Vastaus: PlayStation 3
Straawberry sanoi:
Kovasti siinä väittävät, jotta 8 prossua olisi tehokkaampi kuin yksi prossu (olettaen, että puhuivat tässä yhden prossun vastaavasta taajuudellaan rinnakkaisten yhteenlaskettua taajuutta). Näinhän asia ei ole, sillä yhden prossun kanssa ei kulu laskenta-aikaa siihen, että kommunikoidaan toisen, saatika seitsemän muun prossun kanssa.
Se on täysin totta, että prosessorien välisestä synkronoinnista tulee jonkin verran tehohukkaa. Käytännössä rinnakkaislaskennassa teoreettisesta maksimista uupuva teho on kuitenkin usein enemmän sitä, että kaikki asiat eivät rinnakkaistu, ja välillä joudutaan odottamaan muiden tekemisiä. Tätä odottelua joutuu tekemään ihan yhtäläisesti myös sillä yksinäisellä prosessoricorella, jos ajellaan useita rinnakkaisia asioita. Mutta tämä ei ole niin oleellista kuin se tärkeämpi argumentti rinnakkaisuuden puolesta...
Ainut etu, mikä on moniprosessori ytimissä, on niiden kustannustehokkuus.
Minä pidän isona etuna sitä, että se on teknisesti mahdollista toteuttaa, kun vaihtoehto on täysin nykyteknologian ulottumattomissa.
Jopa Intel joutui myöntämään megahertsikilpailun menneen tyhjänpäiväiseksi. Kellotaajuuden nostaminen ei ollut enää vaivan arvoista, joten lähdettiin hakemaan lisää tehoa sieltä mistä se vielä onnistuu ennen kuin joku uudistaa koko puolijohde-elektroniikkakentän uudella vallankumouksellisella tekniikalla. Kyllä kelloja saadaan vielä vähän ylöspäin, mutta synkronisillä piireillä paljon tiristysvaraa ei enää ole ellei tehdä todella pieniä (eli myös yksinkertaisia) piirejä.
Minä pidän kaupan kassa -vertauksesta prosessorien rinnakkaisuuden kanssa. Monta rinnakkaista kassaa ottaa hieman ylimääräistä vaivaa kun asiakkaiden pitää katsoa mille kassalle menevät, mutta niiden on mahdollista painaa läpi paljon enemmän asiakkaita samassa ajassa kuin vain yhden kassan. Yhden kassaneidin nopeutta varmasti saa nostettua vielä, mutta sille tulevat rajat vastaan nopeasti, ellei joku kehitä paljon nopeampaa kassametodia.
Tämän päivän nopein supertietokone on toteutettu usealla 600Mhz prosessorilla, tämä sen takia, että valmistus on suht halpaa. Jos olisi resurssit rakentaa vastaavalla taajuudella toimiva prosessori kuin millä supertietokone toimii, olisi yksittäinen prosessori tehokkaampi, mutta vastaavasti myös kalliimpi.
Supertietokoneet on tehty rinnakkaisuudella aina siksi, koska se on mahdollista, kun vaihtoehto ei ole. Kyllähän kahdenkymmenen vuoden takaisia supertietokoneita nopeampia koneita löytyy nykyään vähän joka kodista, mutta sitä tehoa ei olisi silloin pystytty toisella tavalla toteuttamaan. Siihen on vaadittu valmistusprosessien käsittämätön pieneneminen, ja se ei ole sellainen asia jonka pystyisi parissa vuodessa ostamaan pelkästään rahalla. Eikä pieneneminenkään ole ratkaisu loputtomiin, pienempi koko tarkoittaa suhteessa suurempaa lämmöksi muuttuvaa hukkavirtaa...
20 vuotta sitten nykyisen PC-teknologian huippua edusti uunituore 80386, joka oli toteutettu 1.5 mikrometrin prosessilla ja sisälsi 275000 transistoria. Nykyään käytetään paljon 0.09 mikrometrin prosessia, jolla 386:n pinta-alalle (noin sata neliömillimetriä) saa vajaat sata miljoonaa transistoria, mikä onkin nykyään varsin normaali yhden coren prosessorin transistorimäärä.
Kotitehtäväksi jätetään laskea kuinka suuri synkroninen piiri voi teoreettisestikin olla jotta sähkö ehtisi yhdessä kellojaksossa sen jokaiseen nurkkaan ja takaisin kun etenemisväylätkään eivät ole aivan suoria, jos piiri pyörii kahdenkymmenen gigahertsin kellotaajuudella. Valo etenee 300Mm sekunnissa.