Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Pelaaja vs Pelit

Vastaus: pelaaja vs pelit

groove sanoi:
Tässä haetaan varmaan sitä, että Pelaaja tekee enemmän "yhteistyötä" pelifirmojen ja julkaisijoiden kanssa kuin Pelit. Tämä voi olla katsontakannasta riippuen joko hyvä tai huono juttu, eli pitääkö aikaisista previkoista (aka hype) vai ei.

Kolmas näkökanta lisättäväksi edellisen kirjoittajan joko-taihin: minulle tällaiset artikkelit ovat yhdentekeviä - on aivan sama, onko niitä lehdessä vai eikö ole. Hyppään kumminkin suoraan hypesivujen ylitse, korkeintaan ohimennen kuvaa mulkaisten. Toisaalta, jos pelintekijän ja pelijournalismin välisiä suhteita ylläpitämällä kumpi tahansa lehti saisi kyseisen pelintekijän pelejä tulevaisuudessa arvostaltavaksi kuukauden tai pari "normaalia" aikaisemmin, tämä on mielestäni ehdoton plussa.
 
Vastaus: pelaaja vs pelit

Jona Asih sanoi:
Toisaalta, jos pelintekijän ja pelijournalismin välisiä suhteita ylläpitämällä kumpi tahansa lehti saisi kyseisen pelintekijän pelejä tulevaisuudessa arvostaltavaksi kuukauden tai pari "normaalia" aikaisemmin, tämä on mielestäni ehdoton plussa.

Kuvitteleeko joku tosiaan, että yksinoikeusarvosteluja annetaan vastikkeetta?
 
Vastaus: pelaaja vs pelit

Hex sanoi:
Kuvitteleeko joku tosiaan, että yksinoikeusarvosteluja annetaan vastikkeetta?

1) Yhdenkään pelifirman ei ole pakko pyytää vastiketta yksinoikeudelle = yksinoikeuksia voidaan antaa vastikkeetta (esim. maakohtaisesti), jos a) pelifirmasta itsestään siltä tuntuu tai b) pelifirmaa ei kiinnosta pikkuvaltion muiden pelilehtien olemassaolo.
2) Hypeartikkeli suomalaisessa pelilehdessä ei takaa yksinoikeutta Suomessa, siksi vahva konditionaali edellisessä viestissäni.
3) Moni 1/10 (Pelaajan asteikko) tai alle 50/100 pistettä (Pelit) saanut peli ei ole koskaan ollut esillä toisessa lehdessä = yksinoikeus - mutta luuletko oikeasti kummankaan lehden antaneen pelifirmalle vastiketta tästä yksinoikeudesta?

Kyllä, kuvittelen että useassa tapauksessa maakohtaisia yksinoikeuksia annetaan vastikkeetta.
 
Vastaus: pelaaja vs pelit

Pelit-lehden vanha lehden nimi (fontti) oli hienompi kuin tämä uusi. Ei siinä Pelit-lehdessä ole minun mielestä mitään vikaa. Pelaaja-lehdestä en osaa sanoa kun en ole sitä ikinä lukenutkaan.
 
Vastaus: pelaaja vs pelit

Hex sanoi:
Kuvitteleeko joku tosiaan, että yksinoikeusarvosteluja annetaan vastikkeetta?

Jos asiasta niin paljon tiedät ja sulla on faktaa, niin kerro toki miten homma toimii?

Thomas/Pelaaja-lehti
 
Vastaus: pelaaja vs pelit

Call of Duty 4:lle kansi, neljän sivun arvostelu, arvosanaksi täysi kymppi, ja kilpailevalle lehdelle arvostelukappale vasta pelin julkaisun jälkeen.

Näin se homma toimii.
 
Vastaus: pelaaja vs pelit

Molemmissa lehdissä omat hyvät puolensa. Molemmat lehdet tulee joka kuukausi hankittua. Yleensähän lehdissä on samat arvostelut, mutta kun molemmat lukee saa paremman kokonais kuvan pelistä.
Pelit lehden huumori toimii omaan makuun paremmin.
Pelaaja lehdessä on taas paljon muuta härpäkettä joka kiinnostaa.
 
