oli yksi parhaita assasin creed pelejä mutta toi uusin assassin creed ei ole muuta kuin salamurhaamista ja se on todetty tylsäksi peliksi
Odysseytä en ookkaan koskaan pelannu, Originssia ja Valhallaa kylläkin, mutta en niitä kauaa jaksanu pelata. Tykkään viikinki-jutuista, mutta Valhallaa en silti jaksanu, puuduttavaa copy-pastea. Odysseytä en pelaisi vaikka ilmatteeks saisin.

Black Flag oli hyvä, mutta sen takia koska siinä liikuttiin laivalla. Missähän Skull & Bones? Toivoisin vaikka Skyrimin tyylistä merirosvoroolipeliä, missä pääsisi omaa laivaa rakentamaan ja seilaamaan merillä, mutta ehkä en Ubisoftin tekemänä?
 
Kai muuten tiedät mitä tuo sana Assassin tarkoittaa? Sanoisin, että pelisarja, jonka nimessä esiintyy tuo sana kuuluukin sisältää aika tavalla salamurhaamista…
Kirjoitin pitkähkön vastauksen siitä etteivät hassassiinit ole mitään salamurhaajia nähneetkään kunnes viestiä kirjoittaessa tajusin että sana "assassin" tulee tietysti juuri kyseiseltä järjestöltä mutta joku on joskus päättänyt että suomeksi tuo onkin "salamurhaaja". Alkuperäisessä nimessä (hassassin tms.) ei viitata mitenkään mihinkään salaiseen eikä sellaista tule ilmi englannin sanassakaan.

Minä olen siis kaikki nämä vuodet tulkinnut sanan "assassin" väärin ja ajatellut että se on jollain lailla "salassa" tehtävää murhausta. Voi hittolainen.
 
Esimerkiksi Bobrikovin murhaa nimitetään salamurhaksi, mutta ei se kovin salainen ollut.
En tiedä onko wikipedia nyt vähän suppea ja huono lähde mutta siellä mainitaan artikkelissa salamurhat vain kerran ja siinäkin yleisesti viitaten eikä Bobrikovin tapaukseen :D

Voisiko yleistää että "assassination" on taktinen murha? Eli sillä ajetaan jotain muutakin kuin vain henkilön kuolemaa, eli ennemminkin vaikutuksia, jotka se kuolema aiheuttaa. Eli "assassinationissa" itse henkilön kuolema ei ole varsinainen tavoite vaan keino tavoitteeseen eli asioiden muuttamiseen. Tosin onhan jonkun murhaaminenkin keino elää ilman sitä henkilöä :D

No joo, mikähän aihe tämä taas oli. Menen pois :p
 
No, jos lähdetään tälle linjalle, kutsuisin sitä institutionaaliseksi murhaksi, koska uhri valikoituu roolin perusteella ja tavoite ei ole ensisijaisesti henkilöön perustuva. Toisaalta Bobrikovin murhaa perusteltiin nimenomaan henkilöön menevillä syillä. Lopetan myös offtopicin tähän.
 
Ylös Bottom