Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Pelien remasterit/remaket hyvä vai huono asia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja PuppetMaster
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Pelien remasterit/remaket hyvä vai huono asia?

  • Hyvä

    Äänet: 75 50,0%
  • Huono

    Äänet: 14 9,3%
  • Ei niitä ole pakko ostaa, niin ihan sama jos tulee

    Äänet: 61 40,7%

  • Äänestäjiä yhteensä
    150
Tää voisi ollu hyvä ketju tälle. Poika on pelannut nyt kauhiana ID Softwaren pelejä sekä Xboxilla että PC:llä eli Quakeja ja Doomeja ja jokin niissä kiehtoo niin paljon että Starfieldiin ei julkkarin jälkeen ole koskettu kertaakaan. Youtubesta välillä hän myös katsoo videoita kaikista mahdollisista mikä liittyy Doomiin tai Quakeen :D pitää kyllä Microsoftia kiitellä että nämä pelit löytyy Game passista.
 
Remaket ja remasterit on mulle ainakin kovin rakkaita, tuovat pelejä nykypäivään (vaihtelevalla menestyksellä) ajalta jolloin pelit olivat oikeasti hauskoja ja pelimekaniikat kaiken a ja o. Viimeisen vuoden aikana olen pelannut esimerkiksi seuraavat:

-Tony hawks pro skater (PS4)
-Quake (PC)
-Resident evil 2 remake (PS5)
-Black mesa (PC)

Listalla olisi (ainakin) Dead Space, System Shock, Shadow of the colossus, FF VII ja Demon´s souls. En muista montaa uutta peliä minkä parissa olisi ollut yhtä hauskaa viimeisen vuoden aikana, Elden Ring.. olisikohan oikeasti siinä. Astro´s playroom toki on aikalailla täydellinen peli, joka oli hauskaa alusta loppuun ja platinakin tuli hyvin pitkälti vain normaalisti pelatessa. Mestariteos joka saattaa olla jopa PS5:n paras peli.

Nykyajan pelit eivät ole hauskoja, ja keskittyvät vääriin asioihin. Tämä fiilis on iskenyt vahvasti kun testaillut PS5:n "tämä sun pitää pelata" listoja etsiessäni uutta mielenkiintoista pelattavaa, ne pelithän ovat lähes poikkeuksetta oikeasti tosi huonoja. Tuntuu että iso osa peleistä panostaa audiovisuaaliseen puoleen, jonkin sortin nyyhkytarinaan ja sitten se itse gameplay on sitä samaa mielikuvituksetonta, haasteetonta miljoonaan kertaan nähtyä pullaa. Harmittaa se kun ei missään pelissä luoteta siihen että pelaajat osaavat käyttää itsekin aivojaan eikä kaikkea tarvitse näyttää kädestä pitäen, ihan kokoajan. Baldurs gate 3:n ja Souls-pelien tolkuton myynti pitäisi olla riittävä näyttö siihen, ettei pelaajat ehkä olekaan keskivertoa tyhmempiä ja jopa kaipaavat älyllistäkin haastetta.

Ja tulee niitä hyviäkin pelejä vielä ajoittain, niitä teoksia ei vaan usein noissa "parhaista parhaat" listoilla näy, vaikka sinne kuuluisivat.
 
Vastaan tässä, enkä tuossa Nintendo-pelitopikissa:
Paljon on tullut retroiltua aikoinaan mutta ei kyllä nykyään jaksa jos saa valita että pelaako alkuperäistä vaiko siloteltua versiota. Maksan mieluusti siis vähän ekstraa tuoreemmasta toteutuksesta jos se vain on hyvin tehty.
Ymmärrän tämän näkökulman ja kuten olen tässäkin topikissa jo aikoinaan sanonut, niin monta pelimaailman klassikkoa (Grim Fandango, Link's Awakening, Shadow of the Colossus, Silent Hill 2 jne.) on tullut koettua vähintäänkin kasvojenkohotuksen kautta, jos ei täysin remakena. Ja nämä ovat olleet hyviä kokemuksia.
Ja toisaalta samapa se mitä mieltä olen, mainitsemasi näkemys - eli pelistudiot käyttäköön resursseja vanhojen pelien ehostamiseen, siitä maksaa mielellään hiukan enemmän (vs. vanhat pelit tuotaisiin aikalailla sellaisenaan saataville halvemmalla, itsellenikin olisi tärkeää että klassikoihin pääsisi käsiksi myös 2020-luvulla) - on selvästi voittanut. Tämän näkee tietenkin siinä, että remakeja ja remastereita pukkaa jatkuvasti enemmän.

Valitettavasti tämän näkee myös siinä, että videopeleistä keskustelu on yhä enemmän remakeista ja remastereista keskustelua. Jos Sony tai Nintendo pitää tiedotustilaisuuden, niin tälläkin foorumilla yhä enemmän keskustellaan vain siitä, mitä remakeja vanhoista peleistä oikein toivottaisiin. Ja toki näitä remakeja sitten yhä enemmän julkistetaan (suurten suosionosoitusten saattelemana) ja jos jotain kritisoitavaa löytyy liittyy se siihen, että mitä klassikkoa ei vielä ole tehty uusiksi.
Tämä (muuallakin populaarikulttuurissa näkyvän) henkisen ilmapiirin muuttuminen peräpeiliin katseluksi on iso syy siinä, että jaksan yhä vähemmän seurata videopelikeskustelua, tämä foorumi mukaan lukien.
 
mitä klassikkoa ei vielä ole tehty uusiksi.
Tästä vielä se, että "mitä klassikkoa ei ole vielä tehty uusiksi *tälle sukupolvelle*"

Sitten omaa näkemystä:

Shadow of the Colossus ja GTA V on hyviä esimerkkejä siitä, että peli tuodaan aina tuoreelle sukupolvelle pelattavaksi, jotta pelikokemuksen voi kokea myös uudet pelaajat. Samalla tarjotaan uutta silmäkarkkia myös vanhoille pelaajille.