Vastaus: pelaaja vs pelit

Nyt pari Pelaajaa luettuna ja vähän vaikea muodotaa mielipidettä. Lehti on tavallaan ihan ok, mutta aika ontto ja sekava. Liian modernia meikäläisen makuun sitten vissiin. Ja myös Pelit tuntuu matkaavan "teinilehden" suuntaan pikkuhiljaa. Kansiuudistus ja muutenkin tunnutaan lähentyvän kilpailijaa sisällössä.

Pikkuhiljaa rupean harkitsemaan Pelit lehden peruuttamista (ensimmäisestä numerosta asti ollut tilaajana). Pelaajan tilaus ei jatkune koejakson jälkeen ellei huomattavaa parannusta ole tapahumassa.

Muutenkin tosiaan tuntuu välillä turhalta koko lehdet, kun arvostelut saa netistä kuitenkin niin paljon aikaisemmin.
 
Vastaus: pelaaja vs pelit

Tammikuun numerot vain vahvistavat jo aiemmin muodostunutta käsitystä näiden lehtien eroista. Kun Pelaaja-lehti katsoo eteenpäin ja elää ajan hermoilla, on Pelit jäänyt jonnekin pysähtyneisyyden aikaan.

Kaikki kumuloituu tässä Tuomas Honkalan lauseessa:

"Lokakuussa sitten vihdoin taivuin ja siirryin korkean erottelukyvyn aikakauteen."

Onko 'moukkamaisuudesta' taas kerran tehty hyve?
 
Vastaus: pelaaja vs pelit

Käsittämätöntä moukkamaisuutta!

Sivistyssana, jota hait oli varmaan kulminoitua.
 
Vastaus: pelaaja vs pelit

Kerran ostin irtonumeron.
Sitten oli pakko ostaa seuraava irtonumero.
Sitten aloin tilaamaan.

Tässä siis minun ja Pelaajan tarina.
Pelitin ostin silloin kerran eurolla ja sen jälkeen, enkä sitä ennen ole ostanut yhtään numeroa.
Eli arvatkaa kummasta lehdestä tykkään enemmän.
 
Vastaus: pelaaja vs pelit

Ensimmäisen kerran tutustuin pelilehtiin ollessani ala - asteella, muistaakseni 4 - luokalla. Silloin tuli ostettu ainoa uusi irtonumero Pelit - lehdestä ja tuoda se näytille kouluun. Sitten koulussa kaikki pojat keskustelivat, oliko oikeutettua antaa NHL 2004:lle niin ja niin monta pistettä :D

Ostin myös pari vielä silloin tulleita Pleikkari-, Tilt-, Pelimestari- ja PC - pelimestari - lehtoä. Harmi, etteivät tule enää, sillä varsinkin Pleikkari - lehti oli aiheeltaan ja lehden yleisilmeeltään varsin toimiva paketti.

Sitten oli pari vuotta, että peleistä lukeminen ei jaksanut kiinnostaa yhtään, joten joka kuukautinen irtonumeron ostaminen sai jäädä.

Nyt olen kuitenkin taas kiinnostunut lukemaan peleistä. Ostin aluksi pari "testinumeroa" Pelaaja - ja Pelit - lehtiä. Pelaaja - lehti tuntui jotenkin helpommin lähestyttävältä ja hienommalta, joten päätin tilata sen. Myös se, että Pelaaja keskittyy pelkästää konsolipeleihin, vaikutti päätökseen.

Nyt on Pelaaja - lehti tullut tähän kotiin puolen vuoden ajan, enkä kadu sitä ollenkaan. Yhdestä lehdestä löytyy aina jotain uutta ja mielenkiintoista luettavaa, jota ei edellisellä lukukerralla huomannut.

DigiExpo - messuissa Pelit esitteli uudistunutta lehteään. No joo, uusi logo ja vähän ulkoasun parantelua. Ja lehti oli tarjouksessa 1 , joten pakkohan se oli sieltä mukaan ottaan.

Se lehti vakuutti minut. Jotenkin se ei tuntunut niin tunkkaiselta ja vanhalta kuin aikaisemmat Pelit - lehdet. Ehkä se riippuu hienommasta ja helpommin luettavasta ulkoasusta, ehkä mielenkiintoisten pelien arvostelusta, en tiedä, mutta se vakuutti minut.

Ostin vielä parit Pelit - lehden irtonumeroa. Pitkän pohdinnan jälkeen, päätin lopettaa yhden lehden tilauksen ja tilata sen tilalle Pelit - lehden. Siitä on sen verran vähän aikaa, että vain uusin Pelit - lehti on nyt tullut tänne.

