Ei sillä ettenkö ite syyllistyis about samaan asiaan, mut laitatteko te ne pelatut pelit takas hyllyyn samalla uskotellen että joskus tuutte vielä pelaamaan niitä, vai ettekö te jaksa laittaa niitä myyntiin/vaan yksinkertaisesti halua myydä? Tää siis jos sattuu edes ylipäätään pelaamaan sieltä hyllystä valtaosan peleistä läpi...
Ite koittanu vähän omaa ajatusmaailmaa muuttaa ton suhteen. En mä noita kertaalleen pelattuja pelejä ainakaan valtaosaa tuu koskaan uusintakierrokselle laittamaan, ja jos tuun niin se on sit jo niin pitkän ajan päästä ettei oikeestaan mitään nykypelejä kannata ruveta säilömään kaapissa jos ostaa julkasussa ja pelaa suht verkkaasti läpi. Ennemmin myy, laittaa rahat johonkin muuhun ja jos ikinä tulee halu pelata uusiks niin sit sen saa varmaan jo taskurahalla. Ja sit kans tosi usein jos tekeekin mieli pelata jotain mitä on vuosia sit pelannu, niin 95% kerroista käy silleen et sen alottaa, toteaa et on tää vähän liian tuoreessa muistissa vieläkin ja peli kii ja takas kaappiin.
Nyt sit vielä jos ajatuksesta ottais kiinni ja suorittais. Tai jotenkin tullu sellanen fiilis et aika paljon turhaa kamaa just jossain kaapissa piilossa, mut ei sitä oikeen saa esillekkään koska sitä on niin jumalattomasti ja tilaa ei kauheasti sit vastapainona. Ku en mä jotenkin enää koe et jotkut PS2 pelit tuolla kaapissa enää mulle kauheasti iloa tuottaa, ei mulla alkuperästä rautaa ole tai tule ainakaan hetkeen olemaankaan aiemmin mainitun tilan takia. Toimii siis vähän niinku vaan sellasena oikeutena et voi tuntea ittensä paremmaks ihmiseks jos sattuu niitä pelejä emuloimaan tai jotain.
Ite koittanu vähän omaa ajatusmaailmaa muuttaa ton suhteen. En mä noita kertaalleen pelattuja pelejä ainakaan valtaosaa tuu koskaan uusintakierrokselle laittamaan, ja jos tuun niin se on sit jo niin pitkän ajan päästä ettei oikeestaan mitään nykypelejä kannata ruveta säilömään kaapissa jos ostaa julkasussa ja pelaa suht verkkaasti läpi. Ennemmin myy, laittaa rahat johonkin muuhun ja jos ikinä tulee halu pelata uusiks niin sit sen saa varmaan jo taskurahalla. Ja sit kans tosi usein jos tekeekin mieli pelata jotain mitä on vuosia sit pelannu, niin 95% kerroista käy silleen et sen alottaa, toteaa et on tää vähän liian tuoreessa muistissa vieläkin ja peli kii ja takas kaappiin.
Nyt sit vielä jos ajatuksesta ottais kiinni ja suorittais. Tai jotenkin tullu sellanen fiilis et aika paljon turhaa kamaa just jossain kaapissa piilossa, mut ei sitä oikeen saa esillekkään koska sitä on niin jumalattomasti ja tilaa ei kauheasti sit vastapainona. Ku en mä jotenkin enää koe et jotkut PS2 pelit tuolla kaapissa enää mulle kauheasti iloa tuottaa, ei mulla alkuperästä rautaa ole tai tule ainakaan hetkeen olemaankaan aiemmin mainitun tilan takia. Toimii siis vähän niinku vaan sellasena oikeutena et voi tuntea ittensä paremmaks ihmiseks jos sattuu niitä pelejä emuloimaan tai jotain.