Mielestäni tämä tapa ei ole keltään pois, vaan pelkkää plussaa, vaikka osaa se selkeästi ärsyttääkin.
 
RE4 Remake on justiin minulle tuollainen. Uudistaa upeasti loistavaa peliä. Ilman tuota Remakea en olisi kokenut varmaan ikinä tuota peliä, kun alkuperäinen oli vain liian kankea. Itse kun aloitin RE5:sta. Toki on siinä kankeat kontrollit myös, mutta oli se silti takapakkia hypätä alkuperäiseen neloseen siitä. Peli taisi jäädä parin tunnin jälkeen kesken ihan kankeuden takia. Kun esimerkiksi muistaakseni valikosta piti vaihtaa ase ja kamera käyttäytyi kummallisesti.
 
Valitettavasti tämän näkee myös siinä, että videopeleistä keskustelu on yhä enemmän remakeista ja remastereista keskustelua. Jos Sony tai Nintendo pitää tiedotustilaisuuden, niin tälläkin foorumilla yhä enemmän keskustellaan vain siitä, mitä remakeja vanhoista peleistä oikein toivottaisiin. Ja toki näitä remakeja sitten yhä enemmän julkistetaan (suurten suosionosoitusten saattelemana) ja jos jotain kritisoitavaa löytyy liittyy se siihen, että mitä klassikkoa ei vielä ole tehty uusiksi.
Tämä (muuallakin populaarikulttuurissa näkyvän) henkisen ilmapiirin muuttuminen peräpeiliin katseluksi on iso syy siinä, että jaksan yhä vähemmän seurata videopelikeskustelua, tämä foorumi mukaan lukien.
Mä kuulun näihin jotka ilolla ottaa vanhojen pelien remaster/remake uutisia vastaan. Koen, että myös vanhemmissa peleissä on kuin paljon loistavia pelejä, joita itse haluan pelata ja haluan että myös tulevaisuuden pelaajat voivat halutessaan pelata. Jos pelit kuitenkin jäävät jumiin vaan alkuperäisille alustoilleen, niin niiden pariin on vaikea päästä: pitää omistaa toimiva retrokonsoli ja sen lisäosat, sopivat välineet niin, että konsolin saa kiinni nyky-TV:seen ja vielä se alkuperäinen peli. Ei tällaiseen ryhdy kuin äärimmäisen intohimoinen retrokeräilijä, jolla on myös tilaa kaikille retrohörpälleille ja rahaa niiden ostoon. Ilman remakeja/remastereita pelit jäisi siis valtaosalle pelaajista saavuttamattomiin (tai olisivat saavutettavissa vain piratismin kautta).

Osa retropeleistä on myös todella kalliita nykyään, jos sellaisia haluaa laillisesti hankkia. Esimerkiksi Nintendon viime directissä paljastamaan Paper Mario Thousand Year Doos alkuperäisversion pelikasettien hinnat on jo pitkään pyörineet kolminumeroisissa luvuissa, miksi en ole itse koskaan päässyt peliä pelaamaan. Todellakin otin ilolla ilmoituksen Switchille tulevasta remasterista vastaan, että viimein pääsen kokemaan Paper Mario sarjan parhaaksi kehutun osan.

Kyllä kaikissa muissakin viihteen ja taiteen lajeissa arvostetaan myös menneisyyttä ja nautitaan myös vanhoista helmistä. En ymmärrä miksi videopeleissä ei näin saisi olla. Jos itse on jo aiemmin päässyt kokemaan uudelleen julkaistavan remaken, niin eihän sitä ole pakko hankkia uudestaan. Monelle muulle se voi kuitenkin olla eka kerta päästä kokemaan peli tai jos on aiemmin nauttinut kovasti pelistä, niin uudestaan kokemaan peli enemmän tai vähemmän paranneltuna versiona.
 
