Pelien remasterit/remaket hyvä vai huono asia?

[Poistettu jäsen 17549]

No okei, vastataan nyt vielä, tuotti se mitään tai ei.

Tosiaan keskustelusta tulee täyttä ohipuhumista, jos syystä tai toisesta menee ohi, että jonkun yrityksenä on puhua videopeliteollisuuden suurista kuvioista ja isommista trendeistä. Jos ei halua käsitellä isoa kuvaa vaan haluaa ehdottomasti "palastella" asian sellaisella "mielestäni on kiva päästä pelaamaan Thousand Year Dooria"-tasolla, niin sitten puhutaan eri asiasta. Ja ai niin: Mielestäni on kiva, että yhä useammat pääsevät pelaamaan Thousand Year Dooria. Minä en ole missään viestissä vihjannutkaan, ettei yhtäkään remakea saisi enää julkaista. Tai että jokainen remake olisi pois itkevän jeesuslapsen suunnittelemasta uudesta messiaspelistä.

Jos haluaa palastella asian tasolle "minä pidin remakesta X" ja "studio X teki remaken ilman että se vaikutti muihin projekteihin" niin antakaa palaa. Minäkin olen jo kyllästymiseen asti todennut pitäneeni monesta remakesta. Jo oikeastaan ysäriltä, Super Mario All Starsista lähtien - okei se oli enemmänkin remaster.
Ja tulen luultavasti/oletettavasti pelaamaan joitakin remakeja jatkossakin. Voin ihan hyvin pitää jonkin ilmiön pienestä osasta ja olla silti huolissani (tai ainakin ihan v*tun kyllästynyt) siitä kokonaisuutena. Ei tämän luulisi olevan sen vaikeampaa.

Ja tuohon elokuvateollisuusvertaukseen en jaksa mennä enää kuin tämän kerran, kun tuntui vievän fiksujakin kirjoittajia ihan ihme teille yksityiskohtineen. Joo, eiköhän 99,9% maailman ihmisistä ole samaa mieltä siitä, että elokuvat ovat vanhentuneet paremmin kuin videopelit (jos jälkimmäissäkin on suurta vaihtelua). Ei tämä liity kuin etäisemmin siihen sisäänpäinkäpertymisen ja tuttuuteen tukeutumisen megatrendiin, joka valloittaa myös videopelikenttää jatkuvasti enemmän. Mutta yritin, ja yritän jatkossakin, kritisoida sitä ilmoille heitettävää "miten se nyt on mistään pois jos halutaankin vanhoja tuttuja juttuja lisää"-heittoa, joka on jo elokuvien ja musiikin puolella osoittautunut ihan bullshitiksi, onhan ollut helposti osoitettavissa että "ilmatilaa" ei ole käytännössä riittänyt tietynlaisille tuotannoille. Mutta ehkä videopeliteollisuus sitten on riittävän omalakinen toimija muuhun viihdeteollisuuteen verrattuna, että tällä saralla nostalgiaan nojautumisella (joka kattaa muutakin kuin remakejen eksponentiaalisen kasvun, esim. rebootit myös) ei ole mitään vaikutusta? Ja jos joku nyt vielä, kirjoitettuani jo ajat sitten ettei videopeli- ja elokuvateollisuuden kehityksiä voi verrata 1:1, päätyy kertomaan elokuvan ja videopelin eroista, niin en tiedä mitä teen.

Mutta mainittu Assassin's Creed on kyllä mainio esimerkki. Siksikin, että itselleni myös ihan sama tekevätkö uusia pelejä vai vaikka jokaisen sarjan pelin uusiksi. Mutta erityisen hyvä esimerkki tämä on siksi, että nythän meille on tulossa uusi AC-peli, jonka pitäisi muuttaa pelisarjan suuntaa. Ja arvaako kukaan, että miten Ubisoft aikoo muuttaa suuntaa? Siellä luokan takana, mitä veikataan? Uusia jänniä juttuja etsien?

No ei tietenkään. Ubisoft tietää mikä on helppo tapa saada huomiota ja ns. goodwilliä sarjalle, jonka osalta kiinnostus on laskussa. Katse tukevasti peräpeiliin ja "paluu juurille". Paluu vanhoihin hyviin aikoihin. Koska sitä pelaajat haluaa.

Kutsukaa miksi kutsutte, mutta mä en jaksa olla kiinnostunut yhä kasvavasta nostalgiaan nojaamisesta (kuinkakohan suuri osa tämän foorumin Tulevat pelit -topikin sivuista ei sisällä mainintaa remakeista?).
En, vaikka tykkäsin remasterista ysärin alussa ja mulla on ollut kivaa remaken kanssa myös 2023.
Mutta kukin pelatkoon mitä pelaa ja ei se minua liikuta.

Ps. Toki vihonviimeisenä vaihtoehtona on ohittaa kaikista trendeistä puhuminen vain ontolla tokaisulla "studiot tekevät sitä mikä tekee rahaa", mutta tämä on minun mielestäni vähän tylsämielinen toteamus, koska se tosiaan ohittaa ne trendit (mistä ne syntyvät, mikä niihin vaikuttaa, miten ne vaikuttavat, ovatko ne hyviä vai huonoja asioita jne.) ihan kokonaan.