Eli tilaan molempia, Pelaajaa sekä Pelit - lehteä. En osaa sanoa, kumpi on parempi. Pelaaja tuntuu hienommalta ja aikaansa seuraavalta, kun Pelit kertoo myös vanhoista retropeleihin. En tiedä, kumpi parempi, mutta Pelaaja tuntuu tarjoavan aina enemmän luettavaa.
 
Vastaus: pelaaja vs pelit

Juu no molempia Pelit- ja Pelaajalehteä melko paljon lukeneena huomaan ensin paljon persoonallisemmat ja ammattitaitoisemmat arvostelijat Pelit-lehdessä, toisin kuin Pelaajalehden aneemiset pelin kuvailut, joka sitten täyttää koko arvostelun, eikä itse kritiikille jää mitään tilaa. Pelit-lehden muita hyviä puolia on Hyvää/Huonoa, joka kertoo nopeasti mikä pelissä toimii ja mikä ei.

Mutta nyt kun tämän tammikuun lehden sain oli suorastaan pöyristynyt. Ennenkin olen samanlaista huomannut, muttä tässä lehdessä vielä varmemmin. Jo lehdessä (en muista kuuta), missä arvosteltiin Metroid Prime 3 (arvostelija Heikki Hurme) oli useita "pelivertailuja" MP3 ja Halon välillä, kuin MP3 jätettäisiin täysin huomiotta (ja vielä ala-arvoisin pistein) Halo 3 edeltä. Heikki Hurme ei itse arvostellut Halo 3:sta, mutta häneltä löytyi pikkuarvostelu nurkasta, jossa hän kirkkain silmin heitti Halolle 96. Lyhyesti sanottuna, arvostelu oli kuin karikatyyri Xbox-fanboyn ylistyksestä, vaikka kyseessä ei edes boksin peliä ollut.

Vielä kovemmin tämä outoisuus ilmeni tammikuun lehdessä, jossa oltiin arvosteltu mm. Wiin Endless Ocean ja Guitar Hero 3 Wiin versio. Endless Oceanissa viitattiin, kuinka arvostelija pysähtyi haaveilemaan, kuinka parempi peli olisi PS3:lla, ja sen "kauniilla teräväpiirtografiikoilla", vaikka tyhmempikin tietää Wiin ohjauksen olevan ainut nautittava tapa EO:sta. Pisteitä loputtomalle valtamerelle herui 63. Joko arvostelija on ollut tunteeton friikki, pisterajat ovat yhtäkkiä laskeneet tai Sony on lahjonut arvostelijan, mitään muuta selitystä en keksi, sillä EO on loistava peli, ja vaikkei kaikkien mieleen, ei silti todellakaan 63 pisteen peli. Noh, tämä ei ole niin paha kuin GH3 arvostelu.

GH3 arvostelussa Wii-version huonoiksi puoliksi lueteltiin nämä:
1) Monoäänet
2) Ärsyttävä kling-ääni motesta
3) Huono kallistuksentunnistin
4) Rumat grafiikat
5) Ei netistä ladattavia kappaleita. Ok, ihan hyviä pointteja muuten, paitsi suurin osa koko viisikosta on täyttä paskaa.

