Vastaus: Peliväkivalta
Olisin kunnioitettu, jos lukisitte huolella koostamani (molemmat merkitykset tarkoitettu) tietopaketin mediaväkivallasta ja videopeliväkivallasta. Sen lukeminen pitäisi kestää ehkä noin parikymmentä minuuttia. Aihe on minulle kuitenkin niin kiinnostava ja satuin olemaan tänään sillä tuulella, että tein vähän perusteellisemman vastauksen, jonka lukemiseen toivoisin ainakin jollakulla olevan kiinnostusta

Kiireelliset voisivat lukaista vain kohdat 4 ja 8.
Mielestäni tärkeitä kysymyksiä ovat: "Edistääkö väkivallantekoja esittävän videopelin pelaaminen pelaajan aggressiivista ja/tai väkivaltaista käyttäytymistä?" ja yleisemmin "Mikä vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen?" ja näihin kysymyksiin olen pyrkinyt kirjoituksessani löytämään hyödyllisiä näkökohtia. Olen yrittänyt pitää kirjoituksen tiiviinä, koska ymmärrän, että kukaan ei halua tuhlata aikaansa, mutta nyt kyllä kannattaa aivonystyrät laittaa hyrräämään oikein täydellä vauhdilla!
1. Määritellään käsite "väkivalta":
http://www.netn.fi/495/netn_495_kuok.html [Lue kappale 1. Hämmennyksen vähentämiseksi korjaan tässä pienen puutteen kolmannen virkkeen lopusta: "Vastaava erottelu suomen kielessä on "väkivaltainen
väkivallanteko" voisi olla paremminkin "Vastaava erottelu suomen kielessä on "väkivaltainen vs. väkivallanteko".]
2. Tutustutaan lyhyesti kriittisen ajattelun perusteisiin:
http://wwwedu.oulu.fi/okl/lo/kt2/Ostrval.htm
3. Mikä vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen? "Kehityspsykologian perimmäisiä kysymyksiä on ollut se, onko perimän vai ympäristön osuus ratkaisevampi yksilön kehityksessä. Nykyään ollaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että yksilön kehitystä ohjaa perimän ja ympäristön vuorovaikutus ja ettei kumpikaan mainituista tekijöistä yksinään määrää kehitysprosesseja, joskin perimän osuus on ratkaiseva monien fyysisten ominaisuuksien ilmenemisessä" (Himberg, Laakso ym.)
4. Sivu 15 (vai 16?) (Tiedottamisen parantaminen, tutkimuksen edistäminen) osoitteesta:
http://www.minedu.fi/opm/kulttuuri/ohjelmatyo/Mediavakivalta_toimintaohjelmaluonnos.pdf
5.
http://www.students.oamk.fi/~joupilto/pfmedia/vv.html
6.
http://www.angelfire.com/pokemon/etiikka/haa.htm (Useille Laura Kurkon argumenteille ei valitettavasti löydy perusteita,
mutta Pertti Hemanuksen artikkeli tuo mielenkiintoisia näkökohtia esille)
7. psykologi Ilona Lammin lohduttava ja toivoa herättävä haastattelu:
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2005/2005-10-20/paivaelamaa/Median_ymparoimana
Haluaisin lisätä median -lähinnä leffojen ja pelien - hyötyihin vielä mahtavat elämykset ja suurenmoiset kokemukset, jotka ovat varmaan yksiä tärkeimmistä syistä, minkä takia olemme niin kiinnostuneita uppoutumaan ja eläytymään niihin tuntikausia päivässä!
8. Omat johtopäätökset: Hyvin monenlaiset ärsykkeet ja tekijät voivat edistää yksilön väkivaltaista/aggressiivista käyttäytymistä, mutta yleensä vain, jos kyseisellä yksilöllä on a) valmiiksi tendenssiä (taipumusta) tällaiseen käyttäytymiseen tai b), kuten lapsilla, henkinen kyvyttömyys suojautua sen aiheuttajia vastaan. Käytännössä a) sekä taitamattomuus omien aggressiotilojen hallintaan johtuvat huonosta minäkäsityksestä sekä oman itsearvostuksen pysymättömyydestä ja epävakaudesta (Himberg, Jauhiainen). Lisäksi on huomioitava, että "väkivaltaa tai rikollisuutta ei voida selittää yhdellä teorialla. Väkivaltaisiin episodeihin liittyy paljon sattumanvaraisuutta"[1]. Eri teoriat väkivallan syistä ovat ristiriidassa, mutta minusta vaikuttaa uskottavalta, että väkivaltainen käyttäytyminen johtuu suurelta osin psyyken ongelmista, ja videopelit vain sattuvat olemaan yksi monista laukaisevista tekijöistä näiden ongelmien ilmenemiselle Jos videopelejä ei olisi, emme olisi päässeet eroon kuin yhdestä väkivaltaisen käyttäytymisen laukaisevasta tekijästä. Perimmäinen syy, yksilön psyyken ongelmat, olisivat vielä jäljellä ja voisivat ihan hyvin ilmetä jonkin toisen laukaisevan tekijän, kuten elokuvan, musiikin, internetin, lehtien, kirjojen, asepalveluksen tai metsästyksen kautta. Näiden kaikkien kieltäminen tai sensuroiminen olisi käytännössä mahdotonta ja suoraan sanoen röyhkeää sananvapauden ja yksilön oikeuksien rajoittamista.
Kasvattajien (kotona) ja yhteiskunnan (julkisilla paikoilla ja instituutioissa) olisi mielestäni myös syytä ottaa enemmän vastuuta siitä, että lapset eivät altistuisi psyykkiselle kehitystasolleen sopimattomalle materiaalille. Valistus (esim. mediakasvatus) voisi auttaa ihmistä suhteuttamaan mediassa (esim. videopeleissä) näkemäänsä väkivaltaa tosielämän lainalaisuuksiin, kuten syy-seuraussuhteisiin ja omaan elämäntilanteeseensa turhien pelkojen välttämiseksi sekä opettaa arvioimaan käyttäytymisensä moraalisia seurauksia paremmin, luoden terveemmän pohjan yksilön kehitykselle.
Vapaaehtoista lisämateriaalia: vähän perusteellisempi johdanto argumentaatioon ja kriittiseen ajatteluun hyvin havainnollistavilla esimerkeillä:
http://www.cs.hut.fi/Opinnot/T-93.850/2005/Johdanto/
Lähteet:
Suhteita, Minä, me ja muut (Himberg, Jauhiainen) WSOY 2004 [Lukion sosiaalipsykologian oppikirja]
Kehittyvä ihminen: Psykologia 2 (Himberg, Laakso ym.) WSOY 2000
[1]
http://www.uta.fi/laitokset/psyk/studies/opetmat/perpsy/pahuus.htm