 

[Doctor Pepper]

Takerrun yksityiskohtiin, mutta kiinnostus Assassin's Creedeja kohtaan ei ole suinkaan laskussa vaan nousussa, jos tarkastellaan myyntimääriä. Se, mistä puhutaan ja se, mitä ostetaan on ihan eri juttuja. Arvostelijat ja aktiiviset pelaajat, jotka ovat jossain pelifoorumeilla, eivät pääsääntöisesti tykänneet Valhallasta ja on aika normaalia pitää pelisarjaa taantuneena. Silti Valhalla on ollut suurin taloudellinen menestys ja Ubisoft kaataa bensaa liekkeihin kehittämällä yhtäaikaa monta eri jatko-osaa.

Olisi kyllä mukavaa, jos pelaaminen olisi enimmäkseen muuta kuin bisnestä, mutta ei se isojen pelien osalta ole ja tilanne menee koko ajan huonommaksi. Jos joku tekee jotain omaperäistä ja menestyy, sitten muut alkavat matkimaan sitä.

 

[Poistettu jäsen 17549]

Takerrun yksityiskohtiin

Se on yleinen tapa
Olin tossa vaiheessa jo kirjoittanut aivan liian pitkän wall of textiin aivan liian monta tarkennuksen tarkennusta ja mietin, että en s**tana jaksa kirjoittaa sivulausetta myös AC-sarjan hurjista myynneistä...olisi pitänyt

 

[nedruska]

Onko meillä oikeasti siis ongelma ettei uusia pelejä ja ip:itä enää tehtäisi samoissa määrin kuin ennen? Joo myönnän että remakeja tulee nykyään enemmän kuin ennen, mutta ylipäätänsä videopelejä myös julkaistaan paljon enemmän kuin aiemmin. Kyllä siellä joukossa on aina myös uusia kiinnostavia ip:itä ja ideoita. Varsinkin indie-puolella, mutta myös isommilla studioilla. Nämä uudet ip:t ei välttämättä kaikki pääse kaikista myydyimpien pelien listoille (koska pelaajienkin on helpompi tarttua tuttuun sarjaan, josta tietää jo ennestään pitävänsä) mutta kyllä niitä löytyy ja todennäköisesti numeroina jopa enemmän kuin ennen koska videopelien julkaisumäärät on kuitenkin joka vuosi kasvaneet edellisistä vuosista.

Paljon remakeja isompi videopeliteollisuutta myrkyttävä ongelma on omasta mielestä mobiilipelien pay to win ja mikro-ostos roska, joka yrittää kokoajan päästä valumaan myös konsolipelien puolelle yhä suuremmissa määrin. Mutta se on jo ihan toinen keskusteluaihe eikä tähän ketjuun taida kuulua.

 

[Ippenator]

Onko meillä oikeasti siis ongelma ettei uusia pelejä ja ip:itä enää tehtäisi samoissa määrin kuin ennen? Joo myönnän että remakeja tulee nykyään enemmän kuin ennen, mutta ylipäätänsä videopelejä myös julkaistaan paljon enemmän kuin aiemmin. Kyllä siellä joukossa on aina myös uusia kiinnostavia ip:itä ja ideoita. Varsinkin indie-puolella, mutta myös isommilla studioilla. Nämä uudet ip:t ei välttämättä kaikki pääse kaikista myydyimpien pelien listoille (koska pelaajienkin on helpompi tarttua tuttuun sarjaan, josta tietää jo ennestään pitävänsä) mutta kyllä niitä löytyy ja todennäköisesti numeroina jopa enemmän kuin ennen koska videopelien julkaisumäärät on kuitenkin joka vuosi kasvaneet edellisistä vuosista.

Paljon remakeja isompi videopeliteollisuutta myrkyttävä ongelma on omasta mielestä mobiilipelien pay to win ja mikro-ostos roska, joka yrittää kokoajan päästä valumaan myös konsolipelien puolelle yhä suuremmissa määrin. Mutta se on jo ihan toinen keskusteluaihe eikä tähän ketjuun taida kuulua.

Olen varsinkin tuosta toisen kappaleen tekstistäsi samaa mieltä. Mielestäni kuitenkin nykyään tehdään liian vähän kiinnostavia uusia IP:eitä, ja uskon sen ainakin osittain johtuvan pelifirmojen kiinnostuksesta käyttää resurssejaan helpomman rahan tekemiseen jatko-osien tai remastereiden ja remakejen kautta. Kyllä tämä mielestäni aika selvä tendenssi on, vaikkei minulla sinänsä mitään tilastodataa asiasta olekaan, eli käytännössä mutuilen, kuten taitavat toki muutkin nyt tehdä.