Mä kuulun näihin jotka ilolla ottaa vanhojen pelien remaster/remake uutisia vastaan. Koen, että myös vanhemmissa peleissä on kuin paljon loistavia pelejä, joita itse haluan pelata ja haluan että myös tulevaisuuden pelaajat voivat halutessaan pelata. Jos pelit kuitenkin jäävät jumiin vaan alkuperäisille alustoilleen, niin niiden pariin on vaikea päästä: pitää omistaa toimiva retrokonsoli ja sen lisäosat, sopivat välineet niin, että konsolin saa kiinni nyky-TV:seen ja vielä se alkuperäinen peli. Ei tällaiseen ryhdy kuin äärimmäisen intohimoinen retrokeräilijä, jolla on myös tilaa kaikille retrohörpälleille ja rahaa niiden ostoon. Ilman remakeja/remastereita pelit jäisi siis valtaosalle pelaajista saavuttamattomiin (tai olisivat saavutettavissa vain piratismin kautta).
Niin, keskustelu lähti siis alunperin siitä, että kommentoin Super Mario RPG:ta ja totesin, että Nintendo olisi voinut ihan hyvin tuoda sen Switch Onlinen SNES-pelien joukkoon ja tuoda sen siten saatavaksi taas meille kaikille.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanhat klassikot olisi hyvä päästä kokemaan matalalla kynnyksellä myös 2020-luvulla, vaikka omasta kokoelmasta löytyykin vanhoja konsoleita ja pelejä vaikka kuinka paljon. Tähän on vain muitakin vaihtoehtoja kuin ainaiset remasterit ja remaket. Esim. wanhan kunnon GoldenEye 007:n tuominen Switch Onlineen oli upea teko - vaikkei se lopulta niin paljoa intohimoja herättänytkään, kun ei tehty erillistä remakea.

Mutta tämä on osaltani hävitty taistelu, jota en jaksa edes käydä kovin vakavissaan, kun ei kuitenkaan herätä niin paljoa intohimoja. Ympäristö vajoaa nostalgiaan (on kaksi hyvin eri asiaa arvostaa menneisyyttä ja velloa yhä enenevissä määrin siellä), mutta onneksi kaikenlaista muutakin löytyy jatkuvasti. Ja toisaalta jos ei löydykään, niin aina voi tehdä jotain muuta.
 
Niin, keskustelu lähti siis alunperin siitä, että kommentoin Super Mario RPG:ta ja totesin, että Nintendo olisi voinut ihan hyvin tuoda sen Switch Onlinen SNES-pelien joukkoon ja tuoda sen siten saatavaksi taas meille kaikille.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanhat klassikot olisi hyvä päästä kokemaan matalalla kynnyksellä myös 2020-luvulla, vaikka omasta kokoelmasta löytyykin vanhoja konsoleita ja pelejä vaikka kuinka paljon. Tähän on vain muitakin vaihtoehtoja kuin ainaiset remasterit ja remaket. Esim. wanhan kunnon GoldenEye 007:n tuominen Switch Onlineen oli upea teko - vaikkei se lopulta niin paljoa intohimoja herättänytkään, kun ei tehty erillistä remakea.

Mutta tämä on osaltani hävitty taistelu, jota en jaksa edes käydä kovin vakavissaan, kun ei kuitenkaan herätä niin paljoa intohimoja. Ympäristö vajoaa nostalgiaan (on kaksi hyvin eri asiaa arvostaa menneisyyttä ja velloa yhä enenevissä määrin siellä), mutta onneksi kaikenlaista muutakin löytyy jatkuvasti. Ja toisaalta jos ei löydykään, niin aina voi tehdä jotain muuta.
Itseäni harmittaa myös se, että tavallaan nyt maksetaan kuluttajien toimesta joidenkin konsolivalmistajien laiskuudesta tai piittaamattomuudesta taaksepäin yhteensopivuuden osalta. Eli helppohan se on näillä remastereilla rahastaa, kun niitä alkuperäisiä ei voi kuin vanhemmilla konsoleilla pelata, joita taas eivät kaikki pelaajat enää omista, tai eivät ole koskaan ehtineet sellaisia hankkimaankaan. Täydet pisteet Microsoftille taaksepäin yhteensopivuuteen panostamisesta, kun se on vieläpä useiden pelien osalta toiminut niin, että parantaa alkuperäisen pelin resoluutiota tai FPS:ää, tai jopa molempia yhtä aikaa. Toivottavasti jatkossa taaksepäin yhteensopivuus pidetään koko ajan mukana kaikkien konsolivalmistajien toimesta. Se vähentäisi ainakin itselläni minkäänlaisten remastereiden hankkimisen tarvetta. Ja en sitten laske todelliseksi taaksepäin yhteensopivuudeksi sitä, että jonkun streamauspalvelun kautta pääsee pelaamaan lagisia versioita vanhoista peleistä.
 
Ihan hyviä pointteja pelien säilyvyydestä ja saatavilla pitämisestä mutta voin ainakin omalta osalta sanoa että en todellakaan jaksaisi pelata suurinta osaa retropeleistä alkuperäisinä versioina.

Shadow of the Colossus oli jo aikoinaan tökkivä "kikkare" (jota toki rakastin) mutta kun yritin pelata sitä myöhemmin uusiksi niin ei jaksanut. Vasta remake toi sen takaisin muodossa, jossa sitä mielellään pelasi. Ja se teki siitä vihdoin oikeasti pelattavan. Ne tietää jotka pelasi alkuperäistä. Minulla on se yhä tuolla kaapissa pahvikansineen mutta pelaan aina ja ehdottomasti remakea kuin sitä.

Sitten erikseen on ne GTA V:t, jotka ei oikeasti tarvitse samalla lailla remakeja tai muita ja niitä voi mielestäni kritisoida paljon enemmän.

Aika monet Switchille tulevista peleistä on myös minun silmissäni palvelus pelaajille. Minä hyppäsin Nintendon mukaan taas uusiksi vasta Switchillä kun sitä aiempi konsoli oli SNES, jolla pelasin vain pari peliä ennen kuin se myytiin tai jotain. Todellakin siis on tilausta vanhemmilla Marioille, Zeldoilla ja vastaaville. Sitä Wind Wakeria odotellessa, kun en mitään Wii U:ta aio hankkia monestakaan syystä.

