Vastaus: Pelaaminen täysi-ikäisyyden jälkeen
Ei sillä ole mitään merkitystä mitä papereissa (ikä) lukee, ainoa mikä merkitsee tulee omien korvien välistä.
Itse olen jo päälle viidenkympin ja pelaaminen on aina ollut mukana kuvassa. Lapsia on yksi kokonainen (28v.) tytär, jonka kanssa on aina pelattu ja pelataan edelleen viikoittain. ( ja uuden pelikaverin pitäisi putkahtaa pelimaailmaan tuossa tammikuun tienoilla
Silloin saa nimimerkkinikin viimeisen silauksen, pappa sointuu korvaani paremmin kuin ukki.
Tuleva mummikin on hyväksynyt pelaamisemme ilman pahempia kitkoja, joskus, kun ei olla syömään meinattu parilla ekalla käskyllä keretä, niin silloin voi kysyä, että ei kai se noin tärkeätä ole...?
Anoppi katseli vähän kieroon joskus 80-luvun puolivälin tienoilla, kun istuimme tyttären kanssa pöydän vastakkaisilla puolilla, molemmilla oma korttipakka ja pasianssikirja välissä, josta opetin hänelle lasku- ja järjestely pasiansseja.( olemme tulleet myöhemmin siihen tulokseen, että näistä tuokioista on ollut paljon hyötyä myöhemmällä taipaleella).
Myös monet pelit ovat tomineet mainioina kielikursseina meille molemmille.
Niille harvoille jotka jaksavat ihmetellä näin "vanhan" kiinnostusta pelaamiseen, olen sanonut, että korvaan tässä itselleni omasta lapsuudestani puuttuneet pelit ja leikit.
Jos halusi jotain, niin kaikki piti tehdä itse tai olla ilman.
Alkaa taas tarinaa irrota, joten päätökseksi painetaan, että Papan hyllyssä möyrii tällä hetkellä PC:n (jolla ei enää jaksa pelata) lisäksi XBOX 360 ja PS3. (Wii harkinnassa)
ps. näyttönä Sony KDL 40D3000