Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

FelisLeo

Gamereactor
Termin moraalinen pahoinvointi luin KonsoliFINin Manhuntin arvostelusta. Itse tarkoitan sillä nyt peleissä tapahtuvan toiminnan aiheuttamaa mielentilaa. Ainakin sen voi sanoa, että jos jokin peli aiheuttaa moraalista pahoinvointia niin pelaajalla on ilmeisesti erittäin hyvä eläytymiskyky. 8-bittisen NESin aikana ei tällaista ollut ollenkaan, koska hahmot olivat vain epämääräistä pikselimössöä plim-plom äänillä.

Ensimmäisen kerran tuntemukseen törmäsin pelatessani Cubella Metal Gear Solid: The Twin Snakesia. Osoitin kloonisotilasta pistoolilla, vaihdoin 1st person view moodiin, tähtäsin keskelle otsaa ja ammuin. Kyllä tuntui pahalta sen jälkeen ja muistan tämän vieläkin parhaiten.

Grand Theft Autoa pelatessani pyrin aiheuttamaan mahdollisimman vähän ylimääräistä hämminkiä. Kerran hävittyäni biljardimatsin hakkasin mailalla pelikumppanini kuoliaaksi ja ammuin baarimikon. Halusin kokeilla, onnistuuko moinen ja muutaman tunnin ajan oli erittäin epämiellyttävä olo.

Sniper Elitessa haavoitin venäläistä, joka alkoi tietenkin huutaa apua. Pelkäsin huudon houkuttelevan kavereita, joten menin viereen ja ammuin kiväärillä päähän. Asia pyöri päässäni vielä puoli tuntia myöhemminkin (itse peli oli jo siinä ajassa edennyt reilusti eteenpäin) ja tulin ajatelleeksi, oliko se venäläinen nyt sittenkään pakko hiljentää. Eteenpäin jatkaminen olisi saattanut ajaa saman asian.

Onko joku peli aiheuttanut sinulle moraalista pahoinvointia?
 
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

Ehkä Call of dutyn ja Battlefieldin vihollisten joukkolahtaus aiheutti mietintää pelaamisen jälkeen ja sitten niiden pelaaminen jäi vähemmälle. Sven Hasselin sotakirjat antavat muuten melkoisen kuvan sotilaan elämästä ja kuolemasta, ei kannata välttämättä lukea niitä sotapelien lomassa.
 
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

En ole mielestäni koskaan kärsinyt moisesta tai sitten en vain muista. Ehkä monen vuoden pelaaminen on turruttanut mieleni. Toisaalta kyse saattaa olla vain asennoitumisesta.
 
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

Vähän kieltämättä tuli tuollaisia takapiruja kun "päästin kaverin tuskistaan" Call of Duty 2:n kamppanjassa, kun se tiukan taistelun jälkeen koitti vielä ryömiä karkuun viimeisillä voimillaan.
 
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

Eipä ole mikään peli koskaan aiheuttanut mitään moraalista pahoinvointia. Kasvatus pielessä ja kieroon kasvanut nuorukainen.
 
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

Hitman 2:ssa teurastin kaikki possut siellä kirkolla. Sitten ajattelin, että sehän on vain pekonia ja oloni oli jo parempi.
 
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

Jumala sanoi:
Hitman 2:ssa teurastin kaikki possut siellä kirkolla. Sitten ajattelin, että sehän on vain pekonia ja oloni oli jo parempi.

Huvittavaa sinänsä - minulle ei tullut edes mieleenkään että ne siat voisi lahdata :)
Zeldassahan vastaava kanan tappoyritys tuottaa hupaisan lopputuloksen.
 
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

Pienen pohtimisen jälkeen mieleen muistui C64:n/Amigan Theatre Europe (Amigalla Conflict: Europe). Niissä pahimmat joukkotuhoaseet kun vaativat erikseen salasanan, ja muistan, että sitä (vaikka ihan kokeilumielessä) kirjoittaessa ei tuntunut kyllä yhtään hyvältä. Lopputuloskin oli lähes poikkeuksetta ikävä.

Tuntuu, että uudempiakin kokemuksia on, mutta ei tule nyt mieleen. Varastamista tulee monesti vältettyä, enkä mielelläni kyllä tuhoa Zeldoissa kylttejä/tienviittoja, kun joku on ne kerran vaivalla pystyttänyt :)
 
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

Joskus Civilisationeja pelatessa tuntuu pahalta kun "joutuu" alistamaan tai tuhoamaan paljon heikompaa kansaa.

Edit: Rome: Total War:ia pelatessa joskus suutuin oikein kunnolla, ja otin taistelun, 100 000 denaaria, jossa minulla oli eliitti jousi yms. välimatkataistelijoita, ja vihollisella pesantteja. Lopuksi, kun näin Pesanttien juoksevan kauhuissaan kohti rajaa, ja kuolevan juuri enne sitä tai ihan rajalle tuntui kyllä pahalta.

Samaten jos norsut joutuvat paniikkiin vaikka palavien sikojen (mikäs sen moraalisesti epäilyttävämpää?) takia, tuntuu se pahalta.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

Eipä minulla koskaan mitään noin vakavaa ole ollut.Mutta ainoa mikä tulee mieleen niin RE4:sessa minun on aina pakko pelastaa se susi siinä alussa,vaikka pelaan speed-runia.
Ehkä minulla on enemmän tuollaisia tuntemuksia eläimiä kohtaan,kun en edes raski niitä lehmiä tappaa.Mutta ei minulla kyllä mitään moraallista pahoinvointia siitä tulisi,vaikka tappaisin.Ihmisiä taas nautin lahdata ja mitä raaempi ja aidompi,niin parempi.
 
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

Jedi knight: Jedi Academyssä olin jo alussa päättänyt, että tilaisuuden tullen ohjaan pelihahmon pimeälle puolelle, mutta sitten kun ratkaisevassa tilanteessa piti eräs tyyppi tappaa jos halusi hahmon kääntyvän, niin tehtyäni sen tuli jotenkin inhottava olo ja palasin takaisin siihen kohtaan ja säästin sen tyypin hengen pitäen hahmoni valoisalla puolella
 
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

Ekaksi mulle tuli tästä topicista mieleen Grand Theft Auto III, ja se kun siinä koetin (usein turhaan) vältellä sivullisia kuolonuhreja.

C64:llä mulla oli joskus sellainen peli kuin Commando Libya. Poikkeuksellisen helppo ampumispeli (lue: lahtaamista), ja bonuskenttinä tuli rivi muuria vasten teloitettaviksi laitettuja vihollissotilaita, joilla ei siis ollut minkäänlaista mahdollisuutta tehdä mitään vastarintaa.
 
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

Täytyy myöntää että Sons of Libertyn ja Snake Eaterin sotilaiden "Please Don't" riipaisee aina hieman, jos mahdollista niin en käytä tappavia keinoja. Etenkin SE:n Johnny senior on aina jätettävä henkiin, vaikka muuten ramboilisikin.
 
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

Chemo sanoi:
C64:llä mulla oli joskus sellainen peli kuin Commando Libya. Poikkeuksellisen helppo ampumispeli (lue: lahtaamista), ja bonuskenttinä tuli rivi muuria vasten teloitettaviksi laitettuja vihollissotilaita, joilla ei siis ollut minkäänlaista mahdollisuutta tehdä mitään vastarintaa.

Tämä samainen peli oli mielessä kun luin muiden kirjoituksia. Väkivaltaviihdettä pursuaa joka tuutista ja siihen on pakko ollut turtua. Silti Commando Libya kohahdutti jo silloin, ja on vieläkin mielessä ääri esimerkkinä. Normaalin sotapelin vielä ymmärtää, onhan se sitä samaa kuin Hollywoodin elokuvat vaikka pelaaja onkin se joka vetää liipasimesta.

Jostain PC-kauhupelien demoista jäi mieleen itkevän vauvan ääni, ei kiva :mad:
 
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

Täytyy sanoa, että KOTORin läpäisy pahiksena oli kyllä yhtä piinaa. Kuitenkin siinä joutuu tekemään todella pahoja ratkaisuja, ja useasti niinkin käy että kaikki on vain tapettava tai muuten vain tehtävä se täysin moraaliton ratkaisu. Kuitenkin olihan se pakko nähdä se toinen puolisko pelistä, mutta en kyllä samaa tee jos KOTOR2:n joskus ostan. Melkoisen varmaa.
 
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

Ei ole moraalista pahoinvointia tullut. MGS2:ssa päästään jo vähän lähemmäs ihmistä, mutta ei niidenkään sotilaiden tappo pahalta tunnu.
 
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

Joskus moraalista pahoinvointia minulle aiheuttaa myös ajoneuvojen yms. tuhoaminen, niihin kun olen niin mieltynyt. Esim. Stuntman, Flatout ja Burnout ovat hyviä esimerkkejä, niissähän autojen tuho on yritetty saada mahd. realistiseksi. Stuntmanissakin voi siinä ratarakentelumoodissa pistää päreiksi vaikka jonkun Nissan Skylineä muistuttavan auton, sillä verukkeella että se on muka hienoa katsottavaa ja niin edespäin. Burnout ja Flatout ovat oikein romuttamisen eliittipelejä, niissähän on tarkoituksena romutta kiesit. Burnoutissa hirvittää eniten Crash-moodi jossa tahallaan aiheutetaan laajoja kolarituhoja, yleensä alla on tähänkin tarkoitukseen joku kilpuri tai vastaava. Nämähän ovat kyllä hauskaa pelattavaa mutta verratkaapa tosielämään.
 
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

Itselläni tämä riippuu kyllä pelistä. Esimerkiksi kaikenmaailman mörköjen listiminen ei hetkauta yhtään, eikä myöskään GTA:n kieli poskessa väännetty listiminen -kyseisessä pelissä kun jalankulkijat ovat kuin muurahaisia (paitsi että muurahaisten tallomisesta tulee paha mieli, oikeasti).

Jotenkin tuntuu, että jos pelihahmo käyttäytyy uhkaavasti pelaajaa kohtaan, ansaitsee tämä kurituksen. Tosin tuo esimerkki apua huutavan ja kituvan sotilaan ampumisesta on asia erikseen. Eiköhän se jo kärsinyt tarpeeksi.

Sen sijaan eläimien tappamisesta tulee "morkkis". Esim. Gunissa jos ampui hevosen tai suden turhaan, iski moraalikrapula. Myös Hitman 2:ssa possun ampuminen sai aikaan "olen huono ihminen" -fiilikset.

Mutta minä nyt olenkin tällainen hiton aktivistihippi, ei niillä ihmisillä väliä kunhan elukoilla on hyvä olla :rolleyes:
 
Vastaus: Pelien aiheuttama moraalinen pahoinvointi

Cavalera sanoi:
Mutta minä nyt olenkin tällainen hiton aktivistihippi, ei niillä ihmisillä väliä kunhan elukoilla on hyvä olla :rolleyes:
Sama.

E: Niillä ihmisillä!?
 
Ylös Bottom