Poissaoloja, väsymystä, uhmakasta käytöstä ja hällä väliä -asennetta. Pienempien oppilaiden kohdalla raivareita ja fyysisiä purkauksia muita ihmisiä kohtaan. Näin mentoriopettaja Kirsi Pöykön mukaan oppilaan motivaation puute voi näkyä koulussa.
Pöykkö on nähnyt peruskoulun elämää vuodesta 1998. Nyt hän kiertää mentoriopettajana ja neuropsykiatrisena valmentajana opettajien apuna Oulun pohjoisen alueen kouluissa.
Hän on havainnut koululaisissa muutoksen.
– Nykyään on enemmän oppilaita, jotka jäävät kokonaan pois koulusta. Myös psyykkinen oireilu on lisääntynyt.
Yhä useammalla oppilaalla keskittymiskyky on nopean TikTok-videon keston luokkaa. Jo matematiikan sanallinen tehtävä voi olla liian pitkä tekstipätkä luettavaksi.
Motivoitunutta oppilasta Pöykkö kuvaa näin: tulee ajoissa kouluun aamupalan syöneenä, on ottanut työskentelyvälineet mukaan ja noudattaa aikuisen ohjeita. Opinnot etenevät.
– Se ei tarkoita, että lapsi koko ajan tykkäisi koulunkäynnistä, hän sanoo.
Neuropsykologian erikoispsykologi Heli Isomäki Terveystalosta kertoo, että motivaatio voi pohjautua eri ihmisillä eri asioihin, kuten sosiaalisiin suhteisiin tai sopivaan vaatimustasoon, uuden oppimiseen tai ulkoisiin palkkioihin.
Motivaatioon liittyy keskeisesti aivoissa erittyvä mielihyvähormoni dopamiini. Isomäen mukaan dopamiinia voi erittyä koulussa esimerkiksi uuden oppimisesta sekä hyväksynnän ja arvokkuuden kokemuksesta.
Nykynuorten arjessa älypuhelimet ovat keskeinen dopamiinin lähde.
– Sosiaalisessa mediassa saatava huomio ja etenkin pelaaminen palkitsevat aivoja jatkuvalla dopamiiniryöpyllä. Esimerkiksi television katsomisella ei ole samanlaista vaikutusta, Isomäki sanoo.
Koulumotivaation kannalta ongelmia syntyy, kun dopamiinille kasvaa toleranssi, eli mielihyvän kokemuksen syntyminen aivoissa vaatii sitä aina vain enemmän.
– Silloin normaalit dopamiinia tuottavat keinot luokassa tai tavallinen elämä ylipäätään eivät enää tunnu miltään.
Heli Isomäen mukaan yhteiskunnassa on vallalla ilmiö, jossa haetaan nopeaa palkitsevaa tunnetta vaivannäköä edellyttävän palkinnon sijaan. Hän korostaa tahdonvoiman merkitystä motivaation parina.
– On huijausta tarjota lapsille maailmankuvaa, jossa asioiden pitäisi aina olla motivoivia. Siitä on tutkimusnäyttöä, että sinnikästä harjoittelua vaativilla musiikki- ja urheiluharrastuksilla on positiivinen vaikutus elämässä menestymiseen.
Koulumotivaatio-ongelmiin pitää suhtautua Heli Isomäen mielestä kuin addiktioon.
– Meillä on lapsia ja nuoria, jotka pelaavat kaiken vapaa-aikansa ja joilla on puutetta arjen tavallisista tilanteista viriävästä dopamiiniaineenvaihdunnasta.
Tällaisessa tilanteessa Isomäen neuvo on purkaa dopamiinikuormaa vähentämällä pelien ja sosiaalisen median parissa käytettyä aikaa. Sen jälkeen dopamiini voi alkaa toimia koulussakin.
– Sitten voidaan lisätä tahdonvoimalla tehtäviä asioita. Mutta ennen sitä pitää taata jaksaminen ja hyvinvointi, sillä muuten uhkana on käyttäytymisen ja mielenterveyden ongelmia, Isomäki sanoo.
Usein oppilaiden motivaatio-ongelmien taustalta nousee esiin aivoterveyteen liittyviä asioita.
– Ehkä on syöty viimeksi eilen iltapäivällä, pelattu koko iltapäivä ja valvottu puhelimen kanssa myöhään yöhön, Kirsi Pöykkö sanoo.
Pöykkö korostaa, ettei näiden asioiden hoitaminen kuulu lasten vastuulle, vaan vanhempien tulisi asettaa arkeen rytmiä ja rajoja. Hänestä tuntuu, että joidenkin lasten kohdalla koulu on ensimmäinen taho, joka niin tekee.
– Siksi reaktiot opettajaa kohtaan voivat olla rajuja. Toivoisin, että lapset oppisivat aikuisten ohjeiden noudattamisen jo kotona. Lapsi ei mene rikki siitä, että häntä rajoitetaan, mutta hän voi mennä rikki, jos rajoja ei ole.
Kun opettaja on keskustellut oppilaan kanssa, seuraava askel on lähettää vanhemmille Wilma-viesti.
– Ääritapauksessa huudetaan lastensuojelua tueksi.
Usein lasta hyödyttää niin koulussa kuin kotona arjen selkeä rakenne.
– Myös ympäristön selkeys auttaa, kun tarkkaavaisuutta ei häiritse mikään ylimääräinen.
Pöykkö suosittelee vanhempia tutustumaan Oulun kaupungin nettisivuilta löytyvään Digiarjen vinkit -tietopakettiin.
Heli Isomäki kertoo kaksi tutkimustietoon pohjautuvaa neuvoa vanhemmille lapsen kouluinnon tukemiseen.
– Ensiksi, on tärkeää osoittaa lapselle aukotonta hyväksyntää ja rakkautta, joka ei ole riippuvainen menestyksestä ja tuloksista vaan siitä, että hän on olemassa.
– Toiseksi, vanhemman kannattaa olla aktiivisesti kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä. Muistaa jutella ja kysellä, ehkä auttaakin, muttei kontrolloiden. Kontrolloiva ja sanktioiva suhtautuminen tappaa lapsen sisäistä motivaatiota, Isomäki sanoo.
Mikäli vanhempi on neuvoton lapsensa kanssa, kannattaa pyytää ulkopuolista apua.
– Siinä tilanteessa se on suurinta rakkautta vanhemmalta. Yhteiskunnallisesti meidän on hyvä kysyä, minkälaista apua vanhemmat tarvitsevat, että he jaksavat luoda lapsilleen rajoja, Kirsi Pöykkö sanoo.
Heli Isomäki korostaa toiveikkuutta.
– Motivaatio on aivojen neurokemiallinen prosessi eli muuttuva rakenne. Siksi sitä voi ja kannattaa oppia hallitsemaan.