Ja toisaalta samapa se mitä mieltä olen, mainitsemasi näkemys - eli pelistudiot käyttäköön resursseja vanhojen pelien ehostamiseen, siitä maksaa mielellään hiukan enemmän (vs. vanhat pelit tuotaisiin aikalailla sellaisenaan saataville halvemmalla, itsellenikin olisi tärkeää että klassikoihin pääsisi käsiksi myös 2020-luvulla) - on selvästi voittanut. Tämän näkee tietenkin siinä, että remakeja ja remastereita pukkaa jatkuvasti enemmän.
Minusta kyse on enemmän siitä että onko firmojen järkeä tuoda niitä sellaisenaan? Muistatte varmaan minkä vastaanoton se 3D Mario-kokoelma sai kun oli perusmuodossa se Mario 64. Ja olen itse siinä porukassa, sillä onhan se ihan järkyttävää pelattavaa nykypeleihin tottuneelle. Väitän myös samalla että jaksan aika hyvin vanhojen (ja miksei uusienkin) pelien pöljyyksiä/hankauksia tekniikassa jne. mutta jos vaihtoehtona on että saan sen saman kokemuksen parempana, niin en näe että sille alkuperäiselle on muuta kuin museo- ja keräilykäyttöä.

Valitettavasti tämän näkee myös siinä, että videopeleistä keskustelu on yhä enemmän remakeista ja remastereista keskustelua. Jos Sony tai Nintendo pitää tiedotustilaisuuden, niin tälläkin foorumilla yhä enemmän keskustellaan vain siitä, mitä remakeja vanhoista peleistä oikein toivottaisiin.
Mitä pahaa tässä on? Minusta on mukava lukea kun yhä useampi ihminen löytää jonkin klassikon, jonka olen jo itse kokenut ja jota voin sitten itsekin fiilistellä kun muut alkavat siitä puhumaan. En myöskään koe että joku minua kiinnostamaton remake/remaster on mistään pois. Ja jos onkin, niin minulla ainakin on niin helvetisti pelattavaa että kohta jo parempi että jostain vähän jarrutellaan :D

Ja toki näitä remakeja sitten yhä enemmän julkistetaan (suurten suosionosoitusten saattelemana) ja jos jotain kritisoitavaa löytyy liittyy se siihen, että mitä klassikkoa ei vielä ole tehty uusiksi.
En näe ongelmaa. Hyvien asioiden soisikin mahdollisimman monen kokevan. Parhaiten tuo tulee ilmi jossain souls-yhteisössä kun porukka tsemppaa ja fiilistelee "noobien" vaikeuksien kanssa, samalla muistellen omia "noobi-aikojaan".

Kaikesta ei tietenkään tarvitse remakeja ja remastereita mutta onhan sekin säilyvyyttä ja saavutettavuutta että tuodaan peli missä tahansa muodossa pelattavaksi nykylaitteille.

Tämä (muuallakin populaarikulttuurissa näkyvän) henkisen ilmapiirin muuttuminen peräpeiliin katseluksi on iso syy siinä, että jaksan yhä vähemmän seurata videopelikeskustelua, tämä foorumi mukaan lukien.
Minusta taas remaket on juuri sellaista, josta jaksaa olla innoissaan, toisin kuin siitä että tuodaan se peli identtisenä nykyalustalle. Sen minä olen jo pelannut mutta täysin nykykuosiin tuotu teos on taas melkein kuin uusi peli.

Sama homma taaksepäinyhteensopivuuden kanssa: tosi hyvä juttu mutta voin sanoa että en ole kertaakaan käyttänyt. Ei kiinnosta enää käyttää aikaa vanhoihin ja varsinkaan jo pelattuihin peleihin ELLEI ne ole saaneet merkittävää remake-käsittelyä.

Tästä vielä se, että "mitä klassikkoa ei ole vielä tehty uusiksi *tälle sukupolvelle*"
No tämä on sitä mitä en itsekään kaipaa.

Shadow of the Colossus ja GTA V on hyviä esimerkkejä siitä, että peli tuodaan aina tuoreelle sukupolvelle pelattavaksi, jotta pelikokemuksen voi kokea myös uudet pelaajat. Samalla tarjotaan uutta silmäkarkkia myös vanhoille pelaajille.
En olisi laittanut SotC:ia samaan laariin GTA V:n kanssa mutta oli mennyt ohi että siitä on tosiaan myös versio PS3:lle. Joko se meni ohi sen takia että ostin PS3:n niin loppuvaiheessa tai sitten en kokenut sitä remasteria (tms) tarpeeksi merkittävänä uudistuksena. Se PS4-remake taas on oikeasti kuin jo uusi peli vaikka toki onkin myös se "sama".

Mielestäni tämä tapa ei ole keltään pois, vaan pelkkää plussaa, vaikka osaa se selkeästi ärsyttääkin.
Näin juuri. Varsinkaan en ymmärrä miksi näistä puhuminen jo voi ärsyttää. Sehän on kiva kun fiilistellään samoja asioita, joista sitten toisilla on niitä vanhoja muistoja ja johon toiset vasta kastaa varpaitaan ekaa kertaa.
 
