Millä rahalla Sony tai Microsoft ovat alunperin tulleet mukaan pelibisnekseen? Millä rahalla ostettiin ensimmäiset omat pelistudiot tai yksinoikeudet?
Alkupääoma pitää tietysti hankkia jostain muualta, se on selvä asia. Yleensä se hankitaan muilta aloilta tai otetaan vielä isompi riski ja lähdetään uuteen bisnekseen lainarahalla. Nyt ei kuitenkaan ollut puhe alkupääomasta. Kuten aikaisemmin otin jo esille, niin Microsoftilla oli enemmän kuin riittävästi 'pääomaa' jo ennen näitä 75 miljardin kauppoja, kun studioita ja nimikkeitä oli omistuksessa vaikka kuinka. Heillä oli siis enemmän kuin riittävästi mahdollisuuksia kilpailla 'reilusti' sen sijaan, että ostetaan vain muilta pois. Heidän valintansa oli oman kehittämisen ja innovoinnin sijaan 'ostaa isolla ja ulkopuolisella rahalla valmiit sarjat ja tuotteet muilta pois'. Menivät sillä ahneemmalla ja helpommalla ratkaisulla.
Urheilun puolella homma on mennyt vähän samalla tavalla. Eivät öljymiljonäärit ole rakentaneet joukkueitaan tyhjästä, vaan ovat ostaneet seuroja, joilla on fasiliteetit olleet jo ihan hyvissä kantimissa valmiiksi ja rakentaneet siihen päälle shekkiviholla sitten moninkertaisesti lisää. Samalla tavalla Microsoft teki näiden 75 miljardin kauppojensa kanssa: Heillä oli tilanne jo ihan hyvässä kunnossa valmiiksi, mutta ulkopuolisella rahalla sitten siihen päälle isosti lisää.
Viihde-elektroniikka on puhtaasti normaalia bisnestä, johon jalkapallo vertautuu todella huonosti, monella eri tapaa.
Moni seura on edelleen yhteisön omistama, kuten niiden kaikkien kuuluisi olla ja moni on pelannut itse joukkueessa, jota kannattaa. Viihde-elektroniikkaa me ostetaan kaupasta, aivan kuten vaikkapa leivänpaahtimia, eikä meillä ole mitään henkilökohtaista yhteyttä "seuraan".
Ja jos futis todella olisi hyvä esimerkki, niin ihan samalla tavalla se Sony on nimenomaan ostojoukkue, eikä mikään sympaattinen kyläseura, jossa oman kylän kasvatit ovat keskiössä. Katso esimerkiksi minkä maalaisia pelaajia siellä Sonyn avauksessa on.
Nämä yhteisöjen omistamat seurat ovatkin edelleen niitä hienoja tuulahduksia wanhoilta hyviltä ajoilta, jolloin kilpailu oli vielä huomattavasti tasaisempaa ja todellisia menestysmahdollisuuksia oli huomattavasti isommalla määrällä. Näitä yhteisöjen omistamia seuroja voisikin hyvin kutsua niiksi edelleen 'reilulla pelillä' kilpaileviksi seuroiksi, joita iso ulkopuolinen raha ei ole ainakaan isommin vielä mädättänyt.
Absoluuttisella huipulla ei missään urheilussa enää pärjää pelkillä omilla kasvateilla. Raha määrää normitilanteessakin niin paljon, että ulkopuolisia sijoittajia ja hankintoja pelaajistoon täytyy tehdä. Kuinka se tehdään ja missä suhteessa onkin sitten se asia, mitä kannattaa tarkastella. Kuinka terveellä pohjalla toiminta on. Mistä rahoitus tulee.
Ja tästä päästäänkin osin ironisesti siihen, kuinka Amerikan ammattilaissarjoissa asiat hoidetaan, vaikka samaan aikaan amerikkalaisen Microsoftin sallitaan kuluttajaviranomaisten siunauksella ostaa kaikki, mikä irti lähtee. Esimerkkeinä NHL ja NBA vaikkapa, joissa molemmissa on ollut käytössä jo pitkään palkka- ja kulukatot. Seurojen sallitaan käyttää vain tietty määrä rahaa per aikajana ja menestyksen hankkiminen on valtaosin kiinni siitä, kuinka ne käytössä olevat ja sallitut resurssit käyttää, eikä siitä, millä seuralla on takanaan rikkain omistaja. Ulkopuolista rahaa saa käyttää vain hyvin rajoitetusti ja hallitusti. Sarjojen kilpailutilanne on käytännössä terveimmällä mahdollisella pohjalla, vaikka toki ihan jokaisella osallistujalla ei realistisia mestaruusmahdollisuuksia joka kausi olekaan, koska loukkaantumiset, tähtipelaajien vanhenemiset ja niin edelleen. Sinänsä ironista, että Amerikan urheilussa ollaan niin huolissaan ja tarkkoja kilpailutilanteesta, mutta Microsoftin annetaan käytännön tasolla tehdä, mitä se nyt sattuu haluamaan, kunhan ei kauheasti lakeja riko.
Ja ihan yleisesti, ei kannata olla hyödyllinen idiootti ja myrkyttää keskustelua pelaamisesta sokealla viihde-elektroniikan haittafanituksella, joka perustuu sen "inhokkiseuran" vihaamiseen, eikä sen oman suosikin fanittamiseen.
Sitä kielenkäyttöä kannattaa vähän miettiä. Henkilökohtaisuuksiin menevä haukkuminen ei edistä keskustelua ja uskottavuuttasi millään tavalla. Minä en varsinaisesti vihaa ketään tai mitään, vaan olen huolissani siitä, mihin suuntaan peliala ja sitä kautta pitkäikäinen harrastukseni tulevaisuudessa kehittyy, jos meno jatkuu tällaisena. Urheilumaailma kuitenkin tosielämästä näyttää, mitä voi tapahtua, jos ulkopuolista rahaa saa käyttää ihan holtittomasti.
Sony oli tunnettu elektroniikkajätti jo kauan ennen kuin lähti konsolibisnekseen mukaan. Herranen aika sentään.
Näin oli. Ja alunperin Sonyn piti tulla konsolibisnekseen mukaan toimittamalla CD-asemia Nintendon laitteeseen 90-luvun alkupuolella ja saada tuottoja CD-muodossa tuolle laitteelle myydyistä peleistä, mutta se sopimus karahti kiville loppuvaiheessa, kun laitteestakin oli jo mallikappale(ita) olemassa. Sony kuitenkin tajusi, että heillä on tässä jo laite 'valmiina', joten koitetaan tikulla jäätä omalla brändillä ja nimellä, Nintendon kilpailijana, kun rahaa on kuitenkin jo käytetty tuotekehitykseen. Syntyi Playstation, joka on monelle terminä täysi synonyymi pelikonsolille vielä näin 30 vuotta myöhemminkin.
Hienoa orgaanista kasvua ja kehitystä firmalta. Alkupääoma tietysti tuli jostain muualta, mutta sen verran paljon on varmasti tullut tuottoja tässä 30 vuoden aikana, että kasvu nykyasemaan lienee ollut varsin orgaaninen ja luonnollinen ilman jättimäisiä täysin ulkopuolisia rahoja.