 

[shamaniac]

Tosiaan keskustelusta tulee täyttä ohipuhumista, jos syystä tai toisesta menee ohi, että jonkun yrityksenä on puhua videopeliteollisuuden suurista kuvioista ja isommista trendeistä. Jos ei halua käsitellä isoa kuvaa vaan haluaa ehdottomasti "palastella" asian sellaisella "mielestäni on kiva päästä pelaamaan Thousand Year Dooria"-tasolla, niin sitten puhutaan eri asiasta. Ja ai niin: Mielestäni on kiva, että yhä useammat pääsevät pelaamaan Thousand Year Dooria. Minä en ole missään viestissä vihjannutkaan, ettei yhtäkään remakea saisi enää julkaista. Tai että jokainen remake olisi pois itkevän jeesuslapsen suunnittelemasta uudesta messiaspelistä.

Se Thousand Year Door oli vain yksi (1) esimerkki, joka pätee mielestäni yleisesti remastereihin ja remakeihin. Aina kuitenkin on porukkaa, joilla ei sitä peliä ja/tai pelikonetta ole ollut ja täten uusintajulkaisu on paikkansa ansainnut. En siis todellakaan ottanut asiaan kantaa vain yhden pelin kohdalla vaan halusin ottaa sen vain esimerkiksi.

Ymmärsin myös jo aiemmin mitä halusit sanoa mutta minä nimenomaan halusin tarttua asiaan kirjoittamastani näkökulmasta. Yritin avata sitä miksi se pelien puolella on minusta enemmän hyvä kuin huono juttu. Enkä minäkään sanonut että pitäisin näitä trendejä ja isoja kuvioita puhtaasti positiivisena suuntana.

Yhä minulle kuitenkin jäi kysymysmerkiksi se että miksi niistä yleistä trendeistä ja suurista kuvioista pitäisi yksistään puhua eikä niistä tuotteista, joita ne kuviot ja trendit synnyttää? Ne on kuitenkin aika oleellinen osa sitä suurta kuviota. Eikö niitä isompien kuvioiden ja trendien hyviä ja huonoja puolia pysty käsittelemään parhaiten niillä tuotteilla, joita ne synnyttää? Käytännön tasolla siis, sillä jokainenhan voi todeta että vanhan versiointi on varmasti aina huonompi vaihtoehto kuin luoda jotain uutta.

Jos haluaa palastella asian tasolle "minä pidin remakesta X" ja "studio X teki remaken ilman että se vaikutti muihin projekteihin" niin antakaa palaa. Minäkin olen jo kyllästymiseen asti todennut pitäneeni monesta remakesta. Jo oikeastaan ysäriltä, Super Mario All Starsista lähtien - okei se oli enemmänkin remaster.
Ja tulen luultavasti/oletettavasti pelaamaan joitakin remakeja jatkossakin. Voin ihan hyvin pitää jonkin ilmiön pienestä osasta ja olla silti huolissani (tai ainakin ihan v*tun kyllästynyt) siitä kokonaisuutena. Ei tämän luulisi olevan sen vaikeampaa.

Eihän se vaikeaa olekaan, sillä tuskin kukaan tuota oli ymmärtämättä. Tuntuu vähän että sinä et vain hoksannut muiden haluavan sanoa nimenomaan niistä isompien kuvioiden ja trendien lopputuotteista koska kokevat ne positiivisia asioina.

Lisäksi se antamani Alan Wake -esimerkki oli vain esimerkkinä siitä että remakeilla ja bulkkikamalla on varmasti paikkansa myös siinä että pystytään tekemään joskus jotain muutakin kuin jatko-osia, remakeja tai muuta varman päälle tehtyä kamaa. Ei sen tarkoitus ollut vain keskittyä yhteen esimerkkiin vaan mutuilla ja todeta että varmasti sitä rahoitusta tarvitsee että voi tehdä vähemmän varmoja teoksiakin. Ja remakeilla niitä saa + se mielilauseesi "ei ole pakko ostaa".

Toisaalta olen pessimismiin taipuvaisena samoilla linjoilla kanssasi että en oikeasti usko että ne remakeilla tienatut rahat mihinkään uuteen menisivät kun kerran saa remastereilla samat rahat.

Mutta yritin, ja yritän jatkossakin, kritisoida sitä ilmoille heitettävää "miten se nyt on mistään pois jos halutaankin vanhoja tuttuja juttuja lisää"-heittoa, joka on jo elokuvien ja musiikin puolella osoittautunut ihan bullshitiksi, onhan ollut helposti osoitettavissa että "ilmatilaa" ei ole käytännössä riittänyt tietynlaisille tuotannoille.

En väittänyt etteikö elokuva-alalla homma voisikin mennä noin koska mainitsin että pelialalla on yleensä erikseen ne remake-studiot. Mutuilin toki myös että ehkä heilläkin olisi muutakin annettavaa mutta sitäpä ei tiedetä. Mutta ehkä jos osoittavat osaamisensa remakeilla niin voivat saada sen mahdollisuuden tehdä muutakin?

Minä näen tuossa samanlaisen kuvion kuin siinä että töissä saa isompia vastuita ja ylennöksiä kun ensin näyttää osaamisensa jne. Joten sen kautta ne remaket voivat myös olla tie johonkin muuhun kuin remakejen jatkuvaan tuottamiseen. Ja huom. "voivat". En sano että on vaan haluan lähinnä mutuilla miksi en itse voi nähdä remakeja pelien puolella niin huonona asiana kuin elokuvien.

