Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

PlayStation 5, Xbox Series X, Switch 2 – konsolipelaamisen 9. sukupolvi

Nyt vain ollaan ajauduttu konsolidaatiossa niin pitkälle, että valitettavasti ajattelu menee jo malliin "parempi että tämä ostaa kuin tuo toinen".
Tämähän on täysin totta ja jos en väärin muistele niin on tullut tässäkin ketjussa useamman kerran esiin. Jos joku ostaa studion X joka tapauksessa, niin tottakai ollaan tilanteessa, jossa omista preferensseistä riippuen on "parempi että tämä ostaa kuin tuo toinen".

Siirryn seuraavaan puheenaiheeseen. Ilmeisesti Insomniac vuodossa on tullut ilmi Sonyn ja Insomniacin mahdollinen uusi strategia pelien hinnoitteluun. Ensinnäkin hintoja haluttaisiin nostaa jälleen 70 dollarista 80-100 dollariin, mutta ehkä se mielenkiintoisempi on pelien pilkkomistaktiikka.

Mitä jos Spider-Man 3 tulisikin kolmessa osassa 50 dollaria kappale? Tällä tavoin saataisiin periaatteessa yhdellä kehitystyöllä pelin hinta jopa 150 dollariin. Tätähän Last of Us tavallaan jo vähän yritti erillisellä moninpelillään. Nyt jos alusta asti mennään sillä suunnitelmalla, että tarina tarjoillaan kahdessa 50 dollarin paketissa ja siihen päälle vielä moninpeli omana erillisenä pelinään, niin toteutus voi jopa onnistua. Olisiko pelin pilkkominen useampaan vähän halvempaan palaseen parempi kuin että peli maksaisi 100 dollaria? Jaa-a, kumpikin kuulostaa aika huonolta näin kuluttajan näkökulmasta.

Voihan tietysti olla että nyt vuodon myötä lyödään näille suunnitelmille jarrua, mikä olisi tietysti ihan toivottavaa.

 
"Yksi kehitystyö" on vähän epämääräinen käsite, mutta ainakin yksinpelin pilkkominen useampaan osaan kuulostaa huonolta idealta. Tosin voiko nyt sitten vaikkapa FF7 Remakea pitää jonkinlaisena esimerkkinä tästä, kun juuret ovat yhdessä pelissä, joka on jaettu uusioversiossa useampaan peliin? Aika moni tuostakin kokonaisuudesta maksaa ilman että silmä nykii.

Moninpelin erottamista yksinpelistä niin, että yksinpelin saisi halvemmalla en puolestaan pitäisi välttämättä edes huonona asiana. Ainakin minua tuo palvelisi.
Siinä mielessä lasken sen yhdeksi kehitystyöksi jos pelin voisi julkaista myös yhtenä kokonaisuutena. Ennen vanhaan myös moninpelin sai samaan rahaan ja samalla kehitystyöllä, joten kyllä - yksi kehitystyö.

FF7 Remakea voi pitää jonkinlaisena esimerkkinä. Kyllä muistaakseni siitäkin keskustelua nousi että miksi pilkotaan. Toki jos Spider-Man 3:n skaala on Final Fantasy 7 Remaken tapaan +30 tuntia per peli pelkkää pääjuonta seuraten, niin silloin pilkkomiselle on enemmän oikeutusta. Tosin edellisiin peleihin verraten en tähän usko. Samaan aikaan kuitenkin monet muut tekevät massiivisen laajoja pelejä ja pakkaavat ne yksiin kansiin. En tiedä, haiskahtaa enemmän siltä, että pilkotaan jos sillä saataisiin enemmän rahaa vs. nostetaan yksittäisen pelin hintaa.

Yrityksen kannalta tämän lisääntyvän tulovirran tavoittelun tietysti ymmärtää, mutta kuluttajan kannalta kuulostaa vähän pahalta. Eikä siis Sony ole varmastikaan ainoa jonka suunnittelupöydällä tämänkaltaisia ideoita pohditaan. Nyt me vaan päästään vuodon myötä niitä näkemään. Siinä mielessä toivon että tästä nousisi vähän isompikin meteli, niin voisivat Sonylla (kuin myös muualla) miettiä että kannattaako sittenkään.
 
Siirryn seuraavaan puheenaiheeseen. Ilmeisesti Insomniac vuodossa on tullut ilmi Sonyn ja Insomniacin mahdollinen uusi strategia pelien hinnoitteluun. Ensinnäkin hintoja haluttaisiin nostaa jälleen 70 dollarista 80-100 dollariin, mutta ehkä se mielenkiintoisempi on pelien pilkkomistaktiikka.
Huh. Ei liene tarpeellista kauheasti sanoa mitään kun minusta pelit on olleet liian kalliita jo 70 eurolla. Varsinkin jos puhutaan digistä.

Mitä jos Spider-Man 3 tulisikin kolmessa osassa 50 dollaria kappale? Tällä tavoin saataisiin periaatteessa yhdellä kehitystyöllä pelin hinta jopa 150 dollariin.
En ostaisi. Ensinnäkin ärsyttäisi että peli yleensä on osissa. Toisekseen ärsyttäisi että tuon kaltainen peli on pidennetty kolmeen osaan. Yleensä se meinaakin sitä että se on täynnä kaikkea ylimääräistä tauhkaa pidentämässä kestoa. Mikä vika edes on lisäreissä, joilla saa lisätekemistä sen ehjän päätarinan/-pelin päälle? Viimeisenä sitten se että kokonaishinta olisi sen 150 euroa.

Eikö Spider-Man 2:sta ole kehuttu myös paljon sen tiiviydestä? Ei kaikki tietysti mutta tietynlaisiin peleihin, kuten tähän, kuuluu se että sitä ei ole pidennetty loputtomiin. Sama koskee kaikkea turhaa sivutekemistä, jonka määrää ja toistoa on onneksi peleissä alettu jo vähentämään. Tuo pätkiminen johtaisi auttamatta siihen että sisältöä alettaisiin taas tekemään liukuhihnatyönä ja se olisi pakostakin turhaa täytettä.

Tätähän Last of Us tavallaan jo vähän yritti erillisellä moninpelillään.
Ei ehkä paras verrokki tai lähtökohta. Factions oli jo alunperin täysin turha TLOU-lisä, jota ilmankin peli oli täysin hintansa arvoinen. Sama homma myös jatko-osan suhteen.

Oli siis ihan perusteltua että jos se alunperin ilmainen lisäke laajennetaan isommaksi, voisi sen myös myydä erikseen.

Minulla ei tuollaista vastaan ole mitään koska Factions oli tosiaan alunperinkin asia, jota kukaan ei edes peliltä odottanut. Se ei siis ole mikään osa peliä, joka revittäisiin irti kokonaisuudesta ja myytäisiin erikseen vaan se on selkeästi pääpelistä oma osionsa alunperinkin.

Toki koska siihen itse rakastuin, tuntui siitä erikseen maksaminen jatkossa ikävältä, mutta sen arvo olisi mitattu lopulta siinä, tarjoaako se jotain mistä maksaa pyyntihinta vai ei. Tärkeintä oli että TLOU 2 ei tuntunut teokselta, josta olisi puuttunut jotain. Päinvastoin, se tuntui jopa liian pitkältä.

Nyt jos alusta asti mennään sillä suunnitelmalla, että tarina tarjoillaan kahdessa 50 dollarin paketissa ja siihen päälle vielä moninpeli omana erillisenä pelinään, niin toteutus voi jopa onnistua.
Tarinan pilkkominen on aina sellainen juttu että en tue. Eri asia tietysti pelit kuten Mass Effect jne. jotka jatkavat tarinaa seuraavissa osissa. Sellaisesta voin maksaakin. Mutta en peleistä, joissa yhden pelin sisäisen tarina on selkeästi pätkitty paloihin ja myyty useassa osassa.

Tietysti varsinkin Mass Effect 2:sta voi olla montaa mieltä että toimiko se itsenäisenä pelinä mutta ainakin se tarjoaa rahalle vastinetta vaikka onkin selkeä kakkososa, joka alkaa melko keskeltä ja loppuu täysin keskeltä tarinaa.

Mutta verrokeiksi otetut Spider-Man ja TLOU 3? Ei. Ei ole sellaisia pelejä, jotka mielestäni voisi mielekkäästi jakaa osiin.

Sitä paitsi episodipohjaisia pelejä on jo. Miten tuollainen eroaa niistä?

Olisiko pelin pilkkominen useampaan vähän halvempaan palaseen parempi kuin että peli maksaisi 100 dollaria? Jaa-a, kumpikin kuulostaa aika huonolta näin kuluttajan näkökulmasta.
Kuulostaa itse asiassa huonommalta. Jos noista ikävistä vaihtoehdoista pitäisi valita niin ehdottomasti sitten se että saa edes koko paketin kerralla kuin osissa, varsinkin jos hinta on lopulta sama molemmissa. Paskoja vaihtoehtoja silti molemmat. Ehkä ostelen jatkossa vain Ghostrunnereiden tapaisia peruspelejä niin saa nuo "me tarvitaan 100 euroa per peli tai myydään ne osissa"-kokemukset jäädä väliin tai alelaariin.

Voihan tietysti olla että nyt vuodon myötä lyödään näille suunnitelmille jarrua, mikä olisi tietysti ihan toivottavaa.
Viimeistään kun tulee PS6 niin saavat ainakin sen seuraavan 10 euroa lyödä lisää. Ja ehkä ollaan sitten jo täysin digissä, joten myös meidän "jäärien" hinnat nousevat sen 20-40 euroa.

"Yksi kehitystyö" on vähän epämääräinen käsite, mutta ainakin yksinpelin pilkkominen useampaan osaan kuulostaa huonolta idealta.
Näin juuri. Tarinan ja yksinpelin pätkiminen kuulostaa aina ikävältä vaikka tietysti pelisarjatkin tavallaan sitä harrastavat, kuten jo Mass Effectejä esimerkkinä käytin. Mutta ovat silti aika selkeästi eri asia.

Tosin voiko nyt sitten vaikkapa FF7 Remakea pitää jonkinlaisena esimerkkinä tästä, kun juuret ovat yhdessä pelissä, joka on jaettu uusioversiossa useampaan peliin? Aika moni tuostakin kokonaisuudesta maksaa ilman että silmä nykii.
Tuo on mielenkiintoinen tapaus tähän keskusteluun. Se toimii ehkä siksi että sillä on jo niin legendan maine. Tuskin sama onnistuisi täysin uuden pelin kanssa? Enkä usko että onnistuisi myöskään vaikka TLOU3:n tai Spider-Man 3:n kohdalla koska niistäkään ei etukäteen tiedä mitä on tulossa. FF7 taas on legenda, jonka sisällön "kaikki" tietävät, joten ehkä siksi ihmisten on helpompi siitä maksaa. Nostalgia siinä kai siis myy eikä sen voimalla voida täysin uusia pelejä tai edes jatko-osia myydä. Varsinkin kun pelien aiemmat osat on myyty täysinä kokonaisuuksina.

Moninpelin erottamista yksinpelistä niin, että yksinpelin saisi halvemmalla en puolestaan pitäisi välttämättä edes huonona asiana. Ainakin minua tuo palvelisi.
Ei ollenkaan kyllä huono idea, jos se ei tarkoita vain sitä että yksinpelin hinta pysyy ja moninpeli onkin erikseen maksettavat osa sen yksinpelin päälle. Eli normaalisti saisi 60 eurolla molemmat mutta kun ne jaetaan niin yksinpelille jää hintaa 60 euroa ja moninpeli vaikka 20 euroa ja sitten se on täynnä mikromaksuja. Noinhan se kuitenkin oikeasti menisi. Ja väitettäisiin että "tämä on halvempi mitä olisi ollut yhdessä" tms.
 
Aiempaan keskusteluun, Spider-Maneihin ja Insomniac-vuotoihin liittyen asiaa linkissä. Nykypelien tuotantokustannukset on kohonneet aivan liian suuriksi eikä niitä saada katettua sitten millään, ei vaikka pelin hinta olisi 100 euroa, myyntien pitäisi tuolloin huidella kymmenissä miljoonissa aina. Riskejä ei uskalleta ottaa. Tekoäly varmasti tulee myös helpottamaan pelinkehitystä paljon, ennenkaikkea laskemaan hillittömiä kustannuksia, mutta sekin on sitten kaksiteräinen miekkka.
 
Nykypelien tuotantokustannukset on kohonneet aivan liian suuriksi eikä niitä saada katettua sitten millään, ei vaikka pelin hinta olisi 100 euroa, myyntien pitäisi tuolloin huidella kymmenissä miljoonissa aina.

According to one presentation, Spider-Man 2 cost roughly $300 million to make – nearly triple what it cost to create the first game in Insomniac’s spider verse.

Tämä tosiaan nostaa Remedyn suorituksen Alan Wake II:n kanssa vielä korkeampaan arvoon. Konsoleille ja PC:lle julkaistun eepoksen kehitysbudjetti oli 50 miljoonaa.

Ja tosiaan, 300 miljoonan budjetti on melkoisen hurja summa ja noin muutenkin riskit ovat selkeästi kasvaneet noin yleisesti ja tämän kanssa tosiaan studiot ja julkaisijat joutuvat tasapainottelemaan.
 
Sen kummemmin ketään lainaamatta, minua häiritsee hieman tässä keskustelussa se että jotenkin se juuri koetaan tasapuoliseksi, että rautamyynti olisi tasan tai ”microsoft vähän edellä”. Tietysti rautamyynti on helppo mittari mutta silti.

Ei ihan avaudu tämä logiikka. Microsoft on selvästi Sonya edellä mitä tulee pelien jakeluun muilla laitteilla kuin kotikonsolilla, kiitos microsoft windows storen ja tietysti etenkin xbox game passin, joka ilmestyi juuri Metan VR-laseillekkin.

Kaikilla firmoilla on oma strategiansa, nintendo satsaa puhtaasti oman exclu mario/zelda perheeseensä ja myy sen ohessa rautaa, joka on pakko hankkia, jos näitä pelejä haluaa pelata. Sony luottaa omiin excluihinsa, ja vahvaan 3rd partyyn suuren rautamyynnin ansiosta. Microsoft taas hallitsee vuokrapeli/stream markkinaa paremmin kun kaksi muuta kotikonsolivalmistajaa. Jos kotikonsoliraudassa Microsoft menisi edelle, olisi se jo kaikilla mittapuilla hallitsevampi ja ennen kaikkea rahakkaampi kuin Sony.

Myönnän että pelaan vain PC:llä, ehkä se vaikuttaa, mutta en ole huolissani Sonyn tai jonkun muun halusta nostaa pelien hinta jonnekkin 80-100€ pintaan. Saahan sitä yrittää, kyllä kuluttajat siinä vaiheessa äänestävät sen halvemman laitteen ja halvempien pelien puolesta.

Itse tietysti toivon että yhä useampi kuluttaja näkee saatanallisten konsolivalimistajien julman juonen läpi kyniä meiltä pelaajilta viimeisetkin pennoset, ymmärtää hankkia PC:n ja nauttia sen suuresta ja halvasta pelivalikoimasta.
 
Viimeksi muokattu:
Jos pelin valmistuskustannukset refklektoivat pelin laatuun ja pelattavaan tuntimäärään, niin mielelläni voin maksaa tietyistä peleistä enemmän.

100 euroa on kyllä liikaa jo psykologisesti, siitä ei pääse mihinkään, mutta 80 ekeä menee ihan ok. Esim. Baldurista tai Elden Ringistä olisin voinut maksaa enemmän. Olen saanut/sain niin paljon laadukasta peliaikaa, ettei olisi ongelma.

Joku Spider-manin splittaus taas kuulostaa lähtökohtaisesti erittäin vastenmieliseltä.
 
100 euroa on kyllä liikaa jo psykologisesti, siitä ei pääse mihinkään, mutta 80 ekeä menee ihan ok. Esim. Baldurista tai Elden Ringistä olisin voinut maksaa enemmän. Olen saanut/sain niin paljon laadukasta peliaikaa, ettei olisi ongelma.
Kaikesta huolimatta me maksettiin julkaisussa Elden Ringin fyysisestä painoksesta (vieläpä rihkamaa sisältävä launch edition!) 45-50€ paikasta riippuen. Tekikö tässä joku persnettoa?
 
Sen kummemmin ketään lainaamatta, minua häiritsee hieman tässä keskustelussa se että jotenkin se juuri koetaan tasapuoliseksi, että rautamyynti olisi tasan tai ”microsoft vähän edellä”. Tietysti rautamyynti on helppo mittari mutta silti.
Minä Xboxilla pelaavana välitän rautamyynneistä siksi, että jos ne laahaavat liikaa perässä, niin silloin saattaa jäädä Xbox versio pelistä näkemättä. Esimerkin takia kärjistetysti, mutta jos PS5 myy 100 miljoonaa ja Xbox Series X|S jää vaikka 30 miljoonaan, niin ei tarvitse kauheasti pähkäillä mikä versio edellä kehittäjät menevät.

Tämä tavallaan myös yksi syy miksi minua ei henkilökohtaisella tasolla niin haittaa jos Microsoft ostaa pelistudion, kun silloin tiedän että pääsen pelaamaan niitä pelejä varmasti. Ei tule yhtäkkiä yksinoikeussopimuksia Sonyn (tai kenenkään muunkaan suuntaan), eikä Xbox versiota skipata taloudellisista tai muista syistä.
Ei ihan avaudu tämä logiikka. Microsoft on selvästi Sonya edellä mitä tulee pelien jakeluun muilla laitteilla kuin kotikonsolilla, kiitos microsoft windows storen ja tietysti etenkin xbox game passin, joka ilmestyi juuri Metan VR-laseillekkin.
Tämä ei vaan valitettavasti korreloidu ihan suoraan siihen mitä pelejä Xboxille julkaistaan.
Kaikilla firmoilla on oma strategiansa, nintendo satsaa puhtaasti oman exclu mario/zelda perheeseensä ja myy sen ohessa rautaa, joka on pakko hankkia, jos näitä pelejä haluaa pelata. Sony luottaa omiin excluihinsa, ja vahvaan 3rd partyyn suuren rautamyynnin ansiosta. Microsoft taas hallitsee vuokrapeli/stream markkinaa paremmin kun kaksi muuta kotikonsolivalmistajaa. Jos kotikonsoliraudassa Microsoft menisi edelle, olisi se jo kaikilla mittapuilla hallitsevampi ja ennen kaikkea rahakkaampi kuin Sony.
Minua ei haittaa yhtään se että Sony on konsoliraudassa edellä, mutta ero saisi olla tasaisempi ettei Xbox jää paitsioon. Muuten kyllä tykkään Xboxin taktiikasta jossa on useampi osa: konsoli, Game Pass, xCloud ja PC. En vain haluaisi että konsoli tippuu tästä kokonaisuudesta pois, tai että sille käy WiiU:t, jossa pieni laitekanta ajaa kolmannen osapuolen pois. En sano, että näin on käymässä, mutta ero taitaa olla kuitenkin tässä sukupolvessa jo nyt vähintäänkin 2:1 konsolimyyntien osalta ja kuilu vaan kasvaa.

Ehkä (toivottavasti) Activision Blizzardin pelit ja monet muut tulossa olevat yksinoikeuspelit auttavat myös Xboxin rautamyynneissä. Jos totta puhutaan niin suhteen PS5:n rautamyyntien kanssa ei edes tarvitsisi tasoittua, mutta Xboxin pitäisi myydä enemmän. Ihan sama vaikka PS5:sta olisi myyty 150 miljoonaa, kunhan samaan aikaan Xboxia olisi myyty vaikka 80 miljoonaa. Alusta olisi silloin tarpeeksi iso.

Myönnän että pelaan vain PC:llä, ehkä se vaikuttaa, mutta en ole huolissani Sonyn tai jonkun muun halusta nostaa pelien hinta jonnekkin 80-100€ pintaan. Saahan sitä yrittää, kyllä kuluttajat siinä vaiheessa äänestävät sen halvemman laitteen ja halvempien pelien puolesta.

Itse tietysti toivon että yhä useampi kuluttaja näkee saatanallisten konsolivalimistajien julman juonen läpi kyniä meiltä pelaajilta viimeisetkin pennoset, ymmärtää hankkia PC:n ja nauttia sen suuresta ja halvasta pelivalikoimasta.
PC löytyy täältä kyllä, mutta ajaudun silti useimmiten pelaamaan konsolilla. Tietyt pelit pelaan PC:llä (esim. autosimulaattorit joista ei ole konsoliversiota ja Sonyn pelit). Vaimo myös naksuttelee silloin tällöin Cities Skylinesiä. Tiedä sitten miksi, mutta jotenkin konsolilla pelaaminen on miellyttävämpää. Hankala sanoa mitään oikeasti järkevää syytä, mutta näin se vaan on.
 
Tämä on varmaan sellainen tiivistys, että selkeyttäisi tämänkin ketjun keskustelua huimasti. Loppujen lopuksi kaikki välittävät vain ja ainoastaan siitä, mitä itse voi pelata. Se valikoima rajautuu sitten omien valintojen myötä itse kullakin. Pelialan hyvinvointi on silloin riittävällä tasolla kun niille omille laitteille tulee tarpeeksi pelattavaa sopivalla hinnalla. Ehkä nämä keskustelut kilpailun tasoittumisesta ym. ovat lopulta vain kuorrutetta, jolla tämä näkemys saadaan jotenkin pehmitettyä. Aika harva täälläkään taitaa kovin neutraalisti suhtautua kaikkiin alustoihin.
Näinhän tämä on aina ollut. Omat toiveet meillä kaikilla on. Tuskin myöskään kukaan, joka tällä foorumilla on yhtään pidempään pyörinyt olettaa ainakaan minun kohdalla, että suhtautuisin neutraalisti kaikkiin alustoihin. Olen tehnyt monessakin ketjussa selväksi, että Xbox on suosikkialusta. :)

Toisaalta ei se oma näkemys, suosikki tai halu lopputuloksesta tietenkään poista sitä etteikö voisi keskustella myös yleisemmällä tasolla. Pelialan hyvinvointia voi tästä huolimatta miettiä ja pohtia ja siitä voi keskustella. Mielestäni tässäkin välillä onnistutaan kohtuullisesti.

Se ei kuitenkaan ole mikään yllätys, että Xboxilla pelaavat tai siitä alustasta muuten tykkäävät ovat Microsoftin studio-ostoksien puolella tai ainakin vähemmän niistä huolissaan kuin vaikkapa pelkästään pleikkarilla pelaavat. Täälläkin samat nimimerkit ovat aina PlayStationin puolella ja samat nimimerkit Xboxin puolella, eikä tämä keskustelu tietenkään niitä näkökantoja mihinkään muuta.

Mitä tulee kilpailun tasoittumiseen, niin se ei varsinaisesti ole mielipide, vaan on ihan numeroina nähtävissä mikä tilanne on ollut ja on nyt.
Tästä piti itsekin kirjoittaa. Joko tämä on huolestuttava suunta tai sitten sopiva kannustin alkaa tekemään jotain vähän vähemmän kunnianhimoista. Tekoälyn näen myös mahdollisuutena että riskinä. Helpottaa varmasti sitä kylmää koodaustyötä, mutta sisällön luomiseen sovellettuna voidaan varmaan puhua aidosti sieluttomuudesta
Se mitä viime aikoina on nähty, niin isojen budjettien pelit kärsivät liikaa riskittömyydestä. Ne ovat liian paljon toistensa kaltaisia ja pitävät sisällään liikaa tiettyjä hyväksi todettuja elementtejä. Ei yksiselitteisesti joka pelin kohdalla huono juttu, mutta siihen samaan pelien riskittömään malliin pelaajana pidemmän päälle puutuu.

Monet indiepelit näyttävät miten innovoida, mutta ison budjetin pelit eivät uskalla näihin uusiin juttuihin tarttua, kun rahaa on niin paljon enemmän pelissä. Ymmärrettävää, mutta harmillista.
 
Aika harva täälläkään taitaa kovin neutraalisti suhtautua kaikkiin alustoihin.

Kyllä mä tähän ainakin pyrin. Pelaan kaikilla kolmen valmistajan konsoleilla, ja kaikkilla niillä on hyvät/huonot puolensa. Ajankohdasta myös riippuu, mikä konsoli on milloinkin eniten peluutuksessa. Tänä vuonna Switch on saanut paljon peliaikaa, kiitos kahden upean pelin, Marion ja Zeldan julkaisusta. Myös Starfield Xboxilla on saanut pelikelloon komean määrän tunteja. Jouluvapaina olisikin sitten tarkoitus käydä Hämis 2:n kimppuun.

En fanita mitään merkkiä tai pelitaloa, vaan kehun jos on kehuttavaa, mutta kritiikkiä ja sapiskaa tulee välittömästi, jos siihen on aihetta.

Esimerkiksi näkyvin kritiikin kohde, mistä viime kuukausina olen eniten kiukutellut, on ollut ehdottomasti Alan Wake 2:n fyysisen julkaisun pois jättäminen.
 
Mitä tulee kilpailun tasoittumiseen, niin se ei varsinaisesti ole mielipide, vaan on ihan numeroina nähtävissä mikä tilanne on ollut ja on nyt.

Toisaalta on myös yhtä puhtaasti faktaa, että tasaiset ja kilpaillut markkinat ajavat parhaiten kuluttajan etua, joten ihan hyvinkin neutraalisti voi sanoa, että tasaiset markkinat on lähtökohtaisesti hyvä asia. Tästä ei pitäisi edes joutua keskustelemaan, mutta tässä sitä taas ollaan.

Ja sanon näin, vaikka olen ostanut kolmen eri konsolivalmistajan konsolit jälleen tässäkin sukupolvessa.
 
Minusta on ihan järjetöntä olla lähtökohtaisesti jonkun konsolivalmistajan puolella. Isot julkaisijat ja laitetoimittajat ovat sitä pakollista inhottavaa osuutta peliharrastuksessa, jonka haluaisin jäävän mahdollisimman pieneen rooliin. Oikeasti tärkeitä ovat pelien tekijät ja studiot, jotka tekevät sen luovan työn ja joiden vuoksi peliharrastus on mielekästä. Sen vuoksi on hyvä, että peliala menestyy, että silloin pelintekijöillä on mahdollisuus tehdä hyviä pelejä ja pelaajilla mahdollisuus nauttia niistä. Pelialan reiluus ja oikeudenmukaisuus olisi tärkeää sen vuoksi, että silloin pelintekijöillä olisi paremmat mahdollisuudet keskittyä itse peleihin eikä siihen, miten saadaan bisnesosaston mielestä parhaiten rahat pois heikkomielisiltä kuluttajilta.
 
Minusta on ihan järjetöntä olla lähtökohtaisesti jonkun konsolivalmistajan puolella.
Joo, ehkä konsolivalmistajan puolella oleminen on vähän väärä termi. Pikemminkin niin että jos sinulla on alusta, jolla tykkäät pelata niin tietysti haluat sille alustalle mahdollisimman paljon pelattavaa.
 
Minulle alusta on toissijainen. Hankin ne pelit, joita haluan pelata ja jos sen vuoksi täytyy hankkia pelilaite, hankin sen. Ihan samanlaista se pelaaminen on kuitenkin yleensä enkä saa mitään kiksejä siitä, minkä merkkisellä vehkeellä pelaan. Minusta esim. kännykälläkin voi saada ihan hyviä pelikokemuksia.
 
Sen kummemmin ketään lainaamatta, minua häiritsee hieman tässä keskustelussa se että jotenkin se juuri koetaan tasapuoliseksi, että rautamyynti olisi tasan tai ”microsoft vähän edellä”. Tietysti rautamyynti on helppo mittari mutta silti.

Ei ihan avaudu tämä logiikka. Microsoft on selvästi Sonya edellä mitä tulee pelien jakeluun muilla laitteilla kuin kotikonsolilla, kiitos microsoft windows storen ja tietysti etenkin xbox game passin, joka ilmestyi juuri Metan VR-laseillekkin.

Kaikilla firmoilla on oma strategiansa, nintendo satsaa puhtaasti oman exclu mario/zelda perheeseensä ja myy sen ohessa rautaa, joka on pakko hankkia, jos näitä pelejä haluaa pelata. Sony luottaa omiin excluihinsa, ja vahvaan 3rd partyyn suuren rautamyynnin ansiosta. Microsoft taas hallitsee vuokrapeli/stream markkinaa paremmin kun kaksi muuta kotikonsolivalmistajaa. Jos kotikonsoliraudassa Microsoft menisi edelle, olisi se jo kaikilla mittapuilla hallitsevampi ja ennen kaikkea rahakkaampi kuin Sony.

Myönnän että pelaan vain PC:llä, ehkä se vaikuttaa, mutta en ole huolissani Sonyn tai jonkun muun halusta nostaa pelien hinta jonnekkin 80-100€ pintaan. Saahan sitä yrittää, kyllä kuluttajat siinä vaiheessa äänestävät sen halvemman laitteen ja halvempien pelien puolesta.

Itse tietysti toivon että yhä useampi kuluttaja näkee saatanallisten konsolivalimistajien julman juonen läpi kyniä meiltä pelaajilta viimeisetkin pennoset, ymmärtää hankkia PC:n ja nauttia sen suuresta ja halvasta pelivalikoimasta.
Sorry - PC ei ole minkäänlainen vaihtoehto. Kymmenisen vuotta tuli PC:llä pelattua ja aikoinaan high end-kone itse osista koottua, mutta jatkuvien pelien ongelmien ja säätämisten takia loppui kokonaan kiinnostus PC:llä pelaamiseen. Samalla loppui oman henkilökohtaisen tietokoneenkin käyttö muutoinkin, koska voin tehdä kaikki tarvitsemani asiat paljon kätevämmin tabletilla, kännykällä tai älytelkkarilla. Tiedän, että olet kova PC-pelaamisen fanittaja, mutta koeta silti ymmärtää, että on myös paljon niitä, joita ei PC-pelaaminen kiinnosta pätkääkään, eikä se tule olemaan minkäänlainen vaihtoehto pelaamisessa. Minua kiinnostavat vain konsolit pelikuvioissa, ja niiden suosio kertoo siitä, että näin on todella monen muunkin pelaajan kohdalla.
Minulle alusta on toissijainen. Hankin ne pelit, joita haluan pelata ja jos sen vuoksi täytyy hankkia pelilaite, hankin sen. Ihan samanlaista se pelaaminen on kuitenkin yleensä enkä saa mitään kiksejä siitä, minkä merkkisellä vehkeellä pelaan. Minusta esim. kännykälläkin voi saada ihan hyviä pelikokemuksia.
Minulle alusta on ihan sama kunhan se on konsoli. PC:llä pelaaminen tai mobiilipelaaminen ovat vastaavasti minulle mahdoton ajatus.
 
Viimeksi muokattu:
Toisaalta on myös yhtä puhtaasti faktaa, että tasaiset ja kilpaillut markkinat ajavat parhaiten kuluttajan etua
No ei tuo nyt mitään faktaa ole. Kilpailu on hyvästä, tiettyyn rajaan asti, mutta tasaisuus ei ole mitenkään toivottava tilanne. Muutenhan voisi sanoa, että kuluttajan etua palvelisi se, että The Day Before myy yhtä hyvin kuin Elden Ring. Kilpailussa hyvät pärjäävät ja heikot jäävät jalkoihin.

Tasaisuus myös tarkoittaisi sitä, että kaikki kilpailisivat samoilla asein samoista yleisöistä. Tällaisessa tilanteessa ei olisi Nintendoa, jota ei paljon kiinnosta, mitä tehokonsolipuolella säädetään, koska heillä on ihan omat juttunsa.

Kilpailukaan ei ole pelkästään hyvä juttu, jos se menee niin veriseksi, että aletaan käyttää kieroja keinoja. Kilpailu myös pakottaa panostamaan ydintuotteen ulkopuolisiin asioihin. Minä en esimerkiksi hyödy mitään siitä, että Sony ja Microsoft käyttävät miljoonatolkulla rahaa konsoliensa mainostamiseen. Kilpailla kun voi niin monella tavalla, jotka eivät hyödytä asiakasta millään tavalla.

Ja joskus kilpailun täysi lopahtaminen on kuluttajan etu. BluRayn ja HD-DVD:n välinen kisa päättyi siihen, että toinen formaatti kuoli, mutta onko tämä ollut jotenkin paha juttu elokuvien keräilijöille? Ja EU pakottaa Applen luopumaan Lightning-liittimestä ja siirtymään USB-C:hen; liitintyyppien välinen kilpailu siis päättyy, mutta kuka tästä kärsii?
 
Minulle alusta on toissijainen. Hankin ne pelit, joita haluan pelata ja jos sen vuoksi täytyy hankkia pelilaite, hankin sen. Ihan samanlaista se pelaaminen on kuitenkin yleensä enkä saa mitään kiksejä siitä, minkä merkkisellä vehkeellä pelaan. Minusta esim. kännykälläkin voi saada ihan hyviä pelikokemuksia.
Jokainen (konsoli)alusta tarjoaa omat juttunsa, siksi alusta ei ole minulle yhdentekevä. Jos nyt jätetään pelit pois yhtälöstä, niin Xbox tarjoaa minulle ohjaimen jonka layoutista ja muodosta tykkään selvästi eniten. Tykkään myös kerätä achievementteja ja gamerscorea. Suurin osa pelikavereista on myöskin Xboxilla. Jos Xboxin valmistaisi vaikka Sony tai Sega ja silti se olisi ihan sama laite samoilla ominaisuuksilla kuin nyt niin ei sillä olisi minulle väliä kuka se valmistaja on. Siksi siis valmistajan tai merkin puolella oleminen on ehkä väärä termi.

Sitten taas Nintendo tarjoaa minulle kannettavan laitteen, joka sopii omiin matkailu ja ynnä muihin olohuoneen ulkopuolisiin pelihetkiin erinomaisesti. Siinä on yllättävän hyvä akunkesto ja sen sleep mode on vertaansa vailla, kun pelit voi jättää kesken tosi helposti tilanteen niin vaatiessa.

Koen siis ainakin itse että alustalla on merkitystä. En siis siinä mielessä että saisin kiksejä kun pelaan tietyllä alustalla, vaan tietty alusta tarjoaa ne asiat ja ominaisuudet mistä tykkään ja mitkä sopivat omiin käyttötarpeisiin.
 
No ei tuo nyt mitään faktaa ole. Kilpailu on hyvästä, tiettyyn rajaan asti, mutta tasaisuus ei ole mitenkään toivottava tilanne. Muutenhan voisi sanoa, että kuluttajan etua palvelisi se, että The Day Before myy yhtä hyvin kuin Elden Ring. Kilpailussa hyvät pärjäävät ja heikot jäävät jalkoihin.

Tasaisuus myös tarkoittaisi sitä, että kaikki kilpailisivat samoilla asein samoista yleisöistä. Tällaisessa tilanteessa ei olisi Nintendoa, jota ei paljon kiinnosta, mitä tehokonsolipuolella säädetään, koska heillä on ihan omat juttunsa.

Kilpailukaan ei ole pelkästään hyvä juttu, jos se menee niin veriseksi, että aletaan käyttää kieroja keinoja. Kilpailu myös pakottaa panostamaan ydintuotteen ulkopuolisiin asioihin. Minä en esimerkiksi hyödy mitään siitä, että Sony ja Microsoft käyttävät miljoonatolkulla rahaa konsoliensa mainostamiseen. Kilpailla kun voi niin monella tavalla, jotka eivät hyödytä asiakasta millään tavalla.

Ja joskus kilpailun täysi lopahtaminen on kuluttajan etu. BluRayn ja HD-DVD:n välinen kisa päättyi siihen, että toinen formaatti kuoli, mutta onko tämä ollut jotenkin paha juttu elokuvien keräilijöille? Ja EU pakottaa Applen luopumaan Lightning-liittimestä ja siirtymään USB-C:hen; liitintyyppien välinen kilpailu siis päättyy, mutta kuka tästä kärsii?
Vähän menit nyt jo aiheen ohi - pelialan kilpailusta kun kuitenkin on nyt puhuttu. Ja on se kuitenkin kiistatonta, että pelialan kilpailu on kuluttajan eduksi pääsääntöisesti ainakin sen kautta, että se pakottaa pelifirmat kuluttajaystävällisempään hinnoitteluun sekä tekemään enemmän kuluttajia kiinnostavaa innovointia. Ei se kilpailu kaikessa hyväksi välttämättä ole, mutta pelialalla se kuitenkin sitä on ainakin juuri
hinnoittelun ja innovoinnin kautta. Ei tässä kukaan ole sitä tarkoittanut, että kaikkien ihan tasoissakaan pitäisi olla, mutta tiukempaa kilpailu saisi olla, eikä niin selvää monopoliasemaa kuin Sonylla ja Nintendolla (eivät kilpaile niinkään keskenään, koska ovat niin erilaisia konsoleita, että varsin moni voi omistaa molemmat konsolit), koska se johtaa sitten kuluttajalle epäystävällisempään hinnoitteluun sekä jatkuvan saman mielikuvituksettoman kuvion käyttämiseen pelejä kehitettäessä. Tämä jälkimmäinen pätee nimenomaan Sonyyn, jolta on jo pitkään tullut noita täysin saman kaavan mukaan toteutettuja elokuvamaisia 3rd person putkijuoksuja, jotka ovat peli-idealtaan paljon enemmän saman mielikuvituksetonta toistoa kuin joidenkin paljon parjaamat Ubisoftin pelit. Itselleni hyvin harva Sonyn yksinoikeuspeli on ollut ollenkaan kiinnostava. Toki eivät ne MS:n yksinoikeuspelitkään ole kovin kummoisia yleensä viime vuosina olleet, mutta tuli sieltä sentään Starfield ja Forza Motorsport tänä vuonna, jotka ovat ainakin itselleni parempaa pelattavaa kuin yksikään Sonylle vuosiin tehty yksinoikeuspeli. Joka tapauksessa parhaat pelit ovat lähes järjestään multiplattereita, ja toki mukaan mahtuu jokunen Nintendon yksinoikeushelmi
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom