Ostatko pelit digitaalisena vai fyysisenä?

[Dragonfly]

Se on pistänyt silmään, että vaikka fyysistä mediaa myydään paljon digitaalista vähemmän (kuten mainittu PS5-tilasto: 80 % digi, 20 % levy), tuntuu kuin prosentit olisivat täysin päinvastoin, mitä ihmiset ovat mieltä täyteen levyttömyyteen siirtymisestä. Sen verran kova älämölö käy esimerkiksi jokaisessa YouTube-trailerissa, jotka ovat Sonyn tekemiä.

Tämähän johtuu siitä, että varmasti iso osa fyysisen perään huutelijoista on noin muutenkin intohimoisia ja aktiivisia pelien suurkuluttajia. Joten näin myös meteliä tulee pienemmältä käyttäjäsegmentiltä enemmän. Sen sijaan ne jotka ostaa yhden urheilupelin ja Call of Dutyn vuodessa, niin tuskin ihan hirveästi asia kiinnostaa.

Vaikka itsekin olen tottunut todella pieneen kulutukseen esimerkiksi sen kautta, että käytä matkustamiseen enempää kuin työmatkojen kuukausilipun verran rahaa, ja en harrasta vaikkapa autoilun ylellisyyksiä, niin se fiksuin kommentti mainittiin jo aiemmin ketjussa, eli paljonko on pelistä valmis maksamaan.

Vaikka rahaa olisi ostaa uusia pelejä tuosta noin vain, niin tuntuuhan se "80 €" perhanan korkealta, vaikka siihen saisi kausipassia, ties mitä extroja ja vielä DLC-paketin päälle.

Vaikka itse tosi harvoin ostan 80 euron peliä edes fyysisenä, niin jotenkin kalliimman pelin ostaminen, niin että siitä saa oikean kädessä pidettävän tavaran, tuntuu vaan niin paljon järkevämmältä. Eikä vähiten siksi, että sen 80 euron pelin voi myydä kun on pelannut tarpeeksi.

Odotan kuitenkin mielenkiinnolla, miten tässä lopulta käy. Ihmisillä on tunnetusti pitkä muisti tietyissä asioissa.

Tavallaan toivoisi että nyt olisi tosi pitkä muisti. Jos uudet pelit 2028 tammikuun jälkeen myisi selvästi huonommin kuin pelit sitä ennen, niin ehkä alustanomistajat ryhtyisivät johonkin toimenpiteisiin. Ehkä.

 

[templar]

2028 mennes tämän ketjun otsikko muutetaan "Ostatko peilt digitaalisena vai digitaalisena?"

Oiskohan joku "Lataatko vai streamaatko vuokrapelisi" osuva.

 

[shamaniac]

Ihmisillä on myös erilainen historia, jos on kasvanut pelimoduulien ja ps1-pelilevyjen keskellä, kokee kosketeltavat pelit tärkeämpinä kuin, jos on kopsannut satoja C-64:n ja Amigan pelejä ja aidon pelin ostaminen on ollut tuhlausta. Väittäisin, että jälkimmäiset näkevät pelit helpommin kasana koodia kuin yhdistyvän johonkin kosketettavaan esineeseen.

Ensinnäkin olen ymmärtänyt että myös PS1-aikana olisi ollut ihan helvetisti "kopsaamista". Lainaamani kohdan logiikka on myös siitä erikoinen, että jos pelejä on kopioinut sen vuoksi että ne ovat "vain kasa koodia", niin eikö näin ajattelevat silloin nimenomaan kokisi digistä maksamisen turhana tai tuhlauksena?

Omalta kohdalta voin sanoa ettei digi, eikä ne "kopsatut" versiot, vain ikinä tuntuneet yhtä hyvältä/oikealta kuin ostettu (fyysinen) peli. Digi ja piraattikopio taas on itsellä samalla viivalla tunteen suhteen: yhtä "onttoja" bittejä jossain kovalevyllä.

Siitä olen samaa mieltä että jos on vaikka lapsesta asti kokenut kaiken diginä, niin ei omaa samaa "ongelmaa" kuin vaikka itselläni on tuon fiiliksen kanssa.

Tottumiskysymyksiä siis. Ja samalla myös selittää sen, miksi vanhempi väki aina toistelee sitä "ennen oli kaikki paremmin", mitä taas nuoret ihmettelee.

Toisaalta väitän että "wanha väki" on tässä objektiivisesti oikeassa, sillä digin myötä häviää omistajuus. Se ei vain ole diginatiiveille ongelma koska heillä omistajuutta ei ole ikinä edes ollut, joten siihen ei ole totuttu ja sillä ei ole heille merkitystä: kaikkihan vain striimataan, vuokrataan tai muuta vastaavaa, "miten muutenkaan?".

Eikö samaa käy muuten ihan muuallakin? Ei enää osteta asuntoja, autoja tai muutakaan samalla tavalla kuin ennen, että ne PITI olla tai oli jotenkin epäonnistunut elämässä. Näiden ostamisten ja omistamisten muutos johtuu osaltaan siitä ettei ole ihmisillä ole varaa ja osaltaan muiden muutosten kautta.

Itse en ole kauhean innostunut siitä että kaikki alkaa menemään (ja on laajalti jo mennyt) vuokraukseen ja tilauspalveluihin. Se on pidemmän päälle kalliimpaa ja siitä jää vähemmän käteen kuin jos tuotteen saisi ostettua itselleen. Käytännön esimerkkinä vaikka Adoben ohjelmistot. Toisaalta monissa tuotteissa se on ihan hyvä vaihtoehto.

 

[Mattix]

Toisaalta väitän että "wanha väki" on tässä objektiivisesti oikeassa, sillä digin myötä häviää omistajuus. Se ei vain ole diginatiiveille ongelma koska heillä omistajuutta ei ole ikinä edes ollut, joten siihen ei ole totuttu ja sillä ei ole heille merkitystä: kaikkihan vain striimataan, vuokrataan tai muuta vastaavaa, "miten muutenkaan?".

Minä luulen, että syinä ovat:

1) Keräilyn ja materian vähentäminen, jolloin ihmiset eivät ole kiinnostuneet keräämään muovia hyllyyn.
2) Peliharrastamisen keskittyminen muutamiin peleihin, jolloin on yksi hailee, onko peli digi vai levy. Esim. Fortnite, fifat, GT7 jne.
3) Pelit nähdään runsaan tarjonnan takia vain väliaikaisena viihteenä, joten omistajuudella ei ole merkitystä. Siihen ei pelaamisen jälkeen palata.
4) Kasvaneen hyvinvoinnin myötä (vs. 1990-luku ja lama), laiskuus voittaa eli peli hankitaan ja käytetään helpoimmalla mahdollisella tavalla nostamatta hanuria sohvalta. Uusimpia konsolipelejä pelaavilla lienee valuuttaa kohtuullisesti käytettävissä.

Itseäni harmittaa, että levyjen loppumisen takia menee mahdollisuus pelata edullisesti tarinallisia yksinpelejä käytettynä oston ja myynnin avulla. Toisaalta ei kiinnosta pätkääkään ostaa hyllyyn lisää täytettä ja korpeaa joka kerta mennä vaihtamaan levy, kun konsoli ei ole kovin helpossa paikassa levyn vaihdon kannalta. Lisäksi näin amiga/PS1 ajoista asti pelanneena en pelaa vanhoja pelejä uudestaan (vaikka 2 TB verran pelejä on siihen valmiina), joten omistajuudella ei ole minulle merkitystä. Digipakko tuntuu siis itselläni lompakossa, ei muussa.