Toisaalta pelaajan tiedän vallan hyvin mikä myy: vuosipäivitykset. Siellä on NHL, COD, FIFA ja GTA V:n eri sukupolven versiot myyntilistojen huipulla aina. Voisikin kysyä että mitä uutta ne rebootit, remasterit ja remaket pelaajille edes on? Pelaajat on aina pelanneet "sitä samaa", ja vaikka se ei olekaan mikään selitys sille että näin olisi hyväksyttävä tehdä, niin se tuntuu myyvän.

Joten jos saankin jatkossa vuosipäivitysten lisäksi ne ohi menneet klassikot ehostettuna, niin minä näen sen pelaajana vain hyvänä asiana. Ja anteeksi nyt taas vain, mutta pelifoorumilla ollessa keskityn peleihin ja täten joudun vertaamaan ja sanon, että vaikka isot kuviot ja trendit olisivatkin yhtäläisiä elokuvien (jne.) kanssa niin pelien suhteen tuossa on kuitenkin muuttujia, jotka ainakin minä otan huomioon ennen kuin alan tuomitsemaan niitä mainittuja trendejä ja kuvioita.

Mutta ehkä videopeliteollisuus sitten on riittävän omalakinen toimija muuhun viihdeteollisuuteen verrattuna, että tällä saralla nostalgiaan nojautumisella (joka kattaa muutakin kuin remakejen eksponentiaalisen kasvun, esim. rebootit myös) ei ole mitään vaikutusta? Ja jos joku nyt vielä, kirjoitettuani jo ajat sitten ettei videopeli- ja elokuvateollisuuden kehityksiä voi verrata 1:1, päätyy kertomaan elokuvan ja videopelin eroista, niin en tiedä mitä teen.

Joudun taas ikävä kyllä kertomaan oman näkemykseni pelien eroista elokuviin verraten mutta kyllä minusta pelit on aina olleet tavallaan "sitä samaa", joten rebootit, remasterit ja remaket ei kauheasti sitä kaavaa muuta.

Pelaajat on aina pelanneet "samoja" pelejä vuodesta toiseen. Doom tuli joskus 90-luvulla ja sen uusin versio plus about kaikki muut räiskinnät on "sitä samaa". Näin kärjistettynä. Samoin open world, varsinkin jos se on Sonyn tekemä, on aina tietyllä kaavalla tehty. Tasohyppelyt? Samaa. Autopelit? Samaa.

Kärjistin siis tuossa paljon mutta pointti on se, että pelit on kuitenkin siinä mielessä eri asia että ei niissä voi eroja edes niin paljoa olla mitä elokuvissa koska pelien suurimmat erot syntyvät pelimekaniikoista. Ja ne taas on jopa hyvä pitää tietyllä tapaa yhtenäisiä, eli esim. niin että liipaisin on ampumanappi ja A napista hypätään.

Kyllä minä ne trendit suunnilleen tunnistan ja se suurin trendihän on yhä ja aina se, että sitä tehdään mistä saa rahaa.

Kutsukaa miksi kutsutte, mutta mä en jaksa olla kiinnostunut yhä kasvavasta nostalgiaan nojaamisesta (kuinkakohan suuri osa tämän foorumin Tulevat pelit -topikin sivuista ei sisällä mainintaa remakeista?).
En, vaikka tykkäsin remasterista ysärin alussa ja mulla on ollut kivaa remaken kanssa myös 2023.
Mutta kukin pelatkoon mitä pelaa ja ei se minua liikuta.

En minä sinua miksikään kutsu mutta näen vain että jos tuo trendi tuo minulle mahdollisuuden pelata pelejä, jotka on menneet ohi ja/tai vaikeasti saavutettavia, niin en pysty sitä pelkkänä pahana näkemään. Elokuvien puolella taas sama trendi on paljon väsyttävämpää eikä joku uusi versio jostain klassikosta kummemmin kiinnosta. Eli siinä lopputuotteessa on se iso ero vaikka siitä ei jostain syystä saanut puhua tai vertailla?

Ps. Toki vihonviimeisenä vaihtoehtona on ohittaa kaikista trendeistä puhuminen vain ontolla tokaisulla "studiot tekevät sitä mikä tekee rahaa", mutta tämä on minun mielestäni vähän tylsämielinen toteamus, koska se tosiaan ohittaa ne trendit (mistä ne syntyvät, mikä niihin vaikuttaa, miten ne vaikuttavat, ovatko ne hyviä vai huonoja asioita jne.) ihan kokonaan.

Mutta kun minun mielestäni sinä olet itsekin todennut jo tuon saman ("sitä tehdään missä raha") mutta eri tavalla

Lisäksi me olemme tässä mielestäni puhuneet tuosta kuuluttamasi asiasta, eli että onko tuo trendi hyvä vai huono asia, mutta koin että se oli seikka, jota ei saanut sanoa tai ainakin vastasin jotenkin väärin? Minä annoin siis useita esimerkkejä ja syitä miksi koen että tuo trendi ei minun mielestäni ole todellakaan pelkkää pahaa. Siitä huolimatta että onhan se päivänselvä juttu että noita tehdään sen takia että ne myy.