1) Monoäänet olivat virhe, joka korjataan tässä vuoden alussa uusilla cd:illä. En usko, että muutaman kuukauden odotus niillä harvoilla, joita monoääni haittaa olisi kauhea miinus.
2) Ok, jos on olemassa jokin ärsyttävä ääni jonka saa MUUTAMALLA klikkauksella optionseista pois päältä, ei siitä pidä alkaa kappaleen verran arvostelussa itkemään. Voinhan minäkin laittaa johonkin FPS-arvosteluun "VOIHAN NENÄ ON VÄHÄN VAIKEAA PELATA TÄLLÄ VITUN INVERT MOUSELLA KU EI TAIOT RIITÄ", kun sen saa optionseista helposti pois.
3) Selvä, ehkä ainut näistä joka on edes lievästi totta. Nopeissa biiseissä voi olla vaikeaa nostaa kitaraa sitä täysin 50-90 astetta, ja muissa konsoleissa homma tomii paremmin. No saahan sen tähtivoiman siitä start-nappulan vierestäkin käynnistettyä ja 90 astetta kitaran nostaminen vain nostaa rokkifiilistä. Kallistuksentunnistinhan riippuu Wiissä siitä motesta, kuin taas muissa langattoman ohjaimen omaavissa konsoleissa tyydytään rupuisiin pattereihin, jotka niin kamalasti edistävät ilmastonmuutosta ja tuhoavat ei-uusiutuvia luonnonvaroja turhankin tehokkaasit.
4) Ensinnäkin, rumat grafiikat ei tällaisessa kitarapelissä paljoa paina, itse en ainakaan Through Fire And Flamesin aikana jää kuolaamaan rumpalin kädenliikkeiden sulavuudelle. Näissäkin oli arvostelija rypenyt kuin pieni possu mudassa. Arvostelussa väitettiin myös, että Wiin GH -grafiikat ovat PS2 tasoa, joka ei todellakaan pidä paikkaansa, kun sitä vaikka paljaalla silmillä katsoo.
5) Viimeinen kriteeri oli biisien lataamisen puuttuminen. Tässä pelataan samaa peliä kuin 1 kohdassa, eli ladattavia biisejä myös Wiille tulee, eikä tämä kamala odottaminen ainakaan mielestäni osta Wiille Pelit-lehden mukaan titteliä -> Huonoin GH3 -versio.

Hyviä puoliahan Wiin versiosta löytyy muun muassa hieno kitara ja uuden sukupolven konsoleista halvin, joita arvostelussa ei oltu tietystikään mainittu.


Muita Pelit-lehden huonoja puolia, joita olen lähiaikoina huomanut, on se jatkuva huonojen pelien arvostelu, joille se heittää niitä perus 60-70 lätkiä. Vähänkin itseään kunnioittava pelaaja tunnistaa kyllä ne huonot pelit melko helposti, eikä niitä tarvitse joka lehteen tunkea varoitukseksi kuuttasataatuhatta.
Myös tämän toisen Nintendon konsolin DS:n arvosteluissa on pientä häikkää - niitä ei ole! Jos käy tuuri, voin kauhealla vaivalla etsimällä löytää yhden pölyisen, tähdillä arvostellun, 3 kappaleen pituisen DS:n roskapelin jostain nurkan takaa. Jos kyseessä Wii ja DS, markkinoiden parhaiten myyviä konsoleita, pitäisikö niiden arvosteluihin ja arvostelujen määrään hiukka enemmän panostaa, vaikka Heikki Hurmeen sanoin (MP3 arvostelussa) onkin:
"Kamala Halonälkä."

Lisään vielä muutaman loistavan sitaatin:

"Vaikka halonnälkä onkin kova, on oikeita Master Chiefejä vain yksi, eikä se ole Pomoa apinoiva Samus Aran! Eikä ongelma ole Metroid-jäärän muutosvastarinta, vaan se, että aivottomien ja persoonattomien avaruuspiraattien ampuminen ei vain pitkässä putkijuoksussa ole hauskaa. Eli hyvä yritys, kiva ohjaus, 80 pistettä. Täällä Heikki Hurme, siirrän takaisin Raptureen!" - kuka tällaista kirjoittaa?

Vetosäteestä puhuen: "Half-Life 2:n gravitaatiopyssyn nähnyttä liiketunnistuksen menetetty potentiaali harmittaa." - jotenkin huomaa, että Halo 3 on juuri julkaistu.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: pelaaja vs pelit

Atskuli sanoi:
Mutta nyt kun tämän tammikuun lehden sain oli suorastaan pöyristynyt. Ennenkin olen samanlaista huomannut, muttä tässä lehdessä vielä varmemmin. Jo lehdessä (en muista kuuta), missä arvosteltiin Metroid Prime 3 (arvostelija Heikki Hurme) oli useita "pelivertailuja" MP3 ja Halon välillä, kuin MP3 jätettäisiin täysin huomiotta (ja vielä ala-arvoisin pistein) Halo 3 edeltä. Heikki Hurme ei itse arvostellut Halo 3:sta, mutta häneltä löytyi pikkuarvostelu nurkasta, jossa hän kirkkain silmin heitti Halolle 96. Lyhyesti sanottuna, arvostelu oli kuin karikatyyri Xbox-fanboyn ylistyksestä, vaikka kyseessä ei edes boksin peliä ollut.