 

[Subi]

Ensinnäkin olen ymmärtänyt että myös PS1-aikana olisi ollut ihan helvetisti "kopsaamista". Lainaamani kohdan logiikka on myös siitä erikoinen, että jos pelejä on kopioinut sen vuoksi että ne ovat "vain kasa koodia", niin eikö näin ajattelevat silloin nimenomaan kokisi digistä maksamisen turhana tai tuhlauksena?

PS1 aikaan oli tosiaan ihan yleistä, että ne laitteet modattiin toimimaan myös kopioiduilla peleillä. Ylipäätään ysärillä ja 2000-luvun alkupuolella oli varsin poikkeuksellista, että joku osti pelin ihan uutena kaupasta (puhun tietenkin nyt omasta kaveripiiristä, en mistään yleisesti faktasta). PC:llä se oli vielä harvinaisempaa, kun pelejä oli niin älyttömän helppo jakaa eteenpäin. Itsellä se pelien ostaminen alkoi yleistymään PS2 aikaan ja samoilla tienoilla alkoi tulemaan digitaalisia kauppa-alustoja sekä myös kunnon nettiyhteydet.

Mä olen pelannut eri laitteilla yli 30 vuotta elämästäni ja sinä aikana on tosiaan vaihdellut, miten paljon on tullut pelejä ostettua ja onko niitä tullut ostettua digitaalisena vai ihan kaupan hyllyltä. Mutta en muista, että mulle olisi missään vaiheessa ollut mitään merkitystä millaisessa muodossa se peli mulla on. Aina on riittänyt, että pääsen peliä pelaamaan.

 

[Ippenator]

Oiskohan joku "Lataatko vai streamaatko vuokrapelisi" osuva.

Lataamisen pitää aina olla mahdollista. Streamaamiseen en tule ainakaan itse koskaan lähtemään mukaan pelien suhteen. Eiköhän se lataaminen tule kuitenkin vaihtoehtona aina olemaan. Miksei olisi, kun elokuvat ja musiikkikin ovat useimmista streamauspalveluista myös ladattavissa sellaiseen käyttöön, missä et voi nettiä käyttää sillä hetkellä.

 

[shamaniac]

Minä luulen, että syinä ovat:

1) Keräilyn ja materian vähentäminen, jolloin ihmiset eivät ole kiinnostuneet keräämään muovia hyllyyn.
2) Peliharrastamisen keskittyminen muutamiin peleihin, jolloin on yksi hailee, onko peli digi vai levy. Esim. Fortnite, fifat, GT7 jne.
3) Pelit nähdään runsaan tarjonnan takia vain väliaikaisena viihteenä, joten omistajuudella ei ole merkitystä. Siihen ei pelaamisen jälkeen palata.
4) Kasvaneen hyvinvoinnin myötä (vs. 1990-luku ja lama), laiskuus voittaa eli peli hankitaan ja käytetään helpoimmalla mahdollisella tavalla nostamatta hanuria sohvalta. Uusimpia konsolipelejä pelaavilla lienee valuuttaa kohtuullisesti käytettävissä.

Ihan loogisia syitä kyllä mutta voisin niitä silti kommentoida:
1) Tämä on taas sellainen muna/kana-homma että vähenikö ensin tarjonta vaiko kysyntä. Ei toisaalta väliä lopputuloksen kannalta.
2) Fortniten ja vastaavien palvelupelien kohdalla ei peliä kannata tai edes voi itselleen ostaa kun sen ideakin on olla jatkuvasti muuttuva. Suuri osa peleistä kuitenkin on yhä ihan muuta. Siitä huolimatta että kaikki haluaa sen oman fortniten, jolla tienata hirveästi enemmän kuin perinteiseen tapaan pelejä myyden.
3) Joo, yltäkylläisyys on ajanut itselläkin siihen ettei ehdi pelailla uusiksi mitään ja monet vähemmän kiinnostavat jää kokonaan testaamatta. Sitten on vielä pelien paisuminen, jolloin yksi peli vie helposti sen satakin tuntia. Monia syitä miksi pelit jää kertaläpäisyiksi vaikka monissa niissä olisi mahdollista viettää aikaa loputtomiinkin halutessaan.
4) Tässä on myös se tottuminen sekä se, mihin alaa on tietoisestikin ajettu. Ajamisen myötä on totuttu ja pidetty hyvänä tapana. Sitten jos/kun kaiken muunkin vain vuokraa tai striimaa eikä mitään enää omista, niin ei tuohon ole edes hankala enemmistöllä tottua.

