Vastaus: Peliaiheiset tunnustukset
Tässäpä lista peleistä/sarjoista, jotka eivät ole koskaan tehneet vaikutusta syystä tai toisesta:
-Half-Lifet (Ykköstä pelasin puoleenväliin, kakkosen jopa läpi, mutta tuntien suurta kyllästymistä yli puolet pelistä. Lisäosia en viitsinyt edes aloittaa, vaikka omistinkin Orange Boxin.)
-Grand Theft Autot (Kolmosesta eteenpäin kaikkia olen pelannut jonkin verran, mutta eivät vain iske sitten millään, joten seuraavaakaan osaa kohtaan en tunne pienintäkään kiinnostusta.)
-Call Of Dutyt (Sitä ihan ensimmäistä testasin joskus, mutta muut eivät ole kiinnostaneet pätkääkään - yleensäkään en pidä/ole kiinnostunut sotapeleistä, ellei Haloa lasketa.)
-Need For Speed (Jotenkin tosi hengetön sarja. Olen omistanut Undergoundin, Most Wantedin ja Carbon löytyy edelleen hyllystä, kun eivät ole huolineet liikkeessä vaihtoon, vaikka vuosikausia olen tyrkyttänyt.)
Pari muuta tunnustusta:
Omistin aikoinaan N64:n Carmageddonin, jossa ihmisten tilalla oli dinosauruksia. En tiedä miksi sen ostin, sillä en pitänyt edes pc-versiosta.
12-vuotiaana pelasin Master Systemillä R-Typeä ja kuolin viimeisessä kentässä, menettäen kaikki aseparannukset yms. Otin kiinni ohjaimen johdosta ja paiskasin kapulan täysiä lattiaan. Sen jälkeen siinä toimi ristiohjaimesta vain kaksi viistosuuntaa ja toinen toimintanapeista. Sen jälkeen en ole R-Typeen koskenut.
Englantia juuri osaamattomana 9-vuotiaana onnistuin tuhoamaan erään perhetuttumme tallennukset Master Systemin Phantasy Starissa. Hän oli pelannut sitä pari kuukautta ja kokemuksesta tiedän, että tuolloin se ei ollut mikään pikku juttu. Siihen aikaan ei tuollaisiin peleihin helposti karttoja tms. löytynyt, vaan ne piti itse piirtää. En uskaltanut näyttäytyä hänen silmissään piiiiitkään aikaan. Anteeksi!
Pelasin 18-vuotiaana Megadriven Columnsia niin pitkälle, että levelit loppuivat kesken. 199:n jälkeen niitä ne eivät enää nousseet, mutta peli jatkui siitä huolimatta. Pisteitä oli useita miljoonia ja sain jopa nauhoitettua peliä vhs:llekin (jota tosin ei ole ollut enää vuosiin) todisteeksi. Kun peli lopulta päättyi usean tunnin jälkeen, tuntui kuin olisin ollut nousuhumalassa, eikä illan baarireissua varten tarvinut ottaa pohjia. Silmät sulkiessani näin vain erivärisiä palikoita vilistämässä ylhäältä alas. Sen jälkeen en ole Columnsiin uskaltanut koskea. Tetriskin on siinä ja siinä.