Se mistä taas trendit syntyy on ihan eri asiansa, josta voisi puhua yleisemmin erikseen.

 

[Poistettu jäsen 17549]

Niin, mä olen monessa topikissa todennut, että sinänsä pelattavaa riittäisi enemmän kuin ehdin pelaamaan, aikalailla kiitos indie-pelien. Sama juttu leffojen (taas pakollinen elokuvavertaus, eikö se vieläkään tajua että elokuvat ja pelit ovat erilaisia?!?) suhteen: Loppuelämäksi riittäisi katsottavaa, vaikka Hollywood ei tekisi enää mitään muuta kuin Marvel-tauhkaa.
En silti tiedä lohduttavatko nämä asiat, kun toivoisi nauttivansa hiukan enemmän myös AAA-tuotannoista.

Kyllä tämä mielestäni aika selvä tendenssi on, vaikkei minulla sinönsö mitään tilastodataa asiasta olekaan, eli käytännössä mutuilen, kuten taitavat toki muutkin nyt tehdä.

Mittareita on varmaan monia, mutta yksi on tapa mitata pelejä/pelaamista on Metacritic. PS5:n 24 parhaiten arvostellun - ts. yleisesti parhaina pidetyn - pelin joukosta 9 on remakeja tai remastereita. Kukin tekee tällä tiedolla mitä tekee.

 

[shamaniac]

Niin, mä olen monessa topikissa todennut, että sinänsä pelattavaa riittäisi enemmän kuin ehdin pelaamaan, aikalailla kiitos indie-pelien. Sama juttu leffojen (taas pakollinen elokuvavertaus, eikö se vieläkään tajua että elokuvat ja pelit ovat erilaisia?!?) suhteen

Yhä et tunnu ymmärtävän miksi elokuvien ja pelien eroja haluttiin alleviivata vaikka nimenomaan kritisoit trendiä, joka sinunkin mukaasi vaikuttaa molempiin.

Sinä se alunperin yleistit yhden trendin tai isomman kuvion vaikuttamaan samalla tapaa molempiin aloihin. Eikö sen kautta ole ihan loogista selventää miksi joku ei koe pelien kärsivän asiasta samalla tapaa kuin elokuvien?

Mittareita on varmaan monia, mutta yksi on tapa mitata pelejä/pelaamista on Metacritic. PS5:n 24 parhaiten arvostellun - ts. yleisesti parhaina pidetyn - pelin joukosta 9 on remakeja tai remastereita. Kukin tekee tällä tiedolla mitä tekee.

Ja jos taas laskee mitkä niistä on numerollisia nimikkeitä tai muita jatko-osia, niin aika vähän jää teoksia, jotka ei ole jatko-osia Ja juuri sitä tuolla ylempänä yritin sanoa: ei mitään uutta auringon alla meille pelaajille, sillä pelit on aina olleet enemmän tai vähemmän "sitä samaa".

Ja edelleenkään se ei tietenkään ole mikään syy sille että voidaan tehdä jatkossakin sitä samaa remastereiden muodossa, mutta ihmettelen vain jos tuo on ongelma vasta nyt tämän trendin muodossa. Minä kuitenkin tosiaan näen siinä trendissä positiivisia puolia, joita en saa "The Game 17":stä.

 

[Guybrush Threepwood]

Onko meillä oikeasti siis ongelma ettei uusia pelejä ja ip:itä enää tehtäisi samoissa määrin kuin ennen? Joo myönnän että remakeja tulee nykyään enemmän kuin ennen, mutta ylipäätänsä videopelejä myös julkaistaan paljon enemmän kuin aiemmin. Kyllä siellä joukossa on aina myös uusia kiinnostavia ip:itä ja ideoita. Varsinkin indie-puolella, mutta myös isommilla studioilla. Nämä uudet ip:t ei välttämättä kaikki pääse kaikista myydyimpien pelien listoille (koska pelaajienkin on helpompi tarttua tuttuun sarjaan, josta tietää jo ennestään pitävänsä) mutta kyllä niitä löytyy ja todennäköisesti numeroina jopa enemmän kuin ennen koska videopelien julkaisumäärät on kuitenkin joka vuosi kasvaneet edellisistä vuosista.

Paljon remakeja isompi videopeliteollisuutta myrkyttävä ongelma on omasta mielestä mobiilipelien pay to win ja mikro-ostos roska, joka yrittää kokoajan päästä valumaan myös konsolipelien puolelle yhä suuremmissa määrin. Mutta se on jo ihan toinen keskusteluaihe eikä tähän ketjuun taida kuulua.

Tästä samaa mieltä ja tätä itsekin mietin että mikä tässä nyt tuntuu olevan ongelma, hyviä pelejä julkaistaan melkein enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja myös isoja julkaisuja jotka uskaltavat olla erilaisia ja muuttaa vuosia kestäneitä pelisarjoja, kuten vaikka Breath of the Wild. En itse koe mitenkään että remastereiden ansiosta tulisi vähemmän omaperäisiä pelejä vaan koen että niiden ansiosta tulee enemmän klassikko ja laatupelejä pelattavaksi nykykonsoleilla. Vaikka vuosien saatossa ei olisi julkaistu yhtään remasteria en usko että meillä oli sen enempää mitään peliteollisuutta mullistavia huippuja pelattavana. En pelien puolella koe remastereita minkään tason ongelmana, vaan päin vastoin ainakin on aina jotain hyvää pelattavaa. Ei se ole remasterien syy että ison budjetin (Point and Click )seikkailupelejä ei julkaista lähes ollenkaan enää vaan niiden kehitys on nykypäivänä vaan liian kallista kysyntään nähden.

Elokuvan puolella tilanne on hieman heikompi mihin on tietysti useita syitä mutta pelkistettynä jos elokuvassa on liikaa ajatusta niin se ei myy nyky-yleisölle, minkä takia onkin kovin hienoa nähdä miten 3 tunnin historiallinen puhedraama Oppenheimer saattaa rikkoa miljardin BO:ssa. Tämä on kyllä täysin ennenkuulumatonta ja Nolan melkeinpä ainoa nykyohjaaja jonka nimellä noin iso vaikutus. Kyllä niitä omaperäisiä elokuviakin vielä tehdään mutta niitä saa vaan hakea vähän enemmän nyt, ei ne siellä Box-office listojen kärjessä yleensä roiku. Muutenkin elokuvien puolella korostuu paljon enemmän se että parhaat tehty jo vuosikausia sitten, esim katsomalla luotettavinta lähdettä (Oma top25 lista ) niin siellä kolme tämän vuosisadan puolella tehtyä elokuvaa ja nekin jo vähintään yli 15v sitten tehty kun taas omalla pelilistalla paljon uudempia.

 

[Lebe80]

Ja minusta tuntuu, ettei se ole remake-pelien syy, ettei nykylaitteiden vaatimuksia täyttäviä pelejä tule sitä tahtia, mitä xbox360/ps3 -eralla.

Remaket on enemmänkin seuraus siitä, että pelien tuotantoajat (ja -kustannukset) ovat kasvaneet exponenttiaalisesti parissa kymmenessä vuodessa, jolloin indie- ja remake -peleille on selvästi tullut myös paikkansa. Kun massiiviset pelitalot vääntävät hiki hatussa entistä yksityiskohtaisempia pelejä, voi ulkoistettu pienempi pelitalo tehdä samaan aikaan valmiiksi testattua, vuosikymmenen vanhaan peliin pohjautuvaa uusioversiota nykytekniikalla.

 

[Poistettu jäsen 17549]

Remaket on enemmänkin seuraus siitä, että pelien tuotantoajat (ja -kustannukset) ovat kasvaneet exponenttiaalisesti parissa kymmenessä vuodessa,

No siis ehdottomasti näin - tai ainakin niin, että asiat ovat yhteydessä toisiinsa.
Remakejen jatkuva lisääntyminen on vain yksi hyvin näkyvä osa isompaa turvallisuushakuisuutta / riskien karttamista (kuten olen jo moneen kertaa todennut). Ja tämä linkittyy ihan suoraan siihen, että AAA-videopeliteollisuus on paisunut megabudjettituotannoiksi.

Tässäkin syy-seuraussuhteessa (jonka en väitä olevan paikkansapitämätön) näkyy omalla tavallaan kuitenkin se, mitä kutsuisin vaihtoehtoisten tulevaisuuksien puuttumiseksi. Eli näin nyt vain on pitänyt käydä. Budjettien on pitänyt kasvaa ja silloin on pitänyt ryhtyä tukeutumaan tuttuihin asioihin yhä enemmän. Tässä ajattelussa, tai pikemminkin kuvittelun puutteessa on usein sisäänrakennettuna se, että myös tuleva otetaan annettuna. Eli jos (oma kyyninen veikkaus: kun) kehityskulku jatkuu yhä turvallisuushakuisempana, niin näinkin vain piti käydä.
Paremmat vaihtoehdot puuttuvat.
Tämä on toki meidän ihmisten yleisin suhtautumistapa asioihin ja vaihtoehtoisten skenaarioiden pohtiminen on vähän ihmisestä riippuen mielenkiintoista, tai sitten ihan täyttä ajanhukkaa.

Ja toki on paljon pelaajia (tässäkin topikissa), jotka ovat erittäin tyytyväisiä tilanteeseen ja silloin on tietenkin täysin loogista, että ei ole tarvettakaan toiselle vaihtoehdolle, koska se ei välttämättä olisi parempi. Tämäkin on erittäin ok.

 

[Powerslider]

Tomb Raider 1,2, ja 3 remasterit on ainakin hyvä asia, koska ei noita ole ollut mahdollista pelata moderneilla laitteilla ilman kikkailuja.