En ole siis erityisemmin mistään noista eri mieltä, kunhan laitoin omia mietteitä lisäksi.

Lisäksi näin amiga/PS1 ajoista asti pelanneena en pelaa vanhoja pelejä uudestaan (vaikka 2 TB verran pelejä on siihen valmiina), joten omistajuudella ei ole minulle merkitystä.

Ei omistajuus ole vain sitä että voi pelata pelit uusiksi. Se on myös sitä että pelin voi myydä ja saada siitä rahaa seuraavaan peliin. Tai voit olla se, joka ostaa sen toisen myymän pelin vähän halvemmalla kuin uutena. Digipelejäkin kun käsittääkseni voi pelata uusiksi jos haluaa, ja jos ei, niin jotain aika järkyttävää kehitystä on minulta mennyt ohitse. En toisaalta ihmettelisi jos jossain kohtaa peleistä maksettaisiin tunteina tai läpäisykertoina: 80 euroa per läpäisy tai 10 tuntia peliaikaa 5 eurolla. Muutenkin kun tilauspalvelut huononee jatkuvasti (vähintään kallistuvat) niin ei olisi mitenkään ihmeellinen kehitys. Siellä (firmoissa) kuitenkin ollaan sitä maagista jatkuvaa (voiton) kasvua tavoittelemassa, joten voittoja on pakko saada vaikka asiakkaita ei tulisi lisää. Siinä auttaa kun keksii uusia "tuotteita" (peliaika, ennakkopääsy, yms.) tai nostelee tasaisesti hintoja.

 

[Mattix]

Ihan loogisia syitä kyllä mutta voisin niitä silti kommentoida:
...
En ole siis erityisemmin mistään noista eri mieltä, kunhan laitoin omia mietteitä lisäksi.

Minusta hyvää argumentaatiota. Ajat muuttuvat ja pelaaminen sen myötä.

Ei omistajuus ole vain sitä että voi pelata pelit uusiksi. Se on myös sitä että pelin voi myydä ja saada siitä rahaa seuraavaan peliin. Tai voit olla se, joka ostaa sen toisen myymän pelin vähän halvemmalla kuin uutena.

Jep. Mun 2TB diginä olevat pelit ovat pitkälti PS+ kamaa ja muutama ostettu suosikkipeli. Eipä niihin ole tullut palattua pelaamisen jälkeen. Olen käytännössä kaikki tarinalliset yksinpelit ostanut julkaisualesta tai käytettynä ja pelaamisen jälkeen laittanut luiskaan. Ei jää paljon pelille hintaa, varsinkaan per tunti.

En toisaalta ihmettelisi jos jossain kohtaa peleistä maksettaisiin tunteina tai läpäisykertoina: 80 euroa per läpäisy tai 10 tuntia peliaikaa 5 eurolla. Muutenkin kun tilauspalvelut huononee jatkuvasti (vähintään kallistuvat) niin ei olisi mitenkään ihmeellinen kehitys.

Sain muutama vuosi sitten aikamoisen vastalauseryöpyn täällä, kun totesin määräaikaisen vuokrauksen soveltuvan oikein hyvin pelaamiseen.

Mielestäni vaikkapa 30-40€ hinta 2kk kestävästä vuokrauksesta olisi vallan mainio 80€ käyttöoikeuden sijaan. Sitten lisämaksua, jos haluaa vuokrausta pidentää. Sopisi minulle oikein hyvin läpipelattavista yksinpeleistä. Toki hinta pitää pudota, mitä kauemmin julkaisusta on.