Ah, vanha kunnon "miten se on mistään pois / ei niitä ole pakko pelata"...missäs tämä on kuultu aiemminkin? Ai niin, Hollywoodin siirryttyä yhä tiiviimmin sarjakuvaelokuvatehtailuun, jatko-osiin ja vanhojen elokuvien uusiotuotantoon.

Mutta jospa kirjoitan taas kerran tästä aiheesta, tällä kertaa lukujen kautta. Tein huvikseni pienen vertailun (Box Office Mojo -sivustolla) eri vuosikymmenien top 30 eniten Jenkeissä rahaa tahkoneista leffoista. Alla osuudet niistä elokuvista, jotka ovat perustuneet johonkin olemassa olevaan (elokuva, tv-sarja, sarjakuva, kirja, videopeli). Vertailu on tehty tosi nopeasti, joten joku yksittäinen pieni virhe voi olla seassa.

1992: 6/30 (9/30 jos lasketaan 3 vanhoihin satuihin perustuvaa leffaa)
2002: 12/30
2012: 15/30
2022: 20/30

Suunta on niin selvä että sokeakin sen näkee. Isot jenkkihitit perustuvat selvästi harvemmin alkuperäiseen ideaan* kuin aiemmin. Kukin sitten suhtautuu tähän kehitykseen miten suhtautuu. Kunhan en joutuisi enää kuulemaan sitä, että Hollywoodin painopisteen siirtyminen tiettyyn suuntaan ei vaikuttaisi mihinkään.

Ja pakollinen loppukaneetti: Vertailu ei sinänsä ota mitään kantaa elokuvien laatuun tai suoranaisesti edes niiden omaperäisyyteen, eikä mulla ole mitään suurempaa syytä nostalgisoida esim. ysärin Hollywoodia.
* = Alkuperäinen idea ei aina ole yhtä kuin omaperäinen idea.

Peliteollisuuden kohdalla kehitys ei varmasti mene yks yhteen näin, mutta aina jotenkin epä-älyllinen ajatus, ettei jonkun alan tuotannon painopisteen (ja fanien odotusten) siirtyminen tiettyyn suuntaan ei vaikuttaisi yhtään mihinkään.
 
Pelit ja elokuvat nyt on yhä ja edelleen ihan eri asia. Elokuvat eivät tarvitse samalla tapaa "nykyaikaan uusiksi tuomista" kuin pelit koska teknisesti jopa mustavalkoelokuvat on olleet parhaimmillaan todella tarkkaa ja laadukasta jälkeä. Niissä nimenomaan usein riittääkin hyvin vain se että tuodaan se elokuva saataville nykyaikaisessa formaatissa.

Pelit taas vanhentuvat nimenomaan teknisesti ja graafisesti ihan eri tavalla kuin elokuvat.

Sanoisin että pelien remasterit/remaket on (henkisesti) samaa kuin elokuvien tuominen aina uusimpaan formaattiin, eli dvd -> bluray -> 4K jne.

Muutenkin elokuvien ja pelien vertailu menee aina pieleen nimenomaan tuossa teknisen edistymisen kohdalla.

Mutta mitä tulee siihen että tehdään "remakeja" elokuvista? No, jos joku muukin syy kuin rahastus on sen takana niin en näe syytä että miksipä ei mutta en minäkään niistä rahastusversioinneista mitenkään erityisen innoissani ole.

Tärkein pointti nyt kuitenkin on että peleillä on oikeasti selkeitä syitä remastereihin ja remakeihin, olkoonkin että tietysti niissä aina myös raha on pakko olla osasyynä.

Mutta siinä missä voin katsoa klassikkoelokuvan hyvin helposti nykyaikanakin niin enpä voi yhtä halvalla ja helposti pelata vaikkapa Thousand Year Dooria. Olen siis erittäin mielissäni että pääsen kyseisen kehutun klassikon vihdoin kokemaan ja vieläpä paranneltua versiona. En siis yhä näe kauheasti mitään negatiivista ja loppuun vielä se mitä totesit: ei ole pakko ostaa jos on jo pelannut eikä kiinnosta ottaa uusintaa tms.

Pelien kohdalla on myös se että hyvin usein ne remakehen teot eivät ole samalla lailla pois muista teoksilta koska on tietyt asiaan erikoistuneet studiot. Ja sekin vielä että pelit on joka tapauksessa niin varman päälle tehtyjä että on ihan sama ostanko remaken vai Assassin's Creed 15:n. Ja varmasti se remake jostain klassikosta on silti tuoreempi tapaus.
 
Viimeksi muokattu:
Ah, vanha kunnon "miten se on mistään pois / ei niitä ole pakko pelata"...missäs tämä on kuultu aiemminkin? Ai niin, Hollywoodin siirryttyä yhä tiiviimmin sarjakuvaelokuvatehtailuun, jatko-osiin ja vanhojen elokuvien uusiotuotantoon.

Mutta jospa kirjoitan taas kerran tästä aiheesta, tällä kertaa lukujen kautta. Tein huvikseni pienen vertailun (Box Office Mojo -sivustolla) eri vuosikymmenien top 30 eniten Jenkeissä rahaa tahkoneista leffoista. Alla osuudet niistä elokuvista, jotka ovat perustuneet johonkin olemassa olevaan (elokuva, tv-sarja, sarjakuva, kirja, videopeli). Vertailu on tehty tosi nopeasti, joten joku yksittäinen pieni virhe voi olla seassa.

1992: 6/30 (9/30 jos lasketaan 3 vanhoihin satuihin perustuvaa leffaa)
2002: 12/30
2012: 15/30
2022: 20/30

Suunta on niin selvä että sokeakin sen näkee. Isot jenkkihitit perustuvat selvästi harvemmin alkuperäiseen ideaan* kuin aiemmin. Kukin sitten suhtautuu tähän kehitykseen miten suhtautuu. Kunhan en joutuisi enää kuulemaan sitä, että Hollywoodin painopisteen siirtyminen tiettyyn suuntaan ei vaikuttaisi mihinkään.

Ja pakollinen loppukaneetti: Vertailu ei sinänsä ota mitään kantaa elokuvien laatuun tai suoranaisesti edes niiden omaperäisyyteen, eikä mulla ole mitään suurempaa syytä nostalgisoida esim. ysärin Hollywoodia.
* = Alkuperäinen idea ei aina ole yhtä kuin omaperäinen idea.

Peliteollisuuden kohdalla kehitys ei varmasti mene yks yhteen näin, mutta aina jotenkin epä-älyllinen ajatus, ettei jonkun alan tuotannon painopisteen (ja fanien odotusten) siirtyminen tiettyyn suuntaan ei vaikuttaisi yhtään mihinkään.
Onko leffojen uusioversiointi keltään pois?

En ymmärrä, miksei myös uudet tulevat sukupolvet saisi nauttia omien nykyidoliensa näyttelemien elokuvien versiosta.

Leffojen tapauksessa voin aina laittaa vuosituhannen alun Batman Beginssin pyörimään, ja jättää vuoden 2030 Lepakkomiehen katsomatta.
 
Pelifirmoilla ei ole oikein varaa feilata nykyään. Usein studio menee nurin yhdestä tai kahdesta flopista. Uudet IP:t epäonnistuvat myynnillisesti paljon useammin kuin vanhat ja tutut. Minusta tilanne ei ole se, ettei yritettäisi mitään uutta vaan enemmänkin se, että pelaajat haluavat sitä samaa vanhaa.
 
Lisään vielä sen että ihanko oikeasti edes joku remakea tekevä studio on sellainen taho, jolta muuten olisikin tullut jotain täysin originaalia tavaraa? Siis ihan sekä elokuva- että pelipuolella tämä.

Kyllä ne auteurit ja muut tekevät yhä sitä omaa juttuansa ja sitten on ne tekijät jotka on oikein erikoistuneet "bulkki-kamaan". Ja näiden välille mahtuu sitten kaikkea mahdollista.

Yhä voidaan siis palata siihen että onko se tosiaan pois jostain? Olisiko remaken tekijä tehnyt jotain ällistyttävää taidetta jos ei olisi päätynyt remakea tekemään?

Tietysti se on totta että ei monet tekijät pääse ikinä edes näyttämään kykyjään tai tekemään omaansa kun studiot haluaa tehdä sitä, mikä on varmaa rahallisesti. Mutta yhä pelien kohdalla se hyödyttää ihan käytännössä pelaajia merkittävästi enemmän kuin elokuvien remaket jne.
 
Kyllä se on oikeastaan pois uusilta IP:eiltä, jos uusioversiot ja jatko-osat tuottavat enemmän ja sen vuoksi kasvavien kustannusten aikana pelataan mielummin varman päälle kuin yritetään jotain uutta. Ison julkaisijan kannattaa mielummin laittaa rahaa ja resursseja niihin vanhan viilaajiin kuin uuden tekijöihin.
 
Pelit ja elokuvat nyt on yhä ja edelleen ihan eri asia. Elokuvat eivät tarvitse samalla tapaa "nykyaikaan uusiksi tuomista" kuin pelit koska teknisesti jopa mustavalkoelokuvat on olleet parhaimmillaan todella tarkkaa ja laadukasta jälkeä. Niissä nimenomaan usein riittääkin hyvin vain se että tuodaan se elokuva saataville nykyaikaisessa formaatissa.

Pelit taas vanhentuvat nimenomaan teknisesti ja graafisesti ihan eri tavalla kuin elokuvat.

Sanoisin että pelien remasterit/remaket on (henkisesti) samaa kuin elokuvien tuominen aina uusimpaan formaattiin, eli dvd -> bluray -> 4K jne.

Muutenkin elokuvien ja pelien vertailu menee aina pieleen nimenomaan tuossa teknisen edistymisen kohdalla.

Täysin samaa mieltä koko tekstistä ja pelit ja elokuvat ovat kyllä täysin eri asia. Itse olen kovinkin pelien remasteroinnin kannalla mutta elokuville semmosia ei tarvitse tehdä. Oli itselläkin pääajatuksena juuri tuo että pelien remasteroinnit ovat melkein sama kun elokuvissa paras formaatti, ei elokuvat oikeastaan koskaan vanhene ja itse tulee hommailtua 30 -luvulta alkaen 4K versioita elokuvista. Todella hieno kokemus katsoa vanhaa mustavalkoelokuvaa kuvanlaadulla joka on parempi kuin elokuvan alkuperäisessä julkaisussa.

Lisäksi elokuvien katsominen on helpompaa, peleissä taas ainoa versio on usein saatavilla ainoastaan vanhalle konsolille ja vaikka itselläkin on Wii U, niin kovasti odottelen esim Wind Waker ja Twilight Princess remastereita Switchille, on vaan kätevämpää ja ei kaikkia konsoleita voi mitenkään aina pitää kytkettyinä.
Ah, vanha kunnon "miten se on mistään pois / ei niitä ole pakko pelata"...missäs tämä on kuultu aiemminkin? Ai niin, Hollywoodin siirryttyä yhä tiiviimmin sarjakuvaelokuvatehtailuun, jatko-osiin ja vanhojen elokuvien uusiotuotantoon.

Mutta jospa kirjoitan taas kerran tästä aiheesta, tällä kertaa lukujen kautta. Tein huvikseni pienen vertailun (Box Office Mojo -sivustolla) eri vuosikymmenien top 30 eniten Jenkeissä rahaa tahkoneista leffoista. Alla osuudet niistä elokuvista, jotka ovat perustuneet johonkin olemassa olevaan (elokuva, tv-sarja, sarjakuva, kirja, videopeli). Vertailu on tehty tosi nopeasti, joten joku yksittäinen pieni virhe voi olla seassa.

1992: 6/30 (9/30 jos lasketaan 3 vanhoihin satuihin perustuvaa leffaa)
2002: 12/30
2012: 15/30
2022: 20/30

Peliteollisuuden kohdalla kehitys ei varmasti mene yks yhteen näin, mutta aina jotenkin epä-älyllinen ajatus, ettei jonkun alan tuotannon painopisteen (ja fanien odotusten) siirtyminen tiettyyn suuntaan ei vaikuttaisi yhtään mihinkään.

Tästä olen kyllä myös samaa mieltä että liikaa tulee nykyään väsyneitä massatuotantoja ja samojen ideoiden kierrätystä mutta isoin syy taitaa olla että massat haluavat enimmäkseen yksinkertaista ja kevyttä viihdettä. Onneksi silti aina nykyäänkin välillä tulee niitä huippuja ja poikkeavia.
Onko leffojen uusioversiointi keltään pois?

En ymmärrä, miksei myös uudet tulevat sukupolvet saisi nauttia omien nykyidoliensa näyttelemien elokuvien versiosta.

Leffojen tapauksessa voin aina laittaa vuosituhannen alun Batman Beginssin pyörimään, ja jättää vuoden 2030 Lepakkomiehen katsomatta.

En kyllä esim Batmaneita oikein edes laske "uusintaversioiksi", niistä saa tehtyä melkein loputtomasti elokuvia. Tosin nykyään melko haastavaa päästä samalle tasolle The Dark Knightin jälkeen. Kyllähän Nolan itsekin teki uusintaversion Insomnian muodossa, mutta tehnyt myös jokusen hieman omaperäisemmän, joten eipä ne uusintaversiot mitenkään aina väärin tai luovuutta kahlitsevia ole.

Kyllähän uusintaversioita on aina tehty ja onhan ne välillä jopa parempia, kuten 1982 vuoden The Thing. Välillä taas sitten jopa rikollisen huonoja kuten Psychon vuoden 1998 framesta frameen kopio alkuperäisestä, joka oli täysin turha ja epäonnistunut viritelmä.
 
Viimeksi muokattu:
En tiedä miten vaikeaa on ymmärtää heitetäänkö vertaus kahden eri viihdeteollisuuden ansaintalogiikoista ja kuluttajakäyttäymisistä vai kahden eri viihdeteollisuuden tuotteista, mutta kyllähän siitä aina keskustelua syntyy. Voidaan sitten ringissä todeta, että kyllä, videopelit ja elokuvat ovat eri asioita, mistä varmasti kaikki ovat samaa mieltä.
Kyllä se on oikeastaan pois uusilta IP:eiltä, jos uusioversiot ja jatko-osat tuottavat enemmän ja sen vuoksi kasvavien kustannusten aikana pelataan mielummin varman päälle kuin yritetään jotain uutta. Ison julkaisijan kannattaa mielummin laittaa rahaa ja resursseja niihin vanhan viilaajiin kuin uuden tekijöihin.
Ei voi olla, koska maailmassa on loputon määrä kuluttajien huomiota ja resursseja :rolleyes:
 
Kyllä se on oikeastaan pois uusilta IP:eiltä, jos uusioversiot ja jatko-osat tuottavat enemmän ja sen vuoksi kasvavien kustannusten aikana pelataan mielummin varman päälle kuin yritetään jotain uutta. Ison julkaisijan kannattaa mielummin laittaa rahaa ja resursseja niihin vanhan viilaajiin kuin uuden tekijöihin.
Kenties pois mutta se on myös tapa kerätä pääomaa muutakin toimintaa varten. Täten niillä voidaan rahoittaa myös niitä omaperäisempiä teoksia. Esimerkkejäkin löytyy varmaan vaikka kuinka paljon. Ensimmäisenä tulee mieleen Remedy: siellä on jouduttu tekemään jotain tusinateoksia(?) muiden yksinpeliin että saadaan omaa eeposta rahoitettua. Ja oliko myös Alan Waken remaster nimenomaan sitä ajatellen tuotu että saadaan rahaa jatko-osaan sekä tietysti nostettua nimike taas ihmisten mieleen.

Täten siis remastereilla ja muilla "bulkki-kamalla" voi olla ansionsa siinä että tulee sitä originaalimpaa tavaraa. Jostain se raha kuitenkin on saatava.