 

[Ippenator]

Tomb Raider 1,2, ja 3 remasterit on ainakin hyvä asia, koska ei noita ole ollut mahdollista pelata moderneilla laitteilla ilman kikkailuja.

Itse taas olen sitä mieltä, etteivät nuokaan pelit oikein kestä ajan hammasta. Jopa paremmilla grafiikoilla pelisuunnittelu on kuitenkin sitä vanhaa, ja nykystandardeilla jo varsin heikkoa pelattavuutta. Eivätkä grafiikatkaan päätä huimaa, vaikka resoluutiota nostellaankin ja jopa graafista ilmettä yksityiskohtienkin osalta lisättäisiin. Saisivat nuo tuon kaltaiset pelit vaan levätä muistoissa. Tulee vaan pettymyksiä kun tuollaisia aikanaan kovan luokan pelejä erehtyy nykyaikana pelaamaan.

 

[Hulikopteri]

Itse taas olen sitä mieltä, etteivät nuokaan pelit oikein kestä ajan hammasta. Jopa paremmilla grafiikoilla pelisuunnittelu on kuitenkin sitä vanhaa, ja nykystandardeilla jo varsin heikkoa pelattavuutta. Eivätkä grafiikatkaan päätä huimaa, vaikka resoluutiota nostellaankin ja jopa graafista ilmettä yksityiskohtienkin osalta lisättäisiin. Saisivat nuo tuon kaltaiset pelit vaan levätä muistoissa. Tulee vaan pettymyksiä kun tuollaisia aikanaan kovan luokan pelejä erehtyy nykyaikana pelaamaan.

Joo nuo pitäisi olla RE2:n tapaisia remakeja. Uudistaisi pelattavuutta ja ulkoasua alusta lähtien.

 

[Powerslider]

Itse taas olen sitä mieltä, etteivät nuokaan pelit oikein kestä ajan hammasta. Jopa paremmilla grafiikoilla pelisuunnittelu on kuitenkin sitä vanhaa, ja nykystandardeilla jo varsin heikkoa pelattavuutta. Eivätkä grafiikatkaan päätä huimaa, vaikka resoluutiota nostellaankin ja jopa graafista ilmettä yksityiskohtienkin osalta lisättäisiin. Saisivat nuo tuon kaltaiset pelit vaan levätä muistoissa. Tulee vaan pettymyksiä kun tuollaisia aikanaan kovan luokan pelejä erehtyy nykyaikana pelaamaan.

Nämä on suunnattu lähinnä pelisarjan vanhoille faneille. Vanhat Tomb Raiderit vaativat aikoinaan taitoa ja harjoittelua että niitä pystyi pelaamaan, näihin remastereihin tulee myös moderni ohjaus, joten uudetkin pelaajat pystyvät näitä pelaamaan.

Tuosta voi vähän katsoa että kuinka vaikeita nämä pelit olivat silloin aikoinaan.

 

[Ippenator]

Nämä on suunnattu lähinnä pelisarjan vanhoille faneille. Vanhat Tomb Raiderit vaativat aikoinaan taitoa ja harjoittelua että niitä pystyi pelaamaan, näihin remastereihin tulee myös moderni ohjaus, joten uudetkin pelaajat pystyvät näitä pelaamaan.

Tuosta voi vähän katsoa että kuinka vaikeita nämä pelit olivat silloin aikoinaan.

Niin no, nimenomaan vanha Tomb Raider-fani se minäkin olen. Mutta jos jotain on tullut tässä vuosikymmenten varrella todettua peleistä, niin erityisesti se, että hyvin harva, jos oikeastaan mikään todella vanha peli (ysäriltä tai sitä ennen) on pelisuunnittelultaan nykypäivän peleihin verrattuna niin hyvä, että sitä kannattaisi kaivaa pelihaudastaan edes remasteroituna versiona, Eli näissä tapauksissa kyllä tarvittaisiin nimenomaan tuota @Hulikopteri :n esittämää remake-käsittelyä.

Tomb Raider-rebootin jälkeiset Tomb Raider-pelit ovat huikeasti paremmin suunniteltua pelattavaa, noihin Tomb Raiderin alkutaipaleen peleihin verrattuna. Ykkönen ja kakkonen olivat toki aikoinaan huikean hyviä pelejä (varsinkin ykkönen), mutta kolmonen ja sen jälkeen tulleista Tomb Raidereista suurin osa, olivat suorastaan huonoja ja erityisen huonosti pelattavuudeltaan suunniteltuja pelejä. Ei ollut pelkästään vaikeudesta kyse, vaan nimenomaan huonosta pelisuunnittelusta. Toki Olen kaikki nuokin Tomb Raiderit aikoinaan pelannut läpi - liian suuren osan niistä kuitenkin kovin pitkin hampain.