Kieltämättä tuo vertailu pisti raivostumaan, varsinkin se, että Hurme oli kokoajan Halon puolella. Koko aloitus on kuin Halosta ja pomoa apinoiva Samus ei tee vaikutusta, vai mitä hän nyt siinä sanoikaan. Tässä lähiaikoina itsekin päässyt pelailemaan Haloa, ykkönen on jo läpi ja kakkonen vaiheessa. Onhan se myönnettävä, että aloitus Halo 1 ja MP3 olivat melko samanlaiset, mutta en nyt tiedä onko siitä pidettävä niin suuri haloo (ellei sitten ole vannoutunut Xbox-fani kuten Hurme :rolleyes: ).

Sitten vielä pisti vähän silmään eräs seikka kun Halo 2:sta aloittelin. Vastaan jo heti ekassa aluksessa, mistä peli alkaa, vastaan tulee lentäviä Covenantin vihollisia, jotka ihmeen paljon muistuttavat lentäviä Space Pirateja, mitä löytyi jo ensimmäisestä Metroid Primestä. Jos arvosteluja kirjoittelisin, voisinhan minäkin käyttäytyä kun mikäkin kusipää ja alkaa valittamaan kuinka "Bungien häikäilemätön kopioiminen vihollisissa suoraan Retro Studiosilta ei tee minkäänlaista vaikutusta." Mutta eipähän tässä olisi paljon järkeä, koska itse en koe välttämättömänä vertailla kahta eri pelisarjaa ja toivoisin, että tälläinen toiminta jäisikin pois arvosteluista kokonaan.

Edit:
Eikä ongelma ole Metroid-jäärän muutosvastarinta, vaan se, että aivottomien ja persoonattomien avaruuspiraattien ampuminen ei vain pitkässä putkijuoksussa ole hauskaa.

Tässä on taas kohta, jota en pysty ymmärtämään. Halohan on niin paljon enemmän putkijuoksua kuin Metroidit? Miten tälläinen Halo-fani voi edes sanoa näin? Ja myös, eipä minusta ne Covenantinkaan hirviöt kauhean persoonallisia ole. Ykkösessä niistä ei ainakaan saanut mitään irti.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: pelaaja vs pelit

Atskuli sanoi:
Kallistuksentunnistinhan riippuu Wiissä siitä motesta, kuin taas muissa langattoman ohjaimen omaavissa konsoleissa tyydytään rupuisiin pattereihin, jotka niin kamalasti edistävät ilmastonmuutosta ja tuhoavat ei-uusiutuvia luonnonvaroja turhankin tehokkaasit.




Myös tämän toisen Nintendon konsolin DS:n arvosteluissa on pientä häikkää - niitä ei ole! Jos käy tuuri, voin kauhealla vaivalla etsimällä löytää yhden pölyisen, tähdillä arvostellun, 3 kappaleen pituisen DS:n roskapelin jostain nurkan takaa. Jos kyseessä Wii ja DS, markkinoiden parhaiten myyviä konsoleita, pitäisikö niiden arvosteluihin ja arvostelujen määrään hiukka enemmän panostaa, vaikka Heikki Hurmeen sanoin (MP3 arvostelussa) onkin:
"Kamala Halonälkä."

Menee pahasti offtopicin puolelle, mutta tohon patterijuttuun haluan vaan sanoa oman sanottavani. Myönnän, en pidä pattereiden ostamisesta. Myönnän myös sen, että syy miksi en pidä niiden ostamisesta on niiden hinta ja jatkuva ostaminen. En tietenkään voi olla varma viestisi täydellisestä sisällöstä, mutta sain käsityksen, että pidät Wiitä jotenkin ympäristöystävällisempänä konsolina. Näin ei ole. Vaikka Wii kuluttaisi vähemmän energiaa, se ei ole silti yhtään sen ympäristöystävällisempi kuin mikään muukaan konsoli. En siis tietenkään mitään kärhämää halua, kunhan vaan halusin tuota linkkiä vilauttaa pienen avautumisen ohella :) http://www.greenpeace.org/international/clashoftheconsoles/nintendo

Käsikonsolipelien vähäinen arvostelu on tosiaan kummaa. Ei niin kauankaan sitten käsikonsolipelit arvosteltiin perinteisellä pisteskaalalla. Nykyäänhän homma on siten, että yhdellä aukeamalla on 3-4 pienempää arvostelua tähtien kera. En osannut kaivaa netistä suomen konsolimyyntilukuja, mutta voisin olettaa, että DS on myynyt Suomessa mainiosti. Mutta itse DS-pelit. DS -pelit ovat usein paljon lyhytkestoisempia, nopeasti nautittavia pelejä(Mario Party, yms minipelikokoelmat, Brain Training, "Casual games" jne). Joten olisiko tässä syy niiden nykyiseen arvostelutapaan? Ehkäpä lyhyt pikkuarvostelu nähdään sopivammaksi "minipelikokoelma v.30" kaltaiselle pelille, kuin aukeaman syväanalyysi.
 
Vastaus: pelaaja vs pelit

olge sanoi:
voisin olettaa, että DS on myynyt Suomessa mainiosti.

Nope. Figman tammi-syyskuun tilastoissa DS:n euromääräinen osuus oli 4% Suomen pelimarkkinoista. Wiin osuus oli 5%. Niitä alempana ei ollut kuin PSP.
 
Vastaus: pelaaja vs pelit

Atskuli sanoi:
GH3 arvostelussa Wii-version huonoiksi puoliksi lueteltiin nämä:
1) Monoäänet
2) Ärsyttävä kling-ääni motesta
3) Huono kallistuksentunnistin
4) Rumat grafiikat
5) Ei netistä ladattavia kappaleita. Ok, ihan hyviä pointteja muuten, paitsi suurin osa koko viisikosta on täyttä paskaa.

1) Monoäänet olivat virhe, joka korjataan tässä vuoden alussa uusilla cd:illä. En usko, että muutaman kuukauden odotus niillä harvoilla, joita monoääni haittaa olisi kauhea miinus.

Olen samaa mieltä kanssasi että Halo-mania mihin viittasit oli kohtuullisen naurettavaa, endless oceanista en osaa sanoa sen suurempaa mutta olisihan se hauska nähdä HD-konsoleillakin. Ei kyseessä silti ole sukupolven hittituote.

Mutta monoäänistä olen totaalisen eri mieltä. Toki se on pelintekijän vika, mutta nyt puhutaan musiikkipelistä(!) ja äänet on unohdettu taikka sitten on tullut kiire saada peli kasaan. Kyllä siitä saa rokottaa ihan kiitettävästi. Peli pitää arvostella sen mukaan miten se kaupan tiskillä tulee myyntiin, eikä mahdollisten korjausten perusteella.

EDIT tuo Halo-lainaus oli kyllä aika fantastinen. Persoonattomat hahmot ja putkijuoksu ovat juuri ne sanat joilla kuvaisin Halo 3sta. Paras puoli viimeisessä Halossa on todettavissa silmät kiinni (musiikki), muuten peli on kyllä yksi koomisimmin arvostelluista peleistä ikinä.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: pelaaja vs pelit

Nisupulla sanoi:
Tammikuun numerot vain vahvistavat jo aiemmin muodostunutta käsitystä näiden lehtien eroista. Kun Pelaaja-lehti katsoo eteenpäin ja elää ajan hermoilla, on Pelit jäänyt jonnekin pysähtyneisyyden aikaan.

Kaikki kumuloituu tässä Tuomas Honkalan lauseessa:

"Lokakuussa sitten vihdoin taivuin ja siirryin korkean erottelukyvyn aikakauteen."

Onko 'moukkamaisuudesta' taas kerran tehty hyve?

Tuomas Honkala on aikas pätevä toimittaja; ongelma on se, että hän tuntuu itsekin tietävän sen vähän liian hyvin. Joskus on kiva kun läppä on vähän lukijaa sorkkivaa, mutta en itsekään tykkää siitä yleisasenteesta, koskee kyllä lähes koko pelitin kaartia.

Sen sijaan uusimmasta pelaajasta tuli mieleeni, että eipä ollut vissiin paljon ideoita ja pelejä, kun lehti oli pitkään aikaan turhimman oloinen (ainakin näin itselle, tulevaisuudenkatsauskin oli sellainen, että kun vähänkään nettiä käyttää niin mitään uutta ei oikeastaan irti saanut). Pelit sen sijaan taas kerran päätti kosiskella "tosipelaajia".. Ei ollut kummoinen lehti heidänkään tammikuun numero.
 
Ylös Bottom