Tietysti homma voi helposti mennä myös pelkkään remasterien tehtailuun mutta miten paljon se tosiaan eroaa siitä että tulee "originaaliteos" Assassin's Creed 17?

Yhä siis kysyn että todellako monikin uskoo että ne tahot, jotka tarkoituksella tehtailee bulkkikamaa, oli se sitten leffa- tai pelipuolella, tekisivät muuten täyttä timanttia jos vain saisi tehdä? Vähän epäilen.

En tiedä miten vaikeaa on ymmärtää heitetäänkö vertaus kahden eri viihdeteollisuuden ansaintalogiikoista ja kuluttajakäyttäymisistä vai kahden eri viihdeteollisuuden tuotteista, mutta kyllähän siitä aina keskustelua syntyy. Voidaan sitten ringissä todeta, että kyllä, videopelit ja elokuvat ovat eri asioita, mistä varmasti kaikki ovat samaa mieltä.
Se, miksi niitä tuotteita verrattiin, johtui siitä että kritisoit pelien kohdalla peräpeiliin katselua ja koko keskustelu olevan tylsää jne.

Ainakin minun kohdallani remastereissa ja remakeissa on kyse ihan tuoreista kokemuksista ja niiden jakamisesta eikä saman asian kierrätyksestä innostumisesta.

Ja jos kerran pelien ja elokuvien erot on sinullekin niin selvät, niin mitä sitten vertailit ja halusit sillä sanoa? Eikö niiden ansaintalogiikan yhtäläisyydetkin ole samalla tapaa itsestäänselvyys kuin tuotteiden eroatkin? Molemmissa kuitenkin ansaintalogiikka on se, että tehdään sitä mistä saadaan todennäköisimmin rahaa. Eikä se ole automaattisesti edes negatiivista jos sitä rahaa käytetään myös muuhun kuin siihen tuotantoon.

Sinä myös alunperin toit keskusteluun pelien remaket/remasterit, jolloin asiaan vastattiin niiden kautta. Sitten myöhemmin toit mukaan elokuvat, joilla yritit kai sanoa että originaalien määrä on siellä vähentynyt, jolloin vertailit nimenomaan tuotteita. Vasta myöhemmin vertasit ansaintalogiikkaa yhdessä viestissä, jonka takia ei sitten enää olisikaan saanut vertailla tuotteita? Ei vaikka nimenomaan tuotteiden kautta myös ansaintamallien erot tai yhtäläisyydet selittyvät paremmin, koska nimenomaan pelien puolella on perustellumpaa tehdä vanhoja teoksia uusiksi - ne kun tosiaan vanhentuvat ja jäävät helpommin uuden yleisön ja laitteiden ulkopuolelle.

Jos taas tarkoituksesi oli sanoa että ihmiset nostalgisoi ja ostaa tuttuja ja että firmat tekevät sitä mitä ostetaan... Niin miksi tuo piti edes sanoa? Surullinen fakta. Mutta faktaa on myös se että elokuvien kohdalla tuon kritisoiminen on perustellumpaa, toisin kuin pelien, joissa on paljon enemmän syytä tehdä samoja teoksia täysin uusiksi.

Ei voi olla, koska maailmassa on loputon määrä kuluttajien huomiota ja resursseja :rolleyes:
No, se nyt vain on ikävä fakta että voittoa tavoittelevat firmat tekevät sitä mikä myy. Surullista ehkä mutta täysin loogista.

Ja yhä sanon että pelien puolella se ei todellakaan ole yhtään samanlainen ongelma kuin elokuvien puolella voi olla. Pelien puolella on myös oikeasti syytä iloita vaikkapa Thousand Year Doorin tuomisesta myös meidän ulottuville, joilla ei sitä alkuperäistä laitetta ole. Enkä minä sitä haluaisi edes pelata sillä vanhalla laitteella ja versiona jos saan sen suoraan Switchille ehostettuna.

Miksi pelaisin sitä huonompaa versiota? Sama kuin kysyisi että katsonko leffan VHS:ltä vai bluraylta. Itse asiassa kaikki suorat porttaukset vanhoista peleistä tuntuu vähän samalta kuin siirtyisi bluray-katselusta VHS:n pariin. Eli ei paljon kiinnosta. Ja vertaus on myös siinä mielessä oikein osuva että VHS:n kanssa tulee myös ne tekniset ongelmat kun täytyy kelailla kasettia, nauha voi hyppiä, äänet ja kuva ei ole yhtään samaa mitä tuoreemmalla teknologialla ja ylipäänsä pitäisi olla se hiton VHS-nauhuri. Siitä huolimatta että itse teos on se sama, niin se teknologia painaa niin paljon että ei innosta.
 
Ja jos kerran pelien ja elokuvien erot on sinullekin niin selvät, niin mitä sitten vertailit ja halusit sillä sanoa?
Viisainkaan ihminen ei totisesti ymmärrä lukemaansa, jos hän ei edes yritä ymmärtää lukemaansa.
 
Viisainkaan ihminen ei totisesti ymmärrä lukemaansa, jos hän ei edes yritä ymmärtää lukemaansa.
Sen sijaan että olisit vastannut kysymykseeni, oli se sitten ymmärtämättömyydestä johtuvaa tai ei, niin kuittaat sen vain tällaisella mietelauseella?
 
Ylös Bottom