 

[Guybrush Threepwood]

Kyllä suurin osa varsinkin Nintendon parhaista vanhoista peleistä on kestänyt aikaa hienosti ja niissä on edelleen loistava pelattavuus, jos katsotaan ainoastaan NES ja SNES pelejä niin Super Mario Bros. 3, Super Mario World, A Link to the Past ja Super Metroid on kaikki edelleen kaikkien aikojen parhaiden pelien joukossa ja toki muita hyviä on paljon lisää. Lisäksi monet 90-luvun seikkailupelit ovat huippuja nykyäänkin sillä hyvä kirjoitus ja mielenkiintoiset henkilöhahmot eivät vanhene koskaan.

 

[shamaniac]

Vanhat Tomb Raiderit vaativat aikoinaan taitoa ja harjoittelua että niitä pystyi pelaamaan, näihin remastereihin tulee myös moderni ohjaus, joten uudetkin pelaajat pystyvät näitä pelaamaan.

Tuosta voi vähän katsoa että kuinka vaikeita nämä pelit olivat silloin aikoinaan.

No jaa-a. Minä pelailin ne Tomb Raiderit silloin yläasteikäisenä ja ehkäpä lähin verrokki on joku Prince of Persia. Siinä mielessä siis että kun oppii sen rytmityksen miten hahmo liikkuu ja varsinkin hyppii, niin se on kuin tanssia. Eikä yhtään kyllä vaikeaa. Tai ei ainakaan minulle ollut. Tuntuu jopa hassulta että noita pidetään jotenkin vaikeina.

Tönkköjä ne kyllä on, varsinkin nykypäivän silmin katsottuna, mutta silloin verrokit oli melkein yhtä tönkköjä ellei pahempia

Itse asiassa ensimmäisten Tomb Raiderien hyppely oli jopa helpompaa kuin millintarkka ajoittaminen koska Lara hyppäsi vasta tietyissä kohtaa.

Jonkunlaista rytmipelaamista se siis oli, jossa hyppelykohtauksista oli tehty tavallaan puzzleja.

 

[nedruska]

Kyllä suurin osa varsinkin Nintendon parhaista vanhoista peleistä on kestänyt aikaa hienosti ja niissä on edelleen loistava pelattavus, jos katsotaan ainoastaan NES ja SNES pelejä niin Super Mario Bros. 3, Super Mario World, A Link to the Past ja Super Metroid on kaikki edelleen kaikkien aikojen parhaiden pelien joukossa ja toki muita hyviä on paljon lisää. Lisäksi monet 90-luvun seikkailupelit ovat huippuja nykyäänkin sillä hyvä kirjoitus ja mielenkiintoiset henkilöhahmot eivät vanhene koskaan.

Samaa meinasin kirjoittaa. Varsinkin SNES pelit on melko isoilta osin yhä tänä päivänäkin pelattavia, mutta jopa NES:iltä löytyy useita pelejä, jotka on kestäneet hyvin aikaa. Oma lempparini NES:iltä on Ufouria joka oli aikoinaan myös ensi kosketus Metroidvanioihin (vuosikymmeniä ennen kuin olin kuullutkaan kyseistä termiä).

Ufouriastakin pitäisi kai muuten tulla remake jossain vaiheessa ulos. Menee kyllä ostoon, mutta tästä pelistä kyllä kaipaisin alkuperäistäkin versiota Switchille. Multa löytyy peli Wiin virtual consolen kirjastosta, mutta Wii:tä tulee avattua niin harvoin, että haluaisin sen myös nykykonsolille. Lisäksi olisihan se kiva, että peli olisi helposti tarjolla myös muille kiinnostuneille.

 

[Powerslider]

No jaa-a. Minä pelailin ne Tomb Raiderit silloin yläasteikäisenä ja ehkäpä lähin verrokki on joku Prince of Persia. Siinä mielessä siis että kun oppii sen rytmityksen miten hahmo liikkuu ja varsinkin hyppii, niin se on kuin tanssia. Eikä yhtään kyllä vaikeaa. Tai ei ainakaan minulle ollut. Tuntuu jopa hassulta että noita pidetään jotenkin vaikeina.

Tönkköjä ne kyllä on, varsinkin nykypäivän silmin katsottuna, mutta silloin verrokit oli melkein yhtä tönkköjä ellei pahempia

Itse asiassa ensimmäisten Tomb Raiderien hyppely oli jopa helpompaa kuin millin tarkka ajoittaminen koska Lara hyppäsi vasta tietyissä kohtaa.

Jonkunlaista rytmipelaamista se siis oli, jossa hyppelykohtauksista oli tehty tavallaan puzzleja.

Siinä mielessä ne oli myös vaikeita että yhdestä virheestä lähti yleensä henki ja pleikkarilla talletus oli yleensä aika kaukana. Jos noita vertaa moderneihin Tomb Raidereihin hyppelyn ja kiipeilyn osalta niin kyllä ne oli huomattavasti vaikeampia, eihän näissä nykyisissä tarvitse pitää kun nappeja pohjassa.

Aika vasta pelasin PC:llä modattua Tomb Raider 1 ja aika äkkiä se ohjaus tuli selkärangasta, ihan mielellään lähden pelaamaan nämä uudestaan pleikkarilla läpi ja hauska nähdä myös että miten moderni ohjaus toimii noissa kentissä.