Vastaus: Pelaaminen otsikoissa
HS 27.7.2008, sivu D6.
Hesarin Sunnuntai-sivuilla mielenkiintoinen juttu otsikolla "
Kloonattu kumppani".
Kun noi pelien ulkopuoliset virtuaalimaailmat ja -minät ovat tulossa yhä arkipäivisemmiksi myös konsolipelaajille, on tämä kait tänne sopiva. Lyhennän ja muokkaan sitä vapaasti.
Jutussa haastatellaan 12-vuotiaana vanhempiensa mukaan Bulgariasta Suomeen muuttanutta Kliment Yanevia (23 v), joka työskentelee parhaillaan Kölnin yliopiston psykologian laitoksella. Hän vastaa virtuaalihahmojen ohjelmoinnista.
Ryhmä työstää tuleville Mars-lennoille virtuaaliolohuonetta, jossa pääsisi haluamaansa ympäristöön: kotiin, puistoon tai kantakapakkaan. Tässä kolmiulotteisessa tilassa astronautti voisi kohdata klooneja itselleen tutuista ihmisistä. Pohjaksi hahmolle riittää pari valokuvaa oikeasta ihmisestä, vaikka astronautin puolisosta. Kun Yanev sitten tapaa hahmon esikuvan, hän taltioi erikoiskameralla tämän silmänliikkeet ja mittaa vartaloon kiinnitettävillä sensoreilla tämän eleitä. Tämä lievittämään tulevien matkaajien koti-ikävää.
Hahmoja voi käyttää myös paljon arkisempiin tarkoituksiin, kuten virtuaalineuvotteluissa. Videoneuvotteluihin verrattuna virtuaalikokous on realistisempi. "Virtuaalimaailmassa voi esimerkiksi katsoa toista ihmistä silmiin. Videoneuvotteluissa se ei ole mahdollista", Yanev kertoo. Testiolosuhteissa homma toimii näin: Neuvottelija istuu silmänliikkeitä mittaavan erikoisnäytön eteen ja kiinnittää itseensä kasan liikkeitä mittaavia sensoreita. Sitten bittihahmot toistavat ohjaajiensa eleet ja silmänliikkeet.
Mars-projektissa Yanevin on tarkoitus luoda tietokonekopioita oikeista ihmisistä. Virtuaalineuvotteluissa kölniläistutkijat sen sijaan käyttävät tietokonehahmoja, jotka eivät näytä todellisilta ihmisiltä. Näin he voivat kokeilla tulevaisuuden virtuaalipalavereiden mahdollisuuksia. Muutaman vuoden päästä neuvottelijat saattavat nimittäin aloittaa etäkokoukset poimimalla ensin itselleen sopivan pään ja sitten vartalon tietokoneen näytöltä. Tärkeissä kokouksissa voi esiintyä sliipattuna liikemiehenä, vaikka olisi oikeasti juuri herännyt ja räjähtäneen näköinen.
Sukupuoltakin voi vaihtaa lennosta. Kölniläispsykologien seuraava tutukimuskohde onkin se, miten viestintätilanteeseen vaikuttaa, jos nainen liikuttaa virtuaalimiehen vartaloa.
Toisessa projektissa tutkijoille on jo selvinnyt, että ainakin kulttuuritaustalla on paljon merkitystä eleisiin.
"Teknologiaa tullaan käyttämään ensin tietokonepeleissä, todennäköisesti jo lähivuosina, ja sen jälkeen myös virtuaalikokouksissa", bittinikkari uskoo.
Sitten pelkästään omaa tekstiä.
Pelaajille nämä ovatkin jo osin tuttuja asioita. Live Vision mahdollisti face mappauksen Rainbow Six: Vegasin ensimmäiseen painokseen. Yksi kuva suoraan edestä, toinen sivusta ja tästä luotiin kolmiulotteinen naama 'ilahduttamaan' kanssa pelaajia. Sen jälkeen ollut aika hiljaista. No myöhemmin, tai oikeastaan aivan viime aikoina on nähty 3d-avatarien avaus myös konsoleilla laajemmassa mitassa.
Virtuaaliminän personointi, sellaiseksi joka imisi täysin mukaansa, on vielä lapsen kengissään. Senhän ei tarvitse tarkoittaa identtistä kopiota, vaan sellaista johon on helppo uida liiveihin, kenties paremmin kuin oikeisiin sellaisiin. Miten siihen päästään? Onnistuuko se vasta silloin, kun eleitä myöten kaikki on kloonattu alkuperäisestään vai tarvitaanko siihen vain aikaa, jonka puitteissa hahmo tulee osaksi omistajaansa ja omistaja osaksi avataria?
Päässyt kokemaan täysin 3D-virtuaalimaailmassa käydyn palaverin, jonka osanottajat olivat ympäri Eurooppaa. Puheenjohtaja istui keskellä tuolissaan ja me osanottajat siinä ympärillä. Ainutkertainen kokemus, kun ne lukemattomat sähköpostiviestien kirjaimet ja nimet muuttuivat 'lihaksi ja vereksi', tai no ainakin melkein sellaiseksi. Tilaisuus sinällään oli hyvin asiallinen ja ei eronnut merkittävästi vastaavastaan oikeassa ympäristössä. Ulkoisella muodolla ei ollut mitään väliä, vain sillä mikä on sanallinen ulosanti. Poissa oli kuitenkin ruumiinkieli, joka normaalisti on tärkeä osa viestintää. Paljastaa huijarin, epävarmuuden tai onko kyseessä läppä vai otsa kurtussa väännettyä proosaa. Meillä on onneksi foorumilla nämä hymiöt paikkaamaan